Mikä niissä lapsissa oikein vetää?

  • Viestiketjun aloittaja Lunatic
  • Ensimmäinen viesti
å
Miks pitää tehdä paljon lapsia, tai lapsia ylipäätään. Näittekö sen maapallon väestönkasvukäyrän? Toooosi ahdistavaa. Kiva sitte ku kaikki paikat on asutettu täyteen ja oikee ruoka on vähissä. En ehkä tekis lapsia jos uudelleen miettisin. Totta kai ne on nyt ihania kun niitä on mutta ilmankin pärjäisin, elämässä vois sillon nauttia ihan muista asioista. Itsekästä ajatella että tehdään lapsia turvaamaan oma vanhuus.
 
Nautitko sinä sitten kaikista lapsiin liittyvistä jutuista? Esim vaikka neuvolakäynneistä, joulujuhlista, vanhempainvarteista, vanhempainilloista, hammaslääkäreistä jne?
Mikä niissä viehättää?
Mä mietin koko ajan lukiessani, että mikä on sitä kestämätöntä lapsipaskaa, mistä tässä puhutaan?
Ja tässäkö ne oli?
Emmä ole koskaan kokenut edellä mainittuja mitenkään rasittaviksi tai hankaliksi jutuiksi.
Paljon veemäisempää puuhaa mulla saattaa olla omiin töihin liittyvissä jutuissa joskus. Mutta ei kai kaikki tässä elämässä oo aina niin kamalan riemuksta; jotkut asiat on vaan pakko hoitaa.
Ja kun meitä vanhempia on 2 niin tää kaikki ei toki "kaadu" yhden päälle.
 
psyk.sh
Alkuperäinen kirjoittaja Keijupölly;24940387:
Saat sen kuulostamaan tosi surulliselta. Siltä, että se olisi yksi elämäsi suurimmista kivuista.
Mitenkään muuten ketjua kommentoimatta, tällaista diagnosointia soisi lukevansa vain alan asiantuntijoiden lausunnoista :)
 
Keijupölly
Mitenkään muuten ketjua kommentoimatta, tällaista diagnosointia soisi lukevansa vain alan asiantuntijoiden lausunnoista :)
Se ei ollut diagnoosi, vaan paremminkin totesin siinä vain, miltä se minusta kuulosti ja mikä vaikutelma siitä tuli minulle. En väitä, että asia olisi todella niin, ainoastaan, että minulle tuli tuosta tuollainen fiilis/vaikutelma.
 
"heh"
[QUOTE="vieras";24940275]Jos miettii yleensä suurperheiden äitejä, niin ovat kouluttamattomia, heillä on hyvin vähän työkokemusta, tai ei ollenkaan, eivät harrasta mitään jne. Eli kaipaavat elämälle sisältöä ja yrittävät täyttää jotain tyhjiötä. Ja kun lapsi kasvaa, ollaan taas tilanteessa "Mitäs nyt?", no lisää lapsia, kun ei opiskelut kiinnosta eikä töitä jaksa hakea.

Mullekin riittää ihan yksi lapsi. Mulla oli unelma lkaa suurperheen äidiksi, mutta monen vuoden lapsettomuuden aikana ehdi hankkia elämälle muuta sisältöä.

Suosittelen kotiäitejäkin katselemaan vähän ympärilleen. Kodin ulkopuolellakin on elämää, eikä siihen aina tarvita lapsia.

Mitäs sitten teette kun lapset lähtee kotoa? Hankitteko sijaislapsia?[/QUOTE]

hassu ajatus. Eiköhän monta lasta työllistä läpi elämän aivan riittävästi. tuskin siinä ehtii miettiä tylsyyttään, ja oma aika ja muu on pakolla revittävä jostain. näin luulen kahden äitinä.
 
"heh"
[QUOTE="akka";24940919]En kadu ainuttakaan lapsistani mutta olen erittäin kiitollinen ettää kolme on jo maailmalla ja enää viisi vuotta kun kuopuskin on täysi-ikäinen.Sitten olen velvollisuuteni hoitanut ja sen jälkeen ei lapset rajoita,en joudu kantamaan vastuuta ja saan tehdä niinkuin haluan potematta huonoa omaatuntoa.
Minusta ei saa lapsenvahtia enkä orjuuta itseäni yhdenkään alamittaisen vuoksi sen jälkeen kun kuopus on 18.[/QUOTE]

Ymmärrän että monta lasta on raskasta, mutta ikävää lapsille tuo asenne, että kun viimeinen 18v, saa elää kuin lapseton, eik enää tarvitse olla tasapuolinen lasten suhteen. Tosi ikävää ja tekee tosi kurjaksi lasten väliset suhteet
 
Kyllä meilläkin on aika paljon lapsipaskaa. Pahinta lapsipaskaa on ainainen siivoaminen, varsinkin kun nuo ovat ihan pieniä ja opettelevat syömään :headwall:. Ja kyllä minua stressaa kaikenmaailman neuvolat ja lääkärit ja muut, jotka pitää yrittää sovittaa sopivaan rakoon ja setviä mihin saa toisen lapsen sillä aikaa. Huonosti nukutut yöt ja kiukuttelut, sairastelut...

Enhän minä noita pois vaihtaisi ja ovat rakkaimpia asioita maailmassa, mutta sietokyvyn rajoilla kyllä välillä ollaan. Toivon tässä että ei muutaman vuoden päästä sitten ala muistot kultaantumaan niin, että lisää vielä hommattaisiin. Olisi se jo niin kiva saada vähän hengitysrakoa. Enkä minä ainakaan ole pesemässä käsiäni kunhan aikuistuvat, minä nimenomaan hankin itselleni jälkikasvua, joka myös kasvaa aikuiseksi ja toivottavasti aikanaan vanhaksikin, en mitään tuhisevaa vauvaa. Toivon olevani läheinen aikuisten lasten kanssa ja jaksavani sitten touhuta lastenlasten kanssa aikanaan.

Jotkut sitten tykkää tehdä 10 lasta. Omalla kohdalla tilanne olisi kauhistuttava, mutta en minä mitenkään ihmettele esim. jotain nelilapsisia perheitä. Aika normaalia. Siitä isommat alkaa olemaan jo aika suurperheitä, mutta jos vanhemmat jaksaa ja haluaa niin ihan vapaasti. Kamalaa kyllä, jos niitä lapsia pitää hommata lisää vaikkei oikeasti jaksaisi.
 
  • Tykkää
Reactions: ärsypilämi
Alkuperäinen kirjoittaja å;24943071:
Miks pitää tehdä paljon lapsia, tai lapsia ylipäätään. Näittekö sen maapallon väestönkasvukäyrän? Toooosi ahdistavaa. Kiva sitte ku kaikki paikat on asutettu täyteen ja oikee ruoka on vähissä. En ehkä tekis lapsia jos uudelleen miettisin. Totta kai ne on nyt ihania kun niitä on mutta ilmankin pärjäisin, elämässä vois sillon nauttia ihan muista asioista. Itsekästä ajatella että tehdään lapsia turvaamaan oma vanhuus.
Juu näin. 90% maailman väestönkasvusta tapahtuu kehitysmaissa.
Kehitysmaihin voisi lähettää ruoka-avun sijasta kondomeja ja meidän suomalaisten juuri pitäisi tehdä niitä lapsia enemmän tai kuollaan sukupuuttoon.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Keijupölly;24944070:
Se ei ollut diagnoosi, vaan paremminkin totesin siinä vain, miltä se minusta kuulosti ja mikä vaikutelma siitä tuli minulle. En väitä, että asia olisi todella niin, ainoastaan, että minulle tuli tuosta tuollainen fiilis/vaikutelma.
Minä, minä, minä...
 
Nautitko sinä sitten kaikista lapsiin liittyvistä jutuista? Esim vaikka neuvolakäynneistä, joulujuhlista, vanhempainvarteista, vanhempainilloista, hammaslääkäreistä jne?
Mikä niissä viehättää?
Aika heikoilla kantuumilla on homma, jos ei kestä normaalia arkea. Mä ymmärsin lapsipaska jutun niin, että kun lapsi aloittaa oksentamisen keskellä yötä, ja ehtii sotkea 3 huonetta yrjöön, ennen vessaan ehtimistään. Tämänkaltaiset jutut on lapsipaskaa, ainakin mulle. Mutta ne ei onneksi määräänsä kauempaa kestä.
 
Olen aivan samaa mieltä.
Kotiin on liian helppo jämähtää. Ja väittäisin, että ihan jokaisen pariskunnan pitäisi muistaa se, etteivät he ole vain vanhempia vaan nainen ja mies. Jokaisen äidin tulisi muistaa se, ettei hän ole vain äiti, vaan hän on myös vaimo, ystävä, ehkä sisko...ja ottaa jokaiselle roolille hieman aikaa. Muuten ollaan hukassa kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät.
Tätä minäkin alunperin tarkoitin. Jämähdetään äiti rooliin täysin, unohdetaan elää välillä itselle ollenkaan. Ei osteta uusia vaatteitakaan, kuljetaan niissä samoissa kuluneissa tennareissa seitsemän vuotta, että kuopukselle saadaan ostettua uudet kuravaatteet. Ei käydä missään ilman lapsia, ei osata rentoutua, ei nähdä muita ihmisiä, ei edes sitä omaa miestä.

Tähän tunneliaivoiset äitit vastaava; "tottakai ostan mielummin lapselle kurapuvun kuin uudet tennarit", "Käydään me lasten kanssa puistossa muita tapaamassa", "laitoin taas kynttilät kotona miehelle ja minulle ja odotetaan että kaikki muksut nukkuu" - ei tuo vaan riitä...

Itse olen ollut nyt hoitamassa sairasta lasta kotona ja oli PAKKO lähteä jo eilen iltavapaalle tuulettamaan omaa päätä. Kävin 3h kaupungilla vain yksin kiertelemässä kauppoja ja shoppailemassa, join makoisat kahvit ja tulin kotiin saunomaan yksin. Enkä ostanut mitään mukulalle.
Viimeviikonloppuna käytiin miehen kanssa syömässä ja leffassa, ensiviikonloppuna lähden viikonlopuksi reissuun ilman miestä ja lapsia.

Välillä pitää ottaa se äitiysviitta harteilta ja elää itselleenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Ken guru
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;24944760:
Aika heikoilla kantuumilla on homma, jos ei kestä normaalia arkea. Mä ymmärsin lapsipaska jutun niin, että kun lapsi aloittaa oksentamisen keskellä yötä, ja ehtii sotkea 3 huonetta yrjöön, ennen vessaan ehtimistään. Tämänkaltaiset jutut on lapsipaskaa, ainakin mulle. Mutta ne ei onneksi määräänsä kauempaa kestä.
Niin, jotkut jaksaa, jotkut ei. Ihmiset on niin erilaisia, ja se mun mielestä kannattaa osata hyväksyä, ettei itse aseta ehtoja muille mitä pitää jaksaa ja mitä ei. Yleensä kun nuo tulee määriteltyä vielä oman jaksamisensa mukaan.

Toisille esim. pyykin peseminen on todella vastenmielistä, ja tunteissa verrattavissa tuohon kuvaamaasi oksennusrumbaan. Jokainen kokee asiat eri tavalla, ja joskus se normaalin arjen pyörittäminen muuttuu vastenmieliseksi ja sukan nostaminen lattialta tuntuu kuin nostaisi kymmennen kilon painon. Varsinkin kun sitä on tehnyt jo useita vuosia. Ei ole ihmekään että välillä tökkii, ja pahasti.

Mietin vielä, että miksi ei esim. täällä 2+ palstalla saa purkaa hetkittäistä väsymystään saamatta kauheaa kasaa syyllistämistä niskaan. Enkä nyt puhu sun KKK kommenteista, vaan siitä yleisestä ilmapiiristä mikä tulee kun joku rehellisesti sanoo että arki v:tuttaa.

Edelleen väitän, että vaikka kuinka suurin osa täälläkin sanoo että lapsiperheen arki on 100%:sesti ihanaa, eikä väsy siihen koskaan, niin suurimmalla osalla meistä on välillä ja hetkittäin Luniksen kaltaisia ajatuksia. Ehkä ei juuri sitä "muuttais jo pois kotoa", mutta väsymistä kuitenkin, ilmeni se sitten missä muodossa tahansa. Ja masentuneena on arki raskasta ilman lastakin.

Ja sen vielä sanon, että Lunista en tunne yhtään, mutta en mä ainakaan saanut mistään sellaista käsitystä että hän olis heittänyt hanskat tisikiin. Kunhan vaan kertoili ajatuksiaan.

Ne ihmiset ketkä oikeasti ei jaksa, ovat suurimmaksi osin kyllä ihan jossain muualla kun täällä 2+ palstalla kiroamassa hetkittäistä arkea.

Ja vielä, että arjen jaksamattomuus ei tarkoita etteikö sitä lasta rakastaisi.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
hasti.

Mietin vielä, että miksi ei esim. täällä 2+ palstalla saa purkaa hetkittäistä väsymystään saamatta kauheaa kasaa syyllistämistä niskaan. Enkä nyt puhu sun KKK kommenteista, vaan siitä yleisestä ilmapiiristä mikä tulee kun joku rehellisesti sanoo että arki v:tuttaa.
QUOTE]

Olen ihan täysin samaa mieltä sun kanssa, piste ja aamen. Mun mielstä epäilyttävimpiä on vanhemmat, jotka ei muka koskaan oo väsyneitä siihen omaan pilttiinsä.
 
Yleisesti ottaen, lapsissa ei vedä mikään. En ole yleismaailmallisesti lapsirakas, muiden lapset ei mun silmissäni ole ihania. Ne vaan on.

Minäkään en aikoinani tahtonut lapsia. Sitten niitä olikin jo kaksi. Lopulta päätin tehdä saman miehen kanssa kolmannen, ajattelin että siinä on mun lapsiluku ja kyselin jo sterilointia eroni jälkeen. Kunnes tapasin nykyisen puolisoni, jonka myötä elämääni tuli kaksi lasta lisää. Ja kohta meillä on kaksi yhteistäkin. Ja se on mulle aivan täysin luonnollisen tuntuinen valinta, näin sen pitääkin mennä (meillä).

Elämässä on kyllä rahapaskaa, remppapaskaa, sairauspaskaa, ihmissuhdepaskaa, kaupassakäyntipaskaa, uutispaskaa, paljon kaikkea paskaa, mutta aika harvoin lapsipaskaa, kun ne lasten asioiden hoitamiset ei ole mitään kauhean negatiivisia tai ahdistavia asioita, eikä niihin saa montaa tuntia uppoamaan vuodessa isommassakaan perheessä.
 

Yhteistyössä