En rakasta esikoistani.

Tein hänet nuorena vamkilassa pitkään olleen miehen kanssa. Kadun tuota avioliittoa ja nuoruuden tyhmyyttäni. Näen hänessä jotenkin ex-mieheni. En osaa selittää mutta vaikeaa on. Mitä pitäisi tehdä?

 

Eihän sinun ja miehen tyhmyys ole lapsen vika. Kuinka vanha lapsi on? Anna adoptioon jos lapsi on vielä pieni.

 

Vedä vittu päähän horo.

 

Lapsi on 16v.

 

tää taas alkaa

 

Oletko varma ettet rakasta lasta?
Vihaatko hänen isäänsä niin paljon, että kostat sen lapselle?

Onko lapsi vaikea murrosikäinen ja koet tilanteiden vuoksi tunteesi tuollaiseksi?

 

Mene steriloitavaksi.

 

Eli liian vanha adoptoitavaksi. Oletko koskaan rakastanut lasta? Tietääkö lapsi tämän? Miten olet kasvattanut lapsen? Älä laita lastasi maksamaan omasta tyhmyydestäsi osoittamalla, että et rakasta häntä tai laiminlyömällä kasvatuksen. Sinä olet hänen äitinsä joka tapauksessa ja tehtäväsi on huolehtia lapsen parhaasta, rakastit häntä tai et. Sinun kannattaisi varmaan käydä läpi omia traumojasi, ehkä hakea ammattiapua, jotta voit luoda hyvät suhteet lapseen.

 

[QUOTE="vieras";25045594]Eli liian vanha adoptoitavaksi. Oletko koskaan rakastanut lasta? Tietääkö lapsi tämän? Miten olet kasvattanut lapsen? Älä laita lastasi maksamaan omasta tyhmyydestäsi osoittamalla, että et rakasta häntä tai laiminlyömällä kasvatuksen. Sinä olet hänen äitinsä joka tapauksessa ja tehtäväsi on huolehtia lapsen parhaasta, rakastit häntä tai et. Sinun kannattaisi varmaan käydä läpi omia traumojasi, ehkä hakea ammattiapua, jotta voit luoda hyvät suhteet lapseen.[/QUOTE]

Ihan normaalisti olen kasvattanut lapsen. Tuskin tietää etten rakasta häntä.

 

Olisitko masentunut? Käypäs juttelemassa ammattilaisen kanssa.

 

Olisitko masentunut? Käypäs juttelemassa ammattilaisen kanssa.

En ole masentunut. Isänsä rikos oli vaan niin karmea että jotenkin pelkään että lapsesta tulee samanlainen kuin isänsä.

 

Tottakai lapsi tietää, jos et häntä rakasta. Lapset ovat todella herkkiä vaistoamaan kaiken sen, mitä ei ääneen sanota. Mene terapiaan ja käsittele omat ongelmasi, sekä itseäsi että eksääsi koskevat. Ei kannata pilata lapsisuhdetta oman saamattomuuden takia. Tulet katumaan katkerasti, jos et nyt toimi ja korjaa tilannetta. Jos vinoutunut suhde pääsee jatkumaa lapsen aikuistumiseen asti, on mahdollisesti turha sitten enää vanhana itkeä lapsen rakkauden perään, kun tajuat virheesi.

Toimi äläkä haikaile.

 

Ihan normaalisti olen kasvattanut lapsen. Tuskin tietää etten rakasta häntä.

Hyvä niin. Lapselle olisi varmasti kova paikka tietää tuollaista, ja onkin varmaan parempi, että ei tiedä. Kun minä olin nuorempi ajattelin joskus, että äitini ei ehkä rakasta minua, koska olin "pilannut" hänen elämänsä syntymällä. Tiesin, että olin vahinkoraskaus, joka muutti äitini elämänsuunnitelmia rajusti. En tiedä rakastiko äitini minua silloin, mutta nykyisin meillä on hyvä suhde ja olemme hyviä ystäviä. Ei siis kannata luovuttaa, vaan yrittää rakentaa hyvää suhdetta. Sinun pitäisi oppia näkemään lapsi irrallisena entisestä miehestäsi. He eivät ole sama ihminen eikä lapsi ole voinut valita isäänsä. Jos tunnet miestä kohtaan noin voimakasta vihaa tai inhoa, olisi varmaan syytä käydä puhumassa siitä jollekin, että pääset siitä yli.

 

Olet laittamassa lastasi maksamaan isänsä virheistä. Se on todellinen vääryys lasta kohtaan. Oma isäni oli väkivaltainen juoppo ja vaistosin äidistäni, että häntä häiritsivät isäni kasvonpiirteet itsessäni ja tietyt samankaltaisuudet olemuksessa, eleissä jne. Olen tähän mennessä käynyt kahdeksan vuotta terapiassa, enkä vieläkään ole ns. ehjä ihminen. Minulla ei ole isäni tekojen kanssa mitään tekemistä, mutta niin vain maksan niistä edelleen.

 

En ole masentunut. Isänsä rikos oli vaan niin karmea että jotenkin pelkään että lapsesta tulee samanlainen kuin isänsä.

Ei lapsesta automaattisesti tule samanlaista, kun vanhempansa. Sinä voit tehdä paljon sen asian eteen.

 

En ole masentunut. Isänsä rikos oli vaan niin karmea että jotenkin pelkään että lapsesta tulee samanlainen kuin isänsä.

Todennäköisesti niin tekeekin ellei hänellä ole toista vanhempaa kenestä ottaa parempaa aikuisen mallia.. toivotaan ettei rakkaudettomuus sinusta näy. Surullista luettavaa.

 

Mitä vähemmän lastasi rakastat pyyteettömästi ja isänsä virheistä välittämättä, sitä todennäköisemmin lapsella tuleekin olemaan ongelmia.

 

En ole masentunut. Isänsä rikos oli vaan niin karmea että jotenkin pelkään että lapsesta tulee samanlainen kuin isänsä.

Pelkäätkö rakastaa lastasi hänen isänsä tekemän rikoksen vuoksi? Ehkä kuitenkin jo rakastat lasta ja yrität suojella itseäsi haavoittumasta samalla tavalla toista kertaa?

Onko mitään syytä olettaa, että lapsi on ajautumassa rikoksen tielle? Rikollisuus ei ole perinnöllistä (tai korkeintaan hyvin pienessä määrin), se on elämänkokemuksista ja kasvatuksesta kiinni.

 

[QUOTE="vieras";25045664]Olet laittamassa lastasi maksamaan isänsä virheistä. Se on todellinen vääryys lasta kohtaan. Oma isäni oli väkivaltainen juoppo ja vaistosin äidistäni, että häntä häiritsivät isäni kasvonpiirteet itsessäni ja tietyt samankaltaisuudet olemuksessa, eleissä jne. Olen tähän mennessä käynyt kahdeksan vuotta terapiassa, enkä vieläkään ole ns. ehjä ihminen. Minulla ei ole isäni tekojen kanssa mitään tekemistä, mutta niin vain maksan niistä edelleen.[/QUOTE]

Tällaisessa tapauksessa lapsi maksaa kaksinkertaisesti, koska isäsuhde on jo alunpitäenkin huono ja se yksinään on raskasta lapselle. Jos vielä joutuu maksamaan isänsä virheistä, se on kyllä väärin.

 

[QUOTE="vieras";25045705]Tällaisessa tapauksessa lapsi maksaa kaksinkertaisesti, koska isäsuhde on jo alunpitäenkin huono ja se yksinään on raskasta lapselle. Jos vielä joutuu maksamaan isänsä virheistä, se on kyllä väärin.[/QUOTE]

Näin on. Minulla ei isäsuhteeseen ollut mitään mahdollisuutta, koska vanhempien suhde kariutui ollessani taaperoiässä. Sen jälkeen evättiin suhteet isän puolen sukulaisiin. Seuraava kosketus heihin oli silloin, kun isäni puukotettiin hengiltä ollessani viidentoista.

Alkuperäiselle vielä: ongelma ei ole lapsen, ei lapsen isän, vaan sinun. Selvitä tunteesi terapeutin luona, niin sinulla on vielä mahdollisuus muodostaa rakastava ja hyvä suhde omaan lapseesi. Te molemmat olette ansainneet sen.

 

[QUOTE="vieras";25045689]Pelkäätkö rakastaa lastasi hänen isänsä tekemän rikoksen vuoksi? Ehkä kuitenkin jo rakastat lasta ja yrität suojella itseäsi haavoittumasta samalla tavalla toista kertaa?

Onko mitään syytä olettaa, että lapsi on ajautumassa rikoksen tielle? Rikollisuus ei ole perinnöllistä (tai korkeintaan hyvin pienessä määrin), se on elämänkokemuksista ja kasvatuksesta kiinni.[/QUOTE]

Pelkään että hän harhautuu huonoille poluille. Ihan normaaleja harrastuksia hänellä on mutta koulu ei kiinnosta ja pelkään pääseekö minnekkään jatkamaan kun peruskoulu päättyy koska keskiarvo vain 6,5?

 

Näin käy naisille Porvoossa.

 

Pelkään että hän harhautuu huonoille poluille. Ihan normaaleja harrastuksia hänellä on mutta koulu ei kiinnosta ja pelkään pääseekö minnekkään jatkamaan kun peruskoulu päättyy koska keskiarvo vain 6,5?

Nyt sinun pitäisi siis keskittyä ohjaamaan lasta oikealle tielle. Murrosikäisiä, joita koulu ei kiinnosta ovat koulut pullollaan. Ei siinä ole mitään epänormaalia tai rikollisuuteen viittaavaa. Ehkä lapsesi ei vielä tiedä mitä haluaa tehdä, joten koulumotivaatio voi olla olematon. Ei minullakaan koulussa olleet arvosanat kovin hyviä kun ei kiinnostanut enkä jaksanut käydä siellä joka päivä, mutta nyt olen erinomaisin arvosanoin valmistunut FM, joka suunnittelee oman yrityksen aloittamista.

Minulla kesti aika kauan löytää oma tieni, mutta onneksi matkan varrella oli koko ajan ihmisiä tukemassa. Tiesin, että on joku joka rakastaa eikä tuomitse. Siitä on suuri apu nuorelle ihmiselle. Valitettavasti ne eivät olleet vanhempani, joilta en juuri kannustusta saanut. Olisin kovasti sitä halunnut. Sinä voit vielä tehdä asialle jotain. Lapset tarvitsevat rajat ja heidän pitää kunnioittaa vanhempiaan, mutta he tarvitsevat myös kannustusta ja hauskanpitoa.

 

ei se lapsen vika ole, jos olet nuoruudessa tehnyt tyhmyyksiä. eikä lapsi voi sille mitään, että omaa piirteitä isästään. saisit hävetä.

 

Pelkään että hän harhautuu huonoille poluille. Ihan normaaleja harrastuksia hänellä on mutta koulu ei kiinnosta ja pelkään pääseekö minnekkään jatkamaan kun peruskoulu päättyy koska keskiarvo vain 6,5?

huomaan paljon omaan elämään viittavaaa. olen 16. harrastin vaikka ja mitä ennen, kun peruskoulu lopppui. ka oli sama 6.5 ja ammattikoulussa opiskelen. ikinä en ole pelännyt ettei äitini minua rakasta vaikka isäni on entinen linna kundi. äiti on kasvattanut meidät aina yksin ja en pidä itseäni linna kundin lapsena. isä on mitä on. hän ei liity elämääni mitenkää! synnyin äidin ollessa lukiossa, ikinä hän ei ole antanut olettaa että olisin pilannut hänen elämänsä suunnitelmat. päinvastoin! tiedän olevani vahinkolapsi, mutta silti olen ollut toivottu ja rakastettu aina! kasvatus on se mistä hyvin paljon riippuuu elämän suuret valinnat!