Miksi jotkut naiset kieltää miehiltään kaiken menemisen kun perheeseen tulee lapsi/lapsia?

["noh"]

Kyllä mä haluaisin kieltää mieheltä melkein kaiken.. Etenkin silloin kun olin kotona lapsen kanssa, ärsytti ne miehen menot ihan suunnattomasti. Koko päivä kiukkuavan lapsen kanssa, mies käy kotona syömässä ja lähtee sitten harrastamaan. Viikonloputkin sillä menee harrastaessa eli meillä ei todellakaan eletä sellaista elämää, että vain perheenä tehtäisiin jotakin.. kyllä se on niin, että minä teen aina lapsen kanssa ne asiat mitä pitää tehdä, kyläillään jne. ja mies harrastaa. Sitä se on nyt kun olen töissäkin.

Periaatteessa saisin omaakin aikaa, jos vaan lähtisin ja ilmoittaisin siitä hyvissä ajoin. Harmi vaan että tykkään tehdä harrastuksiani kotona ja jos kotiin jään niin mies liukenee harrastuksiin. Pitäisi varmaan kokeilla joskus mitä mies tykkäisi jos lähtisin vaikka vaan ulos kävelemään yhtä usein ja yhtä pitkiksi ajoiksi kun hän menee omiin juttuihinsa.. Todennäköisesti mies ei sitä kestäisi.

Miehen elämä ei siis muuttunut millään tavalla kuin lapsi syntyi, vaikka luulisi että vähän enemmän haluaisi kotona olla työpäivän jälkeen. Hänen harrastuksensa kun on aina lapsen hereilläoloaikana eli tulee kotiin juuri kun lapsi menee kohta nukkumaan (siis arki-iltoina).

Mutta kadehdin kyllä niitä perheitä, jotka tekee lähestulkoon aina yhdessä kaiken. Meillä ruokakaupassa käyminenkin yhdessä on jotain todella erikoista..

Niin ja uskallan myös kertoa, että haluaisin kieltää mieheltä baarissa käynnitkin kokonaan. Ei onneksi käy kuin kerran tai kaksi vuodessa, mutta vetää ihan hirveät överit, ei mitään kontrollia. Se on se joka on räkä poskella sammuneena jossain kadulla, ei mitään muistikuvia mistään seuraavana aamuna eli ei ihan hirveää luottamusta herätä että mitä se on tehnyt ja kenen kanssa kun ei se itsekään muista.

 

[....]

Onko se muiden asia, miten asiat hoidetaan missäkin perheessä?

Ja kun perheenä ollaan, niin kai se nyt on aika ok elää perheenä, kun sen tien on valinnu, Sillon kun oli sinkku, niin sai mennä ja puuhata.. yleensä harrastukset pikkusten lasten kanssa on kiinni siitä ajasta. Ne joilla mummut ja kummit hoitaa lapsia varmasti harrastaa enempi kuin ne jotka on totaalisesti vain äiti-isä-lapsi/lapset.

 

[-]

[QUOTE="mies";25102056]Olen törmännyt ap:n kuvaamaan ilmiöön usein. Yleensä nämä ovat sellaisia tapauksia, jossa nainen on jo aikaisemminkin ollut kontrollihaluinen. Lapsen myötä vietti on vahvistunut, ja lapsesta hän saa myös paremman "aseen" kontrollointiin.

Joskus seurustelin tällaisen naisen kanssa. Hän ei suinkaan kieltänyt menemästä mihinkään, ja kun hyvissä ajoin ilmoitin jostain pelireissusta tms. niin homma oli ok. Mutta sitten tapahtuman lähestyessä alkoi aina ilmaantumaan kaikkea epämääräistä. Sitä ja tätä pitäisi tehdä, sukulaisia olisi tulossa kylään, ikkunatkin pestä ja vaikka mitä. Ja jos erehdyin poikien kanssa baariin, niin seuraavalle aamulle ilmaantui aina jotakin todella tärkeää, minkä vuoksi minut piti herättää viimeistään kahdeksalta. Nämä kaikki toimet siis tähtäsivät siihen, että hän ei koskaan kieltänyt tai arvostellut suoraan menemisiäni, vaan minun olisi pitänyt itse tajuta etten halua mennä.

Huvittavaa oli se, että esim neljän päivän työreissu lontooseen oli ok. Nainen pysyi hyväntuulisena, illalla kertoi puhelimessa kuinka on ikävä, mutta kaikki oli hienosti. Sitten jos olin yhden yön poissa jonkin oman menon takia, niin kaikki meni päin persettä.

Selvää tietysti oli, ettei tuollaisella suhteella ollut minulle tulevaisuutta, mutta moni kaveri on vastaavaan jäänyt.[/QUOTE]

Just. Kuulostat juuri sille, että olisit viiminen mies, jonka kanssa itse ajattelisin suhdetta. Oliskohan sun pitänyt aikanaan hypätä sen toisen saappaisiin pariksi viikkoa, niin olisit ehkä saanut vähän perspektiiviä ja ymmärtänyt sitä paremmin?

 

[Anatolia]

[QUOTE="Neith";25102107]mä kuulun noihin rajoittajiin, mutta en sen takia että uskoisin miehen löytävän jonkun uuden, vaan siksi että haluan viettää aikaa mieheni kanssa, niin perheenä kuin puolisoina. ja kun molemmat käydään töissä niin ne yhteiset vapaapäivät on vähän minimissä aina välillä ja siksi suhtaudun tosi nihkeästi siihen että sellaisena päivänä mies lähtisi kavereiden kanssa ulos.
[/QUOTE]
Mun mielestä tuossakaan tilanteessa ei pitäisi rajoittaa. Tai siis, itse ainakin ajattelen niin että en haluaisi mieheni viettävän kanssani koti-iltaa vain siksi, että kielsin häntä menemästä kavereiden kanssa ulos. Kyllä miehen pitäisi itse tajuta asia, ja jäädä kotiin koska haluaa olla vaimonsa ja lasten kanssa, eikä siksi että vaimo käski jäädä kotiin.

 

["vieras"]

Ex-mies teki juurikin noin, että väitti kavereilleen "Pirkko ei tykkää hyvää, jos nyt lähden viihteelle". En edes tiennyt, että viihteelle oli kysytty enkä olisi myöskään mitenkään sitä estellyt tai harmitellut. Kun minulle paljastui tämä ja kysyin mieheltä syytä moiseen valehteluun, niin pääsi kuulemma helpommalla kun ei millään jaksanut/huvittanut lähteä. Ärsyynnyin luonnollisesti siitä, että minusta tehtiin pahis miehen kavereiden silmissä. (Ex oli oppinut muutenkin tämän totuudenmuuntelun jalon taidon, kun halusi päästä itse helpommalla. Siksi ex, ei viihteellä käynnin takia.)

Joten aina ei kannata niitä kaverinkaan selityksiä sukkana uskoa. Meillä ei ollut edes lapsia...

 

["Neith"]

Mun mielestä tuossakaan tilanteessa ei pitäisi rajoittaa. Tai siis, itse ainakin ajattelen niin että en haluaisi mieheni viettävän kanssani koti-iltaa vain siksi, että kielsin häntä menemästä kavereiden kanssa ulos. Kyllä miehen pitäisi itse tajuta asia, ja jäädä kotiin koska haluaa olla vaimonsa ja lasten kanssa, eikä siksi että vaimo käski jäädä kotiin.

ei meillä nyt onneksi tarvitse kovaan ääneen kieltää
jos mies kysyy että sopisko hänen mennä, niin ihan nätistio sanon jos en haluaisi hänen menevän.
rahan meno on toinen miksi en halua hänen käyvän, ja seuraavan päivän krapula ja jo se yöllinen baarista kotio tulo... jotain ihan kamalaa niin ei kovin usein sitä jaksa jos kävisi kahvilla kavereittensa kanssa niin asia olisi ok, kalja ei
jos kävisi salilla tai muussa harrastuksessa, asia olisi ok, kalja ei

 

[sir]

Meillä mies tekee pitkiä työpäiviä ja on paljon työmatkoilla. Työn puolestaa joutuu myös osallistumaan iltatilaisuuksiin. Jos tämän lisäksi intoutuu kavereiden kanssa kaljalle useamminkin, niin kyllä minä sanon, että toivon hänen olevan kotona. Tämähän toki nyt kääntyy niin, että olen nipottava akka joka ei päästä miestään mihinkään. Toisaalta mies käyttää surutta mua tekosyynä olla menemättä ulos - vaimo ei ilahdu tms.

 

["mies"]

Just. Kuulostat juuri sille, että olisit viiminen mies, jonka kanssa itse ajattelisin suhdetta. Oliskohan sun pitänyt aikanaan hypätä sen toisen saappaisiin pariksi viikkoa, niin olisit ehkä saanut vähän perspektiiviä ja ymmärtänyt sitä paremmin?

Kerro tarkemmin, mitä tarkoitat?

Jäi mainitsematta, että tuossa suhteessa ei ollut lapsia, baarissa kävin ehkä kerran kuussa ja viikonloppureisuja oli ehkä kerran kahdessa kuussa. Lapsia ei ollut.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="Neith";25102107]mä kuulun noihin rajoittajiin, mutta en sen takia että uskoisin miehen löytävän jonkun uuden, vaan siksi että haluan viettää aikaa mieheni kanssa, niin perheenä kuin puolisoina. ja kun molemmat käydään töissä niin ne yhteiset vapaapäivät on vähän minimissä aina välillä ja siksi suhtaudun tosi nihkeästi siihen että sellaisena päivänä mies lähtisi kavereiden kanssa ulos.

mutta noin yleisesti ottaen, kyllä toki molemmilla pitäisi olla silloin tällöin vapaus tehdä jotain itekseen[/QUOTE]

Enpa ihmettele yhtaan jos mies ei tuollaisessa suhteessa viihdy, en minakaan viihtyisi jos menojani "rajoitettaisiin" aivan kuin olisin joku pikkulapsi.

Onko teilla naisilla sitten hyva mieli kun kiellatte miestanne menemasta johonkin? Onko sitten mukavaa viettaa miehen kanssa aikaa? Suhteen pitaisi kuitenkin pohjautua vapaaehtoisuuteen.

 

["vieras"]

Meillä mies itse sanoo että aiemmin sinkkuaikoina, kävi paljon lavereiden kanssa siellä ja täällä kun ei ollut muutakaan. Nyt kun on kotona seuraa ja tekemistä, ei kuulemma huvita.
Me viihdytään yhdessä, ja kotona. Miehellä yksi harrastus joka vie sen illan viikossa, sinne kannustan aina menemään, paitsi jos olen itse kipeä.
Jos en viihtyisi kotona ja miehen seurassa, jäisin miettimään onko mun puolisovalinta ollut ihan viisas.Luulen et mies ajattelee kans näin. Me kyläillään yhdessä ja tehdään asioita koko perheellä.

 

[dfdf]

Onko sulla lapsia?

Meillä ainakin kummankin menemiset jäi koska ei yksinkertaisesti ollut virtaa enää lastenhoidon takia. Yöheräämiset, työssä olot päälle, iltarumbat. Lähde siinä viihtelle kun silmät menee kiinni. en tiedä tiedätkö ihan varmasti että miehiä on nimenomaan kielletty menemästä.

Omani ainakaan ei ole jaksanut eikä halunnut lähteä ja kaveriporukka voi luulla että entinen menomies on joutunut tossun alle.

En usko että kuvaamasi toiminta on hirveän yleistä. Ei aikuista voi pakottaa. Ehkäpä isät todellisuudessa haluaa jäädä kotiin.

Juuri näin.

Jos mies jatkaa entiseen malliin menojaan, niin silloin jaksaminen revitään vain äidin selkänahasta, eikä se ole todellakaan hyväksi lapsille tai perheelle. Kyllä molempien vanhempien on vähennettävä rutkasti menojaan, jos on menevään elämäntyyliin tottunut ennen lapsia. Se vain on yksinkertainen fakta.

 

["annas"]

Meillä mies joutunut kuopuksen synnyttyä toistaiseksi luopumaan urheiluharrastuksestaan,joka esikon nukkumaanmenoaikaan. Tämä ihan vain siksi että minun olisi hankala tehdä iltahommat ja tyynnytellä itkevää vauvaa samanaikaisesti. Myöhemmin kyllä mies saa minun puolesta harrastaa taas rauhassa,mutta nyt olisi minusta epäreilua jättää minut useana iltana viikossa selviämään lasten kanssa yksin.

 

[dfdf]

Enpa ihmettele yhtaan jos mies ei tuollaisessa suhteessa viihdy, en minakaan viihtyisi jos menojani "rajoitettaisiin" aivan kuin olisin joku pikkulapsi.

Onko teilla naisilla sitten hyva mieli kun kiellatte miestanne menemasta johonkin? Onko sitten mukavaa viettaa miehen kanssa aikaa? Suhteen pitaisi kuitenkin pohjautua vapaaehtoisuuteen.

Mikä suhde tai perhe se sellainen on, jossa isällä ei ole aikaa lapsillen tai yhteistä perheaikaa ei vietetä. Jos äiti on enimmäkseen yksin lasten kanssa, niin silloinhan se on sama olla yksinhuoltajana. Voihan sitä tietysti pitää miestä matkassa taloudellisten syidenkin takia, mutta ei siinä ole enää kyse parisuhteesta tai perheestä.

 

["vieras"]

Onko sulla lapsia?

Meillä ainakin kummankin menemiset jäi koska ei yksinkertaisesti ollut virtaa enää lastenhoidon takia. Yöheräämiset, työssä olot päälle, iltarumbat. Lähde siinä viihtelle kun silmät menee kiinni. en tiedä tiedätkö ihan varmasti että miehiä on nimenomaan kielletty menemästä.

Omani ainakaan ei ole jaksanut eikä halunnut lähteä ja kaveriporukka voi luulla että entinen menomies on joutunut tossun alle.

En usko että kuvaamasi toiminta on hirveän yleistä. Ei aikuista voi pakottaa. Ehkäpä isät todellisuudessa haluaa jäädä kotiin.

sähän puhut niin kuin mun sukulainen. mies ei halua mennä eikä mies jaksa mennä. mies mieluiten on perheen kanssa kotona kaikki illat. ja sitte vaimon selän takana mies valittaa kun ei mihinkään pääse kun vaimo ei anna enää edes harrastaa.

meillä on kolme pientä lasta. mies käy sillontällön harvakseltaan ulkona. mies urheilee 3-4 kertaa viikossa ja mä käyn salilla saman verran.
jokaviikonloppuista juhlimista en mieheltä hyväksyis. joskus saa mennä. mäkin saisin mennä jos mua huvittas mennä, mutta oon siihen liian laiska
kyllä sitä pitää osata tehdä asioita itekseenkin ja molemmat välillä kaipaa ihan omaa vapautta ja omaa aikaakin. mä puran salilla mun energiat ja nautin siitä. en luopuis siitä vaikka mies yrittäs kieltää enkä ikinä kieltäs mieheltä omia harrastuksia. terveellistähän se vaan on

 

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";25102215]Meillä mies itse sanoo että aiemmin sinkkuaikoina, kävi paljon lavereiden kanssa siellä ja täällä kun ei ollut muutakaan. Nyt kun on kotona seuraa ja tekemistä, ei kuulemma huvita.
Me viihdytään yhdessä, ja kotona. Miehellä yksi harrastus joka vie sen illan viikossa, sinne kannustan aina menemään, paitsi jos olen itse kipeä.
Jos en viihtyisi kotona ja miehen seurassa, jäisin miettimään onko mun puolisovalinta ollut ihan viisas.Luulen et mies ajattelee kans näin. Me kyläillään yhdessä ja tehdään asioita koko perheellä.[/QUOTE]

Siis mita ihmetta ? Ei kai mitkaan omat menot tarkoita ettei viihtyisi puolison kanssa? Kai elamaan muutakin mahtuu kuin se puoliso? Suoraan sanoen aika koyhaa elamaa saa viettaa jos pelkastaan viihtyy kotona, neljan seinan sisalla, puolisonsa kanssa.

 

["mies"]

Meillä mies tekee pitkiä työpäiviä ja on paljon työmatkoilla. Työn puolestaa joutuu myös osallistumaan iltatilaisuuksiin. Jos tämän lisäksi intoutuu kavereiden kanssa kaljalle useamminkin, niin kyllä minä sanon, että toivon hänen olevan kotona.

Riippuu tietenkin vähän työpaikasta, mutta 99% tapauksissa myös niihin työmenoihin pystyy hyvin paljon itse vaikuttamaan. Pyritkö kontrolloimaan niitäkin, vai pelkästään henkilökohtaisia menoja? Viestistäsi sain käsityksen, että vain henkilökohtaisista menoista pitää tehdä hakemus. Miksi näin? Mitä eroa on olla lasten kanssa ilman miestä silloin kun mies on työmatkalla vs kavereiden kanssa saunomassa? Lähipiiristä olen havainnut, että käytännössä tässä on hirmuinen ero, mutta en ole oikein ymmärtänyt että miksi ja mikä ero.

 

["jees"]

Kun mies tulee töistä klo 18 illalla ja olen päivät kuunnellut uhmaikäisen kiukkuamista ja vaativan vauvani itkua, niin olisin TYRMISTYNYT jos mies lähtisi harrastukseen töiden jälkeen tai käyttäisi viikonlopun baareiluun tai krapulassa olemiseen. Olen yksin lasten kanssa koko 12h joka arkipäivä joten olisi itsekästä mieheltä lähteä vielä harrastamaan töiden jälkeen.

Meillä ei ole mitään tukiverkkoja jotka auttaisi, joten kyllä se olisi suoraan mun selkänahasta pois jos mies lähtisi vähästä vapaa-ajastaan käyttämään johonkin baareiluun tms..

Parin kuukauden välein mies käy jossakin ja se on ok.

 

["vieras"]

Ehkä mies ei kehtaa sanoa sonniporukalleen ettei enää huvita niin mennä ja viuhtoa ja siksi on parempi sanoa että mamma kieltää? Tuli vain mieleen. Mun mies taisi kerran myöntää että näin on helpompaa kieltäytyä menettämättä kasvojaan miesporukassa. Sillä onhan se vähän mammamaista että kykkii kotona jos on mahdollisuus päästä baareihin.

no eiköhän miehelle oo kaikista nolointa myöntää olevansa tossun alla.

 

["vieras"]

Töiden takia jos hänellä on iltameno, tulee hänen viedä toinen lapsista yöhoitoon omille vanhemmilleen, koska vaimo ei pärjää kahden lapsen kanssa kotona yötä...

miten kukaan voi olla noin avuton ettei omia lapsiaan osaa yksin hetkeä hoitaa. voi apua

 

[Madicken04]

Siis mita ihmetta ? Ei kai mitkaan omat menot tarkoita ettei viihtyisi puolison kanssa? Kai elamaan muutakin mahtuu kuin se puoliso? Suoraan sanoen aika koyhaa elamaa saa viettaa jos pelkastaan viihtyy kotona, neljan seinan sisalla, puolisonsa kanssa.

Harva nyt varmaan koko elämäänsä istuu neljän seinän sisällä, vaikka kuinka kotona viihtyisikin...

Itse näen kyllä enemmän köyhänä sen jos ei kykene ymmärtämään että ihmisiä on erilaisia ja joku viihtyy sitten kotona paremmin kuin toinen jne. Oikeasti, se mikä yhden mielestä tuntuu ahdistavalta tai vaikka stressaavalta voi toiselle olla juuri sellaista elämää mistä tämä nauttii.

(parisuhteissa toki noissa pitäisi pyrkiä kompromisseihin jos nuo mieltymykset poikkeavat toisistaan enemmän)

 

["vieras"]

Siis mita ihmetta ? Ei kai mitkaan omat menot tarkoita ettei viihtyisi puolison kanssa? Kai elamaan muutakin mahtuu kuin se puoliso? Suoraan sanoen aika koyhaa elamaa saa viettaa jos pelkastaan viihtyy kotona, neljan seinan sisalla, puolisonsa kanssa.

No, me siis tehdään asioita yhdessä,eikä koeta elävämme köyhää elämää. Lapsilla on läsnäolevat vanhemmat ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Kyllä jos on ekaks töissä kahdeksan tuntia/päivä tai enemmän, meilläkin miehellä väliin ilta ja viikonlopputöitä, ei siinä sitä yhteistä perheaikaa/aikaa puolison kanssa kamalasti jää.
Ja toki, jotkut arvostaa omaa aikaa ja harratuksia ja menemistä niin paljon että ne menee muun edelle, mutta meillä perhe ja puoliso on silleen tärkeitä et ne menee muiden edelle, myös teoissa eikä vaan puheissa.

Sivusta oon seurannu muutamaa perhettä joissa isä varsinkaan ei harrastuksista tingi, siinäpä lapset näkee isää max. tunnin päivässä,vkoloputkin ollaan menossa, hoidossa mummolla jne.
Laatuaikaa kai, mutta aika ankeaa mun mielestä.
Jos ei lapsille ja puolisolle aio aikaa antaa ja niitä ykköseks asettaa niin kannattaisko pysyä sinkkuna?

Ja edelleen, ei hyvässä suhteessa pitäis aikuista joutua kieltämään.

 

[ulkonainen]

Harva nyt varmaan koko elämäänsä istuu neljän seinän sisällä, vaikka kuinka kotona viihtyisikin...

Itse näen kyllä enemmän köyhänä sen jos ei kykene ymmärtämään että ihmisiä on erilaisia ja joku viihtyy sitten kotona paremmin kuin toinen jne. Oikeasti, se mikä yhden mielestä tuntuu ahdistavalta tai vaikka stressaavalta voi toiselle olla juuri sellaista elämää mistä tämä nauttii.

(parisuhteissa toki noissa pitäisi pyrkiä kompromisseihin jos nuo mieltymykset poikkeavat toisistaan enemmän)

Mutta omat menot eivat tarkoita sita etteiko ihminen viihtyisi puolisonsa kanssa, siihen viittasin. Elamaan kun pitaisi mahtua muitakin ihmisia kuin perhe.

 

["vieras"]

meillä ainakin on mies saanu mennä ihan samallalailla kuin ennen lapsiakin. en ole estellyt jos on halunut mennä harrastuksiinsa tai kavereiden kanssa ryyppäämään eräkämpälle.

 

["vieras"]

Minä en ole ikinä ymmärtänyt kieltämistä. Mieluummin ero kuin että elän parisuhteessa ison lapsen kanssa, jota minun pitää opettaa, ohjata ja kieltää. En muutenkaan ymmärrä miten toisen menot olisivat toiselta pois, mikäli myös toinen osapuoli saa halutessaan mennä.

Tiedän kyllä, että näitä kieltäjiä löytyy, ja ihmettelen aina niitä suhteista itsekseni. Tosin on myös sellainen tapaus, jossa mies aina sanoo ettei vaimo päästä tms. ja vaimon tuntien en oikeasti usko pätkääkään että se olisi totta. Mies on vaan miellyttämishaluinen ja selkärangaton, eikä osaa sanoa itse ei.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";25102381]No, me siis tehdään asioita yhdessä,eikä koeta elävämme köyhää elämää. Lapsilla on läsnäolevat vanhemmat ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Kyllä jos on ekaks töissä kahdeksan tuntia/päivä tai enemmän, meilläkin miehellä väliin ilta ja viikonlopputöitä, ei siinä sitä yhteistä perheaikaa/aikaa puolison kanssa kamalasti jää.
Ja toki, jotkut arvostaa omaa aikaa ja harratuksia ja menemistä niin paljon että ne menee muun edelle, mutta meillä perhe ja puoliso on silleen tärkeitä et ne menee muiden edelle, myös teoissa eikä vaan puheissa.

Sivusta oon seurannu muutamaa perhettä joissa isä varsinkaan ei harrastuksista tingi, siinäpä lapset näkee isää max. tunnin päivässä,vkoloputkin ollaan menossa, hoidossa mummolla jne.
Laatuaikaa kai, mutta aika ankeaa mun mielestä.
Jos ei lapsille ja puolisolle aio aikaa antaa ja niitä ykköseks asettaa niin kannattaisko pysyä sinkkuna?

Ja edelleen, ei hyvässä suhteessa pitäis aikuista joutua kieltämään.[/QUOTE]

Mutta yleisesti ihmiset pystyvat lohkaisemaan ajastaan sita ns. Omaa aikaa ja myos aikaa ystaville. Eiko ne ystavat sitten ole tarkeita? Jos viettaa monta iltaa viikossa perheensa kanssa, niin jaahan siina iltoja viela tehda muutakin.