Mitä tehdä 15-vuotiaan tyttären kanssa joka ei suostu tulemaan kotiin?

  • Viestiketjun aloittaja Kyllästynytttt
  • Ensimmäinen viesti
"Inka"
Hei,
poika 18 v., oma asunto. Omassa asunnossahan voi käydä "kuka tahansa" kenenkään tietätmättä. Myös tyttäresi 15 v. se varmaan tajuaa.
Entä jos tyttäresi pelkää, että jos hän ei ole poikaystävänsä luona, niin siellä voi olla joku toinen tyttö?
Näin aikuisena näin ei ajattele, mutta nuorelle tämä ei välttämättä ole outo ajatuskuvio...on ihastunut, haluaa olla pojan kanssa, on ehkä mustasukkainen? Pelkää, että joku toinen tyttö vie hänen paikkansa, jos ei koko ajan ole suojelemassa reviiriään. Nuorena sitä ajattelee eritavalla, pelkää eri asioita, ei osaa suhteuttaa omaa toimintaa siihen mikä on järkevää.
Kannattaisiko kysyä tytöltä, onko hänellä pelko pojan menettämisestä?
Nämä ajatukset minulle tuli mieleen tätä lukiessa.
 
*******
Mitä tämä 18-vuotias poika tekee? Käy töissä, opiskelee? Onko ns. kunnon poika?
Onko käynyt teillä, jos ei niin miksi ei? Oletko kutsunut pariskuntaa esimerkiksi syömään teille?

Minä jokseenkin epäilen tätä parisuhdetta.
Ennenkaikkea mietin sitä kannattaako sinun kohta alkaa valmistautumaan mummoksi tuloon.
Epäilen ettei pojalla ole rahaa / aikomusta kustantaa tyttäresi ehkäisyä, ei tuon ikäisillä pojilla yleensä ole rahaa "ylimääräisiin". Kuinka usein bilettävät, onko päihteiden käyttöä? Tyttäresi on vasta 15-vuotias ja sinä et todellakaan edes tiedä mitä siellä täysi-ikäisen pojan asunnossa tapahtuu!!!

Jos ei jollain jo hälytyskellot soi niin DING DONG!!!
 
voi taivahan talikynttilät
Olet saamaton lurjus, et muuta. Ihan oikeastikko et muka saa pentua kotia jos hän on alaikäinen? Älä naurata. Vai yritätkö vain ymmärtää? Heh, siinä se ongelmasi juuri taitaa ollakkin. Ota sitä kakaraa niskasta kiinni ja taluta kotia niin,ettei jaat yletä kunnolla maahan ja laitat rajat. 15v on ihan lapsi vielä ja hänen kuuluu olla kotona.
 
"mart"
Riippuu mun mielestä vähän siitä millanen tää poikaystävä on. Jos ei oo ns. "huonoa seuraa" tyttärelle niin antaisin varmaan mieluummin luvan olla siellä kun alkaisin tästä tappelemaan. Mä olin 15-vuotiaana samanlainen ja mun vanhemmat kielsivät ja tästä seurasi se että karkailin kotoa, jouduin tästä syystä tekemisiin sekä poliisin että sossun kanssa ja oikeastaan koko nuoruus menikin sitten vanhempia vastaan kapinoidessa.
 
"Niinpä"
Just katsoin yhden dokumentin jonka aiheena lyhyesti oli "murrosikäiset poissa silmistä, poissa ajatuksista" .... tähän pätee hyvin.

Sä et vaan viitti tehdä asialle mitään, leimautua natsi - mutsiks jne.
Mut et sä oikeesti ajattele lapses parasta, joo helppoohan se on olla siel pojan luona, eipähän oo kiukuttelemassa sulle kotona!
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
ulkonainen
...kele!!! sanon minä. Tuon ikäinen ei todellakaan luuhaa missään jalkojaan levittelemässä. Itse kävisin hakemassa niskaperse otteella kotiin. Ihan oikeasti!! Menisin seisomaan sitten vaikka sinne poikakaverin oven taakse ja pimpottelisin ovikelloa niin kauan, että hermostuisivat, soittaisin poliisille, tekisin kaikkeni! 18-vuotiaalla ei ole mitään syytä koskea noin nuoreen tyttöön. Lapseen!
Niin tekisin minakin, ei olisi tullut kuuloonkaan minun nuoruudessani, eika tule kuuloonkaan minun lapsieni kanssa. Koska lapsihan 15 v. viela on.
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
??
[QUOTE="vieras";25071406]Oikeesti missä on mennyt vikaan jos alaikäiset sanelee säännöt? Meillä ei vaan onnistuis.[/QUOTE]

Niin minäkin aikanaan luulin.. Mitä teet tuollaisessa tilanteessa? Rahat pois - poikaystävä maksaa tarvittavat menot. Kännykkä pois - et saa lapseen yhteyttä sitäkään vähää. Kotiarestia - ketään ei voi vahtia 24/7. Kyllä kapinoiva nuori keksii mitä tahansa tarvittaessa, ja kaverit auttaa.

Voin sanoa, että meilläkään ei missään ole mennyt vikaan, muut lapset hyvin käyttäytyviä, vastuullisia nuoria, vain yksi kapinoi ja rajusti. Viranomaiset eivät ole kiinnostuneita niin kauan kuin ei mitään pahaa tapahdu eikä "oikeasti" ole huolta (= puheyhteys toimii, vastaa puhelimeen, ei juo jne.)

Kerro mitä pitää tehdä, niin varmasti minä ja moni muu sen tekee.
 
*****
Niin minäkin aikanaan luulin.. Mitä teet tuollaisessa tilanteessa? Rahat pois - poikaystävä maksaa tarvittavat menot. Kännykkä pois - et saa lapseen yhteyttä sitäkään vähää. Kotiarestia - ketään ei voi vahtia 24/7. Kyllä kapinoiva nuori keksii mitä tahansa tarvittaessa, ja kaverit auttaa.

Voin sanoa, että meilläkään ei missään ole mennyt vikaan, muut lapset hyvin käyttäytyviä, vastuullisia nuoria, vain yksi kapinoi ja rajusti. Viranomaiset eivät ole kiinnostuneita niin kauan kuin ei mitään pahaa tapahdu eikä "oikeasti" ole huolta (= puheyhteys toimii, vastaa puhelimeen, ei juo jne.)

Kerro mitä pitää tehdä, niin varmasti minä ja moni muu sen tekee.
Lastensuojelua ainakin luulisi kiinnostavan seksisuhde aikuiseen mieheen. Otapa yhteyttä sinne ja KYSY NEUVOA!
 
??
[QUOTE="mart";25071547]Riippuu mun mielestä vähän siitä millanen tää poikaystävä on. Jos ei oo ns. "huonoa seuraa" tyttärelle niin antaisin varmaan mieluummin luvan olla siellä kun alkaisin tästä tappelemaan. Mä olin 15-vuotiaana samanlainen ja mun vanhemmat kielsivät ja tästä seurasi se että karkailin kotoa, jouduin tästä syystä tekemisiin sekä poliisin että sossun kanssa ja oikeastaan koko nuoruus menikin sitten vanhempia vastaan kapinoidessa.[/QUOTE]

Kiitos kommentista, antaa toivoa :) Mikä sinulla auttoi, vaiko aika ainoastaan? Välillä tuntuu tosiaan, että on vain jaksettava odottaa muutama vuosi..
 
??
Lastensuojelua ainakin luulisi kiinnostavan seksisuhde aikuiseen mieheen. Otapa yhteyttä sinne ja KYSY NEUVOA!
Anteeksi, en tuossa vastauksessani ajatellut seksisuhdetta.. tarkoitin muuten tein-ikäisen määräysvaltaa. Seksi tietysti asia erikseen, toisaalta 18-vuotiasta juuri täyttänyttä ei mielestäni voi sanoa (muuten kuin lain edessä) aikuiseksi mieheksi.
 
Miksi?
No mietipä ...

Mitäs jos annat asian olla ja sitten tapahtuukin jotain. Poikaystävä osoittautuu keljuksi ja lapsesi on liian LAPSI osaakseen puolustautua, päästääkseen irti. Tulee ehkä raskaaksi. Mitä asunnolla tapahtuu ; päihteidenkäyttöä, epämääräistä porukkaa...

Voihan olla että he ovat elokuvien unelmapari. Harrastavat yhdessä iltaisin, käyvät koulua päivisin. Suojautuvat ehkäisyvälinein, ovat vastuullisia nuoria. Miksi ihmeessä he sitten "piileskelevät" tuon nuoren miehen asunnolla ... tällaisen kuvan ainakin sain. Miksi tytär ei käy kotona useammin. Voitko sinä mennä heille kylään, jos haluaisit?

Jos ja KUN jotain tapahtuu, olen 100% varma että tyttäresi toivoisi sinun auttavan. Kun sitten tulee se hetki jossa joku kysyy MIKSI KUKAAN EI PUUTTUNUT TÄHÄN AIKAISEMMIN????? niin mitä sinä sitten vastaat?
 
"Piparnakkeli"
Toimisiko porkkanan asettaminen: jos tyttö palaa kotiinsa, nukkuu yöt kotona ja toisinaan voi siellä poikkiksen luonakin yöpyä (vaikka ikäasetelmasta en pidä) niin kun on vuoden osoittanu kykenevänsä olemaan järkevä ja kotona treenannut kodinpitotaitoja, saisi muuttaa omaan asuntoon, eli 16-v. opiskelija-kämppään tai vaikka yksityiseltä vuokrattuun?

Mun järkeilyllä osoitat tytöllesi ettei hän ole vielä kypsä luuhaamaan kodin ulkopuolella ja kotona olisi nyt tarjolla todellinen mahdollisuus harjoitella tulevaisuudessa tarvittavia taitoja (vessan siivoukseksta talouden huolehtimiseen, laskujen maksuun, ruoanlaittoon jne.), innostusta pitää yllä kun hissukseen etsii tulevaan kotiin astioita, siivousvälineitä ym.

Mulle siis aikoinaan asetettiin moinen ehto kun olin livistämässä ennen aikojani ties minne, vuoden kituutin, nielin kiukkuni ja sain lähteä maailmalle hyvien eväiden kera :)
 
"kokenut"
"Jos ja KUN jotain tapahtuu, olen 100% varma että tyttäresi toivoisi sinun auttavan. Kun sitten tulee se hetki jossa joku kysyy MIKSI KUKAAN EI PUUTTUNUT TÄHÄN AIKAISEMMIN????? niin mitä sinä sitten vastaat?"

Juuri näin. Minä olin ap:n tyttären ikäinen, kun minulla oli vakituinen vanhempi poikaystävä. Eivät vanhempani siitä pitäneet, mutta eivät puuttuneetkaan siihen oikein sen suuremmin. Mies ei koskaan fyysisesti pakottanut minua mihinkään, se oli sellaista henkistä painostamista mitä ei itse nuorena heti edes tajunnut. Kokemattomalle ja hölmölle teinille syntyi sellainen mielikuva, että niin kuuluukin mennä. En tiedä pääseekö nuorena omaksutuista suhdemalleista ikinä eroon, ainakin se on vaikeaa.

Jo vuosi pari jälkeenpäin nykyhetkeen asti olisin toivonut vanhempieni tekevän vaikka ilmoituksen tuosta miehestä. Suojaikäraja ei meilläkään täyttynyt.Vaikka teini olisi kuinka hommassa mukana, yli-ikäisellä on aina vastuu. Mahdollisesti se opettaisi miestä myös olemaan tekemättä samaa virhettä toisia kertoja muiden suojaikärajan alittavien tyttöjen kanssa.
 
Aasfjfk
Suojaikärajasta sen verran että se on laki ja lakeja sovelletaan. Käytännössä tämä tarkoittaa että tätä miestä ei missään tapauksessa tulla tuomitsemaan mistään. Netistä löytyy paljon ennakkotapauksia ja oikeuden edessä mm. 14 - 18 vuotiaan suhde on ollut hyväksyttävä. Enkä todellakaan ymmärrä tuota "lapsiinsekaantuja" huutelua. Kyseessä on kuitenkin vasta 18-vuotias miehenalku eikä 35 vuotias mies...
 
konstit on vähissä. mä tilaisin ajan lastensuojeluun ja sinne tytön olis tultava, tai sitten se tulis ja itkisi. ehdottaisin ainakin sitä, että jos ei halua asua kotona, niin sitten perhekotiin ja tuosta 18 vuotiaasta voi tehdä vaikka rikosilmoituksen, sekaantuu alaikäiseen
 
ew<svd
[QUOTE="Piparnakkeli";25071815]Toimisiko porkkanan asettaminen: jos tyttö palaa kotiinsa, nukkuu yöt kotona ja toisinaan voi siellä poikkiksen luonakin yöpyä (vaikka ikäasetelmasta en pidä) niin kun on vuoden osoittanu kykenevänsä olemaan järkevä ja kotona treenannut kodinpitotaitoja, saisi muuttaa omaan asuntoon, eli 16-v. opiskelija-kämppään tai vaikka yksityiseltä vuokrattuun?

[/QUOTE]


Mikä porkkana tuo nyt on nuorelle, joka vähät välittää ja jo asuu muualla ja tekee mitä lystää.. miksi hän luopuisi jo "saavutetuista etuuksista". Tässä olisi ohjat pitänyt ottaa jo ajat sitten.
 
Yksss
[QUOTE="kokenut";25071851]"Jos ja KUN jotain tapahtuu, olen 100% varma että tyttäresi toivoisi sinun auttavan. Kun sitten tulee se hetki jossa joku kysyy MIKSI KUKAAN EI PUUTTUNUT TÄHÄN AIKAISEMMIN????? niin mitä sinä sitten vastaat?"

Juuri näin. Minä olin ap:n tyttären ikäinen, kun minulla oli vakituinen vanhempi poikaystävä. Eivät vanhempani siitä pitäneet, mutta eivät puuttuneetkaan siihen oikein sen suuremmin. Mies ei koskaan fyysisesti pakottanut minua mihinkään, se oli sellaista henkistä painostamista mitä ei itse nuorena heti edes tajunnut. Kokemattomalle ja hölmölle teinille syntyi sellainen mielikuva, että niin kuuluukin mennä. En tiedä pääseekö nuorena omaksutuista suhdemalleista ikinä eroon, ainakin se on vaikeaa.

Jo vuosi pari jälkeenpäin nykyhetkeen asti olisin toivonut vanhempieni tekevän vaikka ilmoituksen tuosta miehestä. Suojaikäraja ei meilläkään täyttynyt.Vaikka teini olisi kuinka hommassa mukana, yli-ikäisellä on aina vastuu. Mahdollisesti se opettaisi miestä myös olemaan tekemättä samaa virhettä toisia kertoja muiden suojaikärajan alittavien tyttöjen kanssa.[/QUOTE]

Mulla lähes vastaavanlainen kokemus omasta elämästäni.. aloin 15-vuotiaana seurustelemaan 23-vuotiaan miehen kanssa. Koska olin niin "rakastunut" ja mielissään saamastani huomiosta (tämäkin heijastui kodin ilmapiiristä, en saanut siellä kaipaamaani huomiota joten siksi kai lähdin tämän miehen matkaan alunperin) annoin miehen tehdä itselleni melkein mitä vain... sitten muutimme yhteen, pian olin jo raskaana ....

Olimme yhdessä 1½ vuotta ja mitä mulle jäi käteen? Arpinen sielu ja sydän sekä pieni poikavauva jota hädin tuskin osasin hoitaa.

Monesti mietin, vieläkin, että miksi vanhempani eivät osoittaneet että välittivät. He eivät estäneet minua millään tavalla kun olin alussa päiväkausia poissa kotoa tuon miehen luona... minulla oli olo että ei ne edes odota minua kotiin.

Aikuisena olen puhunut vanhempieni kanssa, he olivat huolissaan mutta ns. kädettömiä (osasin olla vaikeakin ja varsikin isäni pyörittää pikkurillin ympärille) ja ajattelivat että "routa porsaan kotiin ajaa". Ajoihan se lopulta, mutta niin monta huonoa kokemusta rikkaampana ja elämään pettyneenä :/
 
Sivusta samanlaista seuranneena sanoisin, että keinot on aika vähissä.

Tytön voi hakea kotiin. Ja sitten hän lähtee taas - koulussa pitää käydä, ja harva kykenee muutenkaan vahtimaan 15-vuotiastaan 24/7.

Voi ilmoittaa poliisille, lastensuojeluun, ja tehdä ilmoituksen alaikäiseen sekaantumisesta, mutta keskusteluyhteys teinin kanssa on sitten mennyttä.

Huostaanotto tuossa iässä on aika huono juttu.

Minä varmaan pyrkisin kompromissiin. Pyrkisin sopimaan sellaiset pelisäännöt, jotka sekä me vanhemmat että teini hyväksymme. Joustamaan tietyissä asioissa, vaikkei mieli tekisi.
 
Harvinaisen umpisilmäistä porukkaa joka pitää 15 vuotiasta lapsena ja 18v poikaystävää lapsiinsekaantujana.

Tuo on ihan normaalisettiä ollut pidempään tässä maassa, ei pitäs tulla yllätyksenä ellei ole jossain luolassa asunut.
 

Yhteistyössä