Miten ne miehet selviytyvät mukana synnytyksessä? :)

[muotijuttu jo 30 vuotta]

[QUOTE="xyz";24802262]Muotijuttu? Onko muotijuttua sekin että nykypäivänä mieskin voi vaihtaa lapselta vaipan, osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon ja nainenkin voi tienata perheelle elantoa?

En sanoisi että muotijuttu, vaan ihan nykypäivää.[/QUOTE]

Tää muotijuttu on jo kestänyt lähes 30 vuotta

 

[Timppa]

Eipä tuossa tapahtumassa mitään ihmeellistä ollut. Tai kyllähän se aika ihmeelliseltä näyttää mihin se nainen tarpeen vaatiessa venyy. Mutta eipä tuo pahaa tehnyt.

 

[mie88]

hyvin pärjäs, esikoista synnyttäessä tuli vaan miulle mieleen ett jokohan sillä on kohta paskat housussa kun ponnisti mukana..

 

[kojootti]

Mun mies pärjäsi todella hyvin, vaikka sen koko suku oli sitä mieltä, ettei hänestä ole siihen. Ehkä sitä helpotti se, ettei se oo erityisen empaattinen tapaus, ei sitä juuri hetkauttaneet mun vaikerrukseni Ja kun odoteltiin ponnistuslupaa, mies sanoi että hän haluaa nähdä kun vauva syntyy. Hyvin kesti senkin. Toisen lapsen kohdalla synnytys eteni niin rivakasti, että oltiin molemmat ihan pyörällä päästä. Siinä hermostuksissaan mies jaaritteli ihan rasittavuuksiin asti, puheli aivan pimeitä juttuja ja odotti multa jotain vastauksia, mikä oli melko ahdistavaa kun mun ainoa apuni oli ilokaasu.
Jaa niin. Esikoisen synnyttyä mies paineli kyllä ovesta ulos ja huusi itku kurkussa "VOI JUMALAUTA!" kun säikähti niin paljon sitä, että vauva oli hiljainen ja violetin värinen. Esikoisella oli napanuora 2 kertaa kaulan ympäri ja lisäksi vielä solmussa, joten happivajeesta kärsi. Onneks kaikki meni kuitenkin ihan hyvin

 

[Jaska-]

Olin katsomassa molempien lasten synnytystä, kertaakaan en poistunut paikalta tai kääntänyt päätäni pois ja olen helvetin iloinen siitä.

Sellainen mies jolla ei ole kanttia edes todistaa oman lapsensa syntymää ei ole todellakaan mikään mies.

Haluaisin nähdä sinun kertovan tuon esimerkiksi sotaveteraaneille jotka aikanaan istuivat odotussalissa piippua täytellen ja jutellen heinänteosta yms yms..

EI mitään miehiä ?

Hyvin on naiset sinut kouluttaneet =) Saanet sinut uskomaan tuommosiin höpinöihin.

 

["mamma"]

meillä mies selvisi mainiosti vaikka veren näkemin välillä rupeaa pyörryttämään. synnytyksessä ei ollu mitään ongelmia, toki vähän jännitti kun eka lapsi ja synnytin ilman kivunlievitystä niin huuto oli välillä aika kova oli koko ajan vieressä ja katsoi kun lapsi syntyi, katsoi myös millainen istukka on eikä kuulema pahaa tehnyt missää vaiheessa.

 

[vieras vieraampi vierain]

mun on pakko nostaa miehelle hattua koska on ollut mukana kummassakin synnytyksessä.(jos joskus vielä lapsi tehdään niin siihen ei aikonut tulla koska eihän siinä mene kuin hetki... kuulema ja sama nukkua kotona sekin aika)
kaikki sanoivat kun kuulivat esikoisen aikaan miehen tulevan mukaan että ei pysty olemaan siellä kokoaikaa ja varmasti oksentaa vähintään koska on niin herkka oksentamaan.

mutta eipä yökännyt kertaakaan ja kokoajan seurasi tarkkaan mitä tapahtuu. sitten kun esikoinen oli ulkona näin ensimmäisen kerran mieheni itkevän. toinen kerta olikin sitten kakkosen synnytyksessä.

kakkosen syntyessä nukkui viereisessä sängyssä ja ei kerenny herätä ennen kuin muksu oli jo ulkona. mutta ei oksentanu sillonkaan.

 

[kojootti]

Olin katsomassa molempien lasten synnytystä, kertaakaan en poistunut paikalta tai kääntänyt päätäni pois ja olen helvetin iloinen siitä.

Sellainen mies jolla ei ole kanttia edes todistaa oman lapsensa syntymää ei ole todellakaan mikään mies.

Ihmisillä nyt vaan on erinäisiä fobioita.. Jos sinua ei synnytykseen osallistuminen pelota, niin älä nyt silti ala tuollaisia yleistyksiä laukomaan. Enkä mä hirveästi ihmettele, jos jotakuta miestäkin pelottaa synnytys, kun edelleenkin ihmiset kertoo synnytyksistä aina vaan ne kamalimmat tarinat. Synnyttäjän kannalta paras vaihtoehto on, että siitä tukihenkilöstä on oikeasti jotain hyötyäkin. Jos mun miestä olisi ahdistanut ajatus synnytyksestä, niin olisin varmaan ottanut mun äidin tai siskon mukaan.

 

[Tuotanoin]

Minun mieheni ei ole todellakaan mikään sorsansuolistajatyyppi, mutta lupasi toki heti raskauden alussa tulla synnytykseen sillä ehdolla, että a) saa olla ponnistusvaiheessa pääpuolessa, ja b) ei tarvitse leikata napanuoraa.

Minulle se sopi hyvin, koska arvelin molempien käytännön asioiden sujuvan ihan ammattilaisten toimesta, ja sen tarvittavan tuen olevan ihan muuta laatua. No, mieheni oli aivan upea, tsemppasi ja pyyhki hikeä, ja kävipä minun yllyttämänäni siellä jalkopäässäkin kurkkaamassa siinä vaiheessa, kun tukka alkoi näkyä.

Synnytys itsessään oli rauhallista touhua hämyisässä huoneessa, ei mitään huutamisia tai metrin epiduraalipiikkejä, vaan ihan luomuna mentiin ja pienellä ähinällä. Jälkikäteen mies on sanonut kaikille, että kuvitteli synnyttämisen paljon vaikeammaksi hommaksi. Joku varmaan loukkaantuisi tuostakin

 

[Lokkii]

[QUOTE="mamma";24802101]Ei herran jumala mitä "miehiä" teillä on, huhhuh.. pyörtyykö tai lähteekö oksentamaan.. haha.. sallikaa mun nauraa.. Oma mieheni oli vieressä alusta loppuun, haki mulle vettä, juottikin samalla, piti jalasta kiinni kun ponnistin, leikkas napanuoran, puki vauvan ja otti valokuvia..[/QUOTE]

Tuskinpa kaikista naisista olisi kätilöiksikään.

 

[Data]

Sellainen mies jolla ei ole kanttia edes todistaa oman lapsensa syntymää ei ole todellakaan mikään mies.

Kuinkahan moni on lopultakin mies, jos kaikki nuo vaatimukset miehisyydestä listattaisiin alkaen talon rakentamisesta? Onneksi minulla ei ole tarvetta miehisyyden korostamiseen, sen sijaan olen tyytyväinen että minusta löytyy maskuliinisia ja feminiinisiä puolia

 

[Nepparipoks]

Mieheni joka kammoaa verta yms. katsoi koko synnytyksen aitiopaikalta. Saliin hyökkäsi iso määrä porukkaa ja hänelle ei jäänyt muuta paikkaa.

Jälkikäteen kertoi pelänneensä lapsen puolesta, sillä aisti henkilökunnasta, että pitivät kiirettä. Lapsi vietiinkin heti pois ja mieheni vei huomioni muualle, etten pelästy. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Tärkeintä on, että jokainen saa toimia tuntemuksiensa mukaan. Vaikka nainen tekee työn on se myös miehen lapsen syntymä. Hänenkin toiveensa pitää ottaa huomioon paikalla oloon liittyen.
Monet miehet vaan pärjäävät tilanteessa paremmin, kuin uskovatkaan.

 

["jaana"]

Meillä mies oli pikkuista vaille pyörtyä rakenneultrassa. Oli sitten loppu ultrauksen ajan lattialla ja jalat koholla..

Synnytyksessä oli alusta lähtien mukana. Auttoi asentojen hakemisessa, hieroi, tsemppasi ja auttoi omalla varmuudellaan minuakin jaksamaan. Ei kadu ollenkaan sitä, että oli mukana. Näki kun lapsi tuli maailmaan ja leikkasi napanuoran. Ulostin synnytyspöydälle, repesin jonkin verran ja menetin reilun litran verta.. eipä tuo miestä haitannut vaikka tuollaista näki. Eikä ole vaikuttanut meidän seksielämään ja kuulemma paikat ovat muutenkin kuin ennen synnytystä.

Ja on tulossa kakkosenkin synnytykseen mukaan jos vain sellainen joskus saadaan... Vauva on 6 kk ja ilman ehkäisyä mennään..

 

["mie"]

[QUOTE="mamma";24802101]Ei herran jumala mitä "miehiä" teillä on, huhhuh.. pyörtyykö tai lähteekö oksentamaan.. haha.. sallikaa mun nauraa.. Oma mieheni oli vieressä alusta loppuun, haki mulle vettä, juottikin samalla, piti jalasta kiinni kun ponnistin, leikkas napanuoran, puki vauvan ja otti valokuvia..[/QUOTE]

Oletko ollut tukihenkilönä jonkun synnytyksessä? Se vieressä oleminen on yllättävän raskasta.....

 

["neiti"]

mun miehellä on paha sairaalakammo, mutta siitä huolimatta selviytyi loistavasti. jälkikäteen puhui, että oli arvellut, ettei välttämättä pysty olemaan synnytyksessä, mutta hyvin se meni . ainoastaan epiduraali otti koville, kun sitä laitettiin mulle niin monta kertaa monen lääkärin voimin (ei meinannut onnistua).

napanuorankin leikkas, vaikka olin kieltänyt menemästä alapäähän ja sanoin, ettei tarvi koskee mihkään ällötyksiin, jos ei halua .

eniten ihmettelin sitä, että kesti sen verenmäärän, mitä vuosin synnytyksen jälkeen (melkein 2 litraa)...

 

[Aniit]

Mun ex selvis sinällään hyvin mutta muistan kyllä että oli ärsyyntynyt ja nolona(?) kun joutui menemään lämmittään kaurapusseja. Kaikki kuulemma häntä tuijotti kun siellä kokoajan ravas. Joo, ihan kauhee kohtalo hällä.

 

[Tönt]

on siinäkin "ylpeilyn" aihe. kuka sinnitteli mukana ja kuka ei pyörtynyt vaikka vaimon perse repas kaulaan asti. mitä pahaa siinä on jos sanoo suoraan että tekee niin pahaa ettei kykene siihen. hyvin onnistui synnytys ilmankin sitä miestä. loistava syy ottaa jotakuta muuta läheistä ihmistä sinne mukaan. olisin minä saanut tota mun miestäkin mukaan pakottamalla mutta mitä siitä olisi hyötynyt. ukko joka oksentaa tai panikoi..tosi paljon apua joo.

 

[Maira]

Meillä oli lähtökohta se että vielä ennen laskettua mietittiin tuleeko mies ylipäätänsä mukaan kun "kammoksuu" kaikkia eritejuttuja yms..Mutta niin vaan tuli ja koko päivän istui mun vieressä, kantoi vettä, kannusti, pyyhki otsaa ja piti jalkaa..Vaikka tiedän että olisin sen lapsen maailmaan tehnyt ilman sitä miestäkin, näytti hän siinä kohtaa sen todellisen minänsä, sen miehen joka seisoo vaimonsa rinnalla kun tilanne sitä vaatii, laittaen omat ajatuksensa ja öllötyksensä taka-alalle.

Toivon todella että saan mieheni toisenkin kerran tuekseni synnytyssaliin.

 

[Paatunut Parahdus]

Elävänä. Vaikkakin ilmeisen traumatisoituneena.

 

[vinksi]

Oma mieheni pärjäsi hyvin. Kaikissa neljässä ollut mukana ja on siitä ylpeä. Vaikeinta hänestä on ollut kivun katsominen eikä itse ole konkreettisesti pystynyt tilanteessa auttamaan. Vaikka apuna hän oli pelkällä läsnäolollaan

 

[Bonaire]

Sellainen mies jolla ei ole kanttia edes todistaa oman lapsensa syntymää ei ole todellakaan mikään mies.

tähän vois sitten soveltaa varmaan,että se nainen joka ei uskalla synnyttää alakautta vaan vaatii section ei ole todellakaan mikään äiti?joskus myös nainen heittää miehen salista ulos,kun ei kestä katsella tämän naamaa tuskissaan

 

["vieraana"]

tähän vois sitten soveltaa varmaan,että se nainen joka ei uskalla synnyttää alakautta vaan vaatii section ei ole todellakaan mikään äiti?joskus myös nainen heittää miehen salista ulos,kun ei kestä katsella tämän naamaa tuskissaan

Kyllähän se niin on että äitiyteen on kriteereinä alatiesynnytys (mieluiten ilman kivunlievitystä), täysimetys 6 kk ikään ja lapsen hoitaminen kotona 3 v. asti. Muilta pitäisi ottaa lapset huostaan.

 

["Pusse"]

Kyllä ainakin ekassa synnytyksessä se olin minä, joka oksenteli ympäriinsä ja lähes tulkoon pyörtyi, mies ei ollut moksiskaan tapahtumista ja oli kyllä korvaamaton tuki ja turva just mulle. Osasi sanoa juuri ne oikeat sanat ja tehdä mitä piti. Olin sairaalassa yhteensä 9 päivää ja mies jaksoi joka päivä ajaa suuntaansa sadan kilsan matkan katsomaan mua/meitä.

Tokassa synnytyksessä mies ei enää jaksanut olla ihan niin mallikas alusta loppuun. Synnytys kesti huikeat 2½ tuntia ja mies tuskasteli koko ajan että onpa täällä tylsää Sanoi että kun hän on tämän jutun kerran jo nähnyt niin ei sille voi mitään ettei se innosta yhtä kovaa, lapsikin oli ihan samannäköinen kun edellinen =)
Mutta kovimpien supistusten ja ponnistuksen hetkellä oli kyllä taas mies paikallaan...

Ja on maailman paras isä, se vaan tarvii aina kaikkea uutta ja ihmeellistä ja äksöniä ja synnyttäminen ei miehelle ehkä ole suurimmaks osaks kauhean toiminnallista puuhaa.

 

[Evakko]

Olen onnellinen, että minulla on mies, joka on lusinut kanssani kaikki kolme synnytystä. Ei se varmasti aina ole pelkkää iloa ollut, mutta yhdessä oltiin. Kiitos tälle ketjulle, että muistin tämänkin hyvän asian elämästäni, kun välillä pännii... Sitä tuppaa unohtamaan hyvät asiat ja märehtii huonoissa.

Kun kävimme tutustumassa odotusaikana synnärillä, yksi isistä pyörtyi synnytyssalissa. Jännitti kai niin. Kaatui ihan kasvoilleen lattialle, verta tuli... Äiti jatkoi kierrosta meidän kanssa, ja oli selvästi hämmentynyt, joten oletimme, että ihan silkasta kauhusta se mies pyörtyi, eikä minkään oman sairauden tms. takia. Kävi sääliksi sitä naista, mutta voihan olla, että mies on aivan ihana ja hänelle rakas kuitenkin. Meitä on niin monenlaisia.

 

["..."]

Ainiin miehellekkös se synnyttäminen onkin rankkaa? Mä olen luullut että nainen tekee siinä suurimman työn. Kyllä täytyy olla nössykkä mies jos ei vieressä pysty seisomaan. Mä olen miehelleni sanonut että teki pahaa tai ei niin synnytykseen on lähdettävä, hän se on minut tähän tilaan saanutkin.