Mies ei päästä irti, onko pakko "pettää"?

["mää"]

Eli meillä on ollut aika kamala suhde, johon on kuulunut miehen alkoholi- ja mielenterveysongelmat.
Ollaan nyt erottu, mutta mies ei suostu uskomaan sitä. Soittelee, haluaa tavata ja haluaa minut yökylään jne. Joskus suostun (joo, huono juttu) ja joskus en, siis kaveripohjalla. En haluaisi ihan täysin jäädyttää meidän välejä koska kaupunki ja piirit ovat erittäin pienet ja väkisinkin törmättäisiin toisiimme vähän väliä.

Olen yrittänyt sanoa hänelle että hankkis jonkun toisen naisen, että minä en ole se oikea eikä hän ole se oikea minulle. Mutta kun se ei kuulemma käy, WTF?! Hän on meistä se joka koko ajan (siis KOKO AJAN) vonkaa seksiä ja valittaa kun en anna. Sitte ku sanon että hankkikoot seksikumppanit jostain muualta, niin sekään ei sitten käy...

Viihdyn todella hyvin yksin erakkona, ja haluaisin nyt viettää aikaa ihan yksikseni sinkkuna vain, mutta kun tuo mies ei tunnu tajuavan sitä. Hän vissiin luulee että olen jotenkin epätoivoinen ja vapaata riistaa hänelle kun en ole HETI löytänyt toista miestä.
En nyt sitten tiedä, onkohan sitten helpointa vain alkaa tapailemaan jotain toista? Plääh, kun ei yhtään innosta, mutta haluaisin tuon exänkin pois jaloista pyörimästä.

Ääääh, ärsyttävääääää

 

[Criminal Mind]

Kylmästi välit poikki vain, ei enää tapaamisia.

 

[.........]

Ihan ekaksi älä mene sinne enää kylää ja mun mielestä tuo pettämis juttu on kyl aika huono idea..Jos ei usko puhetta niin anna koko ihmisen olla ihan omassa rauhassa

 

[Puhu suoraan]

Mies selvästi haaveilee saavansa sut takaisin. Nyt sinun on vaan sanottava, että jos hän ei pysty olemaan vain kaveri niin parempi pitää vähän etäisyyttä. Sitten kun tunnekuohu tasaantuu ja ihastus laantuu niin sitten voitte yrittää olla kavereita. Nyt se ei kuitenkaan onnistu, koska mies elättelee edelleen toiveita teistä.

 

["mää"]

Mies selvästi haaveilee saavansa sut takaisin. Nyt sinun on vaan sanottava, että jos hän ei pysty olemaan vain kaveri niin parempi pitää vähän etäisyyttä. Sitten kun tunnekuohu tasaantuu ja ihastus laantuu niin sitten voitte yrittää olla kavereita. Nyt se ei kuitenkaan onnistu, koska mies elättelee edelleen toiveita teistä.

Niin, noin kai pitää tehdä.
Kun tavallaan en halua satuttaa häntä, mutta kun kuitenkin se on pakko tehdä jossain vaiheessa.
Olen puhunut HYVIN suoraan, ratakiskosta yrittänyt vääntää, mutta kun jotenkin tuntuu että se ei vain mene perille. Sitten jos lopulta ärähän että "nyt loppu, älä soita enää!!Jätä minut rauhaan", niin vastaukseksi tulee "miks sie vihaat minua?". Ja mitä tuohon nyt voi vastata, kun en kuitenkaan vihaakkaan, mutta se jaloissa pyöriminen vain ahistaa minua ihan sikanaa.

Ja olen nyt alkusyksystä asti odottanut että hänen tunnekuohu laantuisi, mutta se tuntuis vain kasvavan. Ja hän on kyllä yrittäny, on ollut nyt selvinpäin lähes 2kk ja käy hoidossa ja syö masennuslääkkeitä, mutta kun se ei riitä minulle. Tunnen olevani kamala ämmä kun tuokaan ei minulle riitä, mutta kun se ei vain yksinkertaisesti riitä. En voi sille minkään

Ja se välien pistäminen poikki tarkottais minulle sitä että hän jäädyttäisi minut pois koko kaveriporukasta (hän on vähän niinkuin se pomo siinä porukassa, pitää sen kasassa), ja se ei myöskään kuulostaisi hyvältä. Olen jo harkinnut toiseen kaupunkiin muuttamista, mutta se taas kuulostaa liian radikaalilta. Jättäisin hyvän työpaikan ja perheeni vain yhden mielenvikaisen ja takertuvan äijän takia?

 

[ekaks]

ei yövierailuja, ei seksiä. Teet selväks että todellakin vaan kavereita ja kaverit ei sekstaile. Sanot että olet tukena ja kaverina mutta nyt tosiaan kaikki suhteeseen viittaava loppuu.

 

["akka"]

Puhelinnumero salaiseksi etkä ole missään tekemisissä,et edes tervehdi jos jossain näet.Kyllä siitä eroon pääsee jos vaan itse haluaa.

 

["mää"]

[QUOTE="akka";25271005]Puhelinnumero salaiseksi etkä ole missään tekemisissä,et edes tervehdi jos jossain näet.Kyllä siitä eroon pääsee jos vaan itse haluaa.[/QUOTE]

Nojoo, varmasti. Mutta kun tosiaan samoissa piireissä pyöritään, niin tuo olisi käytännössä mahdotonta, ellen itse sitten suostuisi unohtamaan kaikkia yhteisiä kavereita samalla. Ainakin hyvin kiusallista ja lapsellista.

 

["mää"]

ei yövierailuja, ei seksiä. Teet selväks että todellakin vaan kavereita ja kaverit ei sekstaile. Sanot että olet tukena ja kaverina mutta nyt tosiaan kaikki suhteeseen viittaava loppuu.

Tämä on varmaan pakko tehdä.
Meidän suhde alkoi semmosella fuckbuddy-meiningillä, niin se on jotenkin jäänyt päälle. Mutta varmasti tuon sekstailun on vain pakko loppua. Toisin sanoen hänen on vain pakko hankkia joku toinen seksilelu/panopuu/whatever.

 

["aino"]

Tää on tätä alkoholistin läheisen läheisriippuvuutta. Vaikea päästää irti puolin ja toisin. Olet varmaan töissä hoitoalalla

 

["mää"]

[QUOTE="aino";25271087]Tää on tätä alkoholistin läheisen läheisriippuvuutta. Vaikea päästää irti puolin ja toisin. Olet varmaan töissä hoitoalalla[/QUOTE]

En tod, toimistohommia teen. Mutta juu, olen jotenkin aika huolissani siitä miten hänelle käy jos tosiaan jäädytän välit. Varmasti repsahtaa ja alkaa ryyppäämään enemmän kuin koskaan. Ja parin eri masennuslääkkeen kanssa ei ehkä ole kannattavinta juoda mielettömiä määriä...

Ärsyttävää, tuntuu että olisin juurikin hänen omaishoitaja tai jotain, ja alkaa oikeasti väsyttämään tämä touhu. Mutta toisaalta olen "osasyyllinen" tähän kaikkeen kun kuitenkaan en osannut ajatella kovinkaan pitkälle silloin kun alettiin tapailla ja seurustella. Ja nyt tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta selvittää tätä vyyhtiä ilman että käy todella huonosti jommalle kummalle. Huoh