Mies säikähti synnytyksessä eikä halua toista lasta.

["vieras"]

Mun mies sanoi että synnytyksessä mukana oleminen oli ikimuistettava kokemus, eikä olisi jättänyt sitä mistään hinnasta väliin...on ollut molemmissa synnytyksissä, tosin en ole huutanut kivusta vaikka kipua on ollutkin, meillä se oli ihan rauhallinen tapahtuma, ilman kauheeta karjumista.

Jos on noin herkkä, niin kannattaa varmaan jättää väliin...

 

["..."]

Miksi ne miehet pitää raahata mukaan sinne synnytyshuoneeseen?
Perinteinen tapa missä toinen odottaa 'käytävällä' olisi varmasti monelle parempi.

Nyt on menty siihen että miehen läsnäolo on vakio juttu.

Ei se synnytys kuitenkaan ole mikään 'mukava' tapahtuma, itseasiassa se on rumaa, veristä, limaista kuten muillakin eläimillä.
Vaikka muuten sitten onkin yksin elämän ihmeistä.

Ai miksikö ne PITÄÄ RAAHATA sinne, kuules itse ainakin jopa melkein kielsin miestä tulemasta sinne yhdessä vaiheessa ja sanoin hänelle tarkoin, että se ei todellakaan ole kaunis "toimenpide." Ajattelin kaikkea mitä mies voisi ajatella ja sanoin, että vauvakin näyttää omituiselta heti synnyttyä. Mutta mies oli varma että haluaa synnytyssaliin ehdottomasti mun tuekseni. En kieltäytynyt koska mulla ei ollut mitään sitä vastaankaan, mutta halusin olla varma että toinen on ihan satavarma ja miettii 2 kertaa päätöstään.

Ja sitten jos mies on raahattu sinne vasten tahtoaan, niin minusta se ei oikein ole kivaa kenellekään. Ei miehelle, mutta mitä saisin siitä irti itsekään että mies on hammasta purren mukana siinä. Meillä ainakin jo synnytysvalmennuksessa sanottiin että pitää olla varma että haluaa sinne.
Ja tietysti kesken voi lähteä käytävään jos alkaa tuntua heikolta, että ketään tukihenkilöä ei siellä pakoteta olemaan.

Kurjaa jos sinut on sellaiseen tilanteeseen pakotettu (varmaan joskus 70-luvulla?), mutta enää 2000 luvulla se ei enää ole mahdollistakaan, en ainakaan voi uskoa näin, sillä kätilökin voi puuttua peliin jos näkee että ukko on kuin tönkkösuolattu silakka ja puree hammastaan... yleensä ehdottavat sitten että mies häipyy huoneesta ennenkuin paskantaa housuunsa ja pilaa muidenkin kokemuksen tuosta syntymän IHANUUDESTA.

 

[...............]

täytyy sanoa, etten voi alkuunkaan ymmärtää erästä palstamiestä.. jos edes on mies, alan epäillä provoilevaksi naiseksi... ja olen normaalisti hyvinkin ymmärtäväinen ja avarakatseinen, mutta se, että joka ikinen asia ajatellaan niin "inside the box", juuri niin kuin itse haluaa, yleistetään viimeisen päälle, vääristellään toisten sanomiset ja leimataan vielä sovinisti leimalla (naiset mitään tukea tai apua halua elämänsä hurjassa ja yleensä kivuliaimmassa tilanteessa, vaan kerätä vaan jotain säälipisteitä, tsiisus..)... voi luoja, toivon todella että purkaa vaan patoutumiaan provoilemalla eikä todellisuudessa ole noin... ...

 

[Tönt]

eihän mies tarvi tulla mukaan jos se sitä pelkää. mun mies oli mukana meidän ekan yhteisen lapsen synnytyksessä muttei halunnut mukaan kun seuraava syntyi. oli riian rankkaa katottavaa. hyvin meni ilmankin sitä.

 

["vieras"]

Tuliko kenellekään mieleen, että ehkäpä sen miehen ei tarvitse vain seistä vieressä ja katsoa kun toinen kärsii, vaan mies voi ihan helpottaa oloa. Minun mieheni ainakin hieroi alaselkääni josta oli SUURI apu, ja piti kädestä kun tuntui että halkea kahtia. Sen lisäksi, että hän ihan konkreettisesti auttoi minua selviämään kivusta, ja henkisesti oli tukenani, hän pääsi näkemään ihanan tyttäremme syntymän. Hän ei suinkaan tullut sinne saliin sijaiskärsijäksi, joka on muutenkin mielestäni aika helvetin kaukaa haettu termi, sillä hän ei mitenkään kärsi siinä minun puolestani. Hän ei kärsinyt synnytyskipuja puolestani mitenkään päin. Auttoi vaan minua kestämään. Lisäksi uskon, että synnytyksen nähneet miehet ymmärtävät paremmin mitä nainen joutuu käymään läpi, eivätkä pidä synnytystä vaan helppona nakkina, joka ei tunnu missään. Että näin.

 

[Tönt]

[QUOTE="vieras";24802737]Tuliko kenellekään mieleen, että ehkäpä sen miehen ei tarvitse vain seistä vieressä ja katsoa kun toinen kärsii, vaan mies voi ihan helpottaa oloa. Minun mieheni ainakin hieroi alaselkääni josta oli SUURI apu, ja piti kädestä kun tuntui että halkea kahtia. Sen lisäksi, että hän ihan konkreettisesti auttoi minua selviämään kivusta, ja henkisesti oli tukenani, hän pääsi näkemään ihanan tyttäremme syntymän. Hän ei suinkaan tullut sinne saliin sijaiskärsijäksi, joka on muutenkin mielestäni aika helvetin kaukaa haettu termi, sillä hän ei mitenkään kärsi siinä minun puolestani. Hän ei kärsinyt synnytyskipuja puolestani mitenkään päin. Auttoi vaan minua kestämään. Lisäksi uskon, että synnytyksen nähneet miehet ymmärtävät paremmin mitä nainen joutuu käymään läpi, eivätkä pidä synnytystä vaan helppona nakkina, joka ei tunnu missään. Että näin.[/QUOTE]

tottakai voi olla avuksi jos sellaista tarvii. mun mies piti mua pinnalla etten hukkunut sinne ammeeseen ponnistusvaiheen aikana. mitä hieromiseen tulee niin kukaan ei tuu lähellekkään mua ellei se oo kätilö joka tökkäsee piikillä. :kieh: mutta jokainen tottakai kokee synnytyksen eritavalla. ja onhan se varmaan kivaa että on seuraa jos joutuu kauaa siellä olla. mutta eiköhän jokainen selvii yksinkin siellä.

 

[tonttu24]

oma mieheni oli kuullut "kauhustooreja" tutuiltaan/työkavereiltaan synnytyksestä. (veri lentää, huutoa, tuskaa, ulosteita) Veriherkkänä ihmisenä koitti pohjustaa et jos hän odottaa oven ulkopuolella. Pyysin jo ennen synnytystä et arvostasin tosi paljon jos olisit tukena ja turvana, niin olis edes vähän parempi mieli mullakin. (en kyllä loppujen lopuks tainnu jättää vaihtoehtoa kieltäytyä) Hän sano et ei kestä verta jne, niin heti synnytyssaliin mennessä sovittiin, et isälle ei vahingossakaan mitään veristä näytetä. Poika synty ja isällä oli maailman onnellisin hetki kuulemma. Jälkeenpäin meinas et ei siinä ollu mitään pahaa, et oli tarinat vähän liioteltuja. Hän oli koko ajan mun pääpuolessa, joten eipä siellä verta/ulosteita näkyny. Häntä harmitti suuresti se ettei voinut auttaa mun tuskissa, et se oli "kivuliainta" koko hommassa.

 

[Tuotanoin]

[QUOTE="...";24802619]
Kurjaa jos sinut on sellaiseen tilanteeseen pakotettu (varmaan joskus 70-luvulla?), mutta enää 2000 luvulla se ei enää ole mahdollistakaan, en ainakaan voi uskoa näin, sillä kätilökin voi puuttua peliin jos näkee että ukko on kuin tönkkösuolattu silakka ja puree hammastaan... [/QUOTE]

Tässäpä varsinainen asiantuntija. Ensimmäiset miehet pääsivät synnytyssaleihin Suomessa 1980-luvun alussa, ja ikinä ei ole yhtäkään miestä pakotettu saliin ainakaan henkilökunnan toimesta.

 

[Tuotanoin]

Jälkeenpäin meinas et ei siinä ollu mitään pahaa, et oli tarinat vähän liioteltuja. Hän oli koko ajan mun pääpuolessa, joten eipä siellä verta/ulosteita näkyny. Häntä harmitti suuresti se ettei voinut auttaa mun tuskissa, et se oli "kivuliainta" koko hommassa.

Verestä en tiedä, mutta ainakin minä varoitin miestäni etukäteen kakasta. Ja kyllähän pikku pökylä sitten tupsahtikin kun alkoi äkkiä ponnistuttaa minun seisoskellessani käyrillä ja kätilön ollessa toisessa salissa. Minä koppasin, mies vei vessaan. Eikä jäänyt traumoja kummallekaan.

Paljon sotkuisempaa hommaa oli, kun sairastuimme miehen kanssa molemmat elämämme hurjimpaan vatsaflunssaan esikoisen ollessa kolmen viikon ikäinen. Silloin saattoi jo jotain lentääkin.

 

["..."]

Tässäpä varsinainen asiantuntija. Ensimmäiset miehet pääsivät synnytyssaleihin Suomessa 1980-luvun alussa, ja ikinä ei ole yhtäkään miestä pakotettu saliin ainakaan henkilökunnan toimesta.

Tarkoitinkin että kurjaa, jos tän jaskan eukko on pakottanu hänet sinne synnytykseen mukaan. Ja että kyllä kätilökin voi sanoa siinä vaiheessa miehelle että häipyy käytävään, jos mies vaikuttaa väkisin sinne raahatulta ja latistaa ilmapiiriä. Kuitenkin kun sinne synnytyssaliin mukana tulleen henkilön kuuluisi tukea, eikä olla kuin myrkyn niellyt. Meidän ronski kätilö olisi taatusti sanonut ainakin miehelle että lähe meneen jos olis huomannu et mies on siel väkisin.

Mut kun mun ei oo ukkooni tarvinnu pakottaa mihinkään, vapaasta tahdosta sinne tullut ja ollut loistava tukija.

Anteeks nyt kun en tienny mitään fossiiliaikasia sairaalakäytäntöjä ja heitin ton vuosiluvun hatusta. tarkotin vaan et ennen vanhaan siel on voitu torottaakkin paskat housussa mut luulisin et nykyaikana jo ihan se kätilökin tosiaan puuttuu peliin jos näkee et toinen on ihan vittumaisella mielellä siellä synnytyksessä..et käskevät mokomaa ukkoa sit häipymään.

 

["minä"]

Tässäpä varsinainen asiantuntija. Ensimmäiset miehet pääsivät synnytyssaleihin Suomessa 1980-luvun alussa, ja ikinä ei ole yhtäkään miestä pakotettu saliin ainakaan henkilökunnan toimesta.

Mä oon syntynyt 1977 ja mun isä oli mukana synnytyksessä, joten on 70-luvullakin päässyt. Silloin tosin pääsi mukaan vasta "tositoimiin" eli ei saanut olla mukana tunteja kestäneessä avautumisvaiheessa vaan soitettiin paikalle, kun syntymä oli lähellä.

 

[Tuotanoin]

[QUOTE="minä";24803261]Mä oon syntynyt 1977 ja mun isä oli mukana synnytyksessä, joten on 70-luvullakin päässyt. Silloin tosin pääsi mukaan vasta "tositoimiin" eli ei saanut olla mukana tunteja kestäneessä avautumisvaiheessa vaan soitettiin paikalle, kun syntymä oli lähellä.[/QUOTE]

Wau, nyt alkoi kiinnostaa että missä sairaalassa on oltu noin moderneja. Mä ja mun mies ollaan molemmat vuosimallia 1977. Miehen isä olisi halunnut osallistua synnytykseen, mutta ei saanut, ja sama juttu oikeastaan kaikilla ikätovereilla, joiden kanssa olen asiasta jutellut.

Yksi kaveri syntyi ihan 80-luvun alussa Seinäjoella, ja hänen isänsä pääsi mukaan. Kaverin mukaan Seinäjoki oli jotenkin edistyksellinen tässä asiassa.

 

["minä"]

Wau, nyt alkoi kiinnostaa että missä sairaalassa on oltu noin moderneja. Mä ja mun mies ollaan molemmat vuosimallia 1977. Miehen isä olisi halunnut osallistua synnytykseen, mutta ei saanut, ja sama juttu oikeastaan kaikilla ikätovereilla, joiden kanssa olen asiasta jutellut.

Yksi kaveri syntyi ihan 80-luvun alussa Seinäjoella, ja hänen isänsä pääsi mukaan. Kaverin mukaan Seinäjoki oli jotenkin edistyksellinen tässä asiassa.

Kätilöopistolla Helsingissä oon syntynyt 1977. Äidin avautumisvaihe kesti yli vuorokauden ja isäni passitettiin kotiin odottamaan, mutta soitettiin takaisin, kun h-hetki oli lähellä.

 

["tyttö"]

Mies sanoi lähtevänsä kesken synnytyksen pois, jos huudan En tiedä olisiko oikeasti lähtenyt, koska en kummassakaan synnytyksessä huutanut, vähän ehkä puhisin kuitenkin.