Olenko liian täydellinen mies?

  • Viestiketjun aloittaja Mies31vee
  • Ensimmäinen viesti
Mies31vee
Olen sinkku. Olen harrastellut nettitreffejä jo jonkin aikaa, koska en tykkää valtavasti baareista, enkä harrasta mitään lajia, jossa naisia pyörii paljon. Työpaikallani taas on paljon itselleni liian vanhoja naisia ja lähes kaikki varattuja. Pidän enemmän pienestä ystäväpiiristä, joiden kanssa olla aidosti läheinen, enkä siis liiku laajoissa piireissä ja vietä sinänsä aktiivista elämää.

Olen miehenä ehkä hivenen keskiverrosta erottuva niin ulkonäköni, kiinnostuksenkohteideni, koulutukseni kuin luonteeni puolesta, mielestäni kuitenkin positiivisesti. Minä voin ihan oikeasti väittää olevani nk. "hyvä mies", toimeentuleva, ja erittäin laajasti lukenut kulttuurialaa (etenkin historia, filosofia, estetiikka, kielitiede ja kirjallisuus). Olen hyvistä kotioloista, elämänmyönteinen ja itsestäni huolehtiva mies, mutten varsinaisesti naismainen, kohtuullisen hyvin pukeutuva, ruokavaliotani vähän seuraava ja liikunnallinen, paitsi viimeaikoina lähipiirini tragedian vuoksi.

Periaatteeni ovat korkealla toisen kohtelun ja yleensä parisuhteen osalta. En ole koskaan pettänyt suhteessa, jättänyt toista ihmistä suhteessa, lyönyt naista, tms. Seurustelussa en käytännössä edes vilkaise muita naisia, en halua. Juon kohtuudella ja aika harvoin, enkä polta. Pyrin aina huomioimaan läheiset ihmiset, en ole itsekeskeinen vaikka arvostan itseäni, enkä ole muista riippuvainen. Autan tuntemattomia jos satun paikalle, olen lämmin, ritarillinen, hyvätapainen, jne. Olen ihan valtavasti naiseen panostava ja hyvin keskustelutaitoinenkin, hellyydestä, toisen tukemisesta ja huomioinnista suuresti pitävä. Silti myönnän omat vikani, puutteeni ja heikkouteni ja tunnen ne, enkä odota täydellisyyttä vaan pidän inhimillisyydestä. Minusta ainoa asia, jota usein vaaditaan ja joka ei ole oma vahvuuteni, on trendikkäät asenteet tai harrastukset tai tosi kevytmielinen tai rento suhtautuminen toiseen. Olen siis kuitenkin ollut "vakavissani" liikkeellä, vaikka pidänkin naurusta. Lähestyn naisia enemmän vanhanaikaisesti kunnioittaen kuin aggressiivisesti.

Naiselta en odota mitään, jota en itse voisi antaa, enkä odota mitään valtavaa mielestäni. Luotettavuutta ja luottamista, kuuntelukykyä, tunteiden osoittamista, keskustelukykyä ja miehen kunnioitusta ja huomioimista (en pidä hyökkäävistä naisista, koska en pidä taistelusta tai epävakaudesta). Ulkonäöllä on kyllä minulle vähän väliä, mutta siinäkin toivoisin lähinnä vain naisellisuutta tai tyttömäisyyttä ja aitoutta eli että huolehtisi vähän itsestään, suhtautuisi myönteisesti tulevaisuuteen, eikä olisi ihan valtavan trendikäs (pidän kulttuurista ja toisaalta vilpittömyydestä enemmän kuin trendeistä). Samoin nuoremmat naiset viehättävät selvästi enemmän kuin vanhemmat.

Tuntuu kuitenkin että monet naiset vähän pelkäävät ottaa minuun yhteyttä netissä (poikkeuksiakin on, mutta usein tilanne on tämä). Pitäisikö minun siis olla jotain muuta kuin olen? Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? Näin miehenä luulisi että tällainen mies kannattaisi ehdottomasti tavata, kävi miten kävi :) Minulla ei ole mitään pahaa salattavana vaan rehellisyys on ihan tärkeimpiä elämänarvojani. "Hyvyys" ja rakkaus ovat tärkeimpiä arvojani, mutta tietenkin tiedän myös elämän varjopuolet, tuskat ja vastukset, ehkä jopa paremmin kuin moni muu.

Tämä hämmentää itseäni ja toivoisin näkemyksiä tilanteeseeni etenkin naisilta.
 
"asd"
" Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? "

..mä sain tosta semmosen käsityksen, että ehkä naiset ei halua sun kanssa mitään, koska olet itsekeskeinen. "liian täydellinen?" öö? jos sä tolleen ajattelet itsestäs, nii se ajaa kyl aika monta naista pois jo heti kättelyssä.. :O
 
  • Tykkää
Reactions: Sassykatti
kekru
Joo, se on kuule sellaista että paljon melua tyhjästä, eli äls nyt liikaa ylistä itteäs, olet varmasti hyvä mies ja jollekin just sopiva, mutta älä nosta itseäsi noin paljon yli. Eiköhän aika moni ole käynyt nuo samat parinetsintävaiheet ja tietävät kuinka se on tylsää se odottelu ja sitä miettii aina etä missä vika kun oikeaa ei löydy, mutta mun paras neuvo on että hiljaisissa vesissä ne suuret kalat kutevat, eli kun vähiten odotan että jotain tapahtuu niin silloin se tapahtuu... ja hakemalla sitä oikeaa ei löydy, se tulee kun on tullakseen.
 
"vieras"
Paljastatko yhdellä kerralla kaikki ominaisuutesi? Se voi kyl karkottaa naisia hmm... ei niin hyvien miesten huomaan jos pläjäytät tuollaisen plus-miinus-listan ensimmäisenä toiselle. Anna naisen itse huomata hyvät puolesi.
Mä voisin ehdottaa kans tätä.. näytä käytännössä naiselle normaalilla kanssakäymiselläsi millainen olet :D Tietysti voit harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista kirjoittaa/kertoa ym.
 
Mies31vee
Huonot puoleni ovat ainakin tuo epätrendikkyys eli se että en lähesty naisia rennosti vaan enemmän arvokkaasti, mikä varmasti on monelle liian vanhanaikaista (näin tuntuu). Samoin saatan olla hallitseva persoonana ja ehkä keskimääräistä vaativampi. En myöskään ole kovin kätevä käsistäni tai remonttimies tai ylipäätään kovin käytännöllinen.

Olen avoin ihmisenä, mutta on hyvä huomio että se voi herättää epäilyksiä. Minun on vaikea valehdella tai olla hyvin epäluuloinen, ajatella pahaa toisesta heti alkuun :)
 
"vieras"
Joo. Sussa ei oo semmoista särmää, sellaista elämän karhentamaa karismaa, mielenkiintoisia kolhuja jotka ainakin minulle tekee miehestä kiinnostavan ja sellaisen että haluaisin tutustua ja kuulla lisää. Kyllä, epätäydelliset miehet ovat paljon haluttavampia.
 
Mulle tuli heti kärkeen kuva itseään jotenkin vähän muita parempana pitävästä ihmisestä. Sen lisäksi, että ap valitettavasti kuulostaa mun makuun suorastaan tylsältä.
Mistähän niillä treffeillä sitten keskusteltaisiin, jos sinne asti päästäisiin?
 
Mies31vee
Luulet ittestäs liikoja :O Ja onhan noita naisia sulla ollut näköjään... mihin ne ovat kadonneet? Kysy itseltäsi mihin suhteesi kariutuvat.
Nettitapaamiseni kariutuvat useimmiten siihen että nainen ei iske minulle tarpeeksi, tietysti joskus on myös toisinpäin. On vaikea valehdella mistään tällaisesta, haluan olla rehellinen ja vilpitön. Tunteita ei voi pakottaa. Toisaalta mulla on taipumus alkaa yrittää vaikeistakin olosuhteista, esim. pitkä välimatka, toinen mies mukana ympyröissä jne. En luovuta suhteissa helpolla, jos tunnen että pitää yrittää. Pidän jopa pienestä haasteesta. ;)

Ehkä yksi ratkaisu olisi alkaa pyöriä yöelämässä enemmän, mutta en ole persoonana sellainen kovin paljoa. Olen kai rauhallisempi ja myös vähän kriittinen nykymenolle.
 
vast.
Ja monet voi ajatella, että sulle ei ihan mikään tavallinen naapurin pirkko kelpaakaan, vaan pitäisi olla sun naispuolinen vastine. Ja jotenkin rivien välistä lukee, että olet varakkaasta, hyvin kouluttautuneesta, etuoikeutetusta perheestä, sulla ei ole itsellä ollut koskaan mitään isompia ongelmia, jne... Täydellinen ehkä paperilla, oikeassa elämässä kenties hiukan tylsä, kapeakatseinen, tai jotain muuta?
 
Minusta ainoa asia, jota usein vaaditaan ja joka ei ole oma vahvuuteni, on trendikkäät asenteet tai harrastukset tai tosi kevytmielinen tai rento suhtautuminen toiseen. Olen siis kuitenkin ollut "vakavissani" liikkeellä, vaikka pidänkin naurusta. Lähestyn naisia enemmän vanhanaikaisesti kunnioittaen kuin aggressiivisesti.
Mitähän tuo vanhanaikaisesti lähestyminen tarkoittaa? Tuotko heti vaikutelman että olette menossa naimisiin ja lasten hankinta on edessä? Vaaditko naiselta samaa mitä annat hänelle?

En usko että asia on kiinni ainakaan naisten huonosta itsetunnosta tai siitä että olet liian täydellinen. Ehkä vanhanaikainen lähestymistapasi tulkitaan niin että et ole kiinnostunut.
 
Mies31vee
Alkuperäinen kirjoittaja ömm;25173517:
yleensä ittestänsä on kamalan vaikee luetella hyviä asioita, mutta sähän pystyisin kirjoittamaan noista kirjan :D kuulostaa vähän tekopyhältä ja itserakkaalta..
En ole ihan kuten muutkin vaan ehkä vähän persoonallisempi :) Tunnen itseni. Toki arvostan itseäni (ja pidän sitä tärkeänä toisessakin ihmisessä), mutta en ole mikään täydellinen, haluan näyttää myös heikot puoleni. Olen hyvin vaatimatonkin joskus, jos joku minua kehuu aidosti niin menen hämilleni ja arvostan sitä suuresti. Myös isommassa porukassa olen useimmiten hiljaisemmin kuin äänessä.
 

Yhteistyössä