Minä olin ujo
Minä olin ujo lapsi, muistan ala-asteellakin seisoskelleeni usein yksin koulun pihalla kun en uskaltanut mennä äänekkäämpien ryhmään mukaan.. Kotona mua varoiteltiinkin muista lapsista ja äiti rohkaiskin leikkimään yksin. Jos meille joskus tuli käymään rohkeampia ja äänekkäämpiä lapsia, äiti aina paheksui jälkeenpäin niiden käytöstä. Pikkuhiljaa jokin kuitenkin muuttui, tuli voimakas murrosikä ja kapinoin kotona vahvasti.
Nykyisin väittäisin olevani jopa keskimääräistä sosiaalisempi, nautin muiden seurasta. Huomaan lapsessani samoja piirteitä kuin itsessäni lapsena.. Yritän käyttäytyä toisin kuin äitini ja rohkaista häntä kutsumaan ystäviä kylään ym. En ainakaan puhu huonoa heistä.
Ehkä mä olin kuitenkin sisaruksista vahvempi, veljestäni tuli aikuisenakin hyvin sulkeutunut ja eristäytynyt ihminen.
Nykyisin väittäisin olevani jopa keskimääräistä sosiaalisempi, nautin muiden seurasta. Huomaan lapsessani samoja piirteitä kuin itsessäni lapsena.. Yritän käyttäytyä toisin kuin äitini ja rohkaista häntä kutsumaan ystäviä kylään ym. En ainakaan puhu huonoa heistä.
Ehkä mä olin kuitenkin sisaruksista vahvempi, veljestäni tuli aikuisenakin hyvin sulkeutunut ja eristäytynyt ihminen.