Ensi kertaa aloitan mielialalääkityksen. En usko että selviän tästä :(

Ei mulla tässä viimeaikoina ole ollut oikein mitään mikä helpottais ahdistusta Ulkoilu ehkä vähäsen....Nyt olo on jotenkin ihan karmee vaikka lääkkenotosta on vasta puolisen tuntia,käyn jotenkin ihan kierroksilla ja tärisen Olo ei siis tietenkään johdu vielä lääkkeestä vaan ajatuksesta että olen ottanut sen Voi luoja sentään,tämä on kamalaa!!!:'(

Nyt hengittelet ja olisi kamalan tärkeä yrittää rauhoittua. Se on vain pilleri lopulta, pieni pilleri jota syöt nyt tarpeeseen. Yritetään miettiä mikä olisi sellaista millä saadaan ajatukset pois ainakin siitä lääkkeestä. Mitäs keksittäisiin? Jutellaanko niitä näitä tässä. Auttaisiko se?

 

Naurukohtaus :hug: Halaus. Mulla on luja usko, että selviät kaikesta. Hiljalleen, jos ei nyt kertarysäyksellä.

 

musta on outoa lukea tätä lääkkeitten ylistystä? sitten jos joku yrittää ehdottaa muuta, niin heti teilataan.

maailmassa käytetään aivan liikaa masennus ja ahdistuslääkkeitä, aivan liikaa. ja todellakin tiedän mistä puhun, olen sairastanut hyvin vakavan masennuksen, saanut siihen lääkkeitä ja loputtomasti etsittiin sitä sopivaa. sitten yksi sopi ja joitain vuosia auttoikin. mutta sen lopettaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa, nyt olen työkyvytön, koska lääke on sotkenut todellakin aivokemiat, luultavasti lopullisesti.. ja nyt kun itsellä tämä tilanne niin olen löytänyt monia monia muita samassa tilanteessa olevia.... en voi käsittää miten meille on voitu tehdä näin

nyt kun olen lopettanut lääkityksen niin oikeasti tiedän taas kuka olen.. en ole joka päivä onnellinen läheskään, mutta olen enemmän kontaktissa itseeni ja oikeasti tiedän mitä haluan kuka olen, en ole vain doupattu ihmisraunio... ongelma on vain se, että lääkityksen lopettamisen jälkeen pahoinvointikohtaukset on niin kamalia etten voi alottaa työtä... tällä hetkellä mua kuntoutetaan, on kuntoutettu jo vuosia, ehkä joskus taas pystyn käymään töissä vaikka luultavasti hermostokivut on ikuisia....

en voi tajuta, miten hyökätään aina ihmisten päälle jotka YRITTÄÄ AUTTAA. ne lääkkeet on myrkkyjä, ne muuttaa hermostoa, jos oikeasti etsisitte esimerkiksi tutkimustietoa ja artikkeleita jotka on kirjoittaneet lääkärit jotka hoitavat sitten näitä vieroitusoireita.. tai esimerkiksi tutkimustietoa siitä miten äärimmäisen HARVAA nämä masennuslääkkeet auttaa.. niin ehkä ette hyökkäilisi, mutta se on defenssi, tiedän sen, itsekin toimin niin kun lääkitys oli päällä ja halusin uskoa että se auttaa.

enkä mene huutelemaan, että lenkkeily auttaa, ei se yksin auta. ystävät auttaa, läheiset auttaa, ulkoilukin auttaa, työ ja harrastukset auttavat jotta tosiaan ei ehdi koko ajan ajatukset pyörimään omissa murheissa, terapia auttaa, kognitiivinen terapia auttaa (paremmin kuin keskusteluterapia), hypnoosi, rosenhoito, vaikka akupunktio. ... onhan näitä kokeiltavia keinoja tässä maailmassa. se pilleripurkki tuntuu helpoimmalta, mutta ei sitä ole.

 

Nyt teet vain sellaisia asioita mitkä tuntuu hyvältä edes vähän. Ei mitään mikä tuntuu tympeältä, ja sulla voi nyt aamupäivästä olla noita aloitusoireita mut illalla on varmasti hitusen helpompi, jos sulla on sellainen lääke et aamulla otetaan yhdesti. Ja jos muistan oikein et sulla oli oxamiiniakin niin ota rohkeasti vain sitäkin, auttaa kyllä. Kyllä sä selviät!! Ihan varmasti. Jonkun ajan päästä oot ite täällä jollekin kohtalotoverille kertomassa kuinka elämä voittaa vaikka eka ei tunnukaan siltä. :hug:

 

Nyt teet vain sellaisia asioita mitkä tuntuu hyvältä edes vähän. Ei mitään mikä tuntuu tympeältä, ja sulla voi nyt aamupäivästä olla noita aloitusoireita mut illalla on varmasti hitusen helpompi, jos sulla on sellainen lääke et aamulla otetaan yhdesti. Ja jos muistan oikein et sulla oli oxamiiniakin niin ota rohkeasti vain sitäkin, auttaa kyllä. Kyllä sä selviät!! Ihan varmasti. Jonkun ajan päästä oot ite täällä jollekin kohtalotoverille kertomassa kuinka elämä voittaa vaikka eka ei tunnukaan siltä. :hug:

juu mulla on tuolla myös sitä Opamoxia,otan sitten jos siltä tuntuu. Kyllä mä sen vaan sanon että tästä jos selviän niin arvostan elämää enemmän kuin ikinä:'(

 

juu mulla on tuolla myös sitä Opamoxia,otan sitten jos siltä tuntuu. Kyllä mä sen vaan sanon että tästä jos selviän niin arvostan elämää enemmän kuin ikinä:'(

Ja sä tuut myös nauttimaan elämästä enemmän. Ahdistus jatkuvana olotilana ei ole ihmiselle normaalia. Tulet huomaamaan miltä tuntuu elää ilman kokonaisvaltaista ahdistusta ja paniikkituntemuksia. Nyt pitää vaan pikkasen ottaa vielä loppukiriä!

 

Nyt hengittelet ja olisi kamalan tärkeä yrittää rauhoittua. Se on vain pilleri lopulta, pieni pilleri jota syöt nyt tarpeeseen. Yritetään miettiä mikä olisi sellaista millä saadaan ajatukset pois ainakin siitä lääkkeestä. Mitäs keksittäisiin? Jutellaanko niitä näitä tässä. Auttaisiko se?

Mulla on onneksi läheinen ystävä kuka on myös syönyt juuri tuota Sepramia jo yli vuoden ja juuri äsken hänen kanssaan puhuin pitkät pätkät. Nyt tässä olen hieman siivoillut yms.ettei tarvitse koko ajan miettiä että miltä nyt tuntuu. Se tässä on juuri pahinta että jos mietin asiaa,niin varmasti oireilen,ottasin ilomielin jonkun nuijanukutuksen ja heräisin vasta sitten kun lääke alkaa vaikuttaa. Ja toitotan kokoajan että se on lääke joka auttaa ja parantaa,kyllä mä selviän.

 

Ja sä tuut myös nauttimaan elämästä enemmän. Ahdistus jatkuvana olotilana ei ole ihmiselle normaalia. Tulet huomaamaan miltä tuntuu elää ilman kokonaisvaltaista ahdistusta ja paniikkituntemuksia. Nyt pitää vaan pikkasen ottaa vielä loppukiriä!

Se onkin hassua että mua hieman ahdistaa se ajatus että jos jonain päivänä oloni on ns.normaali: / Mä en mitenkään pysty muistamaan että miltä sellainen olotila tuntuu En ole tuntenut nälkää melkein puoleen vuoteen ja pääni on ollut ns.sumussa kokoajan ja on ollut sellainen olo että katselen elämääni ruumiini ulkopuolella. Miltä se mahtaa tuntua kun en enää seisokkaan siinä vieressä vaan olen oikeasti läsnä?

 

Se onkin hassua että mua hieman ahdistaa se ajatus että jos jonain päivänä oloni on ns.normaali: / Mä en mitenkään pysty muistamaan että miltä sellainen olotila tuntuu En ole tuntenut nälkää melkein puoleen vuoteen ja pääni on ollut ns.sumussa kokoajan ja on ollut sellainen olo että katselen elämääni ruumiini ulkopuolella. Miltä se mahtaa tuntua kun en enää seisokkaan siinä vieressä vaan olen oikeasti läsnä?

Kuuluu ahdistukseen tuokin et kaikki uusi (vaikkakin positiivista) ahdistaa. Sä hoksaat sitten sen ja sekin menee omalla painollaan. Mulla itellä on nyt vuosien jälkeen "taitekohta" menossa tän ahdistuksen kanssa, lääkityksiä ollaan viimeinkin saamassa kohdilleen (omaa tyhmyyttä kun en ole uskaltanut syödä tarpeeksi suuria annoksia vaan kituutellut minimillä ja jättänyt välillä pilsut ottamatta) ja olo on ajoittain jo melko normaali. Ja se tuntuu IHANALTA! Ahdistuskohtauksetkin nyt kestää paremmin kun tietää et ne on väliaikaisia. Ja suurin asia on se jotta olen itelle myöntänyt että mulla on nyt tällainen ongelma ja sen kanssa mennään. Joillakin on jotain muuta ja mulla on tämä.

 

Kuuluu ahdistukseen tuokin et kaikki uusi (vaikkakin positiivista) ahdistaa. Sä hoksaat sitten sen ja sekin menee omalla painollaan. Mulla itellä on nyt vuosien jälkeen "taitekohta" menossa tän ahdistuksen kanssa, lääkityksiä ollaan viimeinkin saamassa kohdilleen (omaa tyhmyyttä kun en ole uskaltanut syödä tarpeeksi suuria annoksia vaan kituutellut minimillä ja jättänyt välillä pilsut ottamatta) ja olo on ajoittain jo melko normaali. Ja se tuntuu IHANALTA! Ahdistuskohtauksetkin nyt kestää paremmin kun tietää et ne on väliaikaisia. Ja suurin asia on se jotta olen itelle myöntänyt että mulla on nyt tällainen ongelma ja sen kanssa mennään. Joillakin on jotain muuta ja mulla on tämä.

Mulla on hieman vielä työnalla tuo asian myöntäminen:| Olen niin monta vuotta halunnut uskoa että mulla on jokin ´ihan oikea´sairaus eikä mielisairaus ja nyt kun kävikin ilmi että mieli on sairas niin ottaa hieman aikaa ennenkuin lopullisesti hyväksyn asian.

 

Se onkin hassua että mua hieman ahdistaa se ajatus että jos jonain päivänä oloni on ns.normaali: / Mä en mitenkään pysty muistamaan että miltä sellainen olotila tuntuu En ole tuntenut nälkää melkein puoleen vuoteen ja pääni on ollut ns.sumussa kokoajan ja on ollut sellainen olo että katselen elämääni ruumiini ulkopuolella. Miltä se mahtaa tuntua kun en enää seisokkaan siinä vieressä vaan olen oikeasti läsnä?

Kuten Mansikkainen sanoi, niin sekin kuuluu siihen ahdistukseen. Sitä on niin tottunut ja turtunut siihen olotilaan, ettei välttämättä osaa tai pysty ajattelemaan sitä mikä oli tai voisi olla. Kun sitä on oppinut jo tuntemaan ja ennustamaan olonsa, niin ajatus siitä luopumisesta onkin pelottavaa. Ihan hullunkurista.

Hyvä, että sulla on tukea ja joku läheinen kenen kanssa jakaa ja puhua asiaa halki, poikki ja pinoon! Siivoilu ja itsensä pistäminen pieniin toimiin, askartelu itsensä kanssa on myös positiivinen asia. Se voi olla myös lepäilyä, virkkaamista, lehden lukua, valokuvaamista, varpaiden tuijottelua. Mikä tahansa sinusta tuntuu hyvältä. Pieniä hyviä asioita.

 

Ja se ettei tarvitse ajatella itseään koko ajan. Tarkastella itseään ulkopuolelta tai maailmaa hidastettuna, kun itse on jähmettynyt, jähmeä, tahmea ja paikallaan tuntuu arkisen mahtavalle. Sumu hälvenee, ajatukset selkeytyy, keskittyminen parantuu, löytyy asioita joiden olemassaoloa ei muistanutkaan.

 

Ja se ettei tarvitse ajatella itseään koko ajan. Tarkastella itseään ulkopuolelta tai maailmaa hidastettuna, kun itse on jähmettynyt, jähmeä, tahmea ja paikallaan tuntuu arkisen mahtavalle. Sumu hälvenee, ajatukset selkeytyy, keskittyminen parantuu, löytyy asioita joiden olemassaoloa ei muistanutkaan.

Tätä odotellessa Suuret kiitokset sinulle sanoistasi,ne auttoivat uskomaan että ehkä tästä selvitään :hug:

 

Tätä odotellessa Suuret kiitokset sinulle sanoistasi,ne auttoivat uskomaan että ehkä tästä selvitään :hug:

Valtavasti kaikkea hyvää sinulle :hug:

 

Hei, sinä et ole onneksi niin masentunut, ettetkö ymmärtäisi tilaasi tai olisit tekemässä itsaria, vaan päinvastoin tiedät että jotain pitää tehdä. Pääset eroon tuosta tilasta ihan hyvin.

Älä nyt keskity niihin olojesi miettimiseen, vaan ryhdy johonkin muuhun. Liikunta (siis vaikka ihan tunnin reipas pyörälenkki) päivittäin saa ajan mittaan olon paljon paremmaksi! Ja syö terveellisesti ja siivoa kaapit tai tai tee jotain muuta mikä on jäänyt roikkumaan. Ne hyvät olot ja tuntemukset tulee sieltä ihan huomaamatta taas joku päivä, kun on vähän niinkuin "ansainnut" ne taas. Jos poltat, niin lopeta se tupakointi tänään.

 

Täällä on myös yksi ahdistuksen ja masennuksen kanssa elävä. Mukava lukea kannustavaa ja positiivista keskutelua niin kuin tämän viimeisen sivun lopulla. Tunnistan myös itseni monista noista oireista. Tämän lukeminen antaa myös itselle voimia ja toivoa!

 

Täälläkin yksi, joka sinnitteli masennuksen ja valtavan ahdistuksen kourissa liian pitkään ennen avun hakemista. Nyt mielialalääkettä syönyt n. 2,5kk, pikkuhiljaa alkaa elämä taas maistumaan kun lääkkeen annostus alkaa olla kohdillaan En toki tunne olevani vielä läheskään oma itseni mutta huomattavasti parempi olla jo nyt.. päivä kerrallaan, itse uskon, että selviän tästä. Ja olen ikuisesti kiitollinen, että uskalsin lääkkeet aloittaa. Ilman niitä vois tämäkin tarina olla ihan erinlainen..

 

Tulipahan tässä mieleen sellanen asia että mitä sitten jos lääke aiheuttaa niin voimakasta pahoinvointia että oksentaa? Eikös se lääke ole silloin ihan hyödytön vai kerkeekö imeytyä? Itselläni nyt n.4 tuntia lääkkeen otosta ja tossa joku aika sitten tuli aivan järkyttävä pahoinvointikohtaus ja jouduin ihan todella sinnittelemään ette olisi oksentanut:x Mietin sitten vaan että jos käy niin että se oksennus nyt sitten tulee niin miten käy lääkkeen tehon?

 

En jaksanu lukee koko ketjua ajatuksella et sori jos tulee toistoo. Mut täällä on ollu paljo puhetta lääkkeistä, puolesta ja vastaan. On varmasti niin et joskus lääkkeitä määrätään liian heppoisin perustein, en kiistä sitä. Mut joskus tilanne menee siihen et lääkkeitä on PAKKO käyttää et ihmisen toimintakyky saadaan palautettua! Itselläni oli lapsivuodepsykoosi ja voin kertoo et ilman lääkkeitä en ois selvinny, oisin psykoosissa varmaan vieläkin. Lääkkeiden avulla pystyin huolehtimaan itsestäni, lapsestani, kodistani.... Paranemisprosessi oli pitkä ja raskas. Yhdessä vaiheessa jo asennoiduin siihen että joudun syömään lääkkeitä lopun elämääni. Mutta niin se vain aika tekee tehtävänsä ja nyt olen pystynyt lopettamaan lääkityksen. Nyt voin oikeesti sanoo olevani TERVE. Yli vuos siihen meni mut tuli se päivä. Voimia kaikille jotka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa, niitä ymmärtää todella vain ne joilla on ollu itsellä samoja ongelmia! Paraneminen alkaa siitä kun myöntää olevansa sairas. Niin minulle kävi. Ja lisäks tarvii läheisten ja ystävien tukea <3

 

Hengissä ollaan:wave: Eilinen päivä oli suht ok,paitsi tuo järkyttävä pahoinvointikohtaus mutta muuten ihan jees. Ei kauheita ahdistuksia tai muita oireita. Ehkä tämä tästä.....

 

Hengissä ollaan:wave: Eilinen päivä oli suht ok,paitsi tuo järkyttävä pahoinvointikohtaus mutta muuten ihan jees. Ei kauheita ahdistuksia tai muita oireita. Ehkä tämä tästä.....

Kyllä sä selviät, päivä päivältä kohti parempaa.
Ja tuohon pahoinvointiin, mä oksensin välillä rajustikin aloitusoireissa kunnes tajusin ottaa pienen määrän Opamoxia eli tabletin vahvuudesta riippuen puolikkaan tai vaan 1/4osan. Se auttoi pahoinvointiinkin. Se Opamox ei ole mikään pelottava mörkö kunhan vaan muistaa ettei ala turhan isoja annoksia popsimaan
Yritä jaksaa ajatella näin alkuvaikeuksien aikana sitä tulevaa, asiat paranevat. Ja jos kuukauden kuluttua tuntuu ettei kunnon hoitovastetta tuolla lääkkeellä ole tullut niin aina on muita vaihtoehtoja!

 

[QUOTE="kohtalotoveri";24801676]Kyllä sä selviät, päivä päivältä kohti parempaa.
Ja tuohon pahoinvointiin, mä oksensin välillä rajustikin aloitusoireissa kunnes tajusin ottaa pienen määrän Opamoxia eli tabletin vahvuudesta riippuen puolikkaan tai vaan 1/4osan. Se auttoi pahoinvointiinkin. Se Opamox ei ole mikään pelottava mörkö kunhan vaan muistaa ettei ala turhan isoja annoksia popsimaan
Yritä jaksaa ajatella näin alkuvaikeuksien aikana sitä tulevaa, asiat paranevat. Ja jos kuukauden kuluttua tuntuu ettei kunnon hoitovastetta tuolla lääkkeellä ole tullut niin aina on muita vaihtoehtoja![/QUOTE]

Ok,hyvä tietää tuosta opamoxista että voi helpottaa pahoinvointiakin Eilen meinasin ottaa sitä mutta ajattelin että jos se vain lisää sitä kuvotusta niin eihän tästä tule mitään. Tänään ollut myös aika huono olo:x

 

[QUOTE="kohtalotoveri";24801676]Kyllä sä selviät, päivä päivältä kohti parempaa.
Ja tuohon pahoinvointiin, mä oksensin välillä rajustikin aloitusoireissa kunnes tajusin ottaa pienen määrän Opamoxia eli tabletin vahvuudesta riippuen puolikkaan tai vaan 1/4osan. Se auttoi pahoinvointiinkin. Se Opamox ei ole mikään pelottava mörkö kunhan vaan muistaa ettei ala turhan isoja annoksia popsimaan


Yritä jaksaa ajatella näin alkuvaikeuksien aikana sitä tulevaa, asiat paranevat. Ja jos kuukauden kuluttua tuntuu ettei kunnon hoitovastetta tuolla lääkkeellä ole tullut niin aina on muita vaihtoehtoja![/QUOTE]

Mulla on 15mg ja yleensä ahdistukseen/paniikkituntemuksiin auttaa puolikas tai kokonainen, sitten jos tarvii ottaa rauhoittamaan yöunia niin suurempana annoksena. Eikös tuo oxamiini ole tutkittukin et teho on hyvä mut vähiten koukuttava kun vertaa noihin muihin markkinoilla oleviin.

 

Mulla on 15mg ja yleensä ahdistukseen/paniikkituntemuksiin auttaa puolikas tai kokonainen, sitten jos tarvii ottaa rauhoittamaan yöunia niin suurempana annoksena. Eikös tuo oxamiini ole tutkittukin et teho on hyvä mut vähiten koukuttava kun vertaa noihin muihin markkinoilla oleviin.

Mä otin äsken puolikkaan tuosta 15mg:sta,nyt tuli sellainen ajatus mieleen että kun tämän teho laskee niin onko odotettavissa vieläkin kauheampaa ahdistusta? Lääkäri määräs että tarvittaessa 3 kertaa päivässä tuo puolikas,mutta mä en kyllä haluais ottaa enää yhtään.

 

Tsemppiä sinulle, olen juuri puolen vuoden sairaslomalla ahdistuksen ja pahan masennuksen takia.
Minulla ei ole koskaan auttaneet nuo Opamoxit, en tiedä miksi. Otin niitä ison yli-annostuksen keväällä, eikä niitä enää minulle määrätäkkään. Olisi kyllä ihanaa, jos ahdistukseen löytyisi joku lääke.