"epätoivoinen"
Apua, mulla alkaa menemään hermo vauvan kanssa. Herää normisti nelisen kertaa yössä, mut nyt on alkanu olee taas sen 8-10 kertaa yössä. Oon ihan poikki. Laitoin sen nukkuu seiskan jälkee ja on heränny jo 3 kertaa. Äsken olin jo niin väsyny et taoin itteeni päähän, siis ihan sairasta, mutta tosiaan löin itseäni, kun ahdistaa niin kovasti.
Täs on menny valvoessa kuitenkin jo yli puoli vuotta ja uhmaikäisen esikoisen takia en saa nukuttua päivisin. Mikä ihme tota lasta voi oikeen vaivata? Imetän, illalla saa velliä+hedelmää/marjasosetta ja iltamaidot. Nukahtaa yleensä omaan sänkyyn, mut menee tunti ja herätys ja taas tunti ja herätys... Ja esikoinen herää samoin kerran pari yössä ja sitä pitää kuskata omaan sänkyyn.
Mitä voin vielä tehdä? Esikoisen vauva-aikaan olin niin poikki että kirosin vauvalleni yöllä ja päivällä oli myös hermo tiukassa ja löin itseäni silloinkin. Ja esikoista nostelin yms. tuolloin "vauhdikkaammin".
Oon ihan paniikissa, en haluais et toisen lapsen kans ajautuisin yhtä pohjalle kun edellisen kanssa. Pelkään ihan kauheesti et esikoisella on traumoja enkä haluu sellasia tälle toiselle pikku rakkaalle.
Lasten isä ei hyväksy "kielteisiä"tunteita lapsia kohtaan. En voi puhua sille mistään, sen ainoo kommentti on aina et"oisit miettiny ennen ku alettii lapsia tekee".
Pahoittelen pitkää vuodatusta, mutta alan olee niin poikki et pakko purkaa jonnekin ylös näitä asioita.
Täs on menny valvoessa kuitenkin jo yli puoli vuotta ja uhmaikäisen esikoisen takia en saa nukuttua päivisin. Mikä ihme tota lasta voi oikeen vaivata? Imetän, illalla saa velliä+hedelmää/marjasosetta ja iltamaidot. Nukahtaa yleensä omaan sänkyyn, mut menee tunti ja herätys ja taas tunti ja herätys... Ja esikoinen herää samoin kerran pari yössä ja sitä pitää kuskata omaan sänkyyn.
Mitä voin vielä tehdä? Esikoisen vauva-aikaan olin niin poikki että kirosin vauvalleni yöllä ja päivällä oli myös hermo tiukassa ja löin itseäni silloinkin. Ja esikoista nostelin yms. tuolloin "vauhdikkaammin".
Oon ihan paniikissa, en haluais et toisen lapsen kans ajautuisin yhtä pohjalle kun edellisen kanssa. Pelkään ihan kauheesti et esikoisella on traumoja enkä haluu sellasia tälle toiselle pikku rakkaalle.
Lasten isä ei hyväksy "kielteisiä"tunteita lapsia kohtaan. En voi puhua sille mistään, sen ainoo kommentti on aina et"oisit miettiny ennen ku alettii lapsia tekee".
Pahoittelen pitkää vuodatusta, mutta alan olee niin poikki et pakko purkaa jonnekin ylös näitä asioita.