Olenko liian täydellinen mies?

Ootkohan vähän liian hmm... omistautuva naiselle? Ts. nostat jalustalle, palvot? Tukahdutatko? Se karkottaa monet.

Mainitsit, että tiedät vikasi... Mitä ne ovat? Myönnätkö olevasi väärässä?

Nää kohdat särähti pahasti, tuli jotenkin tosi kammottava olo :| Jotain muistikuvia menneisyydestä...

"Pyrin aina huomioimaan läheiset ihmiset, en ole itsekeskeinen vaikka arvostan itseäni, enkä ole muista riippuvainen. Autan tuntemattomia jos satun paikalle, olen lämmin, ritarillinen, hyvätapainen, jne. Olen ihan valtavasti naiseen panostava ja hyvin keskustelutaitoinenkin, hellyydestä, toisen tukemisesta ja huomioinnista suuresti pitävä."

"Tuntuu kuitenkin että monet naiset vähän pelkäävät ottaa minuun yhteyttä netissä (poikkeuksiakin on, mutta usein tilanne on tämä). Pitäisikö minun siis olla jotain muuta kuin olen? Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? Näin miehenä luulisi että tällainen mies kannattaisi ehdottomasti tavata, kävi miten kävi Minulla ei ole mitään pahaa salattavana vaan rehellisyys on ihan tärkeimpiä elämänarvojani. "Hyvyys" ja rakkaus ovat tärkeimpiä arvojani, mutta tietenkin tiedän myös elämän varjopuolet, tuskat ja vastukset, ehkä jopa paremmin kuin moni muu."

 

En ole ihan kuten muutkin vaan ehkä vähän persoonallisempi Tunnen itseni. Toki arvostan itseäni (ja pidän sitä tärkeänä toisessakin ihmisessä), mutta en ole mikään täydellinen, haluan näyttää myös heikot puoleni. Olen hyvin vaatimatonkin joskus, jos joku minua kehuu aidosti niin menen hämilleni ja arvostan sitä suuresti. Myös isommassa porukassa olen useimmiten hiljaisemmin kuin äänessä.

Osaatko punnertaa yhdellä kädellä?

 

Mitähän tuo vanhanaikaisesti lähestyminen tarkoittaa? Tuotko heti vaikutelman että olette menossa naimisiin ja lasten hankinta on edessä? Vaaditko naiselta samaa mitä annat hänelle?

En usko että asia on kiinni ainakaan naisten huonosta itsetunnosta tai siitä että olet liian täydellinen. Ehkä vanhanaikainen lähestymistapasi tulkitaan niin että et ole kiinnostunut.

No, esim. maneerini, puhetapani ja joskus pukeutumiseni voivat alkuun olla formaaleja ennen kuin rentoudun. En toki puhu mitään avioliitosta tms. Olen kyllä miettinyt olenko liian vähän feministinen, koska sitä en juuri ole. Uranaisen tyyliset naiset tai hyvin aggressiiviset naiset eivät tunnu sopivilta tai muutenkaan kauniilta.

 

Joo, en haluais täydellistä miestä, kun en oo itsekään täydellinen...
Sitäpaitsi mikä on täydellinen ihminen... onko se sit enää ihminen?

 

Mitä siis käytännössä tapahtuu, et saa vastauksia naisilta, vai kirjoittelu ei jatku treffeihin asti? Vai tapaatko naisia, mutta kiinnostus jotenkin lopahtaa heidän puoleltaan? Mietin vaan, että ensimmäisessä tapauksessa kyse voisi olla ihan vaan jostain käytännön asiasta ilmoitustekstissäsi. Siis luokkaa "liian lyhyt" tai "liian pitkä", teksti siis.

 

Ootkohan vähän liian hmm... omistautuva naiselle? Ts. nostat jalustalle, palvot? Tukahdutatko? Se karkottaa monet.

Myönnän että mulla on taipumusta pitää naista, josta kiinnostun, erityisenä, koska enhän muuten edes kiinnostuisi hänestä. Haluan kyllä osoittaa toisen erityisasemaa, koska rehellisesti tunnen niin. Ehkä tällainen romanttisuus ei ole niin in Suomessa, vaikka siitä paljon puhutaan? Luulen että monelle nykynaiselle yksilöllisyys on tärkeämpää kuin parisuhde, kun taas itselleni parisuhde ja ihmissuhteet tulevat ensin tärkeydessä myös ennen esim. työtä tai uraa.

 

[QUOTE="vieras";25173607]Joo, en haluais täydellistä miestä, kun en oo itsekään täydellinen...
Sitäpaitsi mikä on täydellinen ihminen... onko se sit enää ihminen?[/QUOTE]

Mutta en minäkään! Täydellisyys on tylsää ja se karisee äkkiä arjen myötä. Kerron vain millainen olen. Kuitenkin itseni pitää viehättyä toisesta.

 

Kuulostat ihan lapseni isältä, hänkin kuvittelee olevansa aika lailla tuollainen. Totuus onkin sitten jotain ihan muuta..

 

Luulen että monelle nykynaiselle yksilöllisyys on tärkeämpää kuin parisuhde, kun taas itselleni parisuhde ja ihmissuhteet tulevat ensin tärkeydessä myös ennen esim. työtä tai uraa.

Tuo varmasti karkoittaa monet pois. Vaikka et sitä tarkoittasikaan, niin tekemäsi uhraukset voidaan kokea painostuksena tai ainakin siten että suhde ei ole tasaveroinen. Ei ole varmastikaan mukava tunne, että toinen uhraa suhteen takia paljon kun itse vasta miettii onko toinen sopiva.

 

[QUOTE="jep";25173611]Mitä siis käytännössä tapahtuu, et saa vastauksia naisilta, vai kirjoittelu ei jatku treffeihin asti? Vai tapaatko naisia, mutta kiinnostus jotenkin lopahtaa heidän puoleltaan? Mietin vaan, että ensimmäisessä tapauksessa kyse voisi olla ihan vaan jostain käytännön asiasta ilmoitustekstissäsi. Siis luokkaa "liian lyhyt" tai "liian pitkä", teksti siis.[/QUOTE]

No, saan vastauksia välillä ihan ok, mutta välillä taas nihkeämmin. Mutta aika huonolla prosentilla parisuhde lähtee liikkeelle. Olen tavannut ainakin 25 naista netistä, ehkä 8 näistä uudelleen, ja parisuhteen olen onnistunut luomaan tästä joukosta vain kerran tai kaksi (vähän riippuu miten lasketaan...). Kolme naista näistä olen itse torjunut seurustelumielessä, jotkut olen lopettanut itse, mutta myös naiset ovat lopettaneet tai sitten homma vain on jäänyt tapaamiseen.

Tuntuu että olen jotenkin "liian erilainen", mutten sitten tiedä.

 

Varmasti moni ajattelee, että liian hyvää ollakseen totta. He pelkäävät niitä luurankoja kaapissa tai pitävät valheellisena, jos liiaksi olet luetellut hyviä puoliasi.

Tuo on mulle itselle ihan vieras ajatus, koska vaikka olen kokenut pettymyksiä ja kipuakin, niin en jotenkin silti ala ajatella huonoa ihmisestä, jonka tekstistä ja kuvasta olen kiinnostunut, vaan lähden, ehkä vähän naiivisti, varauksetta mukaan. En oikein ymmärrä varmistelijoita ja ajattelen tosi myönteisesti jos joku ihminen kuulostaa (ja vielä näyttää) hyvältä.

 

Kyllästyin jo ennen kuin toinen kappale loppui. Olet NÖRTTI!

 

No, saan vastauksia välillä ihan ok, mutta välillä taas nihkeämmin. Mutta aika huonolla prosentilla parisuhde lähtee liikkeelle. Olen tavannut ainakin 25 naista netistä, ehkä 8 näistä uudelleen, ja parisuhteen olen onnistunut luomaan tästä joukosta vain kerran tai kaksi (vähän riippuu miten lasketaan...). Kolme naista näistä olen itse torjunut seurustelumielessä, jotkut olen lopettanut itse, mutta myös naiset ovat lopettaneet tai sitten homma vain on jäänyt tapaamiseen.

Tuntuu että olen jotenkin "liian erilainen", mutten sitten tiedä.

Itse arvioisin, että yleensäkin tuo nettideittailu alkaa olla jo vähän "out". Itse en ainakaan jaksa sieltä enää seuraa etsiä, vaikka varmasti potentiaalisia kumppaneita siellä varmasti olisikin. Se viestien läpikäyminen ja tutustumisen aloittaminen (ennen tapaamista) on niin kovin työlästä. En tosin käy baareissakaan, joten tällä hetkellä luotan vain siihen, että Elämäni Mies kävelee minua vastaan jonain päivänä. Tai sitten ei kävele, en jaksa sitäkään murehtia. Lasten kanssa on kivaa.

 

Etkö sitten tapaa mielenkiintoisia naisia niissä omissa elämän ympyröissä missä liikut?

 

Tuo varmasti karkoittaa monet pois. Vaikka et sitä tarkoittasikaan, niin tekemäsi uhraukset voidaan kokea painostuksena tai ainakin siten että suhde ei ole tasaveroinen. Ei ole varmastikaan mukava tunne, että toinen uhraa suhteen takia paljon kun itse vasta miettii onko toinen sopiva.

En tee varsinaisesti uhrauksia, enemmän pieniä tai suuria huomionosoituksia, joka on vain mukavaa itselleni. Enkä tietenkään heti ihan alkuun! Tasaveroisuus muuttuu aika proosalliseksi, jos "hehkuminen" ja intensiteetti on jotain kiellettyä. Kuitenkin parisuhde on mulle hyvin arvokas asia ja toivon toisen olevan samaa mieltä. "Säätöjä" en jaksaisi enää, koska yleensä ne eivät johda mihinkään tai ole kovin vakaita.

 

Jos oot liian järkiperäinen ja analysoiva ihminen... kaikki menee vaikeeks, kun ei osaa vaan elää tunteella?

 

[QUOTE="vieras";25173747]Etkö sitten tapaa mielenkiintoisia naisia niissä omissa elämän ympyröissä missä liikut?[/QUOTE]

Työni on vähän erakkoluonteista ja ystäväpiirini on aika pieni. Osaksi tästä syystä olenkin panostanut nettiin. En muutenkaan käy niin valtavasti ulkona, vaikka kyllä se piristää välillä. Baareista on aika vähän kehkeytynyt mitään isompaa.

 

Hetken jo ajattelin että olet keksinyt vaihtoehdon, esittelet täällä itseäsi ja saatat löytää naisen

Ei vaan kyl sä hieman naiselliselta kuulostat, tulee mieleen sellanen kliseinen herkkä punapää joka välttelee aurinkoa eikä sieltä komerosta juuri tiedä ihmissuhteista :/ Millane sä oot ulkonäöltäs, tasottaako se tuota vaikutelmaa? (vaikka mun kommentit on nyt töksähtäviä niin en tarkoita pahaa)

 

naiset niinkuin miehetkin ovat kiinnostuneita itsestään. kyse ei ole ehkä siitä mitä itse on, vaan miltä saa toisen tuntemaan - ainutlaatuiseksi, riittäväksi, lumoavaksi, rakastettavaksi.. Toinen on aika. Ei pidä kiirehtiä liikaa, vaan luottaa. Sinä olet hieno ihminen ja kumppaniksi aivan passeli, pitää luottaa että se toinen tulee jossain vastaan ja kaikki menee kuin itsestään.

 

En tee varsinaisesti uhrauksia, enemmän pieniä tai suuria huomionosoituksia, joka on vain mukavaa itselleni. Enkä tietenkään heti ihan alkuun! Tasaveroisuus muuttuu aika proosalliseksi, jos "hehkuminen" ja intensiteetti on jotain kiellettyä. Kuitenkin parisuhde on mulle hyvin arvokas asia ja toivon toisen olevan samaa mieltä. "Säätöjä" en jaksaisi enää, koska yleensä ne eivät johda mihinkään tai ole kovin vakaita.

Miehenä olen rivien välistä lukevinani, että olet vähän totinen torvensoittaja, alussa kertomasi mukaan jopa formaali (ei kukaan käytä normaalissa keskustelussa, jos ei halua nokittaa fiiniydellään toim. huom.) Eli suomeksi ole rautakangen niellyt tosikko.

Relaa vähän, lapset ja eläimet haistavat pelon. Naiset haistavat epätoivoisuuden.

 

ehkä sun täytyy myös "laskea vähän rimaa".. tilalle pilkettä silmäkulmaan, salamyhkäisyyttä ja suoraa toimintaa - niin minäkin tein ja nyt olen onnellisesti naimisissa oleva isä. Tsemppiä!

 

[QUOTE="vieras";25173778]Jos oot liian järkiperäinen ja analysoiva ihminen... kaikki menee vaikeeks, kun ei osaa vaan elää tunteella?[/QUOTE]

Pidän itseäni molempina Analysoin mutta myös tunteilen. Pohdin asioita, mutta myös luotan fiilikseen ja "heittäydyn". Suoraviivainen en kyllä ole teoissani etenkään alkuun, koska mulla on romantiikka/kunnioitus-tyyli kontaktin ottamisen tapana.

 

Pieni vaatimattomuus kaunistaa. Ihanaahan se on, jos löytyy paljon hyviä ominaisuuksia, mutta niiden hehkuttaminen ei sitten olekaan enää niin ihanaa. Jos ja kun kerrot naisille itsestäsi, kerro harkitusti. Anna naisten huomata lisää hyviä ominaisuuksiasi pikkuhiljaa suhteen edetessä. Pieni salamyhkäisyys/rösöisyys kiinnostaa, kiiltokuvapoika on pikkuisen tylsä. Entä nuo treffit, oletko miettinyt, että naiset saavat kenties sinusta kaukaisen vaikutuksen, tuntuuko heistä, että olet aavistuksen kylmähkö, jos käyttädyt hyvin virallisesti. Itselleni tulisi ahdistunut olo jos treffit olisi sellaiset.

 

[QUOTE="torsti";25173742]Kyllästyin jo ennen kuin toinen kappale loppui. Olet NÖRTTI![/QUOTE]

No kyllä vähän joo Kai se on sitten miinusta...? Kaljat esille ja formulaa No, kyllä minussakin on vähän machoileva puoli. Mutta en pidä sitä keskeisenä parisuhteen laadulle.

 

Mutta en minäkään! Täydellisyys on tylsää ja se karisee äkkiä arjen myötä. Kerron vain millainen olen. Kuitenkin itseni pitää viehättyä toisesta.

Onko kenties suurin syy juurikin siinä, että kerrot millainen olet. Olet itse itsestäsi jotain mieltä, mutta ovatko muutkin sama mieltä? Oletko kenties luonut itsestäsi itsellesi jonkun ihannekuvan? Ja sitä eivät toiset näe..... varsinkin, jos painostat päälle sitä oma mielikuva itsestäs, niin ei se nainen edes kerkee luomaan mitään OMA mielipidettä sinusta? Ja sitten hän luovuttaa, mielenkiinto lopahtaa, pelottelet hänet pois...

Minä olen samanikäinen kun sinä, vietän huomenna 10.hääpäivääni. Onhan minullakin joku mielikuva itsestäni, tosin mulla on huomattavasti enemmän vikoja, joita itsessäni tunnistan Silti olen sitä mieltä, että rakas puolisoni ei näe minua samalla tavalla kun minä itse, ei edes kaikkien näiten yhteiselon vuosine jälkeen.