Huoooh... Vastataan nyt kerran vielä. Nuo edellämainitut esimerkit olivat todellakin vain esimerkkejä tilanteista, joissa se autuas ennakointi on mennyt pieleen. Ne EIVÄT siis ole tekosyitä sille, että meillä "syötetään lapset kaupassa" kaupassa aina ja tästä eteenpäinkin.
NORMAALISTI:
A) ...meillä ON evästä kauppareissulla mukana, jos ruokailusta on pidempi aika. (Ja huom! tosiaan joskus se kauhisteltu kaupassa nautittu eväs voi ihan oikeastikin siis olla omaa ja ammoin maksettua!)
B) ... me emme mene perjantai-iltaisin kauppaan, koska tiedän, millaista siellä on. Mutta kun kauppa on suht kaukana, yksi ainoa auto käytettävissä ja kaksi aikuista jakamassa menojaan sille autolle, niin AINA ei vaan ole mahdollista käydä kaupassa juur silloin, kun se olis ihanteellista niin lasten virkeys- ja ravitsemustason, kuin kaupan asiakasmäärien suhteenkin. Ja sama koskee muitakin ideaalitilanteita. Jos siellä pirun jumppalassa odotetaan nimenomaan sitä pirun autoa, niin ei sieltä niin vaan kipaista kaupassa, joka on toisella puolella kaupunkia.
C) ...meillä ON jääkaapissa edes jotain syötäväksi kelpaavaa. Ihanaa kuulla, että joillakin sitä on siellä AINA. Pitää varmaan mennä jollekin elämänhallintakurssille, kun joskus on käynyt niinkin, että jaakapissa on vaina valo. Ja silloin sitä piru vie lähdetään sinne kauppaan, vaikka olis perjantai-ilta. (ja loistava ajatus olisi tuo, että lähtee 3 - ja 1,5 vuotaiden kanssa kauppaan "vaikka varttia vaille yhdeksän" Kyllä kiittäis ja kumartais niin lapset, kuin sulkemista odottavat kaupan työntekijätkin!)
ja finally: Punaisen puutalon äidille tiedoksi, että paljon tässä on jo voitu, pystytty, jaksettu, keritty ja viitsitty -enemmän, kuin koskaan uskoin edes kykeneväni. Lapseni osaavat käytöstavat (sen verran, kun noin pieniltä voi odottaa), koska äitinsä on ne heille opettanut, samoin tietävät hyvän ja oikean eron pahaan ja väärään. Se, mikä minua tässä keskustelussa nyt riepoo on YLEISTYS, ja sitä kautta leimaaminen. Kun kaikkensa yrittää (ja luoja suokoon, voin olla mitä tahansa, mutta en ainakaan laiska!), ettei kukaan vaan pahoita mieltään, tai pääse syyttämään väärin tekemisestä, ja sitten joskus asiat ei vaan mene, niin kuin täydellisessä maailmassa toivois ja vaikka kuinka ennakois, niin tuomio on tyly. Ja kyllä, tämän(kin) ketjun sanankäänteet on olleet melkoisen mustavalkoisia ja tuomitsevia. Jos lapsi juo pillimehua kaupassa (vaikka kukaan ei tiedä, onko mehu esim. oma, tai tilanne vaikkapa ensimmäinen laatuaan tälle lapselle), niin ko, lapsen äiti ei osaa kasvatta lapsiaan ja on laiska.
Minä olen joko liian tyhmä/ vanha/ väsynyt tai kaikkea niitä, voidakseni oivaltaa, mikä syy-yhteys vallitsee pillilmehuilla ja pankkilainalla.. en tajunnut, vaikka sitä tuossa vähän avattiinkin.