Julkisuudesta

Joku tuolla toisessa ketjussa päivitteli, sitä, että miten joku äiti oli voinut sallia iltapäivälehden laittavan juttunsa kuvitukseksi kuvan haastatellusta äidistä ja lapsista.

Jäin miettimään julkisuuspelkoa - ja pelkäämättömyyttä.

Kuinka monta juttua lehtiin on teistä tehty?
Entä perheestänne/lapsistanne?
Kuinka monta radiohaastattelua olette antaneet?
Kuinka monessa televisio-ohjelmassa olette vuosien/vuosikymmenten varrella esiintyneet?

Onko noista julkisuudessa esillä oloista joskus seurannut jotain negatiivista?
Entä positiivista?

 

Aika paljon ja aika monia haastatteluja, lehtiin, radioon, televisioon. Ei ehkä perheestämme vaan siitä asiasta, jonka takia olen tehnyt järjestötyötä reilut kymmenen vuotta välillä palkatta, välillä pienellä palkalla.

Mitään pahaa ei ole tullut vastaan vaan uusia toimivia ihmisiä yhteisöömme,uusia yllättäviä kontakteja ja työtämme helpottavia asioita julkisuus on tuonut mukanaan.

Mutta kun olen itsekin toimittaja ja kun tunnen miten järjestelmä toimii, niin en pelkää tarvittaessa käyttää sitä julkisuutta.

 

Koulu aikoina olen ollut lehdessä kuvassa muutaman kerran.

Ensimmäisen lapseni ollessa muutaman kk ikäinen paikallislehti teki jutun nuorista vanhemmista ja erilaisista perheistä ja minua haastateltiin juttua varten.Lehteen tuli myös kuva minusta yhdessä esikoisen kanssa.

Näistä ei ole seurannut minulle positiivista eikä myöskään negatiivista...

 

Jokusia, ei ole seurannut negatiivista. Perhepiirissäni on melkoisia julkkiksia, ja on niitäkin, jotka eivät ole osanneet julkisuutta hallita.

Julkisuus on sellaista kuin sen itse haluaa olevan, fiksu rajaa perheensä pois julkisuudesta. Olen sitä mieltä.

 

Julkisuus on sellaista kuin sen itse haluaa olevan, fiksu rajaa perheensä pois julkisuudesta. Olen sitä mieltä.

Entä silloin, kun jutun aihe nimenomaan on tietty perhemalli tai jokin perheeseen tai lapseen liittyvä asia?

 

Entä silloin, kun jutun aihe nimenomaan on tietty perhemalli tai jokin perheeseen tai lapseen liittyvä asia?

No, voi päättää haluaako tuota kautta päätyä julkisuuteen. Itse en menisi, ainakaan äkkiä ajatellen. Ehkä jos lapsi olisi toipunut jostakin sairaudesta, ja siitä tehtäisi muita kannustava juttu... En tiedä, ei silloinkaan mielestäni tarvita koko perheestä juttua tai koko nimillä juttua.

Julkisuutta koko ikäni hyvin läheltä seuranneena voin sanoa, että parasta mitä aikuinen voi lapsilleen tällä saralla tehdä, on pitää heidät poissa julkisuudesta.

 

No, voi päättää haluaako tuota kautta päätyä julkisuuteen. Itse en menisi, ainakaan äkkiä ajatellen. Ehkä jos lapsi olisi toipunut jostakin sairaudesta, ja siitä tehtäisi muita kannustava juttu... En tiedä, ei silloinkaan mielestäni tarvita koko perheestä juttua tai koko nimillä juttua.

Meillä selvästi eri käsitys tuosta.
Minä luen itse kovin mielelläni juttuja erilaisista perheistä siinä missä ihan erilaisista ihmisistäkin. Ja vertaistukijutut sekä ennen kaikkea niihin lähtijät arvostan kovin, kovin korkealle.

 

Meillä selvästi eri käsitys tuosta.
Minä luen itse kovin mielelläni juttuja erilaisista perheistä siinä missä ihan erilaisista ihmisistäkin. Ja vertaistukijutut sekä ennen kaikkea niihin lähtijät arvostan kovin, kovin korkealle.

Arvostan minäkin, en jutusta, vaan saavutuksesta. Itse en sellaiseen lähtisi. Silti arvostan myös itseäni.

Luen mieluusti juttuja, joissa ihmiset esiintyvät pelkillä etunimillään. Koen että siinäpä fiksu ihminen osaa suojata yksityisyyttään, mutta myös jakaa kokemuksensa.

Aikuiset saavat valita oman julkisuutensa, lapsia pitää suojella.

 

Luen mieluusti juttuja, joissa ihmiset esiintyvät pelkillä etunimillään. Koen että siinäpä fiksu ihminen osaa suojata yksityisyyttään, mutta myös jakaa kokemuksensa.

Miksi yksityisyyttä pitää suojata tai suojella?
Mihin sen itseisarvo perustuu?

 

Kuinka monta juttua lehtiin on teistä tehty? Yksi, jos harrastelehti lasketaan.
Entä perheestänne/lapsistanne? nolla
Kuinka monta radiohaastattelua olette antaneet? Yhden.
Kuinka monessa televisio-ohjelmassa olette vuosien/vuosikymmenten varrella esiintyneet? En ole tarkoituksella esiintynyt, mutta minua on kuvattu työssäni, onneksi sentään selkäpuolelta. Nimittäin tuo iänvanha pätkä on ollut useita kertoja muussa yhteydessä telkkarissa. Kuvattiin tähän tyyliin: "mielenkiintoinen työpäivä paikassa X" ja sitten käytetään esim työmarkkinaneuvottelujen eri vaiheiden kuvituksena siihen tapaan, että "taas ne siat menevät lakkoon".

Onko noista julkisuudessa esillä oloista joskus seurannut jotain negatiivista? Ei muuta, kuin se ärsytys näkyä telkkarissa. Onneksi se on jo vähentynyt.
Entä positiivista? ei positiivisia vaikutuksia

 

Miksi yksityisyyttä pitää suojata tai suojella?
Mihin sen itseisarvo perustuu?

Siksi, että lapsi ei voi itse päättää mitä hänestä otetaan esille. Kaikki säilyy saatavilla ikuisesti, ja myös luokkakavereiden saatavilla. Olitko sinä lapsena julkisuudessa? Hoituiko kaikki sujuvasti? - No, vertaa sitä 2010-lukuun...

Miksi haluat kyseenalaistaa minun näkemykseni?
Miksi julkisuuteen pitäisi pyrkiä? Mihin sen itseisarvo perustuu?

Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen, se on arvokasta ja sen voi hukata kerralla. Yksityisyyden suoja, ever heard?

 

Siksi, että lapsi ei voi itse päättää mitä hänestä otetaan esille. Kaikki säilyy saatavilla ikuisesti, ja myös luokkakavereiden saatavilla. Olitko sinä lapsena julkisuudessa? Hoituiko kaikki sujuvasti? - No, vertaa sitä 2010-lukuun...

Miksi haluat kyseenalaistaa minun näkemykseni?
Miksi julkisuuteen pitäisi pyrkiä? Mihin sen itseisarvo perustuu?

Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen, se on arvokasta ja sen voi hukata kerralla. Yksityisyyden suoja, ever heard?

Pahoitteluni että olen muotoillut asian niin, että haluaisin nimenomaan kyseenalaista sinun näkemyksesi. Se ei suinkaan ole tarkoitukseni vaan satuit vain kirjoittamaan aiheesta tavalla, joka antoi jotain mihin "tarttua" kun käyn läpi omia pohdintojani. Pyydän siis anteeksi.

Itseäni siis kovin mietityttää tuo yksityisyyden arvo ja arvostaminen.
Olen kuullut yksityisyyden suojasta yms. mutta en pysty hahmottamaan että mihin sen arvo perustuu. Mikä yksityisyydessä on hyvää ja arvokasta verrattuna vaikkapa siihen, että elämämme olisi kaikille läpinäkyvää ja avointa?

Lasten "yksityisyys" onkin sitten monimutkaisempi asia ja sitä sietäisi ilman muuta pohtia pidempäänkin. Jätin tarkoituksella sen kuitenkin nyt jutusta pois ihan sillä mielellä että olisi "helpompaa" ensin selvittää mikä on yksityisyyden arvo ihan itsessään...

 

Lasten "yksityisyys" onkin sitten monimutkaisempi asia ja sitä sietäisi ilman muuta pohtia pidempäänkin. Jätin tarkoituksella sen kuitenkin nyt jutusta pois ihan sillä mielellä että olisi "helpompaa" ensin selvittää mikä on yksityisyyden arvo ihan itsessään...

Aloituksesi käsitteli kuitenkin juuri perheen/lasten julkisuutta.

Oman työni kautta olen ollut joskus julkisuudessa, ja varmaan vastakin, se on ok. Työminä, työtehtävät, tavallaan asiat julkisuudessa, en minä. Henkilökohtainen elämäni ei kuulu kaikille. Ei ole esim. täälläkään tapana kertoilla yksityiselämästäni.

Arvostan sellaisia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat valinneet puhua julkisuudessa työstään, eivätkä parisuhteestaan, lapsistaan tms. Siinä ollaan minusta jotenkin "arvot edellä" liikkeellä.



Kummallista, jos joku ei hahmota mikä arvo on ihmisen yksityisyydellä.

 

Kuinka monta juttua lehtiin on teistä tehty?
Entä perheestänne/lapsistanne?
Kuinka monta radiohaastattelua olette antaneet?
Kuinka monessa televisio-ohjelmassa olette vuosien/vuosikymmenten varrella esiintyneet?

Onko noista julkisuudessa esillä oloista joskus seurannut jotain negatiivista?
Entä positiivista?

Olen ollut muutamassa lehtijutussa, joista yksi koski koko perhettä.
Televisiossa olen ollut juontajana reilu puolen vuoden ajan.

Ei seurannut mitään negatiivista mistään näistä, positiivisin puoli näkyi tuossa koko perhettä koskeneessa lehtijutussa, koska sen tarkoitus oli murtaa savolaisjäärien ennakkoluuloja hieman persoonallisemmista vanhemmista ja siitä sain itsekin mukavaa palautetta tutuilta että tuntemattomilta.

 

Muutamassa ammattijulkaisussa olen ollut. Lapset taas ovat olleet muutamassa lastenohjelmassa sekä kaupungin julkaisuissa.

Ei näistä julkisuuden hetkistä ole mitään haittaa ainakaan ollut.

 

Pahoitteluni että olen muotoillut asian niin, että haluaisin nimenomaan kyseenalaista sinun näkemyksesi. Se ei suinkaan ole tarkoitukseni vaan satuit vain kirjoittamaan aiheesta tavalla, joka antoi jotain mihin "tarttua" kun käyn läpi omia pohdintojani. Pyydän siis anteeksi.

Itseäni siis kovin mietityttää tuo yksityisyyden arvo ja arvostaminen.
Olen kuullut yksityisyyden suojasta yms. mutta en pysty hahmottamaan että mihin sen arvo perustuu. Mikä yksityisyydessä on hyvää ja arvokasta verrattuna vaikkapa siihen, että elämämme olisi kaikille läpinäkyvää ja avointa?

Lasten "yksityisyys" onkin sitten monimutkaisempi asia ja sitä sietäisi ilman muuta pohtia pidempäänkin. Jätin tarkoituksella sen kuitenkin nyt jutusta pois ihan sillä mielellä että olisi "helpompaa" ensin selvittää mikä on yksityisyyden arvo ihan itsessään...

Sinulle on ilmeisesti todella vaikeaa käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä itse olet.

Nautin yksityisyydestä. Siitä että itse valitsen mitä tietoja itsestäni annan muille. Osan asioista pidän täysin itselläni, ne kun eivät kuulu muille. Minua inhottaa ihmiset, jotka koko ajan kertovat kaiken omista asioistaan. En halua tietää muiden ihmisten intiimejä asioita. Tämä on minun valintani.

 

Kummallista, jos joku ei hahmota mikä arvo on ihmisen yksityisyydellä.

Tai entä muut, onko teistä yksityisyydellä arvonsa?
Tarvitaanko kokemus julkisuudesta, ennen kuin yksityisyyden arvo kirkastuu?

 

En osaa kyllä kovin hyvin perustella, miksi minulle yksityisyydellä on suurempi arvo, kuin julkisuudella. Enkä halua sitä muiden puolesta määritelläkään. Mutta luulen, että osaksi yksityisyyden tarpeeni lähtee siitä, ettei minua kiinnosta. Minua eivät muut ihmiset kiinnosta, enkä oleta olevani kiinnostava muiden mielestä ja tilanne on enemmän kuin hyvä näin. En keksi mitä lisäarvoa saisin julkisuudesta. Voi olla, että hyötyisin jotenkin tai julkisuudesta ei olisi haittaa minulle, mutten keksi mitään, minkä vuoksi joku kiinnostuisi minusta niin, että minusta kirjoitettaisiin lehdissä tai olisin jossain tv-ohjelmassa. Minun pitäisi muuttua aika paljon, että olisin kiinnostava.

Minusta se on joskus nähtävissä ihmisistä, että heillä on todella erilainen kuva itsestään ja kiinnostavuudestaan, muuan kauppia piti lehdistötilaisuuden, jossa halusi kertoa suhteestaan tyttöystäväänsä ja myös saimme kuulla tietystä kastikkeesta aika paljon. Hän ajatteli, että nämä ovat asioita, joita ihmisten pitää saada tietää. No, ei sen tietämisestä mitään haittaa varmaan ollut/ole, mutta ei kyllä hyötyäkään. Vai millaista hyötyä siitä voisi olla? Minulle tai hänelle itselleen?

 

Kummallista, jos joku ei hahmota mikä arvo on ihmisen yksityisyydellä.

Olen siis kovin kummallinen/vajavainen tuossa suhteessa.
Mutta olen valmis oppimaan jos vain joku minulle asian jotenkin selventää - siis sen, että miksi ykistyisyys on arvokas asia. Perusteluksi ei riitä, että on yksityisyyden suoja tai yksityisyyden arvo tms, koska se ei perustele mitään.

Lienee syytä taustoittaa asiaa siinä mielessä, että tämä "arvo" samoin kuin pari muutakin "automaattista arvoa" (joita en nyt halua ottaa esille ettei asia sotkeentuisi entisestään) alkoivat kovasti askarruttaa minua noin 15 v sitten.
Ne olivat sellaisia "itsestäänselvyyksiä" joita kukaan ei tuntunut millään lailla pystyvän perustelevan, mutta jotka silti tarjoiltiin totuuksina.

Pitkään asiaa tutkittuani ja pohdittuani päädyin sitten omalta osaltani alkuperäistä kantaani täysiin vastakkaiseen tilanteeseen; huomaamaan että "yksityisyydestä" oli koitunut elämässäni vain negatiivisia asioita ja sen varjelu oli sulkenut minut "vaaralliseen vankilaan."
Teinkin siis tietoisen päätöksen pyrkiä mahdollisuuksieni (ja omien henkisten rajoitteideni, jotka noilla kohdin vielä siinä vaiheessa melkoiset) mukaan vapaaksi rajoittavasta ja kahlitsevasta yksityisyydestä.

Osin onnistunut. Osin en.
Matka jatkuu.

 

Yksityisyyttä voi pitää arvona siksi, että kun sen kerran menettää, sitä ei välttämättä saa takaisin - saatat menettää samalla otteen elämästäsi, kyvyn hallita sitä, millaisena sinut esitetään jne.

Siksi on todella tärkeää, että etenkin lasten suhteen ollaan (olette) varovaisia. Kukaan ei tiedä, miten 2010-luku kohtelee julkisuudessa olevia, tai miten tulevaisuudessa suhtaudutaan milloin minkäkin asian suhteen julkisuudessa olleita. Se tiedetään, että toisin kuin vaikka 80-luvulta, nykyajasta kaikki jää eloon, nimesi kautta kaikki löytävät sinusta kaikki jutut, oikeat ja väärät, ikuisesti.

Mieti jotakuta fiksuna pitämääsi julkkista, vaikka poliitikkoa tai taiteilijaa. Todennäköisesti hän ei esittele perhettään (alaikäisiä lapsia) julkisuudessa.

 

Kerro ihmeessä vastavuoroisesti, mitä arvoa on olla julkisuudessa, jos ei ole siinä työnsä puolesta?

 

Kummallista, jos joku ei hahmota mikä arvo on ihmisen yksityisyydellä.

Kenties sen arvon huomaa vasta sitten kun sen menettää.

 

Kerro ihmeessä vastavuoroisesti, mitä arvoa on olla julkisuudessa, jos ei ole siinä työnsä puolesta?

Kim Kardashian teki 72 päivän avioliitolla 13 miljoonan tilin, mut se oli varmaankin sitä työtä.

 

[QUOTE="vieras";25031434]Kim Kardashian teki 72 päivän avioliitolla 13 miljoonan tilin, mut se oli varmaankin sitä työtä.[/QUOTE]

Jees, money money money. Tietenkin. Se johtaa jopa tuksuiluun. Arvo sinänsä...

 

Jees, money money money. Tietenkin. Se johtaa jopa tuksuiluun. Arvo sinänsä...

Mä voisin menettää yksityisyyteni 13 miljoonasta. Tuksu tuksuilee, mut Tuksu ei saa siitä miljoonia, ja voihan sitä olla julkisuudessa ilman tuksuilua.