Hei kaikki ihanaiset tämän ketjun sissit!
Olen ollut poissa palstalta, välillä käynyt tokikin lukemassa kuulumisianne, olen yrittänyt vähän ulkoistaa tätä lapsettomuusmörköä elämästä ja ajatella muuta..
Armille ISOT onnittelut plussasta!
Polkka ja
Rebec, voimia teille ja elämä tosiaan on mukavaa muutenkin. Hyvälle kuulostaa teidän päätökset. Kuitenkin toivon kovasti niitä plussia teillekin!
Jenksulalle voimahalit! Plussa antaa kuitenkin uskoa, että vielä se onnistuu..!
Sintulle tsemppiä piinailuun.
Ja sit sitä omaa napaa vähän enemmänkin.... En ole uskaltanut vielä kirjoittaa, kun tuntuu että uskaltaako sitä ääneen sanoakkaan edes kuiskaten, ettei mitään vaan tapahdu.... Mutta pakko se on vaan luottaa että kaikki menee hyvin. Mut voi siirtää sieltä hoitoja odottavista plussanneisiin! Meille tehtiin 3. icsin 1. (ja ainoa) pas 7.10. Saatiin 3 icsi hoidoissa ensimmäinen pakkaseen koskaan saatu alkio, joka olikin niin sitkeä sissi, että selvisi sulatuksesta ja ehti jakautua hyväksi monisoluiseksi alkioksi (4 päiväinen siirrettäessä) ja siirrettiin siis 7.10. Olin ihan varma että ei päästä siirtoon ollenkaan, kun ajattelin että ei yksi raapälealkio voi mitenkään selvitä sulatuksesta.. Limakalvokin kasvoi niin huonosti että söin isot määrät zumenonia ja siirto oli vasta kp 26, mutta pitkä zumekuuri oli tehonnut ja siirrossa limakalvokin oli hyvä. Aikaisemmissa siirroissa olen tiennyt jo viikkoa ennen testausta että ei todellakaan ole onnistunut, tissit on olleet ihan kärpäslätkät eikä mitään tuntemuksia ole ollut.. nyt oli erilaiset fiilikset ja jännityksellä tein testin heti kun palasin lomalta 19-20.11 välisenä yönä. Annoin testitikun miehelle ja sanoin että kertoo tuloksen.. "Ei tämän vahvempia kahta viivaa voisi näkyä" totesi mies. Aivan uskomaton tunne..! 2½ vuoden takkuamisen jälkeen, kun koskaan ei ole saatu edes haamuja, olen yhtäkkiä RAS-KAA-NA. I love it! Tietty heti torstaina silmät auettua kiirehdin veritestiin ja sain tuloksen samana päivänä 20.10 (pp 13) ja ilo oli ylimmillään kun tulos oli 599. Eli pakko se on nyt uskoa että meillä on ihan aikuisten oikeasti vihdoin onnistuneet nämä hoidot, tai siis ollaan saatu ainakin raskaus alkamaan, mikä on mulle jo saavutusten saavutus! Tosin miljoona asiaa voi vielä tapahtua ennen kuin ollaan ensi kesässä, mutta nyt, kaikista peloista ja ahdistuksista huolimatta olen onnellinen että ollaan saatu plussa ja hcg arvot osoittavat sen että raskaana ollaan, kunnes toisin todistetaan. Zumet ja Luget jatkuu viikolle 11, se on vähän tylsää, että vuotohan ei edes nyt tulisi kun on nuo lääkkeet jos jotain tapahtuisi (mitä EI tapahdu, koska ei vaan voi tapahtua)..Kauhulla ja jännityksellä odotellaan ekaa ultraa viikolle 45.. pitkä odotus vielä edessä mutta pakko pysyä positiivisena ja uskoa että kuulemme pikkuisemme sydänmensykkeen marraskuun alkupuolella. :heart:
Uskoa teille kaikille, jossain vaiheessa suurimman osan odotus palkitaan!! Palaan sitten kertomaan (toivottavasti iloiset) ultrakuulumiset. Mut voi siis siirtää plussanneisiin ja päätän pysyä siellä. Usko voi siirtää vuoria, niin miksei sitten se saisi alkiota kasvamaan terveeksi, maailman ihanimmaksi vauveliksi, joka syntyy meidän perheeseen kesä-heinäkuun vaihteessa.
Aurinkoista syksyä ja voimia ja iloa kaikille teille kivisemmän tien kulkijoille toivottaa myy75, rv 5+1 (jos osaan nämä viikot laskea oikein)
