Vain yksi lapsi - onko väärin lasta kohtaan??

Toisen lapsen tekeminen olis vääriin meidän koko perhettä kohtaan, siitä ei mitään tulis. Joten lapsi jääköön ainokaiseksi, eipä näytä kärsivän olostaan.

 

Meillä tätä asiaa pohdittiin kanssa kovin kovin paljon. Esikoinen nimittäin ilmoitti tulostaan aivan täytenä yllätyksenä, siihen asti oltiin hyvin voitu kuvitella elävämme vielä ainakin monta vuotta ihan ilman lapsia.

Jo esikoisen odotusaikana aloin pohtimaan tätä asiaa. Ensin toinen lapsi tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta, kun esikoisen tulokin oli niin shokki ja iso muutos. Mutta kun asiaa oikein mietti, niin pikku hiljaa se vaaka vaan kallistui sinne suuntaan, että haluan yrittää toista lasta.

Valintaan vaikutti se, että mulla itselläni on veli, joka on mulla nyt aikuisena tosi tärkeä ja myös esikoiselle kiva eno. Vaikka lapsena ei oltukaan 5 vuoden ikäeron takia mitenkään paita ja peppu, niin silti koen että vuosien varrella meistä on ollut paljon myös iloa ja tukea toisillemme. On mulle tärkeää ajatella, että jos mun vanhemmat sairastuu jne niin on toinen, joka voi auttaa minua asioiden hoitamisessa.

Lisäksi vaikutti se, että mun isoveljeni on edelleen järkähtämättä sitä mieltä, ettei hänelle tule omia lapsia ja mun mies taas on ainokainen. Joten, edes serkkuja ei olis ollut meidän esikoiselle luvassa. Itse ajattelin esimerkiksi jouluja ja juhannuksia ja tuntui vähän kurjalta, että meidän esikoinen sais aina olla siellä aikuisporukan keskellä ainoana lapsena. Tietysti toisina viikonloppuina voi iän myötä varmasti pyytää esim. omia koulukavereita mukaan, mutta siihenkin on aikaa.

Lisäksi mulla ei oikein ole omilla ystävillä lapsia, ainakaan vielä. Joten seuraa olis vaikea ollut kovin usein tuolle neidille järjestää.

Ihana on seurata, miten sisarukset osaavat jo nyt iloita toisistaan, vaikka pienemmällä on ikää vasta alle vuoden =)

Meille oli tämä oikea ratkaisu, mutta ei se sitä kaikille silti ole. Enkä usko, että lasta kohtaan nyt kuitenkaan väärin on jäädä ilman sisaruksia - riippuu tosi monesta asiasta lapsen elämässä.

 

Ei ole väärin, eikä kärsi sen enempää, kuin mitä joku toinen kärsii sisaruksistaan.

Meillä oli vain 1 lapsi 6v3kk ajan, eikä hän ainakaan kärsinyt.
Toisaalta eipä tuo lapsi kärsi nyt siitäkään, että hällä on pikkusisar...ja toinen kovaa vauhtia tulossa.

 

Joo ei kärsi, kyllä minäki mielelläni jättäisin lapsi luvun tähän yhteen mutta ukko haluaa 4-5 lasta

 

Ei meillä lapsi mitenkään kärsinyt kun sisaruksia ei ollut, mutta halkesi kyllä onnesta kun sisarus tuli.

 

Heh, me mietittiin pitkään toista lasta ja yksi syy oli nimenomaan se että halusin lapselleni sisaruksen. Nooh... Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin yrittämään toista ja tulikin sitten kaksoset ei ole esikoinen ollut tästä kodinvaltauksesta vielä kovin innoissaan, mutta varmaan sitten on mukavampaa kun kasvavat leikkiseuraksi. En kylläkään kadu!

 

Jokaisen oma valintahan se tietty on montako lasta. Tai siis ei aina edes oma valinta. Itse ajattelen asiaa siltä kantilta että sitten kun vanhemmat vanhenevat ainoa lapsi joutuu yksin kantamaan vastuun heistä tai sitten kun vanhemmat kuolevat ei ole niitä sisaruksia kavereina järjestämässä esim hautajaisia. Itse ainakin koen hyvänä sen että on sisko jonka kanssa esim äidin asioita voi yhdessä miettiä.

 

on väärin.
meidän tuttavapiirissä 2 yksilapsista perhettä. poika 5v on aivan järkyttävä kauhukakara, en ole pahempaa pomottajaa ja kiusaajaa nähnyt.
toisessa perheessä tyttö 7v, sama juttu. kamala itsekäs pomottaja. ja ei osaa hetkeäkään olla yksin. aina pitää haalata kaikki alueen tytöt ja hän sir mielinmäärin määrää, ja aina pitää olla sen kotona, pihalla.

Ja tämä taukki taas olettaa että nuo 2 kakaraa ovat sellaisia vain sen tähden että ovat ainoita lapsia, kyllä kuule vanhempien luonne periytyy ja kasvatus tekee viimeisen silauksen. Että mietipä olisiko syytä vanhemmissakin. Jos noilla olisi ollut sisarus niin olen varma, että tilanne ei olisi toinen.

 

ennemmin voisi sanoa että monilapsisista perheistä tulevat ovat juuri niitä kauhukakaroita jotka pitävät kynsin ja hampain kiinni puolensa eivätkä halua jakaa mitään toisten kanssa. yksin olijat ovat aina saanneet yllinkyllin kaikkea ja ovat valmiit jakakamaan toisille anteliaasti.

Hyvin sanottu.

 

on väärin.
meidän tuttavapiirissä 2 yksilapsista perhettä. poika 5v on aivan järkyttävä kauhukakara, en ole pahempaa pomottajaa ja kiusaajaa nähnyt.
toisessa perheessä tyttö 7v, sama juttu. kamala itsekäs pomottaja. ja ei osaa hetkeäkään olla yksin. aina pitää haalata kaikki alueen tytöt ja hän sir mielinmäärin määrää, ja aina pitää olla sen kotona, pihalla.

Koska tuttavapiirissäsi on peräti kaksi yksilapsisessa perheessä elävää lasta joista et pidä, niin sillä perusteella kaikki miljoonat vanhemmat jotka ovat hankkineet vain yhden lapsen, tekevät mielestäsi lasta kohtaan väärin. Käsitinkö oikein? Jos käsitin, niin oletko omasta mielestäsi yhtään suppeakatseinen?

Minä olen ikionnellinen tuosta yhdestäkin, jonka saaminen oli kyllä ihan uskomaton onnenpotku.

 

Koska tuttavapiirissäsi on peräti kaksi yksilapsisessa perheessä elävää lasta joista et pidä, niin sillä perusteella kaikki miljoonat vanhemmat jotka ovat hankkineet vain yhden lapsen, tekevät mielestäsi lasta kohtaan väärin. Käsitinkö oikein? Jos käsitin, niin oletko omasta mielestäsi yhtään suppeakatseinen?

Minä olen ikionnellinen tuosta yhdestäkin, jonka saaminen oli kyllä ihan uskomaton onnenpotku.

Aivan kuin meikäläisen näppikseltä! Ei tuo kohta 14v ole koskaan sisarusta kaivannut, samanikäinen serkku hyvin läheinen, ja muutama hyvä ystävä, kavereita tosi paljon

Kun vertaan naapurissa asuvaan luokkakaveriin, jolla useampi pikkusisarus, niin ei ainakaan ole yhtään vähemmän sosiaalinen tai enemmän itsekäs - päinvastoin. Itse asiassa naapurintyttö oli viime yön meillä, kun "teillä saa olla rauhassa", ja äsken lähtivät jouluostoksille kaupungille yhdessä sitten.

Eli en yleistäisi, puoleen enkä toiseen

 

[QUOTE="sipsi";25196777]Aivan kuin meikäläisen näppikseltä! Ei tuo kohta 14v ole koskaan sisarusta kaivannut, samanikäinen serkku hyvin läheinen, ja muutama hyvä ystävä, kavereita tosi paljon

Kun vertaan naapurissa asuvaan luokkakaveriin, jolla useampi pikkusisarus, niin ei ainakaan ole yhtään vähemmän sosiaalinen tai enemmän itsekäs - päinvastoin. Itse asiassa naapurintyttö oli viime yön meillä, kun "teillä saa olla rauhassa", ja äsken lähtivät jouluostoksille kaupungille yhdessä sitten.

Eli en yleistäisi, puoleen enkä toiseen [/QUOTE] Yleistäminen on jotenkin aina saanut niskavillani pystyyn. Eihän kukaan pysty tekemään sellaista tutkimusta jolla voitaisiin todistaa takuuvarmastijonkun asian olevan juuri niin.

Itse tiedän paljon yksilapsisessa perheessä kasvaneita ihmisiä jotka ovat ihan normaaleja sosiaalisesti. Ja tiedän paljon monilapsisessa perheessä kasvaneita jotka eivät sitä ole. =)

 

Ei lapsi osaa kaivata mitään sellaista mitä sillä ei ole koskaan ollut .


..ai ei osaa? Itellä on monta sisarusta mutta aina kaipasin sitä yhtä tai kahta joka ois ollut enemmän mun itteni ikäinen. Mulle 3v nuorempaan/vanhempaan (oli muitaki sekä isompia että pienempiä mut nuo oli lähimpänä omaa ikää) oli liian paljon ja aina toivoin että ollappa mulla joku reilut 1v pienempi/isompi sisko/veli.

Nyt itellä isohko perhe pienillä ikäeroilla ja ihan toivotusti Ja kieltämättä ajattelen että on aika itsekästä tehdä "vain" yksi lapsi jos on mahdollista saada useampi.. ehkä 3 tai mieluummin vaikka se 4.. Liian monessa (mun tuntemassa) 2-lapsisessa perheessä on ne sisarukset niin huonoissa väleissä ettei uskoiskaan. Sen sijaan ku lapsia on useempi niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä niillä on sisaruksissa se joku sisko/veli joka on ainaki läheinen läpi elämän. Mutta tämä nyt on vaan mun mielipide. Kukin tyylillään

 

Yleistäminen on jotenkin aina saanut niskavillani pystyyn. Eihän kukaan pysty tekemään sellaista tutkimusta jolla voitaisiin todistaa takuuvarmastijonkun asian olevan juuri niin.

Itse tiedän paljon yksilapsisessa perheessä kasvaneita ihmisiä jotka ovat ihan normaaleja sosiaalisesti. Ja tiedän paljon monilapsisessa perheessä kasvaneita jotka eivät sitä ole. =)

Ihan juurikin näin

 

mä olen itse ainokainen enkä kyllä muista että olisin koskaan kaivannut sisarusta. enkä nyt aikuisenakaan kaipaa, lähinnä ahdistaa ajatus että elämässä olisi joku vielä aikaa viemässä.
mulla on nyt oma perhe enkä kaipaa mitään sisaruksia. miehellä on pari siskoa mutta eipä nekään kovin läheisiä ole, tuskin hänen elämänsä sen huonompi olisi ollut vaikka oiskin ainokainen.
typeriä nää kyselyt.

 

Tuttavapiirissa moni saanut esikoisensa ja sitten tietysti keskusteltiin perhesuunnittelusta, montako lasta kukin haluaa. Myös tämä oikein-väärin-kun-on-sisaruksia-pointti tuli esille. Haluaisin lapselleni sisaruksen, vaan vielä on keskustelu miehen kanssa kesken Ja on ihan oma halu, ei lapsen koska hän on vielä niin pieni ettei osaa toivoa. Plussat ja miinukset tulleet ketjussa aika hyvin esiin. Eikö olekin hienoa että saa kuitenkin itse päättää, haluaako lapsia ja montako kenties, ettei ole esim valtion taholta pakotetta tuottaa veronmaksajia

Erikoisin kommentti tuli tuttavalta, joka oli sitä mieltä ettei pidä olla liian ahne ja haluta toista lasta. Ahne? Keneltä se on pois? Perusteena se kun joku ei saa sitä ensimmäistäkään - häh? Siis että toisen raskaus on siltä lapsettomalta poies?

Minulla on yksi sisarus ja olisin halunnut useammankin. Järkytys oli suuri kun aikuisena sain kuulla että meillä olisi pikkusisar vaan äiti oli tehnyt keskeytyksen koska hänellä ollut kierukka ja pelännyt että tulee vammainen lapsi Kaveripiirissä on sekä yksilapsisista että monilapsisista perheistä olevia, ei juurikaan eroa sosiaalisissa kanssakäymisessä.

 

ahnetta? no jos jotain kohtaan toisen lapsen haluaminen on ahnetta niin sitä ensimmäistä lasta. mua ainakin ois ottanut päähän jos ois ollut joku sisarus jonka kanssa ois pitänyt jakaa kaikki. olen onnellinen ainokainen. itselläni tosin on monta lasta, toivottavasti he osaaavat arvostaa sisaruksiaan, olen ollut itsekäs ja tehnyt monta lasta vain koska olen halunnut.

 

ei voi olla totta!!! tulee tai ei, yksi tai 10 - ei sitä voi miettiä että toisten ratkaisut tai kohtalot on muiden määrättävissä! oottepa hassuja :O
ja kaikki sisarukset ei toisiaan rakasta todellakaan. eikä kaikki ainoat ole sosiaalisia taitoja vailla olevia pilalle hemmoteltuja hirviöitä. HUOH!

 

MIten määritellään se "mahdollisuus tehdä toinen"? Tämä on kiinnostavaa. Otetaanko siinä huomioon elämäntilanne ja vanhempien toiveet, millaista elämää haluavat elää vai onko kyse pelkästään biologiasta? Saako esim. tietyn elintason säilyttäminen, oman ajan määrä tai haluttomuus olla raskaana ja synnyttää enää olla syy jättää lapsiluku yhteen?

Meillä on yksi lapsi ja biologisesti olisi todennäköisesti mahdollisuus tehdä sisarus, mutta me vanhemmat emme halua toista lasta. Syitä on monia, pääsyynä se, että emme jaksa enää uutta lasta ja haluamme keskittyä nyt vielä suht nuorina muihin asioihin kuin uuden lapsen hoitoon. Haluamme myös tietyn elintason.

 

itse en suunnitellut tekeväni yhtään mutta 1 ylläri muksu nyt on eikä suunnitelmissa toista, mutta tutuillani paljon lapsia eli kavereita riittää. toinen saa tulla jos on ihan väkisin sitten tulossa kuten ensimmäinen ehkäisystä huolimatta.