Mistäköhän lähtis soppaa setvimään??

[konkurssi kai sitten!]

Eli viimeisin ilouutinen tuli sähkölaitokselta, 1130€ sähkölasku tai siis tasauslasku.
Josta ehkä n. 100€ menee naapurin piikkiin( hiukan on yhteisiä sähköjä siksi siis) ja loput sit mulle.
Mut joo.

Ongelma siis on kehittynyt pitkällä aikavälillä.
Olen auki, aivan totaalisen auki. Pankkipossut on viety pankkiin, pankkikortti suljettu(pankin toimesta siis), laskut erääntyy...
Mitään ei ole ulosotossa vielä, mutta lienee ajankysymys tuokin.
Asun kahden alle kouluikäsen lapseni kanssa paritalossa, josta omistan yhdessä pankin kanssa siis puolet.
Käyn töissä, saan palkkaa 900-1100 käteen kuussa.
Lapsilisät ja minimielatusavut tietty kans.
Maksan asuntolainaa minimin, ja nyt sovittiin kolmesta maksuvapaasta kuukaudesta korkojen osalta.
Autoa ei ole.
Mutta bussikortti on, ja mummolaan ollaan tähän asti menty väh. se kerran kuussa ja se sijaitsee 120km päässä.
Olen ennen lapsia ollut töissä, ihan OK-palkkasissa ja kerännyt hiukan omaisuuttakin siis.
Asunnosta maksanut siis jo puolet mm.

En edes tiedä et miks tänne kirjotan.
Olen niin loppu muutenkin.
Kun tuntuu et koko elämä katoaa multa.
En saa mistään kiinni ja vaikka kuinka yritän niin aina menee asiat juuri toiseen suuntaan.
Olen masentunut, aina ollut, enemmän ja vähemmän.
Mutta nyt tuntuu et mopo karkaa kokonaan mun käsistä.
Katselen vaan vierestä kun mun korttilinna kaatuu.
Vanhempani ovat toisinaan auttaneet rahallisesti ja sanovat aina et pyydä jos tarve vaatii.
Mut eipä kehtaa oikeen 1000€ kysästä tuosta noin vaan.
Mut isäni oli juuri käymässä ja huomasi ettei meillä ollut mitään makkaraa kun teki iltapalaleipiä lapsille, ja sanoi et kipasenko hakemassa lähikaupastamme niitä + maitoa.
Sanoin et sori vaan mut palkka tulee 15.päivä ja siihen asti on tuon kilon juustopaketin nyt vaan riitettävä, ja riittäähän se.
Isäni hämmästyi, ja näin kuinka sen katse kiersi ja huomasi ettei meillä ole mm. hedelmiä pöydällä, kuten aina ennen ja et kertajugurtit oli vaihtuneet litran Arkijuguun.
Joo.
No, seuraavana päivänä oli hakenu meille kassillisen ruokaa ja ei voi mitään tippa tuli linssiin.

Mua niin ärsyttää olla velkaa niille, kun auttavat, eivät varmaankaan koskaan pyydä takasin rahoja mut ajatus siitä etten selviä itse, koska olenhan saanut itseni aikamoiseen solmuunkin ihan ilman heidän apuaan.
Pitäis kai yrittää myydä tää romukämppäkin, mut kuka hullu tän ostas.
Kauheesti ois kaikkee tekemistä ja laittamista, siis ihan oikeesti.
Ja kun se parisuhde, vuosisadan rakkaustarina ei jättänyt muuta jälkeensä kun kaksi ihanaa ipanaa, savuavan sydämen ja liian suurelta tuntuvan taakan mulle kantaa. Tai sit vaan oon niin surkee etten pysty selviytymään kaikesta yksin.
En pysty hoitamaan lapsia, käymään töissä/opiskelemaan(lopetin siis sen jo), tekemään remppaa, kotitöitä...

Anteeksi kovin tämä epämääräinen kirjotukseni.
Mutta kovin olen sekavassa mielentilassa.
Pieninä, huonoakin huonompina hetkinä on jopa käyny mielessä, että kaikilla muilla taitaisi olla asiat paremmin jos mua ei olis olemassa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Psst...

Papa maksaa lääkkeeni, joista ei enää saa Kela-korvauksia. Ja tänään laittoivat mukaani sitä sun tätä "ylellisyyttä": makkaraa, lihaa, hedelmiä. Mutta ymmärrän fiiliksesi.

Joskus ulosotto on hyvä ratkaisu: saa inhimilliset maksuerät, mutta joutuu ottamaan merkinnän tietoihinsa. En valitettavasti osaa auttaa, mutta ehkä se auttaa, että et todellakaan ole yksin tuossa suossa. :hug:

 

["Lenna"]

Ota vaan vanhempiesi apu vastaan! He rakastavat sinua ja haluavat auttaa. Kirjaat vaikka summat itsellesi muistiin ja maksat sitten pois pikkuhiljaa kun oma tilanteesi tasoittuu ja paranee. Ei kannata antaa asioiden mennä pieleen kun kerran olet onnekas ja voisit saada apua! Ja kysy pääsetkö vaikka talous- ja velkaneuvontaan, jos siellä osattaisiin neuvoa toimeentulon kanssa. Jospa vaikka olisi joku tuki jota et vielä ole huomannut hakea? Tsemppiä kovasti hankalaan tilanteeseen, älä luovuta!

 

[konkurssi kai sitten!]

Psst...

En valitettavasti osaa auttaa, mutta ehkä se auttaa, että et todellakaan ole yksin tuossa suossa. :hug:

Kiitos.
Mutta miten niin en ole yksin.
Siis toki ymmärrän et on muitakin maailman ihmisiä joilla menee huonosti, mutta tietous siitä nyt tuskin lämmittää mua tai niitä muita!!!
Ja siis olen todellakin HYVIN yksin.
Vanhempani eivät siis todellakaan tiedä tilannettamme enkä osaa edes kertoa et kuinka paha tilanne tää on oikeen!
Ja muita ihmisiä ei siis oikeestaan olekaan, että kyllä minä nyt aika yksin tässä suossa olen.

 

["poikia3"]

Kuule, ne vanhemmat auttavat sinua varmasti ihan mielellään. Se tuhat euroa on ehkä liian iso summa, mutta muutoin aivan varmasti auttavat eronnutta tytärtään. Auttavat varmasti myös rempan suhteen.

Ihan ekaksi otat puhelimen kouraan ja sovit sen sähkölaskun maksamisesta erissä. Sitten soitat toisen puhelun velkaneuvojalle, jonka kanssa käyt asia läpi. Ja kolmaneksi yrität itse kirjoitella mihin teillä menee rahaa minkäkin verran - löytyisikö mitään mistä säästää / leikata.

Jos lainan hoitokulut tuntuvat liian suurilta, voisit ehkä myös neuvotella pankin kanssa, josko voisit lyhentää lainaa nykyistä pienemmällä summalla.

 

[kukka-hattu]

Halaus, joskus tuntuu täälläkin että maailma kaatuu, mutta aina se vaan on silti jatkanut pyörimistään. Mitä muita maksuja sulla on kun tuo sähkölasku? Sähkölaskua voisit koittaa sopia sähköfirman kans et saisit aikaa maksamiseen.

 

["Sirkkeli"]

Pyydä nyt ihmeessä vanhempiasi auttamaan, selvitä koko juttusi heille. Ei sinulla ole mitään hävettävää! Sulla taitaa olla melkoinen masennus, kannattaisko ottaa saikkua? Laita kämppä myyntiin, ja muuta edes vähäksi aikaa vuokralle, et kai siinä häviä kauheasti tossa tilanteessa?

 

["kati"]

Lennalla oli tosi hyviä neuvoja. Mulla ei ole tohon oikein mitään muuta lisättävää kuin että tsemppiä toivotan täältäkin!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kiitos.
Mutta miten niin en ole yksin.
Siis toki ymmärrän et on muitakin maailman ihmisiä joilla menee huonosti, mutta tietous siitä nyt tuskin lämmittää mua tai niitä muita!!!
Ja siis olen todellakin HYVIN yksin.
Vanhempani eivät siis todellakaan tiedä tilannettamme enkä osaa edes kertoa et kuinka paha tilanne tää on oikeen!
Ja muita ihmisiä ei siis oikeestaan olekaan, että kyllä minä nyt aika yksin tässä suossa olen.

Sinullahan on vanhempasi, eikö?

 

[kati jatkaa]

Mielestäni sun kannattaisi uskaltaa kertoa vanhemmillesi, kuinka huonosti teillä oikeasti taloudellisesti menee. Itse ainakin toivoisin, että lapseni kertoisi samanlaisessa tilanteessa.
Ja itse mietin aina silloin, kun joudun vanhemmilta taloudellista apua pyytämään, että onhan meillä vielä useampi kymmenen vuotta elämää jäljellä, joten voi hyvinkin olla että jokupäivä olenkin siinä tilanteessa, että minä olen se joka autan vanhaksi käyneitä vanhempia. Eli ei se, että nyt pyydät heiltä taloudellista apua tarkoita sitä että olisit loppu ikäsi heiltä pummimassa!
Ja vaikka sanot olevasi yksin, niin onhan sulla kuitenkin monta rakasta ihmistä ympärillä, kun on lapset ja vanhemmat. Et varmasti tiedäkään kuinka paljon heille merkitset.
Ehkä sinun kannattaisi myös käydä lääkärissä puhumassa masennuksesta. Ainakin omassa lähipiirissä on ihmisiä, joilla muutaman viikon sairasloma ja mielialalääkkeet on saaneet olossa ihmeitä aikaan.

 

[konkurssi kai sitten!]

Kiitos kaikille!
Ja totta, että pitäs kertoa vanhemmille. Mutta meillä omalla, jännällä tavalla aika erikoislaatuset välit...
Ja en todellakaan aio kertoa heille kuinka kovissa taloudellisissa ongelmissa oikeestaan olenkaan.
Ja kerron sen nyt jo tässä, koska tiedän etten tule sitä kuitenkaan tekemään, en vaikka miten tässä tajuaisinkin että se olisi fiksusti ja filmaattisesti tehty.
Ja töistä en voi olla poissa, noh....Koska olen puhelinmyyjänä ja ei palkka juokse jos ei töissä käy.
Eli ei ole mitään sairasajan palkkaa olemassa.
Ja jo täydellä työajalla jää palkkani niin minimiin, että saitsu kaatais lopullisesti tän enon veneen.
Ja ei oikein muita töitä tunnu löytyvän, ja en omista itsekkäistä syistäni en halua viedä lapsiani vuorohoitoon vaan haluan tehdä päivätöitä.
Mut joo, kiitos kaikille.
Oli enemmänki toi kirjottelu sellasta terapiaa meikäläiselle.
Ja asunnonkin varmaan möisin, mutta suuret epäilyt et joku sen ostas niin on.
On meinaa todella wanhassa kuosissa ja remppareiskalle tod paljon töitä ellei nyt sitten satu perustamaan Retro-Stylestä yhtä paljon kuin minä
Äh, en tiiä.
Ja laskuja on muitakin, tontinvuokra 280€.
Puhelinlasku 180€ (luulin et mul on laajakaista puhelimessa, mutta eipä ollukkaan. Liittymän vaihdossa siis jäänyt epäselväksi).
Kiinteistövero 170€.
Ja muut miljoonat laskut, Ellokset mm.
Tekis mieli vaan nostaa kädet pystyyn ja lopettaa tää leikkiminen.
En osaa elää, en ainakaan järkevästi ja se ahdistaa mua.
Olen niin monessa sopassa uinut viimesten vuosien aikana, että ei kyllä oikeen jaksa enää.
Tulee se tunne, että eikö mun kuppi alkas olla täynnä jo epäonnistumisia, surua, rakkaudettomuutta, taloudellisia ongelmia, psyykkisiä ongelmia....
Ja kyllä on taas todella hyvän äidin olo kun äsken pienille rähjäsin.
Ei oikein oma pinna tahdo kestää kovinkaan pitkään etten ärähdä.
Auttaskohan edes perinteinen suomalainen ratkaisu pulmiin eli PERSEET OLALLE????????

 

[Phoebsi]

Kiitos.
Mutta miten niin en ole yksin.
Siis toki ymmärrän et on muitakin maailman ihmisiä joilla menee huonosti, mutta tietous siitä nyt tuskin lämmittää mua tai niitä muita!!!
Ja siis olen todellakin HYVIN yksin.
Vanhempani eivät siis todellakaan tiedä tilannettamme enkä osaa edes kertoa et kuinka paha tilanne tää on oikeen!
Ja muita ihmisiä ei siis oikeestaan olekaan, että kyllä minä nyt aika yksin tässä suossa olen.

Mitä, jos kertoisit? Kova paikka se on, sen uskon mutta et olisi enää niin yksin.

 

["vieras"]

Jos sun menot on isommat kuin tulot, niin ei sulla ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa kämppä myyntiin, kyllä se kaupaksi menee jos laitat oikean hinnan ja sunhan ei tartte kuin saada puolet asunnon hinnasta että saat lainat kuitattua ja loppu on pelkkää plussaa.

On aika olla aikuinen ja kantaa aikuisen vastuut ja velvollisuudet, ongelmien myöntäminen ja niistä puhuminen on ensimmäinen askel.

 

[Pientä]

Sua auttais esim. 5000 eur jo aika pitkälle eikä sekään ole välttämättä vanhemmillesi iso raha, haiskahtaa ihan siltä. Pääsisit ahdistuksestasi ja saisit voimia, joilla voisit porskuttaa melko pitkään.

Toinen vaihtoehto on, että se kämppä menee myyntiin, menet vuokralle, ja alat syödä vähitellen sitä pääomaa, joka sinulla siinä asunnossa on. Jos elää säästeliäästi, riittää jonkun matkaa, mutta ei kovin pitkäjännitteistä.

Tossa tilanteessa tuntuu, että tonni on iso raha, mutta ei se ole sellaiselle, jolla on vähänkään pesämunaa jemmassa. Yleensä keskituloisillä keski-ikäisillä ihmisillä (vanhempasi?) on - on huomattavasti enemmänkin. Me ollaan keskituloisia (yht. 4000 eur netto), lainanlyhennys loppui just, nopeasti irroitettavissa toistakymmentä tonnia ihan tilillä ja osakkeita lisäksi. Jos meidän lapsi olisi tuollaisessa pulassa (tarkoita noin pienessä), ei olisi mikään ongelma jeesata sillä viidellä tonnilla ja katsoa sen jälkeen vähän perään (= ruokarahaa satku silloin toinen tällöin ei tuntuisi omissa rahoissa, mutta olisi merkitystä saajalle).

 

["maiju"]

Mä tarvoin vuosikaudet hirveessä suossa avioeron jälkeen. Olin pahoissa veloissa ja maksoin lainaa lainalla jne usein jotta selvittäisiin.
Lopulta pääsin velkaneuvontaan ja nyt mulla on velkajärjestely ja raha-asiat ihan ok. Otahan yhteyttä velkaneuvojaan, jospa sullakin ois mahollisuus velkajärjestelyyn tai ainakin saisit jotain apua/neuvoja tohon sun tilanteeseen. Tsemppiä kovasti, älä luovuta!

 

[apua saanut]

jotkut vanhemmat auttavat rahallisesti jo ihan siksikin, että eipähän tarvitse myöhemmin perintöveroja maksella. minunkin ehdotus on, että kertoisit vanhemmillesi suoraan tilanteen. jätä päätös auttamisesta heille.

 

["hmmm"]

Meillä on aika paljon isommat tulot menoihin nähden, mutta yleensä kaapissa vaan juustoa (kukaan ei tarvitse lisäaineleikkeileitä, lihat voi syödä lihana, leipäleipänä), ei makkaroita. ja jugurtit mielellään isommissa purkeissa, en tilaa elloksilta...

eli noi tulot ja elämäntapa ei jotenkin vastaa toisiaan, lapset tulevat kasvamaan ja kuluttamaan ja syömään ja harrastamaan.

Mutta jos oma lapsi olisi pulassa haluaisin antaa rahaa. Käyt kuitenkin töissä ja yrität parhaasi, vaikka taloudenpito on mielestäni aika heikkoa.

Meillä ei olisi ketään keneltä edes pyytää. Tai siis on meidän vanhemmilla rahaa, ,mutta ei heiltä mitään heruisi. Olisi turha kysyä. Joten on pakko osata pitää talous kunnossa ihan itse.

Mutta jos olet aina ollut masentunut, tuskin omatkaan vanhempasi mitään ihannevanhempia ovat. Jotain on teidänkin suhteessa vialla.
Ikävää, kun hyvillä ihmisillä menee huonosti. Sinun kirjoituksesta tulee kuva, että olet hyvä ihminen. Auttaisin jos olisit oma lapseni. ja jos pystyisin.

 

["hmmm"]

tosin, epäilen että vanhempasi edes auttaisivat. jos kerran kuussa olette käyneet heillä bussilla, eivätkä ole mitenkään tukeneet rahallisesti, tuskin auttavat.

itse ainakin haluaisin auttaa rahallisesti jos lapseni tulisivat bussilla minua katsomaan

 

["sipsi"]

Vanhemmat auttavat, varmasti sydämestään, jos voivat. Jos oma tytär joskus tuossa tilanteessa olisi, auttaisin ihan varmasti, enemmän kuin mielelläni. Olisin syvästi suruissani, jos esim. jälkikäteen selviäisi, ettei hän ole kehdannut apua pyytää... aattelen, että annettu apu tulee joskus takaisin, vaikka ei rahana, ehkä käy luonani kun olen vanha ja avuton...

 

[konkurssi kai sitten!]

Tuhannesti taas kiitoksia kaikille vastauksista!
Ja kyllä vanhempani ovat auttaneet, ehkä se onkin se ongelma.
Ovat auttaneet rahallisesti ja ovat myös hoitaneet lastenlapsiakin, ehkä enemmän kuin olisi voinut edes pyytää taikka järjellisesti niiden tarvitsisikaan.

Ja tuo leikkelemakkaraviitaus tarkotti nyt lähinnä sitä, että meiltä alkaa puuttumaan jo aika oleellisia osia ruokailuista.
Ja kun harvemmin käymme ulkona syömässä, elokuvissa, sirkuksissa, lasten tapahtumissa(maksullisissa) ym. kissanristiäisissä niin tuntuu, että jollain elämän osa-alueella edes haluaisi joskus jotain pikku "luxusta". Oli se sitten se Naminami-vanukas taikka Juhlamokkaa kupissa.
Kun ei ole edes niihin pieniin enää varaa niin tuntuu, että elämä on liian vaikeata.
Voi tosin olla paljolti myös kiinni siitä, että mun on vaikeeta elää näin tiukkaa elämää kun en ole koskaan ennen tällästä elänyt.
Vaikka on ollut tiukkaa esim. äitiyslomalla ollessa niin ollaan kuitenkin pystytty käymään vaikkapa ruotsinristeilyllä toisinaan.

Ja todella. Olen ollut masentunut jo monta vuotta, enemmän ja vähemmän.
Ja vanhempani joutuivat tulemaan hätiin aika pystymetsästä silloin kun ero tuli.
Masennuin aika nopeesti ja tuli tilanne, että tarvitsin apua lastenhoidossa ja talousasioissa.
Auttoivat kyllä, mutta jotenkin se, että olen taas tässä tilanteessa.
Niin, ei hyvää päivää.
Äh, en tiedä.
Ja kun tämä ei ole siis tänään hankittu ongelma vaan todellakin aika pitkän ajan lopputulos ja valoa ei näy.
Työ on surkee palkkasta eikä ole oikein mistä tinkiäkään.
Ja esim. Ellos ainoa paikka mistä olen saanut uutta vaatetta enää pariin vuoteen ostettua.
Ja kierrän kirpparit ja saan kavereilta, mutta en vaan kykene tekemään löytöjä aina siihen hetkeen kun jonkun asian tarve iskee.
Ja kyllä, en ole mikään talousihme. En todellakaan.
Ja kun aika ja jaksaminen on mennyt jo pitkään omien ongelmien surkutteluun niin ei ole ollut mahdollisuutta hyödyntää kaikkea ilmaista maan päällä(marjametsiä ja mato-onkeilua).

Ollappa edes nätti ja haluttava niin vois kaupata vaikka itteensä
Mutta niin.
Tällänen tilanne eikä taida ongelma muuta kuin paheta ennen kuin asialle, ikävä kyllä, jotain pystyn tekemään!

 

["kirppuli"]

ei voi muuta kuin toivottaa sulle paljon jaksamisia ja voimahaleja!
ja tietty niin kuin muutkin ovat sanoneet niin pyydä apua vanhemmiltasi, anna heidän tehdä sitten päätös auttavatko vai eivät!
et ole heille velkaa vaikka auttaisivatkin, eiköhän omaa lastaan halua auttaa sen minkä vaan voi. ja onhan kyseessä myös heidän lastenlastensa elämä!

 

[sadfdas]

Mut isäni oli juuri käymässä ja huomasi ettei meillä ollut mitään makkaraa kun teki iltapalaleipiä lapsille, ja sanoi et kipasenko hakemassa lähikaupastamme niitä + maitoa.
Sanoin et sori vaan mut palkka tulee 15.päivä ja siihen asti on tuon kilon juustopaketin nyt vaan riitettävä, ja riittäähän se.
Isäni hämmästyi, ja näin kuinka sen katse kiersi ja huomasi ettei meillä ole mm. hedelmiä pöydällä, kuten aina ennen ja et kertajugurtit oli vaihtuneet litran Arkijuguun.


Parempaa rölliä ens kerralla sitten. Nyt nukkumaan, Hermanni.

 

[konkurssi kai sitten!]

Parempaa rölliä ens kerralla sitten. Nyt nukkumaan, Hermanni.


Tipahdin nyt kyydistä....mitäpä ajoit takaa tuolla??

 

["vieras"]

Siis voi että. Tottakai vanhemmat auttavat, jos voivat. Isompi suru siitä heille tulee, josse korttipakkka todella kaatuu, menetätte asunnon ja sinä luottotietosi. Siitä ei niin vaan yli päästäkään ja voi olla että vanhempasi surevat sitä loppuelämänsä. Nyt äkkiä kertomaan heille mikä tilanne on. Kun pahin on ohi, niin mieti sitten uudestaan järjestelyjä, että mihin on varaa ja mihin ei, mutta ei saa luovuttaa.

 

["herman"]

Parempaa rölliä ens kerralla sitten. Nyt nukkumaan, Hermanni.


Tipahdin nyt kyydistä....mitäpä ajoit takaa tuolla??

Öitä.