Jahas, mammat sitten syöttivät pilttinsä jo kaupassa ennen kassaa...

[QUOTE="vieras";25167721]Jos minä lähden kaupunkikierrokselle, niin se ruokakauppa ei ole ensimmäinen kauppa jossa jotain maksan, ja yleensäottaen en ole ikinä yksin matkassa, että kortteja ja käteistä riittää kyllä monessa lompsassa. Kuten sanoin, sinä voit tehdä niinkuin itse haluat, minä teen niinkuin minulle sopii. Jos lapsi haluaa kaupassa banaanin, niin takuulla hän sen saa ja jos hänellä on jano, hän saa juotavaa, jos epäilen huijaukseksi, saa vettä. Jos lapsella on vessahätä, hän pääsee sinne vessaan. Miksi minä palstan mielipiteiden mukaan lähtisin pomppimaan tässäkään asiassa? Täällä maalla käytetään sitä kuulua maalaisjärkeä.[/QUOTE]

Hyi yök!!!!

 

Kun se elämä aina meniskin niin kun Strömsössä!

Tilanne:
Perjantai-ilta klo 17.30. Minä magakokoisessa citymarketissa kahden lapsen ja 5 miljoonan muun ihmisen kanssa. Vanhempi (3 v.) on juuri tullut satujumpasta, jossa ollaan oltu odottamassa nuoremman (1,5 v.) kanssa. Kotona ammottaa jääkaappi tyhjyyttään ja pakko tehdä viikolopun ruokaostokset ennen kotiin menoa, kun muuten menisi liian myöhäiseksi nukkumaanmenon suhteen. Reissussa ollaan oltu viimeiset 3 tuntia, ja lapset siis nälkäisiä ja väsyneitä, mutta välipalaa ei tullut tällä kertaa mukaan (lue kohta "jääkaappi").

Autokärryjä tai edes pikkukärryjä ei tietenkään yhtä ainutta vapaana ja tiedossa n. kolmen vartin kierros ympäri valtavaa kauppaa.

Ratkaisu 1: Pienempi normikärryjen lastenistuimeen, isommalta kengät ja ulkovaatteet pois ja koriosaan istumaan. Senkun mulkoilette, 3 v. EI VAAN jaksa kävellä koko matkaa nälkäisenä ja tunnin satujumpan jälkeen! (ja on muuten tytön AINOA harrastus, eli siitä ei tartte alkaa keuhkoamaan.)

Tilanne jatkuu. Pienempi alkaa HV-osastolla huutaa "äitiii nanoo!" (=jano). Tajuan, että isomman jumppavesipullo on jäänyt autoon, ei siis apuja siitä. Pieni huutaa "nanoa" keuhkojen kyllyydeltä, ollaan vasta alkumetreillä ja kanssa-asiakkaiden mulkoilevissa katseissa lukee: "etkö sä nyt ämmä saa sitä hiljaiseksi?!". Koitan selittää pienelle, että kohta päästään kassalle, mutta kun tuo 1,5 v. ei vielä ymmärrä koko prkeleen "kohta" -käsitettä, vaan lisää kierroksia.

Ratkaisu 2: Kaarran mehuosaston kautta ja nappaan kaksi pillimehua, yhden kummallekin (aika julmaa olis jättää se isompi ilman, kattelemaan , kun pikkusisko sammuttaa janonsa), ja annan juoda. Lisää mulkoiluja palstamammojen taholta -nyt tosin siitä, että lapset JUO ENNEN MAKSAMISTA?!

Loput ostokset saadaan kerättyä, kun lapset on rauhottuneet. Kassalla ojennan tyhjät pillimehupurkit (EI rasvaa, EI kuolaa, EI kovin ällöä muutenkaan) myyjälle, ja pahoittelen, että olosuhteiden pakosta ne ovat nyt tyhjät. Myyjä hymyilee (niin kuin kassaihmiset yleensäkin, kun heille hymyilee) ja sanoo "Eipä mitään. Semmosta se on noin pienten kanssa". Mutta palstamammojen mielestä olen nyt siis törkeä juntti, joka ei osaa kasvattaa lapsiaan.

Tilanne 2: Ystäväni on viimeisillään raskaana. Olemme kaupungilla ostamassa hänelle vaatteita (minä mukana seuraneitinä, ilman rahaa), kun akuutti vessahätä yllättää kaverin. Vessaa ei mailla halmeilla ja kohta on jo myöhäistä: Ystävältä pääsee pissa housuun. Hän on n. 100 km päässä kotoaan ja mies tulossa hakemaan vasta muutaman tunnin päästä. Minä taas pyörällä liikenteessä.

Ratkaisu: Menemme lähimpään vaateliikkeeseen, ystäväni nappaa isoimmat mahdolliset verskahousut (ei häläreitä, vaan vyötäröllä lenkissä roikkuva hintalappu), menee sovituskoppiin ja vaihtaa päälle. Omat housut muovikassiin ja kassalle. Sattuneestä syystä ystäväni ei halua alkaa kassalla selvittää tilannetta sen tarkemmin, vaan pyytää nätisti myyjältä, voisiko jättää housut saman tien jalkaansa. Myyjä sanoo "juu, eikähän se onnistu, nappaan vaan ton hintalapun irti niistä". Kiertää tiskin toiselle puolelle, saksii lapun irti ja kaveri maksaa "heräteostoksensa". Ja jälleen olemme molemmat palstamammojen raivon kohteena.

Joo joo, jotkut tekee noita juttuja koko ajan, ja ihan huvikseen, mutta voisko palstamammatkin joskus ajatella, että kaikki ei kaikilla aina mene ihan just prikulleen niin, kuin teidän omissa taydellisissä maailmoissanne.

 

Vieläkö te jatkatte? Tässä ketjussa näkee todella selvästi että ne ihmiset jotka eivät ole joutuneet koskaan hätätilanteessa mitään antamaan, ovat hyvin epäsivistyineitä ja tyhmiä. Huom, jos lukee tätä ketjua.
Ette kyllä omalla sivistyksellä loista joten turha puhua.

Anatolia ei varmaan eläessään ole punaisia päinkään kävellyt? tai muuta vastaavaa. Et mitään virhettä?

Mä oon yksinkertaisesti niin vitun fiksu äiti, ettei mulle ole koskaan tullut eikä tule sellaista HÄTÄTILANNETTA että pitäisi lapselle antaa kaupassa syötävää ennen maksamista. Me ei olla siellä Cittarissa 6 h putkeen, enkä oikeasti usko kenenkään muunkaan olevan, vaan olen aina kyennyt syöttämään muksuni ennen kauppaan menoa tai sen jälkeen. Ei ole vaikeaa. Onnistuu taatusti jokaiselta.

Avataan oma ketju punaisia päin kävelemisestä, jooko. Nyt on kyse siitä että mammat syöttää kullanmurunsa kaupassa ennen kun tuotteet on maksettu.

 

[QUOTE="ööö";25173967]Jos lapsena jo opetettais, ettei tavara ole oma ennen kuin se on maksettu, ei kukaan aikuisena ostais osamaksulla tai muuten velaksi, vaan aina ensin säästäis rahat ja vasta sitten hankkisi tavaran. Eihän vaan kukaan tämän ketjun moraalinvartijoista ole koskaan käyttänyt mitään, MITÄ EI OLE ENSIN MAKSANUT???? Jos on, niin hävetkää, kaksinaismoralistit!

(Juu tiedän, ihan asiaton kommetti. Poistun takavasemmalle. Mammat, jatkakaa!)[/QUOTE]

Osamaksu on aivan eri asia, miten edes voit verrata asiaa tuollaiseen moukkamaisuuteen?

 

Ennakointi puuttuu monella

 

Kun se elämä aina meniskin niin kun Strömsössä!

Tilanne:
Perjantai-ilta klo 17.30. Minä magakokoisessa citymarketissa kahden lapsen ja 5 miljoonan muun ihmisen kanssa. Vanhempi (3 v.) on juuri tullut satujumpasta, jossa ollaan oltu odottamassa nuoremman (1,5 v.) kanssa. Kotona ammottaa jääkaappi tyhjyyttään ja pakko tehdä viikolopun ruokaostokset ennen kotiin menoa, kun muuten menisi liian myöhäiseksi nukkumaanmenon suhteen. Reissussa ollaan oltu viimeiset 3 tuntia, ja lapset siis nälkäisiä ja väsyneitä, mutta välipalaa ei tullut tällä kertaa mukaan (lue kohta "jääkaappi").

Autokärryjä tai edes pikkukärryjä ei tietenkään yhtä ainutta vapaana ja tiedossa n. kolmen vartin kierros ympäri valtavaa kauppaa.

Ratkaisu 1: Pienempi normikärryjen lastenistuimeen, isommalta kengät ja ulkovaatteet pois ja koriosaan istumaan. Senkun mulkoilette, 3 v. EI VAAN jaksa kävellä koko matkaa nälkäisenä ja tunnin satujumpan jälkeen! (ja on muuten tytön AINOA harrastus, eli siitä ei tartte alkaa keuhkoamaan.)

Tilanne jatkuu. Pienempi alkaa HV-osastolla huutaa "äitiii nanoo!" (=jano). Tajuan, että isomman jumppavesipullo on jäänyt autoon, ei siis apuja siitä. Pieni huutaa "nanoa" keuhkojen kyllyydeltä, ollaan vasta alkumetreillä ja kanssa-asiakkaiden mulkoilevissa katseissa lukee: "etkö sä nyt ämmä saa sitä hiljaiseksi?!". Koitan selittää pienelle, että kohta päästään kassalle, mutta kun tuo 1,5 v. ei vielä ymmärrä koko prkeleen "kohta" -käsitettä, vaan lisää kierroksia.

Ratkaisu 2: Kaarran mehuosaston kautta ja nappaan kaksi pillimehua, yhden kummallekin (aika julmaa olis jättää se isompi ilman, kattelemaan , kun pikkusisko sammuttaa janonsa), ja annan juoda. Lisää mulkoiluja palstamammojen taholta -nyt tosin siitä, että lapset JUO ENNEN MAKSAMISTA?!

Loput ostokset saadaan kerättyä, kun lapset on rauhottuneet. Kassalla ojennan tyhjät pillimehupurkit (EI rasvaa, EI kuolaa, EI kovin ällöä muutenkaan) myyjälle, ja pahoittelen, että olosuhteiden pakosta ne ovat nyt tyhjät. Myyjä hymyilee (niin kuin kassaihmiset yleensäkin, kun heille hymyilee) ja sanoo "Eipä mitään. Semmosta se on noin pienten kanssa". Mutta palstamammojen mielestä olen nyt siis törkeä juntti, joka ei osaa kasvattaa lapsiaan.

Tilanne 2: Ystäväni on viimeisillään raskaana. Olemme kaupungilla ostamassa hänelle vaatteita (minä mukana seuraneitinä, ilman rahaa), kun akuutti vessahätä yllättää kaverin. Vessaa ei mailla halmeilla ja kohta on jo myöhäistä: Ystävältä pääsee pissa housuun. Hän on n. 100 km päässä kotoaan ja mies tulossa hakemaan vasta muutaman tunnin päästä. Minä taas pyörällä liikenteessä.

Ratkaisu: Menemme lähimpään vaateliikkeeseen, ystäväni nappaa isoimmat mahdolliset verskahousut (ei häläreitä, vaan vyötäröllä lenkissä roikkuva hintalappu), menee sovituskoppiin ja vaihtaa päälle. Omat housut muovikassiin ja kassalle. Sattuneestä syystä ystäväni ei halua alkaa kassalla selvittää tilannetta sen tarkemmin, vaan pyytää nätisti myyjältä, voisiko jättää housut saman tien jalkaansa. Myyjä sanoo "juu, eikähän se onnistu, nappaan vaan ton hintalapun irti niistä". Kiertää tiskin toiselle puolelle, saksii lapun irti ja kaveri maksaa "heräteostoksensa". Ja jälleen olemme molemmat palstamammojen raivon kohteena.

Joo joo, jotkut tekee noita juttuja koko ajan, ja ihan huvikseen, mutta voisko palstamammatkin joskus ajatella, että kaikki ei kaikilla aina mene ihan just prikulleen niin, kuin teidän omissa taydellisissä maailmoissanne.

mä en kehtaisi. ostaisin ensin jotai pientä ja söisin ne lasten kanssa /joisin. sitten vasta lasten kanssa kauppaan. Jos siis en olisi ottanut eväitä.

 

Me asutaan aika kaukana lähimmästä kaupungista. Lapsia on neljä, ja koko perheen voimin mennään kauppaan, kunhan minä ja miesosapuoli ollaan töistä tultu. Kaupungissa menee oma aikansa, kun asioita on paljon, ja usein käydään useammassakin paikassa.

Silti yhtään hätätilannetta ei vielä ole tullut esiin. Lapset on syötetty ennen, kuin on lähdetty, ja joskus ovat saattaneet jotain syödä sitten ajomatkan aikanakin. Jos nälkä on yllättänyt juuri siellä ruokakaupassa (joka useimmiten on viimeinen etappimme) niin lasten on annettu odottaa, sillä eiväthän he nälkäkuoleman partaalla ole kuitenkaan olleen. Jos nälkä on yllättänyt aiemmin, niin on voitu käydä ihan jossain syömässä tms., mutta kaupassa ei ole tarvinnut syödä kertaakaan, eikä tulla kyllä syömäänkään.

Naurettavia tekosyitä nuo hätätilanteet sun muut. Järjen käyttö on sallittua, luulisi olevan tärkeää opettaa lapselleenkin nämä maassamme vallittavat normit ja yleisesti hyväksytyt toimintatavat.

 

Mä oon yksinkertaisesti niin vitun fiksu äiti, ettei mulle ole koskaan tullut eikä tule sellaista HÄTÄTILANNETTA että pitäisi lapselle antaa kaupassa syötävää ennen maksamista. Me ei olla siellä Cittarissa 6 h putkeen, enkä oikeasti usko kenenkään muunkaan olevan, vaan olen aina kyennyt syöttämään muksuni ennen kauppaan menoa tai sen jälkeen. Ei ole vaikeaa. Onnistuu taatusti jokaiselta.

Avataan oma ketju punaisia päin kävelemisestä, jooko. Nyt on kyse siitä että mammat syöttää kullanmurunsa kaupassa ennen kun tuotteet on maksettu.

Sori...

 

Kun se elämä aina meniskin niin kun Strömsössä!


Joo joo, jotkut tekee noita juttuja koko ajan, ja ihan huvikseen, mutta voisko palstamammatkin joskus ajatella, että kaikki ei kaikilla aina mene ihan just prikulleen niin, kuin teidän omissa taydellisissä maailmoissanne.

Hei, sitä ei kannata fantasioida, että jos jotain kritisoi niin kritisoijan oma elämä olisi täydellistä... Kyllä musta on ihan tervettä joskus käydä näitä arvokeskusteluja. Ja ihan mielenkiintoista. Mutta sulla ja sun ystävälläsi on minusta ollut ihan hyvä asenne matkassa, kun sattunutta tapausta on kysytty ja pahoiteltu. Sellasta mukavaa ja kaivattua nöyryyttä, joten miksikäs kukaan noista nokkaansa koputtaisi...
Se siinä varmaan onkin ratkaisevaa, ei teko vaan asenne. Kuten monessa muussakin asiassa.

 

Kun se elämä aina meniskin niin kun Strömsössä!

Tilanne:
Perjantai-ilta klo 17.30. Minä magakokoisessa citymarketissa kahden lapsen ja 5 miljoonan muun ihmisen kanssa. Vanhempi (3 v.) on juuri tullut satujumpasta, jossa ollaan oltu odottamassa nuoremman (1,5 v.) kanssa. Kotona ammottaa jääkaappi tyhjyyttään ja pakko tehdä viikolopun ruokaostokset ennen kotiin menoa, kun muuten menisi liian myöhäiseksi nukkumaanmenon suhteen. Reissussa ollaan oltu viimeiset 3 tuntia, ja lapset siis nälkäisiä ja väsyneitä, mutta välipalaa ei tullut tällä kertaa mukaan (lue kohta "jääkaappi").

Autokärryjä tai edes pikkukärryjä ei tietenkään yhtä ainutta vapaana ja tiedossa n. kolmen vartin kierros ympäri valtavaa kauppaa.

Ratkaisu 1: Pienempi normikärryjen lastenistuimeen, isommalta kengät ja ulkovaatteet pois ja koriosaan istumaan. Senkun mulkoilette, 3 v. EI VAAN jaksa kävellä koko matkaa nälkäisenä ja tunnin satujumpan jälkeen! (ja on muuten tytön AINOA harrastus, eli siitä ei tartte alkaa keuhkoamaan.)

Tilanne jatkuu. Pienempi alkaa HV-osastolla huutaa "äitiii nanoo!" (=jano). Tajuan, että isomman jumppavesipullo on jäänyt autoon, ei siis apuja siitä. Pieni huutaa "nanoa" keuhkojen kyllyydeltä, ollaan vasta alkumetreillä ja kanssa-asiakkaiden mulkoilevissa katseissa lukee: "etkö sä nyt ämmä saa sitä hiljaiseksi?!". Koitan selittää pienelle, että kohta päästään kassalle, mutta kun tuo 1,5 v. ei vielä ymmärrä koko prkeleen "kohta" -käsitettä, vaan lisää kierroksia.

Ratkaisu 2: Kaarran mehuosaston kautta ja nappaan kaksi pillimehua, yhden kummallekin (aika julmaa olis jättää se isompi ilman, kattelemaan , kun pikkusisko sammuttaa janonsa), ja annan juoda. Lisää mulkoiluja palstamammojen taholta -nyt tosin siitä, että lapset JUO ENNEN MAKSAMISTA?!

Loput ostokset saadaan kerättyä, kun lapset on rauhottuneet. Kassalla ojennan tyhjät pillimehupurkit (EI rasvaa, EI kuolaa, EI kovin ällöä muutenkaan) myyjälle, ja pahoittelen, että olosuhteiden pakosta ne ovat nyt tyhjät. Myyjä hymyilee (niin kuin kassaihmiset yleensäkin, kun heille hymyilee) ja sanoo "Eipä mitään. Semmosta se on noin pienten kanssa". Mutta palstamammojen mielestä olen nyt siis törkeä juntti, joka ei osaa kasvattaa lapsiaan.

Tilanne 2: Ystäväni on viimeisillään raskaana. Olemme kaupungilla ostamassa hänelle vaatteita (minä mukana seuraneitinä, ilman rahaa), kun akuutti vessahätä yllättää kaverin. Vessaa ei mailla halmeilla ja kohta on jo myöhäistä: Ystävältä pääsee pissa housuun. Hän on n. 100 km päässä kotoaan ja mies tulossa hakemaan vasta muutaman tunnin päästä. Minä taas pyörällä liikenteessä.

Ratkaisu: Menemme lähimpään vaateliikkeeseen, ystäväni nappaa isoimmat mahdolliset verskahousut (ei häläreitä, vaan vyötäröllä lenkissä roikkuva hintalappu), menee sovituskoppiin ja vaihtaa päälle. Omat housut muovikassiin ja kassalle. Sattuneestä syystä ystäväni ei halua alkaa kassalla selvittää tilannetta sen tarkemmin, vaan pyytää nätisti myyjältä, voisiko jättää housut saman tien jalkaansa. Myyjä sanoo "juu, eikähän se onnistu, nappaan vaan ton hintalapun irti niistä". Kiertää tiskin toiselle puolelle, saksii lapun irti ja kaveri maksaa "heräteostoksensa". Ja jälleen olemme molemmat palstamammojen raivon kohteena.

Joo joo, jotkut tekee noita juttuja koko ajan, ja ihan huvikseen, mutta voisko palstamammatkin joskus ajatella, että kaikki ei kaikilla aina mene ihan just prikulleen niin, kuin teidän omissa taydellisissä maailmoissanne.

Miksi et hae heille pillimehuja jostain muualta/miksette käy jossain kahvilassa pikaisesti haukkaamassa jotain, ennen sinne ostoksille menoa? Ei siinä niin kauaa mene, etteikö olisi mahdollista.

 

[QUOTE="Vieras";25174010]Osamaksu on aivan eri asia, miten edes voit verrata asiaa tuollaiseen moukkamaisuuteen?[/QUOTE]
Ihan helposti voin, sanoinhan, että on asiaton kommentti

Mutta siis. Täällä on jossiteltu sillä, että jos kortti ei kassalla toimikaan, niin mitä sitten. No, jos sulla ei myöhemmin olekaan rahaa maksaa velkojasi, niin mitä sitten?

Ja että lasten pitää oppia odottamaan ja malttamaan mielensä. Miksei aikuisten tarvitse odottaa ja malttaa mieltään?

 

[QUOTE="ööö";25170038]Ihana ketju Meillä lapset jaksaa kauppareissut hyvin, mutta ongelma on sitten muualla Mieheni Pertsa 41v ei millään meinaa jaksaa kauppareissuja, marketissa varsinkaan... No ens kerralla Pertsa saa mennä sinne kaljapuolelle ja aukaista salkun, juokoon mitä ehtii, viedään sitten tyhjät tölkit kassalle - ja minä saan tehdä ostokset aivan rauhassa [/QUOTE]


Ketjun paras

 

[QUOTE="ööö";25174050]Ihan helposti voin, sanoinhan, että on asiaton kommentti

Mutta siis. Täällä on jossiteltu sillä, että jos kortti ei kassalla toimikaan, niin mitä sitten. No, jos sulla ei myöhemmin olekaan rahaa maksaa velkojasi, niin mitä sitten?

Ja että lasten pitää oppia odottamaan ja malttamaan mielensä. Miksei aikuisten tarvitse odottaa ja malttaa mieltään?

[/QUOTE]

no pitää. nuo ylensyötetyt itsekurittomathan ne noita vippejä ottavat sitten aikuisena. kun ei koskaan ole totuttu odottamaan vaan kaikki tarpeet pitää täyttää heti.

 

[QUOTE="ööö";25174050]Ihan helposti voin, sanoinhan, että on asiaton kommentti

Mutta siis. Täällä on jossiteltu sillä, että jos kortti ei kassalla toimikaan, niin mitä sitten. No, jos sulla ei myöhemmin olekaan rahaa maksaa velkojasi, niin mitä sitten?

Ja että lasten pitää oppia odottamaan ja malttamaan mielensä. Miksei aikuisten tarvitse odottaa ja malttaa mieltään?

[/QUOTE]

Okei, että aikuistenkaan ei siis kannata otta asuntolainaa jota maksaa sitten seuraavat 20 vuotta koska lapsi ei saisi pillimehua kaupassa kun sitä hinkuu. Joo, nyt multa katosi tuo yhteys ja logiikka...?

 

[QUOTE="ööö";25174050]Ihan helposti voin, sanoinhan, että on asiaton kommentti

Mutta siis. Täällä on jossiteltu sillä, että jos kortti ei kassalla toimikaan, niin mitä sitten. No, jos sulla ei myöhemmin olekaan rahaa maksaa velkojasi, niin mitä sitten?

Ja että lasten pitää oppia odottamaan ja malttamaan mielensä. Miksei aikuisten tarvitse odottaa ja malttaa mieltään?

[/QUOTE]

Osallistunpa minäkin keskusteluun;

Minusta ainakin on järkevin maksaa käteisellä (eli joko lompakosta rahaa tai sitten kortti --> tililtä maksu suoraan, kuin esim. osamaksulla tai luottokortilla. Tällöin olen pulittanut koko summan heti, eikä minun tarvitse ajatella maksuasioita sitten myöhemmin.

Tuosta jossittelusta; kummassakin tapauksessa ihminen joutuu lopulta vastuuseen maksupuolesta, tavalla tai toisella.

Aikuisten tulisikin näyttää mallia mielensä malttamisen suhteen, mutta vaikka osamaksulla ostaisikin, voi silti opettaa järkevää rahankäyttöä.

 

Tilanne jatkuu. Pienempi alkaa HV-osastolla huutaa "äitiii nanoo!" (=jano). Tajuan, että isomman jumppavesipullo on jäänyt autoon, ei siis apuja siitä. Pieni huutaa "nanoa" keuhkojen kyllyydeltä, ollaan vasta alkumetreillä ja kanssa-asiakkaiden mulkoilevissa katseissa lukee: "etkö sä nyt ämmä saa sitä hiljaiseksi?!". Koitan selittää pienelle, että kohta päästään kassalle, mutta kun tuo 1,5 v. ei vielä ymmärrä koko prkeleen "kohta" -käsitettä, vaan lisää kierroksia.

Ratkaisu 2: Kaarran mehuosaston kautta ja nappaan kaksi pillimehua, yhden kummallekin (aika julmaa olis jättää se isompi ilman, kattelemaan , kun pikkusisko sammuttaa janonsa), ja annan juoda. Lisää mulkoiluja palstamammojen taholta -nyt tosin siitä, että lapset JUO ENNEN MAKSAMISTA?!

Jaa. Miksei sille isommalle voi sanoa että sä oot isompi, saat omasi sitten kun ollaan maksettu? Kun edes se iso ei muka ole tarpeeksi iso ymmärtääkseen?

P.S. Megaison Cittarin kahvilasta saa ihan ilman mulkoiluja hakea mehut lapsille ja juottaa samantien.

 

Kun se elämä aina meniskin niin kun Strömsössä!

Tilanne:
Perjantai-ilta klo 17.30. Minä magakokoisessa citymarketissa kahden lapsen ja 5 miljoonan muun ihmisen kanssa. Vanhempi (3 v.) on juuri tullut satujumpasta, jossa ollaan oltu odottamassa nuoremman (1,5 v.) kanssa. Kotona ammottaa jääkaappi tyhjyyttään ja pakko tehdä viikolopun ruokaostokset ennen kotiin menoa, kun muuten menisi liian myöhäiseksi nukkumaanmenon suhteen. Reissussa ollaan oltu viimeiset 3 tuntia, ja lapset siis nälkäisiä ja väsyneitä, mutta välipalaa ei tullut tällä kertaa mukaan (lue kohta "jääkaappi").

Autokärryjä tai edes pikkukärryjä ei tietenkään yhtä ainutta vapaana ja tiedossa n. kolmen vartin kierros ympäri valtavaa kauppaa.

Ratkaisu 1: Pienempi normikärryjen lastenistuimeen, isommalta kengät ja ulkovaatteet pois ja koriosaan istumaan. Senkun mulkoilette, 3 v. EI VAAN jaksa kävellä koko matkaa nälkäisenä ja tunnin satujumpan jälkeen! (ja on muuten tytön AINOA harrastus, eli siitä ei tartte alkaa keuhkoamaan.)

Tilanne jatkuu. Pienempi alkaa HV-osastolla huutaa "äitiii nanoo!" (=jano). Tajuan, että isomman jumppavesipullo on jäänyt autoon, ei siis apuja siitä. Pieni huutaa "nanoa" keuhkojen kyllyydeltä, ollaan vasta alkumetreillä ja kanssa-asiakkaiden mulkoilevissa katseissa lukee: "etkö sä nyt ämmä saa sitä hiljaiseksi?!". Koitan selittää pienelle, että kohta päästään kassalle, mutta kun tuo 1,5 v. ei vielä ymmärrä koko prkeleen "kohta" -käsitettä, vaan lisää kierroksia.

Ratkaisu 2: Kaarran mehuosaston kautta ja nappaan kaksi pillimehua, yhden kummallekin (aika julmaa olis jättää se isompi ilman, kattelemaan , kun pikkusisko sammuttaa janonsa), ja annan juoda. Lisää mulkoiluja palstamammojen taholta -nyt tosin siitä, että lapset JUO ENNEN MAKSAMISTA?!

Loput ostokset saadaan kerättyä, kun lapset on rauhottuneet. Kassalla ojennan tyhjät pillimehupurkit (EI rasvaa, EI kuolaa, EI kovin ällöä muutenkaan) myyjälle, ja pahoittelen, että olosuhteiden pakosta ne ovat nyt tyhjät. Myyjä hymyilee (niin kuin kassaihmiset yleensäkin, kun heille hymyilee) ja sanoo "Eipä mitään. Semmosta se on noin pienten kanssa". Mutta palstamammojen mielestä olen nyt siis törkeä juntti, joka ei osaa kasvattaa lapsiaan.

Tilanne 2: Ystäväni on viimeisillään raskaana. Olemme kaupungilla ostamassa hänelle vaatteita (minä mukana seuraneitinä, ilman rahaa), kun akuutti vessahätä yllättää kaverin. Vessaa ei mailla halmeilla ja kohta on jo myöhäistä: Ystävältä pääsee pissa housuun. Hän on n. 100 km päässä kotoaan ja mies tulossa hakemaan vasta muutaman tunnin päästä. Minä taas pyörällä liikenteessä.

Ratkaisu: Menemme lähimpään vaateliikkeeseen, ystäväni nappaa isoimmat mahdolliset verskahousut (ei häläreitä, vaan vyötäröllä lenkissä roikkuva hintalappu), menee sovituskoppiin ja vaihtaa päälle. Omat housut muovikassiin ja kassalle. Sattuneestä syystä ystäväni ei halua alkaa kassalla selvittää tilannetta sen tarkemmin, vaan pyytää nätisti myyjältä, voisiko jättää housut saman tien jalkaansa. Myyjä sanoo "juu, eikähän se onnistu, nappaan vaan ton hintalapun irti niistä". Kiertää tiskin toiselle puolelle, saksii lapun irti ja kaveri maksaa "heräteostoksensa". Ja jälleen olemme molemmat palstamammojen raivon kohteena.

Joo joo, jotkut tekee noita juttuja koko ajan, ja ihan huvikseen, mutta voisko palstamammatkin joskus ajatella, että kaikki ei kaikilla aina mene ihan just prikulleen niin, kuin teidän omissa taydellisissä maailmoissanne.

Tilanne 1: Miksi viikon kauppareissu pitää jättä samalle illalle, kun on esikoisen ainut harrastusilta? Itse olisin käynyt kaupassa joko edellisena iltana, ottanut lapsille eväät (hakenut vaikka matkan varrelta huoltsikalta/R-kisokilta tripit ja banskut), käyneet lasten kanssa "kahvilla" ennen kauppareissua.

Tilanne 2: Joo, vahinkoja sattuu... Mä en kerennyt kerran mun 5-veen kanssa isossa kauppakeskusessa vessaan ja housuun tuli. Ei sit ollut niin isolle varahousujakaan enään mukanaan. No ekaan silmiin osuvaan lastevaatekuappaan, sieltä sopivat verkkarit ja kassalle. Siitä sitten vessaan pesulle ja puhtaat housut jalkaan. Ei olisi tullut mielekään pistää näitä housuja lapsen päälle, pissaisille kintuille, jossain sovituskopissa ennen maksamista. Ja jos vahinko olisi käynyt itselleni, niin olisin ostanut housut (kaveri olisi hakenut kun taapertan vessaan päin) ja käynyt kanssa pesulla ja vaihtanut housut vasta vessassa.....

Mutta näin me ihmiset olemme erilaiset........

 

Kun se elämä aina meniskin niin kun Strömsössä!

Tilanne:
Perjantai-ilta klo 17.30. Minä magakokoisessa citymarketissa kahden lapsen ja 5 miljoonan muun ihmisen kanssa. Vanhempi (3 v.) on juuri tullut satujumpasta, jossa ollaan oltu odottamassa nuoremman (1,5 v.) kanssa. Kotona ammottaa jääkaappi tyhjyyttään ja pakko tehdä viikolopun ruokaostokset ennen kotiin menoa, kun muuten menisi liian myöhäiseksi nukkumaanmenon suhteen. Reissussa ollaan oltu viimeiset 3 tuntia, ja lapset siis nälkäisiä ja väsyneitä, mutta välipalaa ei tullut tällä kertaa mukaan (lue kohta "jääkaappi").

Autokärryjä tai edes pikkukärryjä ei tietenkään yhtä ainutta vapaana ja tiedossa n. kolmen vartin kierros ympäri valtavaa kauppaa.

Ratkaisu 1: Pienempi normikärryjen lastenistuimeen, isommalta kengät ja ulkovaatteet pois ja koriosaan istumaan. Senkun mulkoilette, 3 v. EI VAAN jaksa kävellä koko matkaa nälkäisenä ja tunnin satujumpan jälkeen! (ja on muuten tytön AINOA harrastus, eli siitä ei tartte alkaa keuhkoamaan.)

Tilanne jatkuu. Pienempi alkaa HV-osastolla huutaa "äitiii nanoo!" (=jano). Tajuan, että isomman jumppavesipullo on jäänyt autoon, ei siis apuja siitä. Pieni huutaa "nanoa" keuhkojen kyllyydeltä, ollaan vasta alkumetreillä ja kanssa-asiakkaiden mulkoilevissa katseissa lukee: "etkö sä nyt ämmä saa sitä hiljaiseksi?!". Koitan selittää pienelle, että kohta päästään kassalle, mutta kun tuo 1,5 v. ei vielä ymmärrä koko prkeleen "kohta" -käsitettä, vaan lisää kierroksia.

Ratkaisu 2: Kaarran mehuosaston kautta ja nappaan kaksi pillimehua, yhden kummallekin (aika julmaa olis jättää se isompi ilman, kattelemaan , kun pikkusisko sammuttaa janonsa), ja annan juoda. Lisää mulkoiluja palstamammojen taholta -nyt tosin siitä, että lapset JUO ENNEN MAKSAMISTA?!

Loput ostokset saadaan kerättyä, kun lapset on rauhottuneet. Kassalla ojennan tyhjät pillimehupurkit (EI rasvaa, EI kuolaa, EI kovin ällöä muutenkaan) myyjälle, ja pahoittelen, että olosuhteiden pakosta ne ovat nyt tyhjät. Myyjä hymyilee (niin kuin kassaihmiset yleensäkin, kun heille hymyilee) ja sanoo "Eipä mitään. Semmosta se on noin pienten kanssa". Mutta palstamammojen mielestä olen nyt siis törkeä juntti, joka ei osaa kasvattaa lapsiaan.

Tilanne 2: Ystäväni on viimeisillään raskaana. Olemme kaupungilla ostamassa hänelle vaatteita (minä mukana seuraneitinä, ilman rahaa), kun akuutti vessahätä yllättää kaverin. Vessaa ei mailla halmeilla ja kohta on jo myöhäistä: Ystävältä pääsee pissa housuun. Hän on n. 100 km päässä kotoaan ja mies tulossa hakemaan vasta muutaman tunnin päästä. Minä taas pyörällä liikenteessä.

Ratkaisu: Menemme lähimpään vaateliikkeeseen, ystäväni nappaa isoimmat mahdolliset verskahousut (ei häläreitä, vaan vyötäröllä lenkissä roikkuva hintalappu), menee sovituskoppiin ja vaihtaa päälle. Omat housut muovikassiin ja kassalle. Sattuneestä syystä ystäväni ei halua alkaa kassalla selvittää tilannetta sen tarkemmin, vaan pyytää nätisti myyjältä, voisiko jättää housut saman tien jalkaansa. Myyjä sanoo "juu, eikähän se onnistu, nappaan vaan ton hintalapun irti niistä". Kiertää tiskin toiselle puolelle, saksii lapun irti ja kaveri maksaa "heräteostoksensa". Ja jälleen olemme molemmat palstamammojen raivon kohteena.

Joo joo, jotkut tekee noita juttuja koko ajan, ja ihan huvikseen, mutta voisko palstamammatkin joskus ajatella, että kaikki ei kaikilla aina mene ihan just prikulleen niin, kuin teidän omissa taydellisissä maailmoissanne.

A) Menet ostoksille jumpan aikana

B) Mitä hittoa menet pe-iltana ruuhka-aikaan isoon kauppaan ostoksille

C) Meillä ainakin on aina kotona jotain pientä syötävää, jolla voi vatsansa käydä täyttämässä ja lähteä vaikka varttia vaille yhdeksän sinne ruokakauppaan ja mieluummin lipsun nukkumaanmenoaikojen kanssa kuin syöttäisin lapset kaupassa.

Kyllähän lasten kanssa aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mut tää kaupassa syöminen on jotain älytöntä.

 

Okei, että aikuistenkaan ei siis kannata otta asuntolainaa jota maksaa sitten seuraavat 20 vuotta koska lapsi ei saisi pillimehua kaupassa kun sitä hinkuu. Joo, nyt multa katosi tuo yhteys ja logiikka...?

Niin Olet ymmärtänyt asian logiikan ihan oikein. Ei saa hinguta mitään, mitä ei ole ensin maksanut. Ethän voi tietää, tuleeko jokin elämää suurempi ongelma eteen, kun maksun hetki koittaa Ja on moraalitonta käyttää jotain, mitä ei ole ensin maksanut.

Joo, anteeksi kovati. Luin tämän ketjun alusta loppuun yhtä soittoa, ja tässä lopputulos. Yhtä järkeviä nää mun kommentit on kuin 90 % muistakin. (Itse saatte päätellä ,miten järkeviä )

 

Meidän äiti syötti meille karkkia kaupassa että sai meidät lapsina hiljaisiksi. Ja jäi muuten ne syötyjen roskat yleensä sinne hyllyihin.. No ei musta myymälävarasta tullut eikä sisaruksistakaan.

 

Eiköhän se ole niin, ettei meidän kenenkään elämä ole täydellistä. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja okainen tekee joskus virheitä ja käyttäytyy huonosti. Aina sitä ei itse tajua, vaan ajattelee toimintansa olevan ihan ok - osa porukasta on sitten toista mieltä. Useimmiten jokainen kuitenkin tuntee ns. yleisen etiketin näissä arkielämän tilanteissa, ja tuntee sisimmässään, mikäli joku asia ei ole nyt mennyt ihan niin kuin pitäisi. Meillä jokaisella on toki omat mielipiteemme ja arvomaailmamme, ja saa ollakin. Eikä sekään tee kenenkään elämästä täydellistä tai täydellisen epäonnistunutta. Mutta eihän tässä siitä kyse alunperin ollutkaan, eikö totta?

Ei se, että antaa lapselleen pillimehun juotavaksi kaupassa (ennen kuin se siis on maksettu) tee ihmisestä paskamutsia, surkeaa vanhempaa tai muuten vain huonoa ihmistä. Tuskin täällä kukaan niin on edes yrittänyt väittää, sillä moinen väite olisi taas sitä lajia, että... tiedätte sanomattakin.

Arkipäiväinen elämämme voi olla jos jonkinlaista extremeä täynnä, tavoin, joita jokainen vain kuvitella saattaa. Ns. erikois- ja hätätilanteita voi tulla eteen, ja varmaan jokaiselle tietyllä tapaa tuleekin, mutta tiedättekö, missä piilee ainakin yksi oleellisimmista ratkaisun osista? Ennakoinnissa.

Sanotaan, ettei voi, ei pysty, ei jaksa, ei kerkeä, ei viitsi,... Mutta onko se nyt ihan niinkään? Ihminen voi, pystyy, jaksaa ja kerkeää aika paljon, jos vain viitsii ja ryhtyy viitsimään. Tuntuu (huom! tuntuu) että monen kohdalla nämä asiat ovat eräänlaisia mukavuuskysymyksiä, eli ettei niinkään ole kysymys siitä, etteikö ihan oikeasti voisi.

 

[QUOTE="vieras";25174043]Miksi et hae heille pillimehuja jostain muualta/miksette käy jossain kahvilassa pikaisesti haukkaamassa jotain, ennen sinne ostoksille menoa? Ei siinä niin kauaa mene, etteikö olisi mahdollista.[/QUOTE]

Öh, mistähän muualta niitä mehuja ostelis? Ko. Citymarket nököttää keskellä-ei-mitään. Ei siis kiskoja / muita ruokakauppoja lähimaillakaan -kahviloista nyt puhumattakaan. Yleensä olen hoitanut asian niin, että käydään kaupan omassa kahvilassa syömässä / juomassa kesken ostoksia, jos tilanne menee pahaksi (vaikka jokainen kahden peinen lapsen kanssa yksin liikkuva ihminen tietää, että "pikaisesti" se ei kyllä hoidu), mutta kun tämän marketin oma kebab-kahvila (kyllä, sellainen siellä oli!) oli viikkoa aikaisemmin lopettanut kokonaan, eikä uutta oltu saatu avattua. Koitin vaan kertoa, että joskus ei oikeen ole vaihtoehtoja.

Ja Morbid mamalle: Täydellisillä maailmoilla viittasin niihin (tämän ja muidenkin ketjujen) vastauksiin, jotka alkaa "meidän lapset ei koskaan..." ja "mä en ole ikinä...." Tarkoitin siis sitä, että vaikka omassa elämässä kaikki olisi aina mennyt suunnitelmien ja normien mukaan, niin KAIKILLA ei aina ole yhtä hyvä tuuri.

 

Ja Morbid mamalle: Täydellisillä maailmoilla viittasin niihin (tämän ja muidenkin ketjujen) vastauksiin, jotka alkaa "meidän lapset ei koskaan..." ja "mä en ole ikinä...." Tarkoitin siis sitä, että vaikka omassa elämässä kaikki olisi aina mennyt suunnitelmien ja normien mukaan, niin KAIKILLA ei aina ole yhtä hyvä tuuri.

Omituinen harhakäsitys - ja ainakin mun kohdalla tuo on harhakäsitys. Lasten kanssa on tullut eteen jos jonkinmoista ylläriä, mutta niistäkin on selvitty ihan silleen ettei ole tarvinnut lahjoa muksuja pillimehuilla hiljaiseksi ennen kassaa. Mielikuvituksella ja kärsivällisyydellä. Mielikuvitus ja kärsivällisyys eivät kehity (ei äidillä eikä lapsilla) jos kaupassa saa heti mehun nokan alle kun tulee jano tai "jano", ja vähän kitisee.

 

Öh, mistähän muualta niitä mehuja ostelis? Ko. Citymarket nököttää keskellä-ei-mitään. Ei siis kiskoja / muita ruokakauppoja lähimaillakaan -kahviloista nyt puhumattakaan. Yleensä olen hoitanut asian niin, että käydään kaupan omassa kahvilassa syömässä / juomassa kesken ostoksia, jos tilanne menee pahaksi (vaikka jokainen kahden peinen lapsen kanssa yksin liikkuva ihminen tietää, että "pikaisesti" se ei kyllä hoidu), mutta kun tämän marketin oma kebab-kahvila (kyllä, sellainen siellä oli!) oli viikkoa aikaisemmin lopettanut kokonaan, eikä uutta oltu saatu avattua. Koitin vaan kertoa, että joskus ei oikeen ole vaihtoehtoja.

Ja Morbid mamalle: Täydellisillä maailmoilla viittasin niihin (tämän ja muidenkin ketjujen) vastauksiin, jotka alkaa "meidän lapset ei koskaan..." ja "mä en ole ikinä...." Tarkoitin siis sitä, että vaikka omassa elämässä kaikki olisi aina mennyt suunnitelmien ja normien mukaan, niin KAIKILLA ei aina ole yhtä hyvä tuuri.

Tuo onkin hyvä juttu, käydä siis kaupan omassa kahvilassa. Ihmettelenkin, miksi ihmiset ei tee niin, vaikka monessakin Citymarketissa tms. tuollainen kahvila löytyy. Joko kaupan sisältä tai kaupparakennuksen sisältä, ennen varsinaista markettia siis.

Ennakoiminen ei muuten ole tuurista kiinni. Eli vaikka se eväiden mukaan otto tms., en ymmärrä miksei onnistuisi. Ei kaiken tarvitse mennä normien ja suunnitelmien mukaan, jotta voisi kuitenkin ennakoida.

Kukin tietysti tyylillään, mä en tuomitse ketään, mutta pidän parhaana, ettei kaupassa syödä. Kaupan kahvioissa voi kyllä

 

Kummallinen ketju.. Minä olen joko liian tyhmä/ vanha/ väsynyt tai kaikkea niitä, voidakseni oivaltaa, mikä syy-yhteys vallitsee pillilmehuilla ja pankkilainalla.. en tajunnut, vaikka sitä tuossa vähän avattiinkin.

Minä en ole koskaan antanut lasteni syödä kaupassa, ennen maksamista. Ja ei, minulla ei mene aina hyvin, eivätkä päivät ole täydellisiä, eivät kauppareissut, eivät lapset eikä äitikään.