voi stna!!
Mutta ei sitten ilmeisesti olekaan.
Mies meni juhlimaan synttäreitään. Ihan ok mulle, ja meni siis suoraan töistä tänään ilman että oltiin sovittu tästä aikaisemmin, soitti siis vaan duunin jälkeen että onko ok jos jää stadiin kavereiden kanssa saunomaan ja käy sen jälkeen parilla jossain. Sanoi itse että lähtee kymmenen bussilla kotiin päin, ois siis ollut 12 aikaan kotona. Mulle sopi ihan hyvin, me mennään yleensäkin puolen yön aikoihin nukkumaan joten eipä tuossa mitään ihmeellistä ollut. Paitsi että meillä on nyt loppuvuosi ihan tosi tiukkaa, ja sanoi ettei tuhlaa paljoa rahaa että saadaan edes jotain jouluahjoja ostettua jne.
Nyt sitten soitti ensin ja pyysi katsomaan milloin menee metro johon hänen viimeistään pitää ehtiä että kerkeää siihen bussiin joka tänne korpeen tulee. Katsoin ja kerroin, ja mies sanoi okei, ja kiitti.
Sitten kahden minuutin päästä mies soitti että josko hän jäisikin vielä myöhempään. Sanoin että sun päätös, mutta haluisin sanoa että musta on tuntunut kurjalta viimeiset kolme viikkoa kun hän on joka ilta ollut joko ylitöissä tai sitten kaverillaan tms. niin että on tullut kotiin vasta kun lapsemme on jo nukkumassa, ja kuitenkin lähtee töihin ennen kuin me ollaan edes herätty. Sanoi että hänestäkin se on tuntunut tylsältä, mutta että kaverit niin kovasti nyt mankuu että jäisi. Totesin sitten että "sit sä varmaan jäät, mutta tiedä se että musta tuntuu tosi tyhmältä". Siihen mies sitten sanoi että kai hän sitten tulee.
Sen jälkeen tuli heti perään tekstari että hän tulee 23 lähtevällä bussilla. Soitin perään ja sanoin että hän ilmeisesti haluaa suututtaa mut ihan kunnolla kun ei voi suoraan sanoa mitä aikoo tehdä. Sanoi että ei voi mitään kun kaverit vaan pyytää jäämään. Sanoin sitten että kiva kun sä taas esität mut niille sinä kusipäänä joka ei anna hänen olla missään, vaikka asia ei tosiaan niin ole. Aina sanon että sopii jos hän haluaa jonnekin mennä tai jäädä. Ja ollaan ennenkin riidelty siitä että mies aina sanoo kavereilleen että hänen "pitää kysyä lupa multa", vaikka oikeasti hänen pitää vaan ilmoittaa mulle missä on ja mihin asti, ja tietää itsekin sen etten koskaan kiellä menemästä jne.
No se oli sitten ilmeisesti hyvin väärin sanottu, koska mä sain just purkauksen niskaani kuinka "hän tekee niska limassa töitä että me voidaan elää kun mä olen kotihoidontuella kotona (lapsemme on 1,5v), ja aina joutuu heräämään aamuisin lapsen kanssa ties miten aikaisin kun mä jään vaan nukkumaan (ei pidä paikkaansa, meidän lapsi on viimeiset 2kk herännyt puoli yhdeksän aikaan aamulla, mies lähtee seitsemän bussilla töihin), ja viimeiseksi sanoi että menisit vittu töihin. Samaan aikaan joku kaverinsa huutaa taustalla että vittu mikä kusipää sun ämmäs on jne. Totesin sitten vaan kylmän viileesti että "vai niin, tee mitä tykkäät", ja lopetin puhelun. Sen jälkeen koitti vielä soittaa, mutta painoin c:tä ja laitoin nyt puhelimeni kiinni.
Mies on tällä hetkellä aika humalassa, koska ei juo kuin muutaman kerran vuodessa. Mä laitoin puhelimen kiinni sen takia, etten tosiaankaan jaksa enää kuunnella mitään mun haukkumista yhtään enempää. Mun mielestä mä en oo ansainnu sitä että mua haukutaan sen takia että mies itse pettää "lupauksensa".
Tällä hetkellä musta vaan tuntuu siltä että ois kiva tietää mitä mies oikeesti ajattelee tästä meidän elämästä ja meidän parisuhteesta. Tuskin noi kuitenkaan ihan mitään perusteettomia kännipuheita oli, jostainhan tuollainen aina kumpuaa. Mä tiedän että tällä hetkellä ylireagoin aika vahvasti, mutta mä oikeasti tällä hetkellä mietin että muutan täältä korvesta (johon mies halusi muutta ja josta mä en tunne ketään) takaisin helsinkiin kahdestaan lapsen kanssa. Musta vaan tuntuu todella pahalta se että mä oon luullut että kaikki on hyvin, ja uskonut siihen että miestäkin harmittaa kun näkee nykyään mua ja lasta nin vähän kun hän kerran on niin sanonut. Tuntuu vaan että ehkä asia onkin niin että hän on sen takia koko ajan jossain ettei jaksa enää katsella meitä. Mä en tiedä mitä mä teen. EN voi mennä nukkumaan ennen kuin mies tulee kotiin, koska meidän koira haukkuu ja herättää lapsen keskellä yötä jos ollaan jo nukkumassa kun ovi käy. En myöskään jaksais valvoa "turhan takia" ties kuinka moneen, ja lisäks vituttaa se, että nyt se sitten varmaan dokaa kiukkuunsa kaikki meidän lahjoihin varatut rahat. Sen jos tekee niin mun puolesta saa vaikka myydä persettään että saa ne rahat takaisin. Kiitos ja kuitti.
Mies meni juhlimaan synttäreitään. Ihan ok mulle, ja meni siis suoraan töistä tänään ilman että oltiin sovittu tästä aikaisemmin, soitti siis vaan duunin jälkeen että onko ok jos jää stadiin kavereiden kanssa saunomaan ja käy sen jälkeen parilla jossain. Sanoi itse että lähtee kymmenen bussilla kotiin päin, ois siis ollut 12 aikaan kotona. Mulle sopi ihan hyvin, me mennään yleensäkin puolen yön aikoihin nukkumaan joten eipä tuossa mitään ihmeellistä ollut. Paitsi että meillä on nyt loppuvuosi ihan tosi tiukkaa, ja sanoi ettei tuhlaa paljoa rahaa että saadaan edes jotain jouluahjoja ostettua jne.
Nyt sitten soitti ensin ja pyysi katsomaan milloin menee metro johon hänen viimeistään pitää ehtiä että kerkeää siihen bussiin joka tänne korpeen tulee. Katsoin ja kerroin, ja mies sanoi okei, ja kiitti.
Sitten kahden minuutin päästä mies soitti että josko hän jäisikin vielä myöhempään. Sanoin että sun päätös, mutta haluisin sanoa että musta on tuntunut kurjalta viimeiset kolme viikkoa kun hän on joka ilta ollut joko ylitöissä tai sitten kaverillaan tms. niin että on tullut kotiin vasta kun lapsemme on jo nukkumassa, ja kuitenkin lähtee töihin ennen kuin me ollaan edes herätty. Sanoi että hänestäkin se on tuntunut tylsältä, mutta että kaverit niin kovasti nyt mankuu että jäisi. Totesin sitten että "sit sä varmaan jäät, mutta tiedä se että musta tuntuu tosi tyhmältä". Siihen mies sitten sanoi että kai hän sitten tulee.
Sen jälkeen tuli heti perään tekstari että hän tulee 23 lähtevällä bussilla. Soitin perään ja sanoin että hän ilmeisesti haluaa suututtaa mut ihan kunnolla kun ei voi suoraan sanoa mitä aikoo tehdä. Sanoi että ei voi mitään kun kaverit vaan pyytää jäämään. Sanoin sitten että kiva kun sä taas esität mut niille sinä kusipäänä joka ei anna hänen olla missään, vaikka asia ei tosiaan niin ole. Aina sanon että sopii jos hän haluaa jonnekin mennä tai jäädä. Ja ollaan ennenkin riidelty siitä että mies aina sanoo kavereilleen että hänen "pitää kysyä lupa multa", vaikka oikeasti hänen pitää vaan ilmoittaa mulle missä on ja mihin asti, ja tietää itsekin sen etten koskaan kiellä menemästä jne.
No se oli sitten ilmeisesti hyvin väärin sanottu, koska mä sain just purkauksen niskaani kuinka "hän tekee niska limassa töitä että me voidaan elää kun mä olen kotihoidontuella kotona (lapsemme on 1,5v), ja aina joutuu heräämään aamuisin lapsen kanssa ties miten aikaisin kun mä jään vaan nukkumaan (ei pidä paikkaansa, meidän lapsi on viimeiset 2kk herännyt puoli yhdeksän aikaan aamulla, mies lähtee seitsemän bussilla töihin), ja viimeiseksi sanoi että menisit vittu töihin. Samaan aikaan joku kaverinsa huutaa taustalla että vittu mikä kusipää sun ämmäs on jne. Totesin sitten vaan kylmän viileesti että "vai niin, tee mitä tykkäät", ja lopetin puhelun. Sen jälkeen koitti vielä soittaa, mutta painoin c:tä ja laitoin nyt puhelimeni kiinni.
Mies on tällä hetkellä aika humalassa, koska ei juo kuin muutaman kerran vuodessa. Mä laitoin puhelimen kiinni sen takia, etten tosiaankaan jaksa enää kuunnella mitään mun haukkumista yhtään enempää. Mun mielestä mä en oo ansainnu sitä että mua haukutaan sen takia että mies itse pettää "lupauksensa".
Tällä hetkellä musta vaan tuntuu siltä että ois kiva tietää mitä mies oikeesti ajattelee tästä meidän elämästä ja meidän parisuhteesta. Tuskin noi kuitenkaan ihan mitään perusteettomia kännipuheita oli, jostainhan tuollainen aina kumpuaa. Mä tiedän että tällä hetkellä ylireagoin aika vahvasti, mutta mä oikeasti tällä hetkellä mietin että muutan täältä korvesta (johon mies halusi muutta ja josta mä en tunne ketään) takaisin helsinkiin kahdestaan lapsen kanssa. Musta vaan tuntuu todella pahalta se että mä oon luullut että kaikki on hyvin, ja uskonut siihen että miestäkin harmittaa kun näkee nykyään mua ja lasta nin vähän kun hän kerran on niin sanonut. Tuntuu vaan että ehkä asia onkin niin että hän on sen takia koko ajan jossain ettei jaksa enää katsella meitä. Mä en tiedä mitä mä teen. EN voi mennä nukkumaan ennen kuin mies tulee kotiin, koska meidän koira haukkuu ja herättää lapsen keskellä yötä jos ollaan jo nukkumassa kun ovi käy. En myöskään jaksais valvoa "turhan takia" ties kuinka moneen, ja lisäks vituttaa se, että nyt se sitten varmaan dokaa kiukkuunsa kaikki meidän lahjoihin varatut rahat. Sen jos tekee niin mun puolesta saa vaikka myydä persettään että saa ne rahat takaisin. Kiitos ja kuitti.