Totta - ja sitten meillä otetaan asiat liian kirjaimellisesti kun pitäs osata luovia tilanteen mukaan maalaisjärjellä. Ohjeita satelee ja kirjakauppojen hyllyt notkuu kasvatusoppaita.Tee niin ja tee näin - se on hyväksi lapsen varhaisen psyykeen kehitykselle tai fyysisellekehitykselle tai kielelle. Elämä on yksi lista suoriteita ja siinä välissä unohdetaan että niin äiti kuin isäkin on edeleen ihmisiä. Lapsen kehitystä kyllä vaalitaan kuin särkyvää kananmunaa. Mutta mitäs jo se pesä, jossa munaa suojataan hajoaakin?Ainakin sopisi ajatella sitä, että Suomessa vanhemmuudesta on tehty suorituslaji. Panostetaan aivan liikaa siihen täydelliseen vanhemmuuteen, unohtaen oma elämä ja parisuhde. Lisäksi kaikki tehdään mieluiten itse, eikä luoda laajaa tukiverkostoa. Ei se tee huonoksi vanhemmaksi jos lapsella on muitakin rakastavia aikuisia ympärillä. Kun suomalaiset ovat muutenkin itsetuhoisempia kuin moni muu Euroopan kansa, niin yhdistelmä ei ole hyvä.
Näin varmasti on. Kyseessä on "haloslaisuuden varjopuoli", jota hyvin usein ei huomata ehkä etenkään naisten keskuudessa. Kun kaikki on samanlaista ja samanarvoista kuin kaikki muutkin, niin ei elämään oikein väriä löydy kuin kaupallisella nautinnonhaluisuudella... Mikä taas on erittäin tyhjää pidemmällä aikavälillä.Mä sanoisin että suomalaisten asenne alkujaankin on hyvin epäilevä, negatiivinen ja harmaa. Iloita ei saisi mistään kun muu väki ottaa sen ylpeilynä, leuhkimisena ja muiden tallaamisena Köyliönjärven pohjamutiin.
Sukulaiseni joka muutti aikoja sitten Ruotsiin, sanoi heti ensimmäisenä että siellä ihmiset on kuin onnellisuuspillerin nielleitä verrattuna suomalaisiin.
Uskallan vaittaa aivan painvastaisesti; mielestani juuri Suomessa aitien oletetaan uhrautuvan aivan uskomattoman paljon verrattuna muihin eurooppalaisiin aiteihin. Esimerkkina kolmen vuoden hoitovapaa ja paivahoito kielteisyys.Minun nähdäkseni Suomen keskustelussa harva alle 30v. nainen suhtautuu myönteisesti perhekeskeiseen elämään ja lapsen eteen "uhrautumiseen". Siitä on tullut ongelma ja ristiriita naisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden kanssa, rohkenen väittää että noin kansainvälisesti vertaillen vähän kornilla tavalla.
Haluan nähdä sen miehen joka uhrautuu myös perheen eteen. Tämä pätee kumpaankin sukupuoleen. Miehen on saatava pitää harrastuksensa, menonsa ja tulonsa vaikka perheen pää luku lisääntyy.¨Minun nähdäkseni Suomen keskustelussa harva alle 30v. nainen suhtautuu myönteisesti perhekeskeiseen elämään ja lapsen eteen "uhrautumiseen". Siitä on tullut ongelma ja ristiriita naisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden kanssa, rohkenen väittää että noin kansainvälisesti vertaillen vähän kornilla tavalla.
Itse näkisin, että ongelma on siinä, että vauvan tultua ei pitäisi joutua "uhrautumaan" ja luopumaan koko muusta elämästä. Tottakai elämä muuttuu, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta muusta elämästä pitäisi luopua. Suomessa se vain ikävä kyllä menee niin, että kun nainen saa vauvan, hänestä tulee vain ja ainoastaan äiti, jonka tulisi sulkeutua kodin seinien sisään kaksin vauvan kanssa vähintään kolmeksi vuodeksi (pakollista min. tunnin vaunulenkkiä ulkona lukuunottamatta). Ei kukaan halua joutua syrjään koko muusta yhteiskunnasta useiksi vuosiksi.Minun nähdäkseni Suomen keskustelussa harva alle 30v. nainen suhtautuu myönteisesti perhekeskeiseen elämään ja lapsen eteen "uhrautumiseen". Siitä on tullut ongelma ja ristiriita naisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden kanssa, rohkenen väittää että noin kansainvälisesti vertaillen vähän kornilla tavalla.
Kyllä, mutta tuohan juuri kertoo siitä jyrkästä ristiriidasta työ VS. perhe. Näistä perheen valitseva nainen saa p´skaa niskaansa monella tasolla.Uskallan vaittaa aivan painvastaisesti; mielestani juuri Suomessa aitien oletetaan uhrautuvan aivan uskomattoman paljon verrattuna muihin eurooppalaisiin aiteihin. Esimerkkina kolmen vuoden hoitovapaa ja paivahoito kielteisyys.
Tässä maassa miesten perinteiset roolit yhä jyräävät, se on totta. Mutta "syyllisiä" ovat ehkäpä eniten naiset itse Selkeä enemmistö naisista haluaa ihan tavallisen perinteisen miehen, näin väitän. Toisaalta mies on ehkä entistä etäisempi perheessä, isän auktoriteetti on hukassa, koska keskiluokkaisessa ajattelutavassa menestyminen kodin ulkopuolella on tärkeää.Haluan nähdä sen miehen joka uhrautuu myös perheen eteen. Tämä pätee kumpaankin sukupuoleen. Miehen on saatava pitää harrastuksensa, menonsa ja tulonsa vaikka perheen pää luku lisääntyy.¨
Syytä on siis ihan turha sysätä "itsenäisten" naisten niskaan vaan tämä ongelma on myös miehillä.