Tietty tulee arkea, en sitä sano ollenkaan. Mutta perusvire pitäisi itselleni olla jotain muuta kuin "ihminen muiden ihmisten joukossa". En itse vois toisen kanssa ollakaan ellei hän olisi jotenkin muista poikkeava. Sitä ei tietenkään voi kielellä kertoa mitä se on kuin vain vähän.
Pitäiskö sun eka tajuta, että jokainen ihminen on "poikkeava", ainutlaatuinen? Ihastuessa ennen kaikkea se toinen. Ystävä ei voi mun nähdäkseni olla ihan heti, ensin ihastutaan, ja jos toinen on hyvä tyyppi, siitä voi kehittyä ystävyys, jos enemmän kuin hyvä tyyppi, siitä voi kehittyä ystävyyden lisäksi suhde ja rakkaus.
Sano mitä sanot, mutta tietty hyvänlainen poikamaisuus: heittäytyminen, hulluttelu ym. vetoaa melkein kehen tahansa naiseen. Jokainen haluaa ihmisen, jonka kanssa voi _myös_ nauraa.
Olet oikeasti nyt kuin automainos. Ei mitään mihin tarttua, ei mistä kiinnostua. Ei kukaan halua perhettä automainoksen kanssa! Eikä ominaisuuksien, vaan ihmisen, persoonan. Sen mitä sinä olet, mistä pidät, mitä kerrot, miltä vaikutat, mihin suhtaudut intohimoisesti, mitä pelkäät jne.
Henk.koht. itseeni vetoaa myös tietynlainen ujous paljon enemmän kuin tuollainen "mahdanko olla neidille liian täydellinen" -asenne.
Joo, seurustelen onnellisesti enkä ole ikinä nettideittaillut, mutta en usko että olisin em. syistä erehtynyt tarttumaan ilmoitukseesi.
Anteeksi jos vaikutan töykeältä: tiedän kyllä että sinä kaikessa omassa persoonassasi olet siellä jossain. Mitään siitä en vain vielä ole riveiltä tai niiden välistä lukenut.