Suomalaiset äidit tappavat lapsensa 10 kertaa useammin kuin ruotsalaiset.

Kyllä. Aina pitäisi olla tekemässä "jotain". Pelätään siis läsnäoloa. Tässä hyvä video aiheesta: How do we break the habit of excessive thinking? - YouTube

Ego pitäisi unohtaa. Mutta ehkä naisten on vielä miestäkin vaikeampi unohtaa sitä, koska se merkitsee potentiaalisesta mahdollisuutta (tai vaaraa) luopua omasta itsenäisyydestään.

Mä en millään tule käsittämään tätä sukupuoliroolittelua tässä aiheessa. Oletusarvo ei saa olla se nykymaailmassa että nainen luopuu. Tiedätkö mistä pelko luopumisessa tulee? Siitä että se ei vieläkään ole tasapuolista. Mies ei ole sen oikeutetumpi itsenäisyyteen kuin nainenkaan perheessä.

Kuinka moni mies jättää "pakolliset" jalisharkat tai firman sählyvuoron vedoten siihen että hän haluaa olla kotona auttamassa vaimoa ja ollakseen lasten kanssa? Kuinka moni mies kykenee tuon, rehellisesti, sanomaan kavereilleen? Tai että mies jättää firman pikkujoulut väliin koska lapsille ei ole hoitajaa ja näin hän ei pääse yhdessä vaimon kanssa tulemaan. Hän menee kyllä itse, mutta vaimo jää kotiin.

 

[QUOTE="mä";25202444]Suomessa äidit omistavat lapsen 100 % heti kun ovat beibin ulos pyöräyttäneet. Kuinka monta kertaa tällä palstalla kerrotaan miehen auttavan kotitöissä tai miehen katsovan lasta joskus? Kun te teette itsestänne pyhän äidin, joka hoitaa lapsensa yksin, se on tosiaan teidän ongelmanne. Meillä ekan kakkavaipan sairaalassa vaihtoi isä. Kotona vauva oli heti molempien lapsi. Imetysuskonto on yksi hyvä tekosyy lapen omimiselle. Samoin kantoliinat, perhepedit ja mitä skeidaa vielä. Synnyttänyt äiti heittäytyy kummalliseen kuplaan lapsensa kanssa eikä tunnu pääsevän siitä irti - paitsi tappamalla sen rasittavan lapsen. Miehet joko lusmuilevat tai väistyvät matruunan tieltä, kun rouva vallanhimossaan sanelee Vauva Hoidon Ehdottomat Ja Ainoat Oikeat Säännöt. Puistattavaa eikä varmasti edistä lapsen hyvinvointia, vaikkei hänen henkeään kirjaimellisesti riistetäkään. Koettakaa tajuta, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin heti vauvasta asti ja lapsi on yhtä paljon äidin kuin isän lapsi.[/QUOTE]

Tässähän takan on se että naisella ei vaan elämässään ole ollut mitää muuta missä olla hyvä tai päteä. Sitten se päteminen tehdään lapsen kustannuksella - ollaan ah niin täydellisiä - kunnes kulissit sortuu.

 

[QUOTE="mä";25202444]Suomessa äidit omistavat lapsen 100 % heti kun ovat beibin ulos pyöräyttäneet. Kuinka monta kertaa tällä palstalla kerrotaan miehen auttavan kotitöissä tai miehen katsovan lasta joskus? Kun te teette itsestänne pyhän äidin, joka hoitaa lapsensa yksin, se on tosiaan teidän ongelmanne. Meillä ekan kakkavaipan sairaalassa vaihtoi isä. Kotona vauva oli heti molempien lapsi. Imetysuskonto on yksi hyvä tekosyy lapen omimiselle. Samoin kantoliinat, perhepedit ja mitä skeidaa vielä. Synnyttänyt äiti heittäytyy kummalliseen kuplaan lapsensa kanssa eikä tunnu pääsevän siitä irti - paitsi tappamalla sen rasittavan lapsen. Miehet joko lusmuilevat tai väistyvät matruunan tieltä, kun rouva vallanhimossaan sanelee Vauva Hoidon Ehdottomat Ja Ainoat Oikeat Säännöt. Puistattavaa eikä varmasti edistä lapsen hyvinvointia, vaikkei hänen henkeään kirjaimellisesti riistetäkään. Koettakaa tajuta, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin heti vauvasta asti ja lapsi on yhtä paljon äidin kuin isän lapsi.[/QUOTE]


Kaksplussan historian paras kirjoitus!! 100% peesi!

Esim. Ruotsissa lasta hoitavat yhtä paljon sekä isä että äiti. Meillä lasta hoitanut isä aina yhtä paljon, mitä äiti. Ja elämä ollut helppoa!

 

Kukaan ei puhu niistä lapsiraukoista.. nytkin vaan kohta toista tuntia taas jauhettu äidit sitä.. äidit tätä.. ja kuinka isit byhyy.. ei taas auta.. ja kuinka yhteiskunta asettaa paineita.. Ihan oikeesti unohtakaa jo.. jos joku asettaa paineita niin vika on ihan omassa päässä ja itsekunnioituksen puutteessa..

 

[QUOTE="vieras";25202523]Kaksplussan historian paras kirjoitus!! 100% peesi!

Esim. Ruotsissa lasta hoitavat yhtä paljon sekä isä että äiti. Meillä lasta hoitanut isä aina yhtä paljon, mitä äiti. Ja elämä ollut helppoa![/QUOTE]

Sama täällä. Ja parisuhde toimii. Molemmilla karva aikaa omalle - mutta suuri osa ajasta "uhrataan" perheelle. Tää on Perhe Oy, jossa miehen kanssa olemme hallitus. Jos toinen ei jaksa, toinen tuuppaa eteenpäin tai antaa mahdollisuuden lepoon. Ei meillä ole varaa sooloilla, miksi edes? Kun olemme meneet yhteen, olemme päättäneet jakaa tämän elämän. Sitten siihen on syntynyt huollettavat. Heistä kannamme yhdessä huolen. Olemme tasavertaisia.

 

Kukaan ei puhu niistä lapsiraukoista.. nytkin vaan kohta toista tuntia taas jauhettu äidit sitä.. äidit tätä.. ja kuinka isit byhyy.. ei taas auta.. ja kuinka yhteikunta asettaa paineitaa.. Ihan oikeesti unohtakaa jo.. jos joku asettaa paineita niin vika on ihan oamassa päässä ja itsekunnioituksen puutteessa..

Miksi ei valilla saa keskustella pelkastaan aitien jaksamisesta, mielestani lasten eteen "uhraudutaan" Suomessa jo ihan tarpeeksi.

 

Kukaan ei puhu niistä lapsiraukoista.. nytkin vaan kohta toista tuntia taas jauhettu äidit sitä.. äidit tätä.. ja kuinka isit byhyy.. ei taas auta.. ja kuinka yhteikunta asettaa paineitaa.. Ihan oikeesti unohtakaa jo.. jos joku asettaa paineita niin vika on ihan oamassa päässä ja itsekunnioituksen puutteessa..

Nyt kiiltää niin s**tanan kirkaasti. Olthan ylpeä täydellisestä äitiydeestä - josta tuon perusteella ei ole sulla hajuakaan.

Mene kirjoittamaan sinne ketjuun jossa voit pönkittää egoasi sillä kuinka pistät lapsen aina kaikessa edelle. Lapselle sillä ei ole mitään riivatun väliä oletko mukana 100% vai 90%... mutta sun itsetunnolle on. Koska sinä ITSE saat siitä kiksit kun kerrot kuinka UHRAUTUVA ÄITI olekaan.

Onneks toiset tajuaa sen seikan että onnelliset vanhemmat on parasta mitä lapsi voi saada. Ei martyyrivanhemmat.

 

[QUOTE="vieras";25202523]Kaksplussan historian paras kirjoitus!! 100% peesi!

Esim. Ruotsissa lasta hoitavat yhtä paljon sekä isä että äiti. Meillä lasta hoitanut isä aina yhtä paljon, mitä äiti. Ja elämä ollut helppoa![/QUOTE]

Olen samaa mieltä, hyvä teksti. Energia menee kulisseihin ja kulissien miettimiseen aivan liian abstraktilla ja kuluttavalla, liiallisen monimutkaistavalla tasolla, mikä latistaa nautintoja ja värejä. Vallan ongelma ulotetaan koko olemassaoloon, lapsen saamisesta tulee vain välinearvoinen status omassa "suuressa pelissä", joka on kuitenkin todelliselta sisällöltään lähes äärettömän tyhjää, viivakuvioita rantahiekassa.

Tämän voidaan väittää olevan äärimmäistä egoismia, mutta ironisesti ehkä jotkut menevät tiedostamattaan mukaan siihen ja ihmettelevät sitten miksi uupuvat, vähän kuten niskakipuja ei huomaa vaan niihin voi sopeutua, mutta silti ne kuluttavat.

 

[QUOTE="ttt";25202573]Sama täällä. Ja parisuhde toimii. Molemmilla karva aikaa omalle - mutta suuri osa ajasta "uhrataan" perheelle. Tää on Perhe Oy, jossa miehen kanssa olemme hallitus. Jos toinen ei jaksa, toinen tuuppaa eteenpäin tai antaa mahdollisuuden lepoon. Ei meillä ole varaa sooloilla, miksi edes? Kun olemme meneet yhteen, olemme päättäneet jakaa tämän elämän. Sitten siihen on syntynyt huollettavat. Heistä kannamme yhdessä huolen. Olemme tasavertaisia.[/QUOTE]

Juuri näin!

 

[QUOTE="noh";25202484]Mä en millään tule käsittämään tätä sukupuoliroolittelua tässä aiheessa. Oletusarvo ei saa olla se nykymaailmassa että nainen luopuu. Tiedätkö mistä pelko luopumisessa tulee? Siitä että se ei vieläkään ole tasapuolista. Mies ei ole sen oikeutetumpi itsenäisyyteen kuin nainenkaan perheessä.

Kuinka moni mies jättää "pakolliset" jalisharkat tai firman sählyvuoron vedoten siihen että hän haluaa olla kotona auttamassa vaimoa ja ollakseen lasten kanssa? Kuinka moni mies kykenee tuon, rehellisesti, sanomaan kavereilleen? Tai että mies jättää firman pikkujoulut väliin koska lapsille ei ole hoitajaa ja näin hän ei pääse yhdessä vaimon kanssa tulemaan. Hän menee kyllä itse, mutta vaimo jää kotiin.[/QUOTE]

Ymmärrän tietenkin pelon, ja siis logiikan, josta syystä itsenäisyyttä suojellaan naisella. Tulee mieleen erään feministin näkemys, mikä on ehkä Suomessa vahva, että jos nk. tietoinen ego kiistetään tai problematisoidaan, kuten 1900-luvun psykologia ja muukin kulttuuriteoria on usein tehnyt, se merkitsee naisasialle katastrofia, jonka käyttövoima on itsenäisyys.

Mutta siltikään tämä ei minusta ole kovin hyvinvoiva perusta ihmisenä olemiselle, riippumatta sukupuolesta. "Vartiokaartin" laskeminen alas itsen ympäriltä on paitsi todellista vahvaa itsenäisyyttä, myös tärkeää toisten ihmisten, etenkin läheisten, kanssa ollessa ja myös kokemuksista ja aivan yksinkertaisesta arjesta aidosti nautittaessa. On aika kova hinta, jos itsenäisyyden suojelu arvostetaan ylemmäs kuin nämä asiat.

 

Ymmärrän tietenkin pelon, ja siis logiikan, josta syystä itsenäisyyttä suojellaan naisella. Tulee mieleen erään feministin näkemys, mikä on ehkä Suomessa vahva, että jos nk. tietoinen ego kiistetään tai problematisoidaan, kuten 1900-luvun psykologia ja muukin kulttuuriteoria on usein tehnyt, se merkitsee naisasialle katastrofia, jonka käyttövoima on itsenäisyys.

Mutta siltikään tämä ei minusta ole kovin hyvinvoiva perusta ihmisenä olemiselle, riippumatta sukupuolesta. "Vartiokaartin" laskeminen alas itsen ympäriltä on paitsi todellista vahvaa itsenäisyyttä, myös tärkeää toisten ihmisten, etenkin läheisten, kanssa ollessa ja myös kokemuksista ja aivan yksinkertaisesta arjesta aidosti nautittaessa. On aika kova hinta, jos itsenäisyyden suojelu arvostetaan ylemmäs kuin nämä asiat.

Ei "sotakirves" laske ennen kuin tilanne on tasavertainen. Ja monasti sanoisin enemmänkin niin päin että miehillä on asenteissa paljon korjaamisen varaa mikä nopeuttaisi "rauhaa". Onneksi yhteiskunnassa ollaan menossa suuntaa jossa miehen perhekeskeisyyttä on alettu arvostaa, perhevapaat miesten piirissä yleistyy ja yleistyy. Helpottanee myös "naisten" varpailla oloa. Naisten on vuorostaan luovuttava "täydellisestä äitiydestä" jossa tilaa isälle perheessä ei anneta. Naisen on luovuttava vanhemmuuden "yliherruudesta" ja annettava isälle tilaa olla isä, omalla tavallaan.

Kun itse elän tässä Perhe Oy:ssa on ollut helppoa luopua monesta omasta, olemme molemmat luopuneet. Tilalle olemme saanneet sellaisen onnen, josta voi lukea vaan hömppä romaaneista. Ja voisin melkein kuvitella että lapsemme ovat onnellisia ja tasapainoisia, siltä he ainakin vaikuttavat.

Vaikka en olekaan imettäny (en voinnut lääkkeiden vuoksi) ja vaikka emme nuku perhepedissä (uniongelmat...)

 

Joillekin äideille taitaa olla vaikea nähdä metsää puilta.

Pitää kestovaippailla ja tehdä kaikki ruuat itse, pitää kantoliinailla ja mennä vauvatahtisesti. On oltava sitä ja tätä tarviketta tai mentävä mahollisimma vähällä jonkun ideologian vuoksi. Lapselle ei saa antaa sitä eikä tätä ja jos onneton annat lapselle suukon suulle tuhoat tämän hammaskaluston for good.

Kullakin on omat tapansa ja jaksaminen. Pitäisi osata luovia tuolta se oma tie, oman jaksamisen ja kykyjen mukaan. Niin että elämä ei mene pelkäksi suorittamiseksi - äitiyden suorittamiseksi.

 

[QUOTE="ttt";25202703]Ei "sotakirves" laske ennen kuin tilanne on tasavertainen. Ja monasti sanoisin enemmänkin niin päin että miehillä on asenteissa paljon korjaamisen varaa mikä nopeuttaisi "rauhaa". Onneksi yhteiskunnassa ollaan menossa suuntaa jossa miehen perhekeskeisyyttä on alettu arvostaa, perhevapaat miesten piirissä yleistyy ja yleistyy. Helpottanee myös "naisten" varpailla oloa. Naisten on vuorostaan luovuttava "täydellisestä äitiydestä" jossa tilaa isälle perheessä ei anneta. Naisen on luovuttava vanhemmuuden "yliherruudesta" ja annettava isälle tilaa olla isä, omalla tavallaan.

Kun itse elän tässä Perhe Oy:ssa on ollut helppoa luopua monesta omasta, olemme molemmat luopuneet. Tilalle olemme saanneet sellaisen onnen, josta voi lukea vaan hömppä romaaneista. Ja voisin melkein kuvitella että lapsemme ovat onnellisia ja tasapainoisia, siltä he ainakin vaikuttavat.

Vaikka en olekaan imettäny (en voinnut lääkkeiden vuoksi) ja vaikka emme nuku perhepedissä (uniongelmat...) [/QUOTE]

Olen samoilla linjoilla, mutta mielestäni edelleen tilanteessa on monesti liikaa analyyttisuutta sen hetken hinnalla. Pohditaan liikaa sen hetken ulkoisia asioita, esineitä, odotuksia, erikoisuutta, ym.

Ymmärrän kyllä senkin, että "vartiokaartia" tarvitaan monen miehen kanssa, koska miehet ovat kuitenkin aika perinteisiä kuten keskustelussa ollaan huomattu eikä heille ole "varaa" antaa periksi. Toisaalta naiset tuntuvat myös itse valitsevan usein sellaisia miehiä. Kuitenkin minun nähdäkseni rakastava mies ei peitä naista alleen. Rakastamisessa on minusta tärkeää miehen pehmeys _oikeina hetkinä_, kuoresta irtoaminen. Mielestäni oma isäni osasi tämän hyvin. Hän oli autoritäärinen, muttei kuitenkaan etäinen tai kylmä.

 

Mä pidän yhteisöllisyyden puutetta yhtenä merkittävänä tekijänä. Lisäksi suomalaisiin naisiin tuntuu iskeneen jonkinlainen vainoharhaisuus: kaikki ihmiset ovat vaarallisia kunnes toisin todistetaan. Uusiin ihmisiin ei uskalleta tutustua. Naapuri, joka hymyilee ja juttelee lapsellesi, on joko pedofiili, sarjamurhaaja tai muuten vaan sillä nupissa viiraa. Jos se naapuri taas erehtyy komentamaan lastasi tämän repiessä pihassa pensaista oksia, niin naapurihan on ihan hirviö. Ihmiset linnoittautuvat koteihinsa ja hyväksyvät lähelleen korkeintaan ne, jotka ovat tunteneet lapsuudestaan asti.

Mitä tulee äiteihin kohdistuviin vaatimuksiin, niin joku voisi mua hieman valaista. Mulla on aikuiset lapset eikä heidän lapsuudessaan neuvola, päiväkoti tai koulu alkanut vaatimaan multa yhtään mitään. Toki odotettiin, että äitinä annan heille ruokaa, huolehdin että ovat puhtaita ja että vaatteet on kulloiseenkin keliin sopivat. Mutta ei multa odotettu - eikä todellakaan vaadittu - että ruuan olisi pitänyt olla itse tehtyä tai etteikö vaatteet olisi voineet olla käytettyjä ja paikattuja. Kuopus varsinkin oli sellainen, jolla ei kauaa nokka tuhissut, kun farkuista oli jo polvet puhki. Joten paikka vaan polveen ja täts it. Eli millaisia konkreettisia vaatimuksia nykyvanhemmille esitetään ja kuka ne esittää? Vai...vaativatko äidit itse itseltään?

 

Todella surullista luettavaa.

 

Todella surullista luettavaa.

miksi? miksi tosiasioista puhuminen itkettää ja tekee surulliseksi?

 

Etsitään syyllisiä silloin kun pitäisi etsiä syytä ja ennen kaikkea sitä miten asiat saataisiin paremmiksi. Ongelmat johtuu jostakin muusta kuin minusta ja syyllinen on etsittävä. Vauva huutaa, mies on sika, yhteiskunnalta ei tule apua, äidin masennus, alkoholi jne. syyllisten lista on loputon. Liiallinen keskittyminen syylliseen saa aikaan sen että myös vastuu siiretään syylliselle. Vauva on huono ottamaan vastuuta, samoin sairaus, masennus, alkoholi harvoin myöskään ottaa vastuuta omista tekemisistään.

 

Todella surullista luettavaa.

Kruunun kiillottaja? "kun kaikki on niin itsekeskeisiä" ja että "lapsen parasta ei osata ajatella"?

Muistutus. Vauva on ihminen, lapsi on ihminen , nuori on ihminen, aikuinen on ihminen ja vanhuskin jopa on ihminen. Ja jokaisella on oikeus tulla huomioiduksi ja olla onnellinen. Jopa äidillä, jonka ihmisyys ja inhimillisyys ei lopu lapsen syntymään.

 

Mitä tulee äiteihin kohdistuviin vaatimuksiin, niin joku voisi mua hieman valaista. Mulla on aikuiset lapset eikä heidän lapsuudessaan neuvola, päiväkoti tai koulu alkanut vaatimaan multa yhtään mitään. Toki odotettiin, että äitinä annan heille ruokaa, huolehdin että ovat puhtaita ja että vaatteet on kulloiseenkin keliin sopivat. Mutta ei multa odotettu - eikä todellakaan vaadittu - että ruuan olisi pitänyt olla itse tehtyä tai etteikö vaatteet olisi voineet olla käytettyjä ja paikattuja. Kuopus varsinkin oli sellainen, jolla ei kauaa nokka tuhissut, kun farkuista oli jo polvet puhki. Joten paikka vaan polveen ja täts it. Eli millaisia konkreettisia vaatimuksia nykyvanhemmille esitetään ja kuka ne esittää? Vai...vaativatko äidit itse itseltään?

Ei minultakaan vaadittu, mutta ehkä jotkut ottavat suositukset vaatimuksina? Aikoinaan neuvolassa suosittelivat että en käyttäisi aitoa voita ruuanvalmistuksessa. Kun sanoin käyttäväni jatkossa, niin eivät he siihen sanoneet enää mitään.

 

Niin, no ei hän toi kauhee yllätys ole, Suomi on kärjessä myös itsemurhatilastoissa.

 

Kyllä, mutta tuohan juuri kertoo siitä jyrkästä ristiriidasta työ VS. perhe. Näistä perheen valitseva nainen saa p´skaa niskaansa monella tasolla.

Olet oikeassa siinä että naisten media ylläpitää kuvaa ylipirteästä ja duracellpupumaisesta naisesta representaatioissaan. Tämä vain pahentaa ristiriitaa ja lisää kierroksia oravanpyörään. Eli toisaalta naisten media kyllä kertoo tärkeää sanomaa naisten vapaudesta ja mahdollisuuksista, mutta toisaalta sen vaatima sanoma siitä, millainen on hyvä nainen, on uuvuttava täydellisyydessään. Minun nähdäkseni ratkaisu olisi isompi kriittisyys medialle ja näkemyksen uudelleenajattelu kuitenkin niin, ettei retkahdettaisi synkeyteen eli toiseen ääripäähän.

VierailevaMies kirioitti naulan kantaan!

 

Olin itkuinen vauva, vatsavaivojen vuoksi. Isä jä äiti olivat valvoneet yön kanssani, tosin isä osan yötä nukkunut että jaksaa mennä töihin. Äiti oli sitten itkenyt aamusta kanssani kun vaan voimat oli loppu. Naapurin rouva oli kuullut tämän. Hän oli tullut meille voileipien kanssa ja keittänyt äidilleni kahvit. Kahvien juonnin jälkeen rouva oli äitin kanssa laittanut minut vauhuihin ja tämä naapuri lähti ulos minun kanssa. Äitini pääsi nukkumaan. Tapahtui vuonna 1977

eletään vuotta 2011. Sama juttu. Naapurin rouva on valvonut yön ja vittuuntunut kun naapuri ei saa mukulaa hiljaiseksi. Kun hän aamulla kuulee äidinkin itkun hän ottaa ja kirjoittaa netissä lastensuojeluilmoituksen ja hankkii korvatulpat seuraavaksi yöksi.

 

Mä pidän yhteisöllisyyden puutetta yhtenä merkittävänä tekijänä. Lisäksi suomalaisiin naisiin tuntuu iskeneen jonkinlainen vainoharhaisuus: kaikki ihmiset ovat vaarallisia kunnes toisin todistetaan. Uusiin ihmisiin ei uskalleta tutustua. Naapuri, joka hymyilee ja juttelee lapsellesi, on joko pedofiili, sarjamurhaaja tai muuten vaan sillä nupissa viiraa. Jos se naapuri taas erehtyy komentamaan lastasi tämän repiessä pihassa pensaista oksia, niin naapurihan on ihan hirviö. Ihmiset linnoittautuvat koteihinsa ja hyväksyvät lähelleen korkeintaan ne, jotka ovat tunteneet lapsuudestaan asti.

Mitä tulee äiteihin kohdistuviin vaatimuksiin, niin joku voisi mua hieman valaista. Mulla on aikuiset lapset eikä heidän lapsuudessaan neuvola, päiväkoti tai koulu alkanut vaatimaan multa yhtään mitään. Toki odotettiin, että äitinä annan heille ruokaa, huolehdin että ovat puhtaita ja että vaatteet on kulloiseenkin keliin sopivat. Mutta ei multa odotettu - eikä todellakaan vaadittu - että ruuan olisi pitänyt olla itse tehtyä tai etteikö vaatteet olisi voineet olla käytettyjä ja paikattuja. Kuopus varsinkin oli sellainen, jolla ei kauaa nokka tuhissut, kun farkuista oli jo polvet puhki. Joten paikka vaan polveen ja täts it. Eli millaisia konkreettisia vaatimuksia nykyvanhemmille esitetään ja kuka ne esittää? Vai...vaativatko äidit itse itseltään?

kyllä nykyään vaaditaan. Jo neuvolassa tehdään testejä ja jos joku ei heti menekään oikein niin lapsi on sitä ja tätä. Eskarissa pitää osata sitä ja tätä muuten ei pääse kouluun. Urheilussa pitää osata sitä ja tätä ja jos lapsi ei ole ollut vauvauinnissa niin johan se näkyy heti koululaisessa, samoin jos ei ole ryöminyt tai kontannut vauvana. Kyllä se ihan varmasti heijastuu kouluikäiseen jne. jne.

 

[QUOTE="minä";25203122]Olin itkuinen vauva, vatsavaivojen vuoksi. Isä jä äiti olivat valvoneet yön kanssani, tosin isä osan yötä nukkunut että jaksaa mennä töihin. Äiti oli sitten itkenyt aamusta kanssani kun vaan voimat oli loppu. Naapurin rouva oli kuullut tämän. Hän oli tullut meille voileipien kanssa ja keittänyt äidilleni kahvit. Kahvien juonnin jälkeen rouva oli äitin kanssa laittanut minut vauhuihin ja tämä naapuri lähti ulos minun kanssa. Äitini pääsi nukkumaan. Tapahtui vuonna 1977

eletään vuotta 2011. Sama juttu. Naapurin rouva on valvonut yön ja vittuuntunut kun naapuri ei saa mukulaa hiljaiseksi. Kun hän aamulla kuulee äidinkin itkun hän ottaa ja kirjoittaa netissä lastensuojeluilmoituksen ja hankkii korvatulpat seuraavaksi yöksi.[/QUOTE]

Tämä on NIIN totta!!!!

 

Mitä tulee äiteihin kohdistuviin vaatimuksiin, niin joku voisi mua hieman valaista. Mulla on aikuiset lapset eikä heidän lapsuudessaan neuvola, päiväkoti tai koulu alkanut vaatimaan multa yhtään mitään. Toki odotettiin, että äitinä annan heille ruokaa, huolehdin että ovat puhtaita ja että vaatteet on kulloiseenkin keliin sopivat. Mutta ei multa odotettu - eikä todellakaan vaadittu - että ruuan olisi pitänyt olla itse tehtyä tai etteikö vaatteet olisi voineet olla käytettyjä ja paikattuja. Kuopus varsinkin oli sellainen, jolla ei kauaa nokka tuhissut, kun farkuista oli jo polvet puhki. Joten paikka vaan polveen ja täts it. Eli millaisia konkreettisia vaatimuksia nykyvanhemmille esitetään ja kuka ne esittää? Vai...vaativatko äidit itse itseltään?

Onkohan näillä äiteihin kohdistetuilla vaatimuksilla, joko todellisilla tai oletetuilla, jotain tekemistä huostaanottojen ja nimettömänä tehtävien lastensuojeluilmoitusten kanssa? Ennen huostaanottoja oli vähemmän ja todennäköisesti myös nimettömänä tehtyjä lastensuojeluilmoituksia.