Mies31vee
Olen sinkku. Olen harrastellut nettitreffejä jo jonkin aikaa, koska en tykkää valtavasti baareista, enkä harrasta mitään lajia, jossa naisia pyörii paljon. Työpaikallani taas on paljon itselleni liian vanhoja naisia ja lähes kaikki varattuja. Pidän enemmän pienestä ystäväpiiristä, joiden kanssa olla aidosti läheinen, enkä siis liiku laajoissa piireissä ja vietä sinänsä aktiivista elämää.
Olen miehenä ehkä hivenen keskiverrosta erottuva niin ulkonäköni, kiinnostuksenkohteideni, koulutukseni kuin luonteeni puolesta, mielestäni kuitenkin positiivisesti. Minä voin ihan oikeasti väittää olevani nk. "hyvä mies", toimeentuleva, ja erittäin laajasti lukenut kulttuurialaa (etenkin historia, filosofia, estetiikka, kielitiede ja kirjallisuus). Olen hyvistä kotioloista, elämänmyönteinen ja itsestäni huolehtiva mies, mutten varsinaisesti naismainen, kohtuullisen hyvin pukeutuva, ruokavaliotani vähän seuraava ja liikunnallinen, paitsi viimeaikoina lähipiirini tragedian vuoksi.
Periaatteeni ovat korkealla toisen kohtelun ja yleensä parisuhteen osalta. En ole koskaan pettänyt suhteessa, jättänyt toista ihmistä suhteessa, lyönyt naista, tms. Seurustelussa en käytännössä edes vilkaise muita naisia, en halua. Juon kohtuudella ja aika harvoin, enkä polta. Pyrin aina huomioimaan läheiset ihmiset, en ole itsekeskeinen vaikka arvostan itseäni, enkä ole muista riippuvainen. Autan tuntemattomia jos satun paikalle, olen lämmin, ritarillinen, hyvätapainen, jne. Olen ihan valtavasti naiseen panostava ja hyvin keskustelutaitoinenkin, hellyydestä, toisen tukemisesta ja huomioinnista suuresti pitävä. Silti myönnän omat vikani, puutteeni ja heikkouteni ja tunnen ne, enkä odota täydellisyyttä vaan pidän inhimillisyydestä. Minusta ainoa asia, jota usein vaaditaan ja joka ei ole oma vahvuuteni, on trendikkäät asenteet tai harrastukset tai tosi kevytmielinen tai rento suhtautuminen toiseen. Olen siis kuitenkin ollut "vakavissani" liikkeellä, vaikka pidänkin naurusta. Lähestyn naisia enemmän vanhanaikaisesti kunnioittaen kuin aggressiivisesti.
Naiselta en odota mitään, jota en itse voisi antaa, enkä odota mitään valtavaa mielestäni. Luotettavuutta ja luottamista, kuuntelukykyä, tunteiden osoittamista, keskustelukykyä ja miehen kunnioitusta ja huomioimista (en pidä hyökkäävistä naisista, koska en pidä taistelusta tai epävakaudesta). Ulkonäöllä on kyllä minulle vähän väliä, mutta siinäkin toivoisin lähinnä vain naisellisuutta tai tyttömäisyyttä ja aitoutta eli että huolehtisi vähän itsestään, suhtautuisi myönteisesti tulevaisuuteen, eikä olisi ihan valtavan trendikäs (pidän kulttuurista ja toisaalta vilpittömyydestä enemmän kuin trendeistä). Samoin nuoremmat naiset viehättävät selvästi enemmän kuin vanhemmat.
Tuntuu kuitenkin että monet naiset vähän pelkäävät ottaa minuun yhteyttä netissä (poikkeuksiakin on, mutta usein tilanne on tämä). Pitäisikö minun siis olla jotain muuta kuin olen? Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? Näin miehenä luulisi että tällainen mies kannattaisi ehdottomasti tavata, kävi miten kävi Minulla ei ole mitään pahaa salattavana vaan rehellisyys on ihan tärkeimpiä elämänarvojani. "Hyvyys" ja rakkaus ovat tärkeimpiä arvojani, mutta tietenkin tiedän myös elämän varjopuolet, tuskat ja vastukset, ehkä jopa paremmin kuin moni muu.
Tämä hämmentää itseäni ja toivoisin näkemyksiä tilanteeseeni etenkin naisilta.
Olen miehenä ehkä hivenen keskiverrosta erottuva niin ulkonäköni, kiinnostuksenkohteideni, koulutukseni kuin luonteeni puolesta, mielestäni kuitenkin positiivisesti. Minä voin ihan oikeasti väittää olevani nk. "hyvä mies", toimeentuleva, ja erittäin laajasti lukenut kulttuurialaa (etenkin historia, filosofia, estetiikka, kielitiede ja kirjallisuus). Olen hyvistä kotioloista, elämänmyönteinen ja itsestäni huolehtiva mies, mutten varsinaisesti naismainen, kohtuullisen hyvin pukeutuva, ruokavaliotani vähän seuraava ja liikunnallinen, paitsi viimeaikoina lähipiirini tragedian vuoksi.
Periaatteeni ovat korkealla toisen kohtelun ja yleensä parisuhteen osalta. En ole koskaan pettänyt suhteessa, jättänyt toista ihmistä suhteessa, lyönyt naista, tms. Seurustelussa en käytännössä edes vilkaise muita naisia, en halua. Juon kohtuudella ja aika harvoin, enkä polta. Pyrin aina huomioimaan läheiset ihmiset, en ole itsekeskeinen vaikka arvostan itseäni, enkä ole muista riippuvainen. Autan tuntemattomia jos satun paikalle, olen lämmin, ritarillinen, hyvätapainen, jne. Olen ihan valtavasti naiseen panostava ja hyvin keskustelutaitoinenkin, hellyydestä, toisen tukemisesta ja huomioinnista suuresti pitävä. Silti myönnän omat vikani, puutteeni ja heikkouteni ja tunnen ne, enkä odota täydellisyyttä vaan pidän inhimillisyydestä. Minusta ainoa asia, jota usein vaaditaan ja joka ei ole oma vahvuuteni, on trendikkäät asenteet tai harrastukset tai tosi kevytmielinen tai rento suhtautuminen toiseen. Olen siis kuitenkin ollut "vakavissani" liikkeellä, vaikka pidänkin naurusta. Lähestyn naisia enemmän vanhanaikaisesti kunnioittaen kuin aggressiivisesti.
Naiselta en odota mitään, jota en itse voisi antaa, enkä odota mitään valtavaa mielestäni. Luotettavuutta ja luottamista, kuuntelukykyä, tunteiden osoittamista, keskustelukykyä ja miehen kunnioitusta ja huomioimista (en pidä hyökkäävistä naisista, koska en pidä taistelusta tai epävakaudesta). Ulkonäöllä on kyllä minulle vähän väliä, mutta siinäkin toivoisin lähinnä vain naisellisuutta tai tyttömäisyyttä ja aitoutta eli että huolehtisi vähän itsestään, suhtautuisi myönteisesti tulevaisuuteen, eikä olisi ihan valtavan trendikäs (pidän kulttuurista ja toisaalta vilpittömyydestä enemmän kuin trendeistä). Samoin nuoremmat naiset viehättävät selvästi enemmän kuin vanhemmat.
Tuntuu kuitenkin että monet naiset vähän pelkäävät ottaa minuun yhteyttä netissä (poikkeuksiakin on, mutta usein tilanne on tämä). Pitäisikö minun siis olla jotain muuta kuin olen? Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? Näin miehenä luulisi että tällainen mies kannattaisi ehdottomasti tavata, kävi miten kävi Minulla ei ole mitään pahaa salattavana vaan rehellisyys on ihan tärkeimpiä elämänarvojani. "Hyvyys" ja rakkaus ovat tärkeimpiä arvojani, mutta tietenkin tiedän myös elämän varjopuolet, tuskat ja vastukset, ehkä jopa paremmin kuin moni muu.
Tämä hämmentää itseäni ja toivoisin näkemyksiä tilanteeseeni etenkin naisilta.