Toggle sidebar

Miksi jotkut naiset kieltää miehiltään kaiken menemisen kun perheeseen tulee lapsi/lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihme ja kumma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meillä mies lähti juuri kaverinsa polttareihin koko viikonlopuksi ja minä kotirouvana kipeän pikkuvauvan kanssa..eiihän se nyt maailman parhaalta tunnu, mutta pärjään kyllä enkä todella ala kieltämään toisen menoja lapsen takia...en halua että minunkaan menojani kiellettäisiin!

Ja onhan se vaan tosiasia, että äidit ovat äitejä ja enemmän "vastuussa" lapsesta ja viettävät päivät lasten kanssa kotona...vähän asennekysymys ja omaa aikaa pitää osata ottaa ja pyytää...varmasti jokainen mies sitä antaa kyllä ja samalla saa vähän tuntua lapsen kanssa olemisesta!
 
Entisen bändini basisti joutui lopettamaan musiikkiharrastuksensa (eikä hänellä ollut muita harrastuksia kuin bändi) kun hän sai vaimonsa kanssa lapsen. Koska nainen oli hoitovapaalla ja siis päivät lapsen kanssa, vaimo ei antanut miehen lähteä kerran viikossa kahdeksi tunniksi bänditreeneihin, miehen piti olla illat lapsen kanssa että vaimo saa levätä. Mies lopetti bändiharrastuksensa ja möi kaikki soittimensa, mikä oli mielestäni todella surullista.

Meillä kumpikin saa harrastaa, menoista aina sovitaan etukäteen. Kumpiin harrastaa yleensä kerran, joskus kaksi kertaa viikossa, ja minusta se on hyvä niin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Meillä ei kyllä miehellä edes ole varsinaisia harrastuksia...

Pärräänsä saa rassata yleensä niin paljon kun haluaa, jos jostain joudun rajoittaa niin ne oli ennen ne kaljottelu reissut, mut tosiaan nykyään ei tarvitse niistäkään nipottaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Mutta yleisesti ihmiset pystyvat lohkaisemaan ajastaan sita ns. Omaa aikaa ja myos aikaa ystaville. Eiko ne ystavat sitten ole tarkeita? Jos viettaa monta iltaa viikossa perheensa kanssa, niin jaahan siina iltoja viela tehda muutakin.
Click to expand...

no esimerkiksi meillä saattaa olla 2 yhteistä vapaapäivää kahden viikon aikana, kyllä se harmittaa jos edes toinen niistä menee siihen et lähtee kavereiden kanssa kaljalle..
lisäksi, mun mielestä on outoa jos ei jaksa/halua viettää valtaosaa ajastaan perheensä kanssa, kun sitä aikaa vähentää joka tapauksessa työssäkäynti, niin jos iltaisin on muutama tunti aikaa lastensa/puolisonsa kanssa, on outoa jos sen haluaa mieluummin viettää jossain muualla kuin kotona.
 
no mä en yleensäkään käsitä et miten nainen voi mieheltä jotain kieltää eihän se nainen oo mikään äiti miehelle : ) vaikka ei kyllä munkaan mies kapakeissa juokse.
 
[QUOTE="Neith";25102493]no esimerkiksi meillä saattaa olla 2 yhteistä vapaapäivää kahden viikon aikana, kyllä se harmittaa jos edes toinen niistä menee siihen et lähtee kavereiden kanssa kaljalle..
lisäksi, mun mielestä on outoa jos ei jaksa/halua viettää valtaosaa ajastaan perheensä kanssa, kun sitä aikaa vähentää joka tapauksessa työssäkäynti, niin jos iltaisin on muutama tunti aikaa lastensa/puolisonsa kanssa, on outoa jos sen haluaa mieluummin viettää jossain muualla kuin kotona.[/QUOTE]

Ok, mutta jaahan siita silti valtaosa perheelle vaikka silloin talloin tapaa ystavia. Mielestani on tarkeaa ettei omia menoja ja ystavia unohdeta kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Mutta yleisesti ihmiset pystyvat lohkaisemaan ajastaan sita ns. Omaa aikaa ja myos aikaa ystaville. Eiko ne ystavat sitten ole tarkeita? Jos viettaa monta iltaa viikossa perheensa kanssa, niin jaahan siina iltoja viela tehda muutakin.
Click to expand...

Meillä on sen verran kivat ystävät, et valtaosin on tutustuttu myös puolisoihin, jolloin ystävien tapaaminen perheittäin on helppoa.
Ja siinä se iso ero, sä sanot et jos viettää aikaa monta iltaa viikosta perheen kanssa, niin jää aikaa muuhunkin. Meillä taas halutaan viettää aikaa perheen, lasten ja puolison kanssa, enemmän kuin muutama ilta viikosta, mielellään joka ilta.
Jokainen taaplaa tyylillään, mutta kyllä mä väitän et ne jotka on paljon menossa ei viihdy perheen/puolison kanssa niin hyvin kuin ne jotka on _omasta tahdostaan_ kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Mutta omat menot eivat tarkoita sita etteiko ihminen viihtyisi puolisonsa kanssa, siihen viittasin. Elamaan kun pitaisi mahtua muitakin ihmisia kuin perhe.
Click to expand...

Ei tarkoitakaan, siitä olen samaa mieltä. Mutta kuinka paljon ihmiset kaipaavat sitä omaa aikaa ilman perhettä, se vaihtelee. Jos vaikka perhe on muuttanut uudelle paikkakunnalla jossa uudet ystävät ovat ns perheystäviä joiden luona kyläillään koko perheen voimin, samoin sukulointireissut tupataan tehdä yhdessä ja harrastyksetkin on perheen yhteisiä ja tämä tuntuu kaikista hyvältä, niin onko sitä pakko väkisin yrittää etsiä ystäviä tai harrastuksia joihin voisi mennä yksin? Jos siis kyseiselle pariskunnalle riittää vaikka se että muutaman kerran vuodessa menee tapaamaan jotain vanhaa ystävää.
 
Lukematta koko ketjua...

Jos puoliso rajoittaa elämää kohtuuttoman paljon, siitä tulee vaan katkeraksi. Joten kummankin pitäisi osata antaa omaa aikaa puolisolleen. Oli se nyt harrastus tai iltameno. Tietenkin kohtuus kaikessa.
 
[QUOTE="vieras";25102575]Meillä on sen verran kivat ystävät, et valtaosin on tutustuttu myös puolisoihin, jolloin ystävien tapaaminen perheittäin on helppoa.
Ja siinä se iso ero, sä sanot et jos viettää aikaa monta iltaa viikosta perheen kanssa, niin jää aikaa muuhunkin. Meillä taas halutaan viettää aikaa perheen, lasten ja puolison kanssa, enemmän kuin muutama ilta viikosta, mielellään joka ilta.
Jokainen taaplaa tyylillään, mutta kyllä mä väitän et ne jotka on paljon menossa ei viihdy perheen/puolison kanssa niin hyvin kuin ne jotka on _omasta tahdostaan_ kotona.[/QUOTE]

Mutta mita jaa jaljelle sitten kun tulee ero/puoliso kuolee, ja lapsetkin muuttavat pois? Minusta jokaisen yksilon on hyva sailyttaa jotain omaakin, vaikka suhteessa onkin.
 
Työssäni tapaan mm. pariskuntia. Tosi harvoin tasapaino on niinpäin, että se olisi mies, jolla omaa aikaa on vähemmän. Usein nainen jää kantamaan liikaa vastuuta yksin. Mies harrastaa ja rentoutuu... Siksi aloitus tuntuu oudolle. On ihan hyvä edellyttää tai odottaa toiselta tiettyä tasapuolisuutta, missä vapautta ja vastuuta on oikeudenmukaisesti. Oli suhteessa kumpi tahansa, joka ottaa irtiottoa perheestä liikaa, on toisella oikeus toivoa muutosta (vaikka joku ulkopuolinen nimittäisi sitä nipottamiseksi, kieltämiseksi tms. Yksi hailee, kunhan suhde ja perhe voisi hyvin). Sitä kutsutaan myös jämäkkyydeksi, omien tarpeiden ilmaisemiseksi ja suhteen vastuulliseksi hoitamiseksi. Kohtuullinen, pienimuotoinen ja tasapuolinen harrastaminen sopii pikkulapsiperheen elämään. Aktiivisemmin voi harrastaa ja käydä ulkona lasten kasvettua. Enkä puhu nyt pari krt/v tapahtuvista erityisistä pippaloista.
 
Eiköhän se ole ihan ihmisestä kiinni, kaipaako muuta vapaa-ajalleen kuin perheen kanssa olemista. Mä olen kotihiiri ja viihdyn erinomaisesti kotona, mutta kyllä mulla hajoaisi pää, jos en koskaan pääsisi yksin muualle kuin töihin ja ruokakauppaan.
 
En tiedä. Tuttavapiirissä on tällainen nainen. Koskaan hänen miehensä ei lähde mihinkään... Aina joku nakki napsahtanut. Tai mies tietää, että muija on turpa rullalla viikon eikä sitä kyllä kestä katsella. Ja kun tämä nainen ei oikein tee mitään muuta kun katsoo tv:tä, ei se mieskään voi oikein tehdä mitään, siinä sitten kulutetaan aikaa kotona "yhdessä". Ehkä naista vituttaa, jos miehellä onkin menossaan kivaa. Hänellä ei varmaan sitten ole kivaa siinä sohvalla lahnana maatessa. Viedään ilot mieheltäkin. Mutta mitäs on mies "munaton".
 
[QUOTE="vieras";25102775]Työssäni tapaan mm. pariskuntia. Tosi harvoin tasapaino on niinpäin, että se olisi mies, jolla omaa aikaa on vähemmän. Usein nainen jää kantamaan liikaa vastuuta yksin. Mies harrastaa ja rentoutuu... Siksi aloitus tuntuu oudolle. On ihan hyvä edellyttää tai odottaa toiselta tiettyä tasapuolisuutta, missä vapautta ja vastuuta on oikeudenmukaisesti. Oli suhteessa kumpi tahansa, joka ottaa irtiottoa perheestä liikaa, on toisella oikeus toivoa muutosta (vaikka joku ulkopuolinen nimittäisi sitä nipottamiseksi, kieltämiseksi tms. Yksi hailee, kunhan suhde ja perhe voisi hyvin). Sitä kutsutaan myös jämäkkyydeksi, omien tarpeiden ilmaisemiseksi ja suhteen vastuulliseksi hoitamiseksi. Kohtuullinen, pienimuotoinen ja tasapuolinen harrastaminen sopii pikkulapsiperheen elämään. Aktiivisemmin voi harrastaa ja käydä ulkona lasten kasvettua. Enkä puhu nyt pari krt/v tapahtuvista erityisistä pippaloista.[/QUOTE]
Monesti asia on kuitenkin niin, että nainen ei halua lähteä minnekään. Ei ole harrastuksia eikä ehkä ystäviäkään, joiden kanssa lähteä. Mun mielestä mahdollisuuden lähteä ja harrastaa pitää olla tasapuolinen, mutta jos toinen ei sitä mahdollisuuttaan käytä, niin on aika epäreilua kieltää toista käyttämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ulkonainen:
Mutta mita jaa jaljelle sitten kun tulee ero/puoliso kuolee, ja lapsetkin muuttavat pois? Minusta jokaisen yksilon on hyva sailyttaa jotain omaakin, vaikka suhteessa onkin.
Click to expand...
Samaa mieltä. Valitettavan paljon on sellaisia naisia, jotka eron jälkeen huomaavat olevansa yksin. Ei olekaan enää ystäviä eikä monilla edes kavereita. Miehen kaverit vaimoineen menivät eron myötä ja omat ystävänsä nainen jätti jo perhettä perustaessaan. Tiedän monen jälkeenpäin harmitelleen, että eivät pitäneet kiinni omista ystävistään.
 
ne on ne mammat jotka ei voi sallia että muilla on elämää ja heillä ei ja marttyyrina sitten kielletään mieheltäkin elämä. ja kohta itketään täällä kun mies sitä ja mies tätä....

eipö ole tullut kertaakaan mieleeni kieltää miehen menoja. päin vastoin olen nauttinut kun ollaan saatu olla lasten kanssa illat ja yötkin keskenämme päivien lisäksi.
eipä tuo meidän suhde ole yhtään kärsinyt vaikka välimatkaa on välillä viikonloppuisin satoja kilometrejä. lapsetkin vielä kuitenkin tuntee isänsä=)
 
meillä on niin että kumpikaan ei kiellä vaan asioista ja menoista jutellaan ja kun on hyvä aika kaiken kannalta,käy jossain.

useinkaan mies ei missään riennoissa käy(on kyllä ollut aikamoinen menijä nuorena joten ehkä jo kyllästynytkin) mutten kyllä mä itsekään.

meillä on vähän niin että kun toinen menee,nyt puhun siis illanvietoista,niin toinen menee sit saman verran.
ei mitenkään lasketa mutta siis jos toinen menee,ens kerralla on toisen vuoro ottaa paussi.

päivisin tapahtuva kaverielämähän on sit asia erikseen,mutta ei kumpikaan varmaan kattelis jos toinen joka pv viettäis monta tuntia kavereiden kanssa.
 
Meille on ihan selviö että baarireissut ym. huvit jää ihan minimiin kun lapsia tuli. Toki meillä on joitain harrastuksia, mm. urheilu joita harrastetaan edelleen, mutta mitkään baarireissut ei tosiaan ole mielessä. Eikä oikeastaan kummemmin ollut ennen lapsiakaan, nyt ei senkään vertaa. Ja jos johonkin lähetään niin sitten yleensä yhdessä. Meilläkin mies joskus vierittää syytä mun niskoille, kun siitä ei kukaan ala kinaamaan jos minä olen sanonut ettei meille nyt sovi baarireissut. Ei miestä itekkään nääs kiinnosta baareissa juosta.

Miksi ihmeessä sun tarttis saada muiden miehet baarireissuille mukaan? hanki oma!
 
Minä en tunne yhtään miestä joka niin tossun alla olisi, että kaikki kiellettäisiin. Tunnen kyllä monta miestä - omani mukaanlukien - jotka ihan oikeesti viettävät sen viikonlopun mieluummin perheen kanssa kuin baarissa. Oma mies jo valmiiksi pelkää pikkujoulua kun "joutuu" juomaan ja seuraava päivä menee krapulassa maatessa. Aiemmin sai krapulan jo siitä savupilvessä hummaamisesta, mitä onneksi ei nykyään enää ole. Hän on jättänyt välillä edustusillanvietot väliinkin, mutta nyt on manageriasemassa, niin ei voi jänistää :D

Urheiluakin harrastaa mielin määrin, mutta tällä hetkellä se määrä on 2 iltaa viikossa. Välillä lasten harrastusvuorot sen sotkevat ja siinä me aikuiset molemmat joustetaan.

Moni lapseton kaveri on entinen kaveri, ja tiedän että kiroavat minua kun menin ja vein heidän kaverin vauvan myötä. Ei se kuitenkaan niin mennyt että kolkkasin ja raahasin kotiluolaan, vaan ihan yhdessä on tämä perhe noussut ykköseksi.
 
Kuulostaa tukahduttavalta. Mutta saahan sitäkin koettaa. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, ettei luultavasti tule pidemmän päälle toimimaan..vaan toisaalta, riippuuhan tuokiinnii ihmistyypistä. ;D
 
Molemmilla tulee olla omat menot, ei missään nimessä saa uuvuttaa parisuhdetta rajoittamalla liikaa.

Ei pidä myöskään käyttää luottamusta väärin ja olla menossa liikaa!

Muistakaa nyt että jos kumppani sanoo että hoitaa lapsia ja antaa mahdollisuuden mennä niin se voi tarkottaa että kumppani haluaa olla välillä lasten kanssa ilman että toinen on vieressä koko ajan.
 
[QUOTE="Ella";25102811]En tiedä. Tuttavapiirissä on tällainen nainen. Koskaan hänen miehensä ei lähde mihinkään... Aina joku nakki napsahtanut. Tai mies tietää, että muija on turpa rullalla viikon eikä sitä kyllä kestä katsella. Ja kun tämä nainen ei oikein tee mitään muuta kun katsoo tv:tä, ei se mieskään voi oikein tehdä mitään, siinä sitten kulutetaan aikaa kotona "yhdessä". Ehkä naista vituttaa, jos miehellä onkin menossaan kivaa. Hänellä ei varmaan sitten ole kivaa siinä sohvalla lahnana maatessa. Viedään ilot mieheltäkin. Mutta mitäs on mies "munaton".[/QUOTE]

Ja sinä tiedät miten heillä eletään? Mä vähän epäilen. Mun mies ei yleensä halua lähteä mihinkään iltamenoihin, urheilemassa kyllä käy. Hänen kaverinsa varmasti luulevat, että mä en päästä mihinkään, vaikka asia olis aivan päin vastoin. Toisten elämästä kun ei voi tietää. En jaksa murehtia muiden parisuhteita.
 
En osaa kertoa vastausta ap:n kysymykseen. Luulisin, että kyseessä on se, kun tämä nainen ei halua lähteä mihinkään, niin sitten ei saa mieskään mennä.

Meillä menee molemmat, mies ehkä vähän vähemmän välillä ja mä enemmän, mut ikinä ei oo tarve ollu kieltää miestä menemästä, eikä mieskään mua ole kieltänyt. Mä tykkään vaan vähän enemmän käydä viihteellä kun mies. Toki mies käy sitte korjaamassa autoa tmv. joka on hälle kivaa menoa. Kuitenkin aika paljon vietetään yhdessä aikaa ja käydään yhdessä kavereiden luona, perheenä, koska ystäväperheissäkin on pieniä lapsia.

Mun mielestä tuntuu hurjalle, että toista tarvii kieltää, jos ei ymmärrä ilman kieltoa olla joskus perheensä kanssa, ei tarvii olla ollenkaan ja toisekseen jos kielletään sen vuoksi, kun ei itsekään käydä, niin siinäkin on suhde kyllä väärällä tolalla, ei se, että itse ei halua mennä, tarkoita sitä, etteikö se toinen haluais käydä jossain.
 
Kyllä tällasta menojen kieltämistä ja kyttäämistä on ihan lapsettomissakin parisuhteissa. Itse muistan kun mies oli joskus koulutusreissulla työn puolesta ja kurssikavereilla soi koko ajan puhelimet kun eukot soitteli et "no, missä nyt oot, kenen kanssa juttelet, mitä teet???". Sit ne oli ihan hölmönä kahtonu mun miestä et miks sun eukko ei soita.

No, voin olla hyväuskoinen hölmö mut mun mies on aina soittanu ihan oma-alotteisesti et "käytiin parilla, parannettiin maailmaa jätkien kans jne. jne." Eli kyse on loppupelissä ihan mustasukkaisuudesta näillä jotka rajottaa miehensä elämän sinne neljän seinän sisään. Joillakin se alkaa lasten tultua, joillakin jo aikasemmin.

Itse oon ajatellu aina niin et mitä se soittelu ja kyttääminen oikeesti hyödyttää, jos mies pettää niin se pettää. Et sä sitä sillä vahtaamisella ja rajottamisella estä vaan sillä et pitää parisuhteen kunnossa. Piste.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa