Mä ihan oikeasti kadun sitä että mä halusin lapsen.

[ymmällään]

Kyllä minä kuuntelisin sitä lasta ja antaisin sitä särkylääkettä. Mikään ei estä kokeilemasta, jos viakka lapsen oloa helpottaisi.
Voihan lapsella olla vaikka virtsatietulehdus.

Tiedän nimiittäin ammattinipuolesta että lasten kipua alihoidetaan

 

[ymmällään]

[QUOTE="hmm";24807536]Eihän nyt se että lapsi sanoo pipi tarkoita sitä että sille annetaan särkylääkettä. Vaan sitä annetaan sitten vasta kun se on oikeasti kipeä. Pipit hoituu pikku huomiolla ja puhaltamisella, halilla tai laastarilla. Kummallinen kysymys.[/QUOTE]

Pikä on oikeasti kipua, kuka sen arvioi? Lapsi tyytyy kyllä tuohon laastarointiinkin, vaikka olisi oikeasti kipeä.

 

[ap..]

Se että pyytäisit neuvolan kautta apua, ei ole mitenkään halveksittavaa tms.
Päinvastoin, sitä varten ne siellä ovat ja ovat nähneet ja kuulleet monenmonituisia perheongelmia.

Sun pitäisi vain tosiaankin ymmärtää se, että tuollaiset ajatukset eivät ole mitenkään tasapainoisia.
Jokainen vanhempi väsyy joskus mutta jos tuo on jatkunut jo pitkään niin tulet todellakin tarvitsemaan kaiken tuen että jaksat ne tulevat vuodet.

Kirjoitat siitäkin, että odotat ettei lapsi olisi enää niin pieni....aika ruusuiset kuvitelmat, jos luulet äitiyden helpottavan vuosien mittaan.
Lapsi kasvaa mutta ne ongelmat lapsen kanssa eivät katoa, ne vain muuttavat muotoaan.

Sekin jos lapsen yöhuutamiset ovat jatkuneet kauan, voi vaatia ammattiapua sekin (esim allergia).

Ruusuiset kuvitelmat kyllä. no koitan edes helvetti toivoa että joskus olis asiat paremmin.
no sanotaanko vaikka näin etä kyllä mä varmaan tällä menolla täysi-ikäisen lapsen voin jättää oman onnensa nojaan.


Ja kyllä lapsen vaikeudet nukkumisen kanssa ovat kestäneet koko 3,5vuotta. osittain syitä on saatu selville, ja edelleen tutkimukset käynnissä.

 

["hmm"]

Kyllä minä kuuntelisin sitä lasta ja antaisin sitä särkylääkettä. Mikään ei estä kokeilemasta, jos viakka lapsen oloa helpottaisi.
Voihan lapsella olla vaikka virtsatietulehdus.

Tiedän nimiittäin ammattinipuolesta että lasten kipua alihoidetaan

Musta tuntuu että tässä on ennemminkin kyse siitä, että äiti alihoitaa omaa jaksamistaan ja mielenterveyttään. Mutta voihan se särkylääkekin auttaa. Mun melestä taas lääkkeitä annetaan liiankin helposti vaikka 'vaiva' olisi vain huomionhakua.

 

[Tapiontytär]

Oletko ajatellut, että jos saisitte ammatti-ihmisen tukea niin mahdollisesti sinäkin jaksaisit nousta tuosta epätoivosta ja masennuksesta ja näkisitkin lapsesi ihan uudella tavalla, rikkautena riippakiven sijaan?

 

[ap..]

Niin ja mitä tulee tuohon jaksamiseen. mä kyllä saan vapaa-aikaa lapsesta. Eli vika on ihan vaan omassa päässä kun ei silti jaksa tätä. ( "niin kuvittele sähän saat jopa vapaa -aikaa, ja sinulla vain yksi lapsi 1 sullahan on asiat hyvin mitä valitat")

Mikähän tähän vois auttaa, lääkitys? mikä? puhuminen???

 

[Dongxi]

Et oo paha ihminen siksi että tunnet katuvas lapsen hankintaa. Lapsen heitteillejättö on paha asia.

Nyt parikymppisenä oon yhä terapiassa koska mun äiti ei jaksanu eikä hakenu apua.

Hae sinä apua.

 

[ap..]

mä en jotenki osaa laittaa sitä lapsen etua oman etuni edelle. tai kyllä mä teen niin osassa asioita, mutta eri asia miten ajattelen.

 

["hmm"]

Ihan oikeasti, miksi olet alunperinkään tehnyt lapsen jos et sitä ole haluunut. Ja jos olet halunnut, niin silloinhan sulla on ollut tunteita, kyllä ne voi palata takaisin. Ja jos et todellakaan jaksa, EIKÖ ISÄ VOISI OTTAA LASTA? Se ei näyttäisi kenenkään silmissä oudolta, toisin kuin ehkä lapsen kokonaan pois antaminen.

 

[Dongxi]

Kuinka vanha lapsi on? Ehkä tämäkin ongelma aukeaa ottamalla yhteyttä neuvolaan ja osittain myös ajan kanssa. Vanhemmaksihan kasvetaan eikä synnytä.

Keskusteluapua suosittelen, jos todetaan masennusta niin sitten ehkä jopa lääkitystä. Puhuminen on silti tehokkainta.

 

[Tapiontytär]

mä en jotenki osaa laittaa sitä lapsen etua oman etuni edelle. tai kyllä mä teen niin osassa asioita, mutta eri asia miten ajattelen.

Laita sitten oma etusi edelle, sillä sinähän tässä nimenomaan sitä apua tarvitset. Jonain päivänä saatat jopa olla onnellinen siitä, että olet äiti etkä voisi kuvitellakkaan luopuvasi lapsesta.
Kun saat omat asiasi kuntoon, niin lapsellasikin on asiat huomattavasti paremmin. Kumpikin voittaa.

 

[pikainen kysymys]

Rakastatko lastasi?

Antaisitko lapsen pois, jos et joutuisi hylkiöksi sen takia?

 

[ap..]

[QUOTE="hmm";24807576]Ihan oikeasti, miksi olet alunperinkään tehnyt lapsen jos et sitä ole haluunut. Ja jos olet halunnut, niin silloinhan sulla on ollut tunteita, kyllä ne voi palata takaisin. Ja jos et todellakaan jaksa, EIKÖ ISÄ VOISI OTTAA LASTA? Se ei näyttäisi kenenkään silmissä oudolta, toisin kuin ehkä lapsen kokonaan pois antaminen.[/QUOTE]

enpä tiennyt etukäteen että minusta ei ole äidiksi. tottakai mä tajusin että lapset itkee. mutta mä en tajunnut että miltä se itku minusta tuntuu, ja miten mä reagoin siihen. ja rehellisesti en mä osannut kuvitella että se on näin rankkaa.


mä toivon että lapsen isä voisi ottaa lapsen luokseen.

 

[ap..]

lapsi on nyt 3,5v. ja kyllä mä häntä rakastan, ja en mä kyllä vois kuvitella kokonaan luopuvani.

 

[Dongxi]

lapsi on nyt 3,5v. ja kyllä mä häntä rakastan, ja en mä kyllä vois kuvitella kokonaan luopuvani.

Sitten vaan yhteyttä jonnekin mistä saa keskusteluapua. Tunteet muuttuu ymmärrettävämmiksi ja syy ja seuraus hahmottuu parhaiten puhumalla.

Kunhan pahimmat solmut on auki niin rakkaus ja huolenpitokin nousevat taas pintaan.

 

["hmm"]

enpä tiennyt etukäteen että minusta ei ole äidiksi. tottakai mä tajusin että lapset itkee. mutta mä en tajunnut että miltä se itku minusta tuntuu, ja miten mä reagoin siihen. ja rehellisesti en mä osannut kuvitella että se on näin rankkaa.


mä toivon että lapsen isä voisi ottaa lapsen luokseen.

No mutta sittenhän sun kannattais koittaa järjestellä niin että lapsi muuttaisi isälle, vaikka pariksi viikoksi aluksi. Saisit rauhassa miettiä minkämoista olisi elämä ilman lasta ja levätä.

 

["mä"]

Mä en kadu. Luulin saavuttaneeni paljon elämässäni, mutta sinä hetkenä, kun lapsemme syntyi, kaikki, aivan kaikki kalpeni hänen rinnallaan. Silti, minäkään en rakasta lastani. En vaan rakasta. Minä halusin tytön. Mutta arjessa toimin rakkaudellisesti. Kun vauva oli pieni, tuuppasin hänet isälleen aina, kun hän tuli töistä. Isä onkin oikein hyvä pojan isä .

 

[ap..]

nojoo. en mä ikävä kyllä voi yksin järjestellä..lapsen isä ei mitenkään innoissaan ole lasta ottamassa.

 

[entäs]

Entäs oisko äitiä, siskoa tms., joka voisi ottaa lapsen toistaiseksi?

Ja miksei mies muka voisi lasta ottaa (siis omasta puolestaan)? Yhtä laillahan se on kummankin vastuu.

 

[Keittiönoita]

enpä tiennyt etukäteen että minusta ei ole äidiksi. tottakai mä tajusin että lapset itkee. mutta mä en tajunnut että miltä se itku minusta tuntuu, ja miten mä reagoin siihen. ja rehellisesti en mä osannut kuvitella että se on näin rankkaa.
mä toivon että lapsen isä voisi ottaa lapsen luokseen.

En minäkään. Ja se lapsen itku on rankkaa vieläkin, vaikka lapsi on jo 25 v. Pienen lapsen itku on vielä aika helppo tyynnyttää, mutta tryynnytäpä parikymppisen itku.

Äitiys ei ole sen paremmin helppo kuin palkitsevakaan asia elämässä. Ainakaan, jos odottaa kunniaa ja mainetta ulkopuolelta. Äitiys on joskus äärettömän rankkaa, joskus raadollistakin. Äitiys on joskus itsensä tekemistä niljakkaaksi ja kieroksi, kun pitää se teini saada takaisin kaidalle polulle.

Lapset onneksi kasvavat. Päivä päivältä ne ovat vähemmän riippuvaisia äideistään. Tulee päivä, jolloin ne aamulla sanovat "heippa" ja illalla kotioven avatessaan "moi, mitä ruokaa?"

 

["vieras"]

Ja vapaaehtoisesti lapsettomana sitä saa jatkuvasti kuulla kuinka lapset ovat niin ihania ja kaikki niitä rakastaa ja en tiedä mistä jään paitsi. Voi kun se olisikin kaikilla vanhemmilla tuollaista.

 

["dana"]

just siksi itkeekin ja valittaa pipiä kun tajuaa ettet välitä. tilanne voi pahentua lapsen kasvaessa paljon pahemmin kuin kuvitteletkaan, sitten on myöhäistä. hankkikaa vaikka joku tukiperhe jossa lapsi voi olla viikonlopun kuukaudessa ja hyödyntäkää MLL-hoitajia ym jotta saat hetken olla rauhassa. Itse olen 3 lapsen yh ja herään joka yö monta kertaa mutta en ikinä kadu lapsiani. Hae rohkeasti apua vaan, muuten kärsitte molemmat jatkossakin. Leimaamista on turha pelätä. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka apua hakee.

 

["susa"]

Kuullostaa kamalalle tuo sinun aloituksesi ja kaikki muukin mitä olet kirjoittanut. Minkä ikäinen sinä olet? Mikset hae itsellesi apua? Tuolla tapaa tuhoat pienen lapsen elämän ja kun sen tuhoat niin sitä ei koskaan saa takaisin. Lapsiraukkasi joutuu lopunelämää elämään sen asian kanssa,että se oli äiti joka ei välittänyt.

Sinua minä en sääli enkä tue, sinulla on ollut valinnan paikka aikoinaan; halusitko lapsen vai et. Ja kun päätit haluta niin silloin sinun on myös pitänyt päättää,että olen niin hyvä äiti kuin voin olla. Mutta jos tuo on sinun paras mihin pystyt niin hae apua ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[iipunen]

anteeksi, jos mun teksti kuulosti tylylle...

Itseasiassa tuo kuulostaa aika tutulle. Kun mulla oli vaan yksi lapsi ja vauva aika oli rankka, niin en nähnyt oikein mitään positiivista missään... Koko esikoisen ensimmäinen vuosi oli jonkun sumun peitossa mulla, enkä osannut nauttia siitä että olen äiti tai minulla on lapsi... Nyt kun näitä on kaksi, asiat vaan jotenkin loksahtelivat paikoilleen ja moneen kertaan olen miehelle sanonut että voi kun olisinkin osannut olla tälläinen äiti esikoisen aikana, kun hän oli ainut lapsi!

Hae apua, oikeasti, sulla taitaa olla paha masennus. Neuvolasta ne voi auttaa monin keinoin, sieltä voi myös tulla joku perhetyöntekijä auttamaan sinua lapsen kanssa, niin että saat itsellesi omaa aikaa ja tukea. Ettei tarvitsisi yksin olla.

Ilman apua, homma menee vaan pahemmaksi ja sitä tuskin haluat.

 

["kahden äiti"]

[QUOTE="susa";24807920]

Sinua minä en sääli enkä tue, sinulla on ollut valinnan paikka aikoinaan; halusitko lapsen vai et. Ja kun päätit haluta niin silloin sinun on myös pitänyt päättää,että olen niin hyvä äiti kuin voin olla. Mutta jos tuo on sinun paras mihin pystyt niin hae apua ennen kuin on liian myöhäistä.[/QUOTE]

Ja sinäkö tiesit jo ennen lapsen hankintaa, millaista elämä hänen kanssaan tulee olemaan? Ymmärrätkö, että tuo syyllistäminen ei auta yhtään mitään?