Toggle sidebar

Onko täällä ketään, joka olisi kääntynyt (palannut) islamiin puolisonsa vuoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiinnostunut1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kiinnostunut1

Vieras
Jos täältä joku löytyy, toivoisin vastauksia seuraaviin kysymyksiini:

- Olitko kiinnostunut islamista jo ennen miehesi ilmestymistä elämääsi tai olitko ajatellut mahdollista islamiin palaamista? Kuinka suhtauduit islamiin ennen siihen tarkemmin tutustumista?

- Kumpi vaikutti islamiin palaamisessa enemmän, miehen toive vai oma tahto?

- Kuinka miehen lähipiiri ja oma lähipiirisi suhtautui tähän muutokseen? Kohtasitko kenenkään lähipiiriin kuuluvan taholta esim. ennakkoluuloja, ihmetystä tai jopa vihaisia reaktioita?

- Kuinka islam vaikuttaa arkeesi ja jokapäiväiseen elämääsi? Kuinka elämäsi on muuttunut palattuasi islamiin? (Harrastukset, pukeutuminen, ystäväpiiri, alkoholi, tupakka, etc.)

- Kuvailisitko teidän olevan enemmän ns. tapamuslimeja vai sanoisitko, että islam on vahvasti arjessanne läsnä?

- Millaisia reaktioita olet kokenut tuntemattomien taholta Suomessa (ja ulkomailla)?


Suurkiitos jo etukäteen vastauksista, toivon, että niitä edes jonkin verran tulee! :)
 
Ólen kääntynyt/palannut, ihan miten vaan Islamiin 5v sitten, ILMAN sitä miestä. Ihan omasta kiinnostuksesta/tunteesta/uskosta.

Aiemmin olin ateisti. Sitten opiskeluaikana sain tutustua erilaisiin ihmisiin ja eri kulttuureihin. Aloin lueskella ja tutustua näihin asioihin tarkemmin.

koen uskon olevan minun ja Allahin välinen asia, se on kokoajan läsnä, mutta en koe tarpeen sitä muille kuuluttaa ja tuputtaa, tai esim juurikin kesken työpäivän lähteä rukoilemaan. kotona kyllä rukoilen, lueskelen sillointällöin koraania. en käytä alkoholia enkä sianlihaa.

kyllähän sitä kuulee kritiikkiä ihmisiltä ja rasistisiakin kommentteja, ja sitä,mitä inhoan eniten, että käännyin miehen takia. eihän minulla edes ollut miestä silloin! :D

mutta olen erittäin tyytyväinen elämääni :)
muuten käytän ihan normaaleja vaatteita, mitä ennekin. harrastukset eivät muuttuneet ja ystäväpiirikin on lähinnä laajentunut.

Isäni ei ajatuksesta innostut, myös jotkut ystävät kummastelivat valintaani. Mutta suurin osa ajattelee, että se on minun valintani, eikä puutu siihen. huivia käytän, olen käyttänyt nyt 3vuotta. omasta tahdostani sekin, tykkään siitä, eikä tarvitse aamulla miettiä tukan laittoa ;D


jos vertaa ateisti arkeeni, niin ainut lisä on ehkä rukoukset. en kuitenkaan sitä 5 kertaa joka päivä välttämättä rukoile, esim en töissä pyydä lupaa lähteä kesken kaiken rukoilemaan.
 
[QUOTE="vieras";24902238]minkähän takia tuon mun kirjoituksen tekstit hyppäsi ihan sikinsokin?! :O keskikohta tuli loppuun ja loppu keskelle :O[/QUOTE]

Sivusto taitaa sekoilla. Kiitos kuitenkin vastauksestasi, sitä oli mielenkiintoista lukea! :)
 
Paljon on lukijoita mutta vähän vastauksia! Porukka selvästi odottaa jotai tarinaa kuinka mies on suostutellut ja vihjaillut kääntymisestä ja nainen sitten suostunut sen vuoksi. Tästä taas sitten pääsisitte piikittelemään kuinka naista alistetaan eikös vaan. Tuon ylläolevan vieraan tarina on ainakin erilainen. Tsemppiä sulle elämässäsi!
 
[QUOTE="inkku";24902383]Paljon on lukijoita mutta vähän vastauksia! Porukka selvästi odottaa jotai tarinaa kuinka mies on suostutellut ja vihjaillut kääntymisestä ja nainen sitten suostunut sen vuoksi. Tästä taas sitten pääsisitte piikittelemään kuinka naista alistetaan eikös vaan. Tuon ylläolevan vieraan tarina on ainakin erilainen. Tsemppiä sulle elämässäsi![/QUOTE]

Panin merkille saman; moni lukee, mutta vastaukset on vähissä. Itse otin esille miehen mahdollisen toiveen asiaa koskien, sillä ainakin erään oman ystäväni mies oli seurustelun alkuaikoina rehellisesti kertonut toivovansa, että ystäväni kääntyisi islamiin. Ei siis painostanut, mutta esittänyt toiveen asiaa koskien. Itse tiedän paljon naisia, jotka on islamiin kääntyneet/palanneet, eikä heistä suurin osa tunnu olevan painostettuja tai alistettuja, oikeastaan päin vastoin. Itse kalastelen tässä nyt nimenomaan sellaisia positiivisempia kokemuksia. Niitäkin nimittäin olisi mukava lukea, niiden ainaisten negatiivisten sijasta. Toki sen ikävämmänkin tarinan saa aivan vapaasti kertoa, mikäli sellainen kerrottavana on.
 
minusta on henk.koht. hassua että joku pyytää kääntymään vuokseen muslimiksi. onko se sitten aitoa? ei kai ketään voi käskeä uskomaan? sitten moni kääntyy toisen mieliksi vaan, eikä ol sydämellään siinä asiassa mukana. se on musta kurjaa, kun kuitenkin se on ihan sama mitä se mies on siitä mieltä tai kuka tahansa, koska mun mielestä ainakin se usko on ihmisen ja jumalan välinen juttu, ei ihmisten vällinen sopimus.

itse painin joskus teininä uskon asioitten knassa, kun tuli ripari ajankohtaseksi. kaverit meni, minä en. halusin uskoa jumalaan, mutta kun en vaan uskonut, en voinut sille mitään. enkä sitten halunnut riparille siksi lähteä, että musta se olis tuntunut jotenkin tekopyhälle "kesäleirille".
vaikeita asioita, jotka tule kyllä omasta sydämestä jos ovat tullakseen. mä en hyväksy tuputtamista missään uskonnossa, en islamissa, en kristinuskossa, enkä tykkää jehovistakaan.
 
Nuo ennakkoluulot siitä, että toinen puolisoista olisi ottanut toisen uskonnon omakseen pelkästään kumppaninsa mieliksi, ovat varsin yleisiä muihinkin uskontoihin kuin islamiin liittyen.

Itse liityin aikuisiällä ortodoksiseen kirkkoon, ja pari vuotta myöhemmin tutustuin tulevaan aviomieheeni, joka oli kastettu ortodoksiksi jo lapsena. Lähes poikkeuksetta uudet (ei-ortodoksit) tuttavat olettavat - kun kuulevat että mies on "syntyperäinen" ja vaimo "käännynnäinen" - että olen varmaankin liittynyt ort. kirkkoon mieheni takia. Vastaavia kokemuksia olen kuullut muiltakin samanlaisilta pariskunnilta.

Onhan toki niitäkin - myös miehissä - jotka ovat liittyneet pelkästään puolisonsa mieliksi, mutta tietämäni tapaukset ovat uskonnon suhteen aika välinpitämättömiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eka vieras:
minusta on henk.koht. hassua että joku pyytää kääntymään vuokseen muslimiksi. onko se sitten aitoa? ei kai ketään voi käskeä uskomaan? sitten moni kääntyy toisen mieliksi vaan, eikä ol sydämellään siinä asiassa mukana. se on musta kurjaa, kun kuitenkin se on ihan sama mitä se mies on siitä mieltä tai kuka tahansa, koska mun mielestä ainakin se usko on ihmisen ja jumalan välinen juttu, ei ihmisten vällinen sopimus.

itse painin joskus teininä uskon asioitten knassa, kun tuli ripari ajankohtaseksi. kaverit meni, minä en. halusin uskoa jumalaan, mutta kun en vaan uskonut, en voinut sille mitään. enkä sitten halunnut riparille siksi lähteä, että musta se olis tuntunut jotenkin tekopyhälle "kesäleirille".
vaikeita asioita, jotka tule kyllä omasta sydämestä jos ovat tullakseen. mä en hyväksy tuputtamista missään uskonnossa, en islamissa, en kristinuskossa, enkä tykkää jehovistakaan.
Click to expand...


Hyvä pointti. Itse en ainakaan voisi kuvitella kääntyväni minkään uskontokunnan jäseneksi vain siksi, että toinen haluaa/toivoo. Ei se aitoa olisi, ei todellakaan, ja olisinko sitten pidemmän päälle onnellinen? Ehkä, ehkä en, mistäpä sitä tietää - luultavasti kuitenkaan en. Ikään kuin esittäisi jotakin muuta, ja koettaisi olla toisenlainen - ollakseen tietynlainen toisen ihmisen silmissä. Tuntuu asiaa ajatellessa, että omalla kohdalla kokemuksen kääntymyksestä pitäisi tulla ihan jostain muualta, kuin jonkun toisen ihmisen tahdosta. Joillakin on kuitenkin toisin, mikä on taas oma mielenkiintoinen luku sinänsä - siitäkin tahtoisin kuulla lisää.

Eipä sitä voi itseään pakottaa uskomaan johonkin. Tai ketään muutakaan sen kummemmin. Tuputtaminen ei ole minustakaan ok enkä siitä pidä, tulipa se tuputus sitten miltä tahansa seurakunnalta tai uskontokunnalta.
 
Aika hassu kysymys.. Onko täällä ketään, joka olisi kääntynyt (palannut) islamiin puolisonsa vuoksi?= Onko täällä ketään , joka olisi alkanut uskomaan Jumalaan puolisonsa vuoksi? :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja muslimi:
Aika hassu kysymys.. Onko täällä ketään, joka olisi kääntynyt (palannut) islamiin puolisonsa vuoksi?= Onko täällä ketään , joka olisi alkanut uskomaan Jumalaan puolisonsa vuoksi? :D
Click to expand...

Voihan sen noinkin muotoilla. :) Kysymys on tuossa muodossa ehkä siksi, että usein puhutaan paljon nimenomaan niistä ihmisistä, jotka ovat kääntyneet (ainakin muiden mielestä) puolisonsa vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muslimi:
Aika hassu kysymys.. Onko täällä ketään, joka olisi kääntynyt (palannut) islamiin puolisonsa vuoksi?= Onko täällä ketään , joka olisi alkanut uskomaan Jumalaan puolisonsa vuoksi? :D
Click to expand...

mä ymmärtäisin otsikon niin, että miten nämä "miehen käännyttämät" oikeasti kokevat islamin. onko se heidän sydämessä vai vaan ulkoisena olemuksena vaikka hijabin muodossa. teeskenteleekö miehen/suvun/tavan vuoksi vai uskooko oikeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Voihan sen noinkin muotoilla. :) Kysymys on tuossa muodossa ehkä siksi, että usein puhutaan paljon nimenomaan niistä ihmisistä, jotka ovat kääntyneet (ainakin muiden mielestä) puolisonsa vuoksi.
Click to expand...

Ymmärrän, tarkoitat heitä, jotka alkavat toteuttamaan joitakin islamin tapoja elämässään, mutta eivät kuitenkaan (vielä) omaa vahvaa uskoa Jumalaan ja Hänen ykseyteensä.

Se on mielestäni ihan hyvä tapa "tunnustella" islamia ja huomata miten paljon islam muuttaa elämää hyvään suuntaan. Ja moni sitten huomaakin uskonsa Jumalaan kasvavan. :)
 
Minä olen kääntynyt mieheni innoituksesta, en vuoksi.

Olen aina ollut kristyty, uskonut. Noin 7 vuotta sitten rupesin kuitenkin kyseenalaistamaan oman uskoni, meidän usm´komme, ja rupesin ajautumaan kauemmaksi luterilaisesta kirkosta. Rupesin lukemaan islamista.

Menin koraanin lukutilaisuuteen, sellainen jossa maallikko sai kysellä. Siellä tapasin tulevan mieheni. Yhdessä kävimme uskoa läpi ja tajusin että juuri stiä minä olen etsinyt.

En rukoile 5 kertaa päivässä, 3 vain. Ei onnistu työssää. En käytä mitään päihteitä tai syö sikaa. Käytän djellabaa. Ei uskosta voi vaan valita parhaita paloja.

Perheeni otti asian hyvin, ainut asia joka ei saa heidän ymmärrystään on kaapuni. Huomaan selvästi että heitä hävettää.

Olen enemmän kuin onnellinen. Hamdulilah olen löytänyt oikean rauhan uskonnon, onnen ja oman tieni. Inchallah, saan elää lopun elämäni Allahin suojeluksessa.
 
Ensinnäkin uskon, että lukijoita on paljon ja vastaajia vähän, koska suurin osa palstalaisista ei kuulu kategoriaan muslimiksi kääntyneet.

Sellainen en ole minäkään eikä minusta sellaista tule ellen jossain vaiheessa sitten täysin sekoa. Tuntuu nimittäin niin oudolta, että joku ottaisi toisen uskonnon vain puolisonsa vuoksi. Mielestäni se on jopa loukkaavaa todellisia uskovaisia kohtaan. Sellaista uskolla leikkimistä. Vaihtuuko uskonto taas jos mies vaihtuu?
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Ai että tuo otsikko särähtää korvaan ja pahasti. 'Puolisonsa vuoksi'.

Joo, niitäkin on. Mutta sehän on teeskentelyä, muunlaiseksi muuntautumista puolisoa miellyyttääkseen, eikä sellainen ole hyvä juttu ollenkaan.

Jos nainen sen sijaan kääntyy islamiin koska haluaa olla muslimi, niin mikäs siinä.

Minä oon ollut 10 v ja risat muslimin vaimona, enkä ole islamiin kääntynyt, enkä käänny. Koska se (tai mikään uskonto) ei ole mun juttu. Ja miehelleni kelpaan ihan tällaisenaan, ei kai hän olisi ottanut kaltaistani ateistia puolisokseen jos musliminaisen olisi halunnut.
 
Paljon voi olla lukijoita myöskin sen takia ei että ei olisi muslimeita..vaan sen takia että heitä kyllä voi olla täällä enemmänkin mutta eivät halua tuoda palsta ilmapiirin takia uskoaan julki. Koska siitä ei mitään muuta seuraisi kuin kukkahattu tädiksi ja muilla rumilla sanoilla nimittelyä eräiden taholta.
 
[QUOTE="inkku";24902383]Paljon on lukijoita mutta vähän vastauksia! Porukka selvästi odottaa jotai tarinaa kuinka mies on suostutellut ja vihjaillut kääntymisestä ja nainen sitten suostunut sen vuoksi. Tästä taas sitten pääsisitte piikittelemään kuinka naista alistetaan eikös vaan. Tuon ylläolevan vieraan tarina on ainakin erilainen. Tsemppiä sulle elämässäsi![/QUOTE]

Miksi olet noin kielteinen? Moni lukija minun lisäkseni lukee tätä ketjua varmasti aivan pelkästä kiinnostuksesta, ilman mitään piikittelyaikomuksia.
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
Huom: nimenomaan islam ei ole sellanen usko että sitä tuputettaisiin. Tosiuskovainen ei tuputa. Usko on sydämessä. Elämässäni on ollut 11v ajan islaminuskoinen mies, enkä ole kääntynyt islamiin. Meillä on yksi lapsi. Nyt viimeisen vuoden aikana olen alkanut pohtimaan uskon kysymyksiä. Yksi ilta ymmärsin islaminuskon perimmäisen puhtauden, se vaan yhtäkkiä selkeni kun mietin. Nyt viime aikoina kuuntelen välillä rukouskutsua netistä, se jotenkin rauhoittaa ja huomaan sydämeni kaipaavan sitä, vaikka rukouskutsu minareetista aamuyöllä tuntuikin pelottavalta niin siihen tottuu kun tajuaa sen tarkoituksen.
 
Hei!
Tämä on kyllä vanha keskustelupalsta.. mutta onko täällä joku joka haluaisi viestitellä taikka jutella kanssani islamin uskosta? Itse olen tosi kiinnostunut tietämään ja oppimaan lisää Kiitos etukäteen kun vastaat!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa