Mikä niissä lapsissa oikein vetää?

Ei mee läpi, en ole lapsirakas.

Kyllähän sitä ihminen rupee lopuksi uskomaan siihen, mitä itselleen tolkuttaa. Jätät salaa pillerit pois, niin saat sen pienen tuhisijan rintaas imemään.

 

Niin, tai sitten tänne ei vaan oo pakko tulla, jos siltä tuntuu. Kyllä sen verran pitää itsekuria olla, että voi pysyä täältä pois, ilman banniakin.

Kuka sun aamumuroihin kusi?

 

Kyllähän sitä ihminen rupee lopuksi uskomaan siihen, mitä itselleen tolkuttaa. Jätät salaa pillerit pois, niin saat sen pienen tuhisijan rintaas imemään.

Se tästä vielä puuttuis.

 

Se tästä vielä puuttuis.

Aattele, se pieni ihanan tuoksuinen nyytti pitäis sua samalla sormesta kiinni, kun se söis tissiä. Mikä sen ihanampaa olis? :heart:

 

Aattele, se pieni ihanan tuoksuinen nyytti pitäis sua samalla sormesta kiinni, kun se söis tissiä. Mikä sen ihanampaa olis? :heart:

Vaikka aamupaskalla käynti.

 

Juu kyllä mullekin yksi riittää.

 

Vaikka aamupaskalla käynti.

 

Kyllähän sitä ihminen rupee lopuksi uskomaan siihen, mitä itselleen tolkuttaa. Jätät salaa pillerit pois, niin saat sen pienen tuhisijan rintaas imemään.

Vanha akka kaipaakin näköjään jotain seksuaalisia fiboja.

 

Samaa mieltä, mutta myös sitä mieltä, että vaikka ääneen sanookin että ei halua täyttää aikaansa ja elämäänsä suurella lapsimäärällä, ei se tarkoita sitä, etteikö olemassa olevat olisi äärettömän rakkaita.

Ei tietenkään. Ei ole mitään optimaalista lapsilukua, joka sopisi kaikille ihmisille vaan jokaisella oma luontonsa, omat toiveensa ja oma elämäntilanteensa.

Sulla esim. on paljon (tai ainakin sulle riittävästi?) omaakin aikaa, sen mitä olen ymmärtänyt, mutta aika harvalla (uskoisin) suurperheellä on asiat niin hyvin, että työn jakajia löytyy siinä määrin kun teillä. Ja se rooli pyykkärinä, siivoojana, kasvattajana ja ruoanlaittajana olis mulle ainakin kauhistus. Ainakin ilman tuollaista tukiverkkoa kun teillä.

Totta, että minulla on (ja on aina ollut joitain satunnaisia yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta) aivan tarpeeksi aika amyös omille jutuilleni; parisuhteelle, töille, harrastuksille ja opiskelulle yms.
Näin pääosin siitä syystä, että olen jo varhain tiedostanut ne itselleni tärkeiksi asioiksi (lasten ohella tietenkin) ja tietoisesti huolehtinut siitä etten jämähdä vain yhteen rooliin - joka varmasti aikaa myöten ahdistaisi. Eli tukiverkko on luomalla luotu ja sen kantavuuteen satsattu.

Joku toinen valitsee toisin koska viihtyy paremmin toisissa ympyröissä tai vaikka yhteen tai muutamana asiaan elämässään keskittyen.
Sekin täysin ok.

"Hassuksi" asia muuttuu silloin, kun joku julistaa oman mallinsa Ainoaksi Oikeaksi.

 

Se äitiyden kokeminen uudelleen ihan alusta lähtien.

Ja kuka määrittää mikä on paljon lapsia tai suurperhe?
Itsellä on sopivasti lapsia, 4 ihanaa kipaletta. Viidennen synnyttyä, se on viides ja viimeinen lisä pieneen perheeseemme.
Muoks. Ja just niin sopiva määrä lapsia meille. <3

 

No en mä aio enää hankkia lapsia. Mut mitä kun jos sun tyttös lukee, mitä ajattelet siitä, että kasvais äkkii aikuiseksi ja muuttais pois? Sellanen voi satuttaa aikatavalla.

 

No en mä aio enää hankkia lapsia. Mut mitä kun jos sun tyttös lukee, mitä ajattelet siitä, että kasvais äkkii aikuiseksi ja muuttais pois? Sellanen voi satuttaa aikatavalla.

Ei se tätä palstaa lue, saati että tietäis mun nikkiä.

Ihana mun lapsi on enkä toivo että se vielä mihinkään muuttaa pitkään aikaan.

Joskus sitä vaan toivoo, ettei tarttis huolehtia kenestäkään..

 

Lapset tuo kumminkin turvaa vanhuutta ajatellen. Että joku käy kattomassa, että miten se mamma siellä mökissään pärjää ja että onko se muistanut laittaa takkaan tulet. Ettei kuole ja muumioidu lattialle kenenkään huomaamatta asiaa vuosiin. Että on joku, kun tulee vanhaksi, joka välittää.

 

Ei se tätä palstaa lue, saati että tietäis mun nikkiä.

Ihana mun lapsi on enkä toivo että se vielä mihinkään muuttaa pitkään aikaan.

Joskus sitä vaan toivoo, ettei tarttis huolehtia kenestäkään..

Mikä sitten ahistaa kerro?

 

Jos miettii yleensä suurperheiden äitejä, niin ovat kouluttamattomia, heillä on hyvin vähän työkokemusta, tai ei ollenkaan, eivät harrasta mitään jne. Eli kaipaavat elämälle sisältöä ja yrittävät täyttää jotain tyhjiötä. Ja kun lapsi kasvaa, ollaan taas tilanteessa "Mitäs nyt?", no lisää lapsia, kun ei opiskelut kiinnosta eikä töitä jaksa hakea.

Mullekin riittää ihan yksi lapsi. Mulla oli unelma lkaa suurperheen äidiksi, mutta monen vuoden lapsettomuuden aikana ehdi hankkia elämälle muuta sisältöä.

Suosittelen kotiäitejäkin katselemaan vähän ympärilleen. Kodin ulkopuolellakin on elämää, eikä siihen aina tarvita lapsia.

Mitäs sitten teette kun lapset lähtee kotoa? Hankitteko sijaislapsia?

 

Luulen, et jotkut on enemmän lapsi-ihmisiä kuin toiset. Mä viihdyn kahden kans, mut jos ois enemmän en jaksais... En oo sitä tyyppiä, et jaksaisin leikkiä päivät pitkät ja tehtailla muksuja.

Ihan ot, mut toisinaan mietin miten joku jaksaa olla päiväkodissa töissä, ois painajainen mulle... Tai tehdä lastenohjelmia esim. Pikku Kakkosessa, ei ikinä.

 

Kakarat on oikeesti rasittavia, mitä enemmän ikää tulee sen rasittavimmiksi tulee. Onneksi en tullut raskaaksi, enkä tule

 

Ei tietenkään. Ei ole mitään optimaalista lapsilukua, joka sopisi kaikille ihmisille vaan jokaisella oma luontonsa, omat toiveensa ja oma elämäntilanteensa.




Totta, että minulla on (ja on aina ollut joitain satunnaisia yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta) aivan tarpeeksi aika amyös omille jutuilleni; parisuhteelle, töille, harrastuksille ja opiskelulle yms.
Näin pääosin siitä syystä, että olen jo varhain tiedostanut ne itselleni tärkeiksi asioiksi (lasten ohella tietenkin) ja tietoisesti huolehtinut siitä etten jämähdä vain yhteen rooliin - joka varmasti aikaa myöten ahdistaisi. Eli tukiverkko on luomalla luotu ja sen kantavuuteen satsattu.

Joku toinen valitsee toisin koska viihtyy paremmin toisissa ympyröissä tai vaikka yhteen tai muutamana asiaan elämässään keskittyen.
Sekin täysin ok.

"Hassuksi" asia muuttuu silloin, kun joku julistaa oman mallinsa Ainoaksi Oikeaksi.

Oot varmaan varastanu milta sitä aikaa. Mulla on liian vähän aikaa.

 

[QUOTE="Jeee";24940277]Kakarat on oikeesti rasittavia, mitä enemmän ikää tulee sen rasittavimmiksi tulee. Onneksi en tullut raskaaksi, enkä tule [/QUOTE]
Voi hurja, kuulostaa surulliselta. Ei mun lapset ole mitenkään rasittavammaksi tullut kasvaessaan, päinvastoin. Olen aina raskautunut helposti.

 

Voi hurja, kuulostaa surulliselta. Ei mun lapset ole mitenkään rasittavammaksi tullut kasvaessaan, päinvastoin. Olen aina raskautunut helposti.

Mitähän surullista tossa on jos ei halua lapsia?

 

Mä en halunnut ikinä lapsia, sitten pamahdin paksuksi ehkäisystä huolimatta ja päädyimme pitämään lapsen.

Mä kuvittelin, ettei kukaan ole täydellinen. Mutta lapseni on. Hän on parasta, mitä maa päällään kantaa.

Luulin myös rakastaneeni, mutta olin väärässä. Vasta lapsen myötä tajusin, mitä rakkaus on.

 

Perhe elämä on vaikeaa jos sen ITSE tekee vaikeaksi, jos ahistaa, kiristää, lapset on "lapsipaskaa", elämä piloilla lapsen/ten takia, ei ole omaa aikaa jne...!!! Niin se elämä on juuri tuollaista, mutta jos ottaa erillaisen ASENTEEN ja nauttii niistä pienistä arkisistä asioista edes hieman niin johan se aurinko paistaa risukasaankin! Elämä on juuri sellainen kuin itse haluaa, valintoja täynnä, kukaan muu ei sitä sun puolesta elä.

 

[QUOTE="vieras";24940301]Oot varmaan varastanu milta sitä aikaa. Mulla on liian vähän aikaa.[/QUOTE]

Minä luulen, että maapallon pyörimisnopeus on kiihtynyt.
Se selittäisi miksi vuorokaudessa tuntuu olevan paljon vähemmän aikaa kuin ennen?

 

Luulen, et jotkut on enemmän lapsi-ihmisiä kuin toiset. Mä viihdyn kahden kans, mut jos ois enemmän en jaksais... En oo sitä tyyppiä, et jaksaisin leikkiä päivät pitkät ja tehtailla muksuja.

Ihan ot, mut toisinaan mietin miten joku jaksaa olla päiväkodissa töissä, ois painajainen mulle... Tai tehdä lastenohjelmia esim. Pikku Kakkosessa, ei ikinä.

Mä oon ollut päiväkodissa työharjoitteluissa ja kesätöissä. Nyt kun mulla on oma lapsi, musta ei olis enää päiväkotiin töihin.

 

[QUOTE="Jeee";24940320]Mitähän surullista tossa on jos ei halua lapsia?[/QUOTE]
kun se kuulostaa siltä, ettei niitä vain ole tullut. Ja että sen takia pitää uskotella itselleen, että lapset on kauheita.