Milloin aika toimia..?

  • Viestiketjun aloittaja pelkään
  • Ensimmäinen viesti
pelkään
Lapsen isän kanssa olemme eronneet 4vuotta sitten ja hiljalleen asiat ajatutuivat siihen ettei lapsi voinut enää hänen luonaan käydä tai olla yhteydessä.
Vika ei ollut minun ja tein ratkaisun ja vein asiat silloin viranomaisten tarkasteltavaksi. En pystynyt itse tekemään päätöstä toisen vanhemman poissulkemisesta.
Valvotut tapaamiset lapsen ja isän välille määrättiin ja isä ei ole käynnistänyt näitä 2 vuoteen...
Silti jatkuva uhkailu ja minun ahdistamiseni jatkuu...
En ole mihinkään viesteihin vastannut mitään.

Eilen sain kaksi tekstaria:

"Kuuletko vainajien valituksen ja kuolevien kutsun."

" Kun katsot olkasi yli olen lähempänä kuin arvaatkaan"

Edellisenä viikkona tuli s- posti jossa oli tällaista:
Mielessäni pyörii kammottavia ajatuksia katkeruuden kylvämänä. Onneksi poikani takia en moiseen ole harkinnutkaan ryhtyväni. Jossain kuitenkin raja menee ja kun päässä napsahtaa se on menoa. Et voi mielivaltaisesti viedä isältä oikeuksia ja olla niistä piittaamatta. Yhtä hyvin minä voin olla piittaamatta laista tai siitä mikä moraalisesti on oikein ja silloin niin sinun kuin myös kasvatusisä ****päivät lähenisivät loppuaan. Tämä ei ole uhkaus, vaan lupaus siitä että kohtelen ja teen sinulle ja läheisillesi samoin, mitä sinä minulle ja minun läheisilleni.

Mulle alkaa riittää tää jatkuva uhoominen ja arvailu jos hän ryhtyykin tekoihin.
Olen väsynyt kuuntelemaan näitä ja lisäksi kun tuntuu että tehtäväni on suojella lasta isältään...
Mahdollisuus tapaamiseen hänellä olisi mutta ei ole näihin saapunut ja sitten toimii näin :(
Miten te suhtautuisitte ja tekisitte?
Näin on jatkunut uhkailut sun muut jo toista / kolmatta vuotta..
Näen painajaisia ja pelkään kyllä jossain määrin arkipäivinäkin.
 
Mene poliisiasemalle heti ja tee rikosilmoitus. On tuossa ainakin laittoman uhkauksen ainekset. Jos tunnet olosi turvattomaksi, voit olla yhteydessä myös turvakotiin. Kerro avoimesti tilanteesta soskuun ja kaikille, jotka vain suostuvat kuuntelemaan. VAADI asialle huomiota. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää!! Toivon vilpittömästi, että exäsi lakkaa uhkailemasta eivätkä asiat mene pahempaan suuntaan.
 
Säilytät kaikki viestit ja jos tulee puheluita tmv. kirjaat ne ylös kellonaikoineen ja muine tietoineen. Poliisiin otat yhteyttä heti huomenna ja kerrot tilanteen. Älä jää odottelemaan että jotain tapahtuu, mies tarvitsee apua. Uhkailijan suhteen pidät itse mahdollisimman matalaa profiilia.
 
Poliisille vaan. Ja mä muuttaisin myös toiseen kaupunkiin, enkä kertoisi uutta osoitetta.
Mä taas en lähtisi pakosalle missään nimessä. Mua ei kotoani ajeta mihinkään ja omalla paikkakunnalla minut (ja mies)tunnetaan ja turvaverkkoni on täällä. Vieraaseen paikkaan lähtiessä olisin ilman mitään suojaa ja vilkuilisin jatkuvasti olkani yli. Yäk. Jäljettömiin ei pysty katoamaan, jos normaali elämää haluaa viettää ja sitä ehdottomasti tarvitaan jo lapsenkin takia.
Jos asuisin kaukana ystävistäni/sukulaisistani, niin silloin saattaisin muuttaa lähemmäs heitä, mutta ei olisi varmastikaan vaikea vainoajankaan päätellä mihin päin on menty ;)
 
ap kirjoittaja
Tuntuu turhauttavalta lähteä viemään asiaa eteenpäin. Viranomaiset vaan ajattelevat niin että mitään ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut, niin näyttöä ei ole... :(
Haluaisin lopettaa tämän, mutta tunnen itseni hölmöksi asian kanssa. En saa mitään tukea virastoilta.
Nämä asiat oli jo tiedossa olosuhdeselvityksessäkin joka itse kävin läpi mutta lapsen isä ei osaltaa osallistunut siihen millään tavoin. Viranomaiset myöntävät oikeuksia jopa tällaiselle vanhemmalle :(

Miten asia oikeesti etenee poliisilla ja onko minulla oikeesti mahdollisuus saada nyt asioita eteenpäin?
 
Sulla on todisteita, kun näytät viestit, mitä olet saanut. Soita suoraan turvakotiin, jos soskuja ei kiinnosta - sieltä varmasti osaavat antaa sulle neuvoja. Ja jos eivät anna, niin ihmettelen kyllä SUURESTI. Aika kummalliselta tuntuu, että viranomaisia ei kiinnostaisi lapsen ja hänen äitinsä turvallisuus.

Lisään vielä, että eiköhän ne soskussakin herää viimeistään siinä vaiheessa, kun käyt tekemässä rikosilmoituksen asiasta.
 
kauhea juttu
Voihan se olla että poliisi ei aina heti puutu vastaavaan, mutta sinun tapauksessasi !!! viestit on sen verran sairaita ja kammottavia !!! että takuulla otetaan vakavasti. Hyvänen aika! Älä turhaan väheksy omaa pelkoasi. Sinuna soittaisin heti. Välittömästi. 112.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24883642]Älä vaan jää passiivisena makaamaan vaan toimi!! Noista saattaa saada jopa lähestymiskiellon.[/QUOTE]
Ihmettelen kyllä, että sinulla on vielä sama puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Vaihda ne jossakin vaiheessa ja lapsen tapaamisasiat hoidetaan viranomaisten kautta.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24883642]Älä vaan jää passiivisena makaamaan vaan toimi!! Noista saattaa saada jopa lähestymiskiellon.[/QUOTE]
Menet siis tekemään rikosilmoituksen.
 
Mun mielestä noiden perusteilla saa jo lähestymiskiellon, koska selviä uhkauksiahan noissa on. Lähestymiskiellon toistuvasta rikkomisesta häkki lopulta heilahtaa. Jos sillä miehellä on yhtään järjenhiventä päässä, niin tottelee sitä lähestymiskieltoa. Jos ei, niin joutuu ainakin vähäksi aikaa linnaan miettimään tekosiaan.
 
Jellybeany, mä taas olen kokemuksen kautta sitä mieltä, että lähestymiskieltoa ei anneta ellei fyysistä väkivaltaa ole ollut. Kamala käytäntö, mutta valitettavasti mun mielestä asia on niin, että jotain pitää käytännössä TAPAHTUA, ennen kuin lähestymiskiellon saa :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelkään;24878720:
.....
Vika ei ollut minun ja tein ratkaisun ja vein asiat silloin viranomaisten tarkasteltavaksi. En pystynyt itse tekemään päätöstä toisen vanhemman poissulkemisesta.


Edellisenä viikkona tuli s- posti jossa oli tällaista:
.... Et voi mielivaltaisesti viedä isältä oikeuksia ja olla niistä piittaamatta. Yhtä hyvin minä voin olla piittaamatta laista tai siitä mikä moraalisesti on oikein....

Miten te suhtautuisitte ja tekisitte?
Ensinnäkin, sinä _teit_ päätöksen kun veit asian viranomaisille.
Olisi outoa jos sinä yrittäisit suhtautua asiaan tyyliin "noh minä vain tein ilmoituksen, joten minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen mitä on tapahtunut"

Te erositte vai sinä erosit? Minkä vuoksi? Toisen takia?
Miksi veit aikanaan asian viranomaisille ?

Yleensä katkeruudelle on joku syy olemassa, se että olet neljän vuoden ajan jättänyt asian käsittelemättä (et ole vastannut viesteihin) ei välttämättä ole ollut paras ratkaisu, myös ihmettelen motiivia siihen, sitä oikeaa motiivia en sitä minkä annat viestissäsi ymmärtää.

Voitko vastata ex-miehesi 'kysymykseen', miksi ihmeessä hän noudattaisi yleisiä tapoja ja moraalisia arvoja jos sinäkään (hänen mielestä) et niin tehnyt ?

Mahdollisuus tapaamiseen lapsen kanssa valvotusti voidaan tulkita loukkaukseksi ja niin tässäkin tapauksessa se varmasti tehdään.

Jos taas laista puhutaan niin voithan tehdä ilmoituksen poliisille, eli tutkintapyynnön josko rikoksen tunnusmerkit olisivat täyttyneet.
Toisaalta voisit yrittää korjata virheesi sen sijaan että provosoit toista ihmistä olemalla vastaamatta viesteihin, myös niihin 4 vuotta vanhoihin jotka tuskin silloin _vielä_ kuulostivat noilta mitkä meille annoit ?
 
ap kirjoittaa vielä
Olen nyt penkonut puhelimistani läpi kaikki mahdolliset uhkaavat viestit ja kerännyt ne aikatietoineen ja numeroineen paperille. Samoin tulostin s-postiviestit.
Ajattelin saada voimia kerättyä ja vietyä jutut poliisille nyt tänään tai huomenna.

Numeroa ja s-postia en ole voinut käytännön vuoksi vaihtaa noin vain sillä useat eri virastot ja muut vastaavat tahot sen tarvitsevat. En millään muista kaikkia tahoja heti minne se pitäisi ilmoittaa ja olisi suuresti hankaloittavaa jos he eivät minua saisi kiinni. Lapsen asioissa joudun olemaan yhteydessä monellekin eri taholle.
 
Jaska-, ehkä se on sinulle vaikeaa käsittää, mutta jotkut todellakin OVAT niin sekopäisiä, että vainoavat exäänsä vielä eronkin jälkeen ja pitkän aikaa. VAIKKA toinen osapuoli ei vastaavanlaiseen uhkailuun syyllistyisi, vaan yrittäisi kaikin keinoin säilyttää rauhan maassa. Paras reagointitapa tällaisen ihmisen viesteihin on yksinkertaisesti jättää ne huomiotta. Ja hengen uhkaaminen ei ole millään tapaa hyväksyttävää MISSÄÄN TILANTEESSA, vaikka miten olisi "provosoitu".
 
Lisään vielä, että jos toinen jaksaa vielä neljänkin vuoden jälkeen olla noin hankala, niin en yhtään ihmettele jos ap ei enää jaksa yrittää selvitellä asioita. En usko, että on alusta lähtien pitänyt saman linjan (=reagoimattomuus).
 
Jaska-, ehkä se on sinulle vaikeaa käsittää, mutta jotkut todellakin OVAT niin sekopäisiä, että vainoavat exäänsä vielä eronkin jälkeen ja pitkän aikaa. VAIKKA toinen osapuoli ei vastaavanlaiseen uhkailuun syyllistyisi, vaan yrittäisi kaikin keinoin säilyttää rauhan maassa. Paras reagointitapa tällaisen ihmisen viesteihin on yksinkertaisesti jättää ne huomiotta. Ja hengen uhkaaminen ei ole millään tapaa hyväksyttävää MISSÄÄN TILANTEESSA, vaikka miten olisi "provosoitu".
Ei se ole vaikea käsittää ollenkaan.
AP pyysi ihmisiä ilmaisemaan mielipiteensä, toki hän maalasi asiasta yksipuolisen kuvan eikä varmaan edes halua että siitä asian toisesta puolesta keskustellaan, jos et sinäkään halua niin ymmärrän senkin, no problem.

Toiset ihmiset 'vainoavat' niin kauan kunnes asia on selvitetty tai on saatu jonkinlainen hyvitys.

Mitä tulee tuohon viimeisimpään viestiisi, tikulla silmään joka vanhoja muistelee?
On ihan kiva asenne ja toimii paperilla kivasti, käytännössä ei ihan niin.

En tiedä onko AP pitänyt saman linjan alustalähtien (=välinpitämättömyys)
 
"vieras"
Ensinnäkin, sinä _teit_ päätöksen kun veit asian viranomaisille.
Olisi outoa jos sinä yrittäisit suhtautua asiaan tyyliin "noh minä vain tein ilmoituksen, joten minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen mitä on tapahtunut"

Te erositte vai sinä erosit? Minkä vuoksi? Toisen takia?
Miksi veit aikanaan asian viranomaisille ?

Yleensä katkeruudelle on joku syy olemassa, se että olet neljän vuoden ajan jättänyt asian käsittelemättä (et ole vastannut viesteihin) ei välttämättä ole ollut paras ratkaisu, myös ihmettelen motiivia siihen, sitä oikeaa motiivia en sitä minkä annat viestissäsi ymmärtää.

Voitko vastata ex-miehesi 'kysymykseen', miksi ihmeessä hän noudattaisi yleisiä tapoja ja moraalisia arvoja jos sinäkään (hänen mielestä) et niin tehnyt ?

Mahdollisuus tapaamiseen lapsen kanssa valvotusti voidaan tulkita loukkaukseksi ja niin tässäkin tapauksessa se varmasti tehdään.

Jos taas laista puhutaan niin voithan tehdä ilmoituksen poliisille, eli tutkintapyynnön josko rikoksen tunnusmerkit olisivat täyttyneet.
Toisaalta voisit yrittää korjata virheesi sen sijaan että provosoit toista ihmistä olemalla vastaamatta viesteihin, myös niihin 4 vuotta vanhoihin jotka tuskin silloin _vielä_ kuulostivat noilta mitkä meille annoit ?
Taidat olla samanlainen pimeä häirikkö. Ei ap ole vastuussa miehensä mistä lie persoonallisuushäiriöstä ja valvotulle tapaamiselle on varmasti syynsä. Vaikka ihminen jätettäisiin kuin nalli kalliolle ilman selityksiä, niin se ei oikeuta toisen uhkailuun. Normaali ihminen pääsee siitä itse yli. Jos ei pääse, niin pitää hankkia apua itselleen. Tuollaisille ihmisille eivät järkiselitykset ja sopimiset mitään auta, vaan edesauttavat tutkitusti sen väärän käsityksen säilymistä, että häiritsijällä olisi oikeus sotkeutua entisensä elämään. Täysin vääriä neuvoja sinulla.
 
  • Tykkää
Reactions: kittyb
ap vastaa
Ensinnäkin, sinä _teit_ päätöksen kun veit asian viranomaisille.
Olisi outoa jos sinä yrittäisit suhtautua asiaan tyyliin "noh minä vain tein ilmoituksen, joten minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen mitä on tapahtunut"

Te erositte vai sinä erosit? Minkä vuoksi? Toisen takia?
Miksi veit aikanaan asian viranomaisille ?

Yleensä katkeruudelle on joku syy olemassa, se että olet neljän vuoden ajan jättänyt asian käsittelemättä (et ole vastannut viesteihin) ei välttämättä ole ollut paras ratkaisu, myös ihmettelen motiivia siihen, sitä oikeaa motiivia en sitä minkä annat viestissäsi ymmärtää.

Voitko vastata ex-miehesi 'kysymykseen', miksi ihmeessä hän noudattaisi yleisiä tapoja ja moraalisia arvoja jos sinäkään (hänen mielestä) et niin tehnyt ?

Mahdollisuus tapaamiseen lapsen kanssa valvotusti voidaan tulkita loukkaukseksi ja niin tässäkin tapauksessa se varmasti tehdään.

Jos taas laista puhutaan niin voithan tehdä ilmoituksen poliisille, eli tutkintapyynnön josko rikoksen tunnusmerkit olisivat täyttyneet.
Toisaalta voisit yrittää korjata virheesi sen sijaan että provosoit toista ihmistä olemalla vastaamatta viesteihin, myös niihin 4 vuotta vanhoihin jotka tuskin silloin _vielä_ kuulostivat noilta mitkä meille annoit ?
Vastauksia sinulle Jaska
Minä lähdin lapsen kanssa pois kolmen vuoden eroharkinnan jälkeen. Lapsen isä oli tästä tietoinen ja tiesi etten pysty ja jaksa lapsen elättämisen ja hoitamisen lisäksi elättää ja hoitaa häntä myös.
Olimme lapsen kanssa kaksin seuraavat 2 vuotta eromme jälkeen, kunnes tapasin nykyisen seurustelukumppanini. Toista ei siis kuvioissa ollut erotessamme.

Lapsi kävi isällään siihen asti kunnes lapsen hoidon laiminlyöntiä ja lukemattomia viikonloppujen peruutuksia alkoi tapahtua kuukausittain.
Minä loppujen lopuksi huolehdin matkat isän luokse ja silti isä ei ollut useinmiten paikalla edes sovittuna ajankohtana. Ruokaan lapsella ei ollut mahdollisuutta isällään ja isä käytti päihteitä jo tuolloin lapsen ollessa siellä. Isä nukkui aineissa ja alle 5 vuotias oli itsekseen ja etsi ruokaa tyhästä kaapista. Lisäksi lapsi jätettiin useamman kerran yksin kotiin ja autoon odottelemaan kun isä kävi asioillaan...
Kuulostaako nämä sinusta lapsen edun mukaiselta ja siltä että minulla ei ole ollut syytä ottaa asiasta vastuuta jos lapselle näin tapahtuu?

Olen vielä rahallisesti auttanut vuosien mittaan isää saamaan asioitaan kuntoon ja jopa olisin kustantanut lapselle isän luokse omat huonekalut ja tykötarpeet. Mielestäni todella yritin...
Rahat jotka viikonloppuja varten annoin meni ilmeisesti tupakkaan, viinaan ja päihteisiin.
Olisiko ollut lapselle silti hyväksi äidin tukea tällaista eloa?
Entä normaali vastuunkano lapsesta ja se että asettaa asiat "oikeaan" järjestykseen jo silloin.
Alkuperäinen kysymys kuuluikin, Missä siis raja kaikelle kulkee? Vastaa sinä Jaska
 

Yhteistyössä