Toggle sidebar

Mun mies on taas jossain...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "argh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"argh"

Vieras
Joku ehkä muistaa kun noiduin perjantai-iltana täällä miestäni joka jäi yllättäen juomaan ja "juhlimaan synttäreitään" ilman ennakkoilmoitusta ja on viimeiset 3 viikkoa ollut joko ylitöissä tai jäänyt illaksi stadiin kavereidensa kanssa. Ollaan siis just muutettu maalle stadista jne. jos joku nyt sattuu muistamaan, siinä ketjussa mut lähinnä haukuttiin pirttihirmuksi ja käskettiin olemaan valittamatta.

No, viikonlopun mies sitten oli kotona, ja juteltiin asioista jne. ja ymmärsi mun olevan yksinäinen ja niin edelleen. Molemmat pyysivät käytöstään anteeksi. Sovittiin että hän koittaa nyt olla enemmän iltaisin kotona kun ei muutenkaan kovin montaa tuntia ehdi olemaan vaikka tuliskin ajallaan töistä.

No, eipä kovin hyvin nyt alkanut tämä, mies tosin soitti jo puoli tuntia ennen normaalia pääsemisaikaansa että on matkalla bussiin. Ja menikin siihen aiempaan bussiin, mutta tänne kylälle päästyään ilmoittikin menevänsä kaverilleen. Enkä mä sitten kieltänyt, en tietenkään. Mikä mä olen aikuista kieltämään, enkä oikeasti edes jaksa sanoa asiasta kun vasta käytiin hyvin kattava keskustelu aiheesta viikonloppuna. Mietin vaan että paljonpa mua arvostetaan...
 
En oo nähnyt perjantaista tilitystä, mut oliko teillä lapsia? Jos ei, niin hilpaset itekin pois sieltä kotoota odottelemasta äijää. Mikäs sen on huinia kylillä kun emäntä kiltisti ain kotona odottamas. Eikä tää ollut sitten pahalla sanottu. :)
 
ai dokaamaanko se mies sinne kaverilleen meni vai täh? sähän kerroit siinä ketjussa, että miehes käy pari x vuodessa viihteellä, mitä haittaa siis jos mies menee kaverilleen työpäivän jälkeen? pitäähän niitä kaverisuhteitakin hoitaa jos mies on pitkiä päiviä töissä, niin jääkö hänellä aikaa edes kavereilleen? eikö sulla ole ystäviä joiden luokse voisit mennä kahvittelemaan tai he sinne? en lukenut sitä viime ketjua kokonaan.
 
Tuttu tunne! Meillä myös mies tekee paljon töitä ja sen päälle helposti piipahtaa kavereileen veljelleen tms. Kumma juttu kun mä en voi sitä tehdä töitteini jälkeen sillä, on haettava koululainen iltiksestaä, tehtävä ruokaa, vietävä lapset harrastuksiin ja sitten onkin jo ilta ja on ittekin niin poikki ettei jaksa kyllä lähteä enää mihinkään! Tämäkö se on sitten se naisen osa, häh???
 
Alkuperäinen kirjoittaja miauh:
ai dokaamaanko se mies sinne kaverilleen meni vai täh? sähän kerroit siinä ketjussa, että miehes käy pari x vuodessa viihteellä, mitä haittaa siis jos mies menee kaverilleen työpäivän jälkeen? pitäähän niitä kaverisuhteitakin hoitaa jos mies on pitkiä päiviä töissä, niin jääkö hänellä aikaa edes kavereilleen? eikö sulla ole ystäviä joiden luokse voisit mennä kahvittelemaan tai he sinne? en lukenut sitä viime ketjua kokonaan.
Click to expand...

Mun mielestä ensin hoidetaan parisuhdetta ja vasta sen jälkeen tulee ne kaverit. En katselis tuollaista. Minun ex oli samanlainen, eli kaverit ja kalja meni AINA kaiken muun edelle. Nyt on ihana mies, joka saa mennä ja minä(kin) saan mennä, eikä tarvitse kotona kökkiä ja parisuhdetta hoidetaan ensisijaisesti. ;) Vaihtamalla paranee!
 
Voimia sinulle!

Tietkö mulle tulee, ketään syyttelemättä, mieleen yksi inhimillinen perusominaisuus. Meillä kaikilla on tarve tuntea ohjaavansa omaa elämää. Siksi läheisissä ihmissuhteissa, parisuhteessa nyt varsinkin, monet asiat kärjistyvät konflikteiksi. Sen lisäksi, että osapuolet haluavat eri asiaa, tulee helposti olo, että jos nyt teen vastoin tahtoani niin kuin toi toinen pyytää, kohta en saa edes hengittää omassa kodissani ilman lupaa. Ihan näin yksinkertaista se ei ole, mutta sillä idealla. Mitä voimallisemmin yrittää muuttaa toisen käyttäytymistä pyytämällä, käskemällä, anelemalla, vetoamalla, syyllistämällä, kiukkuamalla, sitä epätodennäköisemmin muutos tapahtuu.

Toisaalta aivan yhtä inhimillistä on puhua, vedota, pyytää, vaatia jne., kun joku asia vaivaa.

Minulle tulee mieleen vain sellainen lähestymistapa, että ajattelet, että toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Pystyisitkö löytämään lisää seuraa ja tekemistä päiviin ja ehkä iltoihinkin? Kutsumaan ystäviä kylään tai kyläilemään itse, aloittamaan harrastuksia lapsen kanssa jne.? Siitä toki on syytä pitää kiinni, että sinulla olisi myös omaa aikaa, jolloin miehen tulisi sitoutua hoitamaan lasta, aivan kuten sinäkin hoidat hänen mennessä omissa menoissaan.

Ehkäpä mies tajuaisi ikävöidä, kun hän huomaisi, ettet odottele hänen tekevän sinua onnelliseksi, vaan vietät omaa elämää.
 
  • Tykkää
Reactions: ihme mies, Tara74, Kurmeli ja 1 muu
[QUOTE="Vieras";25122116]En oo nähnyt perjantaista tilitystä, mut oliko teillä lapsia? Jos ei, niin hilpaset itekin pois sieltä kotoota odottelemasta äijää. Mikäs sen on huinia kylillä kun emäntä kiltisti ain kotona odottamas. Eikä tää ollut sitten pahalla sanottu. :)[/QUOTE]

Meillä on 1 puolitoista vuotias lapsi.
 
Onko sulla yhtään omaa "lapsivapaata" aikaa? Ala ottaa saman verran omaa aikaa kavereillesi, kuin miehesikin! Ei perheellinen ihminen voi kaiken aikaa jossain huidella ja olettaa että "vaimo kyllä hoitaa kodin ja lapset". Onko miehelläsi toinen kun perhe ei kiinnosta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja miauh:
ai dokaamaanko se mies sinne kaverilleen meni vai täh? sähän kerroit siinä ketjussa, että miehes käy pari x vuodessa viihteellä, mitä haittaa siis jos mies menee kaverilleen työpäivän jälkeen? pitäähän niitä kaverisuhteitakin hoitaa jos mies on pitkiä päiviä töissä, niin jääkö hänellä aikaa edes kavereilleen? eikö sulla ole ystäviä joiden luokse voisit mennä kahvittelemaan tai he sinne? en lukenut sitä viime ketjua kokonaan.
Click to expand...

Ei mennyt dokaamaan, edelleenkään ei juo usein. Ei kai se mitään haittaa jos silloin tällöin, tai vaikka kerran tai kaksi viikossakin menee kaverilleen. Mutta jos meininki on nyt neljättä viikkoa se että 2-3 iltaa on ylitöissä niin että tulee kotiin 21-22 aikaan (hänellä vajaa 2h työmatka) ja loput illat luuhaa kavereillaan siihen kymmeneen asti. Mä tunnen täältä uudelta paikkakunnalta yhden äidin jolla on saman ikäinen lapsi kuin mulla, sekä miehen vanhemmat, en ketään muuta. En mä voi yhden ja ainoan kaverinkaan luokse joka toinen ilta änkeä, toki nähdään n. kerran viikossa, mutta yleensä päiväsaikaan, molemmat kun kotona ollaan.
 
[QUOTE="jep";25122184]Voimia sinulle!

Tietkö mulle tulee, ketään syyttelemättä, mieleen yksi inhimillinen perusominaisuus. Meillä kaikilla on tarve tuntea ohjaavansa omaa elämää. Siksi läheisissä ihmissuhteissa, parisuhteessa nyt varsinkin, monet asiat kärjistyvät konflikteiksi. Sen lisäksi, että osapuolet haluavat eri asiaa, tulee helposti olo, että jos nyt teen vastoin tahtoani niin kuin toi toinen pyytää, kohta en saa edes hengittää omassa kodissani ilman lupaa. Ihan näin yksinkertaista se ei ole, mutta sillä idealla. Mitä voimallisemmin yrittää muuttaa toisen käyttäytymistä pyytämällä, käskemällä, anelemalla, vetoamalla, syyllistämällä, kiukkuamalla, sitä epätodennäköisemmin muutos tapahtuu.

Toisaalta aivan yhtä inhimillistä on puhua, vedota, pyytää, vaatia jne., kun joku asia vaivaa.

Minulle tulee mieleen vain sellainen lähestymistapa, että ajattelet, että toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Pystyisitkö löytämään lisää seuraa ja tekemistä päiviin ja ehkä iltoihinkin? Kutsumaan ystäviä kylään tai kyläilemään itse, aloittamaan harrastuksia lapsen kanssa jne.? Siitä toki on syytä pitää kiinni, että sinulla olisi myös omaa aikaa, jolloin miehen tulisi sitoutua hoitamaan lasta, aivan kuten sinäkin hoidat hänen mennessä omissa menoissaan.

Ehkäpä mies tajuaisi ikävöidä, kun hän huomaisi, ettet odottele hänen tekevän sinua onnelliseksi, vaan vietät omaa elämää.[/QUOTE]

Kiitos tästä viestistä. :) Mä olen kyllä koittanut ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta, ja vaikka kyseessä on aika tuore ongelma, niin jostain syystä kuitenkin haluaisin että mieheni ymmärtää minunkin kantani. Siksi olen koittanut jutella hänen kanssaan asiasta, en syyttävästi enkä vaatimalla, vaan kertomalla miltä musta hänen käytöksensä tuntuu. Ja hän on kyllä ymmärtänytkin, ainakin teoriatasolla, mutta käytäntö onkin eri asia selvästi. Mutta en mä silti tiedä olenko mä edes kiukkuinen tällä hetkellä. Lähinnä neuvoton. En mä halua mun miehelle pahaa, haluisin vaan että hän ehtis viettämään mun ja pojan kanssa aikaa muulloinkin kuin viikonloppuisin. Hän siis lähtee usein töihin ennen ku me ollaan herätty, ja tulee vasta kun poika on nukkumassa ja mä ihan väsynyt. Mä tavallaan pelkään että poika ei kohta enää muista isäänsä ja isä ei muista meitä.
 
muistan ketjusi. Kauhistelin mitä vastauksia saitkaan vaikka mielestäni puhuit asiaa ja miehesi käyttäytyy huonosti. Tosi ikävää, että keskustelu ei auttanut. Toivotaan, että miehesi sulattelee sovittuja asioita.
Minä suuresti ihmettelen miksi juuri sen miehen täytyy saada kaverata ja rentoutua, kohtuus kaikessa. Tokihan aikuinen ihminen tajuaa, että parisuhde ja lapsi vie aikaa kaverisuhteilta. Mielestäni nämä ovat vain omia valintoja , kun kaikkea ei voi saada......
Miten ihmeessä ihmiset eroavatkin niin paljon jos maailma on pullollaan näinkin ymmärtäväisiä naisia. Miehet saa mennä ja olla miten lystää ,koska onhan ne aikuisia. Voisiko olla niin, että nämä hyvin rentoutuneet miehet löytävät menojensa ohessa uuden naisen ja se kotona oleva äippä unohtuu..
 
Saatko teidän lapsen vaikka ensi vkl hoitoon vanhemmillesi ja lähet itekin vähän viihteelle tyttöjen kanssa? :) Saat muuta ajateltavaa kun ainaiset miehesi menot.
Itsellä on aikanaan tilanne lopuksi päättynyt eroon, kun en jaksanut enää olla parisuhteessa mutta kuitenkin kuin yh. Toivottavasti te saatte tilanteen korjattua ja mies "kasvaisi aikuiseksi" ja ottaisi vastuun perheestään...ikävä kyllä kaikista ei siihen ole. :(
 
[QUOTE="Vieras";25122448]Saatko teidän lapsen vaikka ensi vkl hoitoon vanhemmillesi ja lähet itekin vähän viihteelle tyttöjen kanssa? :) Saat muuta ajateltavaa kun ainaiset miehesi menot.
Itsellä on aikanaan tilanne lopuksi päättynyt eroon, kun en jaksanut enää olla parisuhteessa mutta kuitenkin kuin yh. Toivottavasti te saatte tilanteen korjattua ja mies "kasvaisi aikuiseksi" ja ottaisi vastuun perheestään...ikävä kyllä kaikista ei siihen ole. :([/QUOTE]

Mä en ensi viikonloppuna saa lasta hoitoon, mutta joulukuulle on sovittu jo yksi viikonloppu-iltameno, menen silloin. :) Mä en oikeasti vielä mieti eroa, vaan vasta sitä miten saisin mieheni tajuamaan. Tämä on kuitenkin mulle uusi asia ja tilanne, enkä halua että tämä jatkuu näin. Mieheni on tähän asti ollut koko ajan täydellinen isä, ja huolehtinut perheestään mitä parhaimmin. Vasta lähiaikoina tämä on alkanut mennä näin, että mies on arki-illat myöhään poissa. Hänellä on kuulemma stressiä töistä ollut, ja ehkä hän sitten alitajuisesti haluaa rentoutua, eikä oikein tajua kuinka paljon onkaan poissa... ?
 
Joo, äijä liekaan vaan! Kotiintuloajat ja tunnin välein ilmoitukset. Jos vartin on myöhässä niin viikon mökötys ja kuukauden kotiaresti sekä kännykkä ja netti pois.

Mahtaakohan olla tullu mieleen, kauanko isäntä jaksaa siinä kekkuloida. Ei ole ihme että mieli tekee jo muualle. Perkeleen ahdistavaa. Suomiämmien kimppaharrastus on se oman äijän kyttääminen ja rajoittaminen. Se kun tukahduttaa toisen elämistä, lisää lieveilmiöitä. Jos ukko on täys roku, kyllästää ittensä alkomahoolilla, on omaa tyhmyyttä jos sitä sietää ja sit tulee tänne siitä itkemään. Pässit!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Mä en ensi viikonloppuna saa lasta hoitoon, mutta joulukuulle on sovittu jo yksi viikonloppu-iltameno, menen silloin. :) Mä en oikeasti vielä mieti eroa, vaan vasta sitä miten saisin mieheni tajuamaan. Tämä on kuitenkin mulle uusi asia ja tilanne, enkä halua että tämä jatkuu näin. Mieheni on tähän asti ollut koko ajan täydellinen isä, ja huolehtinut perheestään mitä parhaimmin. Vasta lähiaikoina tämä on alkanut mennä näin, että mies on arki-illat myöhään poissa. Hänellä on kuulemma stressiä töistä ollut, ja ehkä hän sitten alitajuisesti haluaa rentoutua, eikä oikein tajua kuinka paljon onkaan poissa... ?
Click to expand...

Ja toi sun vinkuminen ja vouhkaaminen varmasti saa äijän sulle avautumaan... NOT!!!
 
Hieno homma et on sovittu iltameno sinullekin, tekee varmasti hyvää. :) Muistakin pitää sitten hauskaa!!
Ja kyllähän se niin on, että aikunen mies menee jos on mennäkseen, ei sitä estää voi. Ihan sama "hyväksytkö" menot vai nalkutatko. Ja varmasti alkaa hiipiä toisesta naisestakin epäilys, itselle ainakin tulisi. Tsemppiä Sinulle ja muista, että tärkeintä on kuitenkin lapsesi ja sinä itse... :)
 
[QUOTE="Vieras";25122963]Hieno homma et on sovittu iltameno sinullekin, tekee varmasti hyvää. :) Muistakin pitää sitten hauskaa!!
Ja kyllähän se niin on, että aikunen mies menee jos on mennäkseen, ei sitä estää voi. Ihan sama "hyväksytkö" menot vai nalkutatko. Ja varmasti alkaa hiipiä toisesta naisestakin epäilys, itselle ainakin tulisi. Tsemppiä Sinulle ja muista, että tärkeintä on kuitenkin lapsesi ja sinä itse... :)[/QUOTE]

Mä en jotenkin osaa epäillä toista naista, luotan mieheeni ihan täysillä siinä suhteessa.

Ja tuolle riehuvalle henkilölle haluaisin sanoa, etten tosiaankaan toivo että mieheni ois joka ilta kotona, toki saa olla omiakin menoja. Mä en vaan haluais että niitä on ihan joka illalle. Mulle sopis vallan hyvin jos mies olis parikin iltaa arkisin edes sen pari tuntia pojan hereilläoloajasta kotona, mitä siis silloin ehtii olemaan kun pääsee normaaliaikaan töistä ja tulee suoraan kotiin. Viikonloppuisinkin sais musta mielummin sitten mennä, jos olisi edes silloin tällöin viikollakin kotona ihmisten ajoissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Mä en jotenkin osaa epäillä toista naista, luotan mieheeni ihan täysillä siinä suhteessa.

Ja tuolle riehuvalle henkilölle haluaisin sanoa, etten tosiaankaan toivo että mieheni ois joka ilta kotona, toki saa olla omiakin menoja. Mä en vaan haluais että niitä on ihan joka illalle. Mulle sopis vallan hyvin jos mies olis parikin iltaa arkisin edes sen pari tuntia pojan hereilläoloajasta kotona, mitä siis silloin ehtii olemaan kun pääsee normaaliaikaan töistä ja tulee suoraan kotiin. Viikonloppuisinkin sais musta mielummin sitten mennä, jos olisi edes silloin tällöin viikollakin kotona ihmisten ajoissa.
Click to expand...

Ymmärrät mielestäni lapsesi isän "rentoutumistarvetta" liikaakin. Ei ole normaalia, ettei töiden ja rentoutumisen takia parisuhteessa elävä isä näe lastaan päivittäin. Se on väärin lasta kohtaan ja se on myös väärin sinua, lapsen äitiä ja hänen puolisoaan kohtaan. Koska sinulla sitten on aikaa "rentoutua"???

Mielestäni on pöyristyttävää, että miehiltä hyväksytään tuollainen käytös. Mikäli roolit kääntäisi hetkeksi toisinpäin, eli perheenäiti olisi se, joka ei lasta näkisi töiden ja oman vapaa.aikansa takia kun harvoin, niin kyllä silloin olisi eri ääni kellossa ihmisillä. Kyseessä olisi täysin pa*ka äiti, jne...
 
Olet tyhmä nainen! Sillä ukolla on toinen kierroksessa, siksi ei lapsi ja vaimonturhake kiinnosta. Sori, oli pakko puhkaista sun ruusunpunainen kupla! :( Älä luota liikaa tuollaiseen mieheen.
 
Meillä sanotaan aika suoraan kun väsyttää ja jokin asia vituttaa.
Meillä mies tulee aina kotiin suoraan ja viihtyikin ehkä liiaksi kotona, kun perhe-elämän makuun pääsi.

Jos tollasen järkevän keskustelun jälkeen se oman elämän ohjaamisen tarve on ensisijaisesti sinne kavereille, eli siis ei yhtään voi asettua sen kotona yhteisen lapsen kanssa olevan asemaan, kokea empatiaa voi olla jatkossa suurempia ongelmia luvassa.

Meillä kun puhutaan suoraan, olen sanonut, että jos minulle tulee tarve mennä ja olla ja alan mielummin mennä muualle kuin kotia (lukuunottamatta sovittuja pakollisia menoja) on luultavasti sellanen suhteen lopetus/jatkamis keskustelu tuloillaan. Olen ehkä kyllästynyt/saanut tarpeeksini tai sitten ihastunut. Karua tekstiä. Jossain vaiheessa mies unohti/ei osannut vielä käsitellä, että parisuhde on ihan jatkuvaa työtä. Siitä ei ole vapaata juurikaan ja joka päivä pitäisi jaksaa yrittää. Sitten pitää osata myös kertoa kun on jokin vitutus/väsymys, että se johtuu siitä eikä niistä tiskaamttomista tiskeistä. Ja sekin että vituttaa jos toinen ei tee mitään. Ennen vauvaa tein 95% kaikesta kotona. vauva kasvatti miestä ja nyt en edes kokkaa aina, mies tekee jopa sitä! Nyt ehkä naisen tehokkuudella teen enään 60% kodin töistä ja tietysti hoidan vauvaa hieman enemmän, jotta mies voi nukkua tarpeeksi käydäkseen töissä.

Haaveilemme, että saamme lapsen ensi kuussa hoitoon yhdeksi yöksi, niin päästäisiin isommalla porukalla ulos juhlimaan rakkaan ystäv synttäreitä, joita kukaan ei ole koskaan ollut juhlimassa. Jos ei onnistu luultavasti otamme sitten lapsia meille hoitoon, että muut pääsee edes juhlimaan.. Sellasita se on, pientenlasten kanssa, äärettömän pienillä tukiverkostoilla. Mutta se toimii. Suru tulee puseroon vaan yliväsymyksestä.
 
on taas ongelmat. miksi sä et iteki ala hommaamaan sosiaalista elämää ennen kuin murjotat martyyrina kotona!?!?!? rohkeesti vaan nenä ja muksu ulos, eine maalaisetkaan purematta niele. ei tarvi sitten kateellisena itkeä kun miehellä on kavereita. mun mielstä kun on ihan normaalia nahdä kavereitakin, ei aina tarvi nyhjätä kotona VAIKKA oliski vain pari tuntia sitä yhteistä aikaa illassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras-:
on taas ongelmat. miksi sä et iteki ala hommaamaan sosiaalista elämää ennen kuin murjotat martyyrina kotona!?!?!? rohkeesti vaan nenä ja muksu ulos, eine maalaisetkaan purematta niele. ei tarvi sitten kateellisena itkeä kun miehellä on kavereita. mun mielstä kun on ihan normaalia nahdä kavereitakin, ei aina tarvi nyhjätä kotona VAIKKA oliski vain pari tuntia sitä yhteistä aikaa illassa.
Click to expand...

Huomenta, en kerennyt enää eilen koneelle, piti keskustella miehen kanssa.

Minä olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt tutustua täällä uusiin ihmisiin. Juttelen kyllä muiden äitien kanssa esim. kirjastossa, uimahallissa ja puistoissa, ja netinkin kautta olen koittanut löytää täkäläisiä äiti-ihmisiä seuraksi. Ensi torstaina menemme käymään avoimessa päiväkodissa, josko sielläkin voisi tutustua johonkin. Yritys on siis kova jotta minäkin saisin kavereita, ja lapsi siinä samalla.

Teille jotka epäilette miehelläni olevan uuden naisen, haluaisin sanoa, että en edelleenkään usko siihen. Vaikka mieheni on poissa, hän kyllä soittelee minulle, ja vastaa aina puhelimeen jos soitan hänelle. En usko että hän näin tekisi jos olisi toisen naisen seurassa. Lisäksi mä tunnen myös kaikki miehen kaverit, joten jäisi kyllä kiinni jos ei olisi sen ihmisen kanssa jonka kanssa sanoo olevansa. Siksi en oikeasti osaa ollenkaan epäillä sitä toista naista. Ja olen kyllä tämän poissaolemisen alussa kysynyt mieheltäkin tästä, ja hän on sanonut ettei koskaan ikinä tekisi mitään sellaista mikä vaarantaisi meidän suhteen. Hän rakastaa minua ja minä rakastan häntä.

Minulla on hieman ristiriitainen olo näiden miesten menojen suhteen. Toisaalta en haluisi olla mäkättävä tiukkapipo joka ei päästä miestä mihinkään, mutta toisaalta en viihdy tällä tavalla arki-yh:nakaan. Ja juuri eniten mua surettaa tämä tilanne poikamme takia. Hän tykkää isästään kamalasti, ja on aina kovin pettynyt kun isi ei tulekaan kotiin ennen kuin hän käy nukkumaan. En ole mitenkään opettanut tai toitottanut hänelle isin tulemattomuutta, mutta silti hän joka ilta istuu eteisessä ja odottaa ikkunassa josko iskä tulisi. :(
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa