~ Toukokuun Toivotut 2012 *LOKAKUUSSA* ~

Huomenia :wave:

minuakin raivostuttaa sana vahinko :kieh: ei sellaista voi vaan sanoa, taikka kysyä! mutta moni sitä tekee, joko ajattelematta tai ajatuksella.. sitä siis odotellessa

mymosalla ihana maha :heart: siitä se kasvatus lähtee!

täällä kans maha on todella ISO jo.. vaikka eihän sintti oo vasta kuin sen reilu 2cm iso eli turvotusta.. mutta kyllä iltasin näyttää siltä että olis ainakin 20+ viikkoa kasassa, AINAKIN! tätä ei kauaa piilotella.. ja mulla on eteenpäin kallistuva kohtu, joskohan siis mun esikoismaha tulis oikeesti esille aikasin?!

ruuasta, täällä kans makea ei uppoa.. ainut makea joka menee on hedelmät ja riisifrutti suklaa yököttää :x ja nyt yököttää myös rasvaset ruuat! eli kaikki "terveellinen" ja raikas maistuu! ja voi luoja mä odotan että tulee joulu ja ihanat mandariinit tulee kaupan hyllyille aikasemmin mulla oli kamala suolasen himo, suolakurkut, meetvursti.. nyt meetvursti etoo ja jouduinkin sen heittää pois kokonaa jääkaapista! valkosipulista tykkäsin ennen ihan kamalasti, nyt en voi ajatellakkaan sitä.. eikä kyllä uppoa oikein suolakurkkukaan! kahvi ei maistu yhtään.. eli kyllä ruokaintressit on muuttunut!!!

piereskely, mies tykkää kun kotona haisee kalma kuolema koko ajan eli joo, ilmaa on :x voi mies raukkaa :saint:

caisachu, tervetuloa :kiss: olkoon odotukseksi onnellinen ja toukokuussa palkitseva!

ShootingStar voi ihanaa, onnea sydänäänistä :heart: meillä on samana päivänä NT-ultra!

marenda, toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menisi hyvin loppuun saakka tässä raskaudessa :heart:

LepikonHeta, onnea hyvistä ultrakuulumisista :heart: ihanaa! ja minuaki alkaa ihan jänskättää sun puolesta, josko siellä oliskii kaksi sepäs selviää sitten seuraavassa ultrassa varmaankin!

Missie, toivotaan vielä parasta, kaikki on kumminkin mahdollista :hug: toki tuollainen säikäyttää ja pelottaa, mutta vielä on iso mahdollisuus että kaikki on hyvin täällä onkin muutamalla ollut sama tilanne ja siitä huolimatta kaikki on ollut kunnossa! iso voimahali :hug:

(.), ihme aamu.. ei oikeastaan oireita tissit vähän kipeät, mutta ei ole etova olo.. tokihan tästä pitäis nauttia, mutta herää kysymys ja pelko onko kaikki ihan okei!?! :ashamed:

tiuhti ja Pikku T :heart: 8+3

 

Missie: Älä vielä menetä toivoasi, meillä oli lähes sama tilanne pari viikkoa sitten. Viikkoja piti olla kuukautisten mukaan 6+0 mutta muuta ei näkynyt kuin ruskuaispussi vaikka kuinka etsi, lääkärin mukaan viikkoja ultran mukaan 5+. Reilu viikko siitä (kuukaustisten mukaan 7+3) löytyi alkio ja tiukasta pumppaava sydän vastaten viikkoja 6+5. Meillä kuukautisten mukaan lasketut viikot pitää paikkansa pakosti muutaman päivän tarkuudella. Tosin minäkin olin silloin aivan varma että kesken on menossa mutta toistaiseksi mukana on pieni. :heart: Mutta siis älä menetä toivoa, toiset näköjään osaa olla hyvin piilossa. :heart: Pidetään peukkuja että kaikki on hyvin!!!

Minkäställevoi ja mussukka 9+5 :heart:

 

Meillä kyllä avoimesti iltatähteä tehdään, ja kyselijöille kerrotaan siten, ettei tarvitse jatkokysymystä esittää. Meillä niskakarvat nousevat pystyyn lähinnä sukupuoli-asiasta. Kaksi lasta tyttöjä, joten varsinkin 4 siskoani on katsonut velvollisuudekseen painottaa pojan tekemistä. Eli joka ikinen kerta "kyllä sieltä nyt poika tulee, teidän pitää saada poika, kyllä poika pitää sukua jatkamaan olla". Ja ikää näillä siskoilla on 20-27 vuotta. Toi on poikinut nyt sen, että kammoan olla heidän seurassaan ja kun sanovat sanan poika niin totean ettei sitten tarvitse tyttöä tulla katsomaan kun ei raskausaikanakaan kelppaa. :kieh:

Meillä on törmätty jännään ilmiöön, kun siis samalle miehellehän (naimisissa 13 vuotta) nämä lapset on, mutta ihmiset jotenkin automaattisesti ajattelevat, että uusioperheenä eletään Eihän tämä haittaa, jos vastarakastuneilta vaikutetaan

Tiuhti: Se neuvola-lääkäri on niin kiihkeä käänteissään, joten taisi tulla kaksosvaikutus siitä, että sen verran nopeasti ultrasi niin kuvakulma vaihtui vilkkaan. Kohdun koko ainakin vielä viittaa yhteen ja yksityinen kyllä oli yksisikiöisyyden kannalla. Mut eipä siinä mitään, jos kaksi tulee :xmas: Täälläkin oireet häviää välillä päiviksi. Joten kyllä kaikki sinullakin on hyvin pikkuinen kasvaa ja elimistö välillä vähän latautuu ennen seuraavia oireita

Heta+ IitaEemeli 8+4

 

LepikonHeta, aika hassua kyllä että oletetaan suoriltaan, että kyseessä olis uusioperhe minusta on aivan ihanaa, että pitkän suhteen jälkeenkin, osataan rakastaa toista kuin vastarakastuneina :heart: se kertoo minusta vain ja ainoastaan aidosta rakkaudesta! :heart: ja tosiaan, mitähä sieltä on seuraavaksi tulossa kiitos lohduttavista sanoistasi :kiss:

minkäställevoi, sielläkin paukkuu kohta jo 10 niin se aika vaan menee!

 

Kommentit raskauteen liittyenOlen monesti kohdannut kysymyksen:"onko kaikilla sama isä?"-terveydenhoito/muuten vieraalta ihmiseltä,kun esille tulee meidän perheen koko.Ja se on taas närästänyt minua.
Meillä on ihan ydinperhe,vaikkakaan ei normaaleissa mittapuissa:heart:Samalle rakkaalle miehelle kaikki lapset:heart:
Ja närästystä on myös herättänyt tuo sukupuolen toive muilta(varsinkin anopilla aina ollut tarkat mielipiteet kumpaa sukupuolta pitäisi tulla)Ekat kolme kun mulla on tyttöjä niin voitte arvata seuraavan raskauden aikaisia kommentteja:"Niin sitä poikaa siis tekemässä,nytkö tulee sitten poika jne jne"


(.) 3.päivä ilman aamusta alkavaa pahoinvointia,YEEEEESopcorn:

Ihanaa päivää kaikille!!!:flower:

Ja Missielle haleja ja voimia!:hug:Kovasti aikaisin ultraavat,jos jo pe uusinta?Jos silloinkaan hädin tuskin rv 6?Mutta toivottavasti silloin tulee hyvät uutiset!!

Lily ja myttyläinen rv 9+2(kiva olla viikoista ja PÄIVISTÄ perillä)

 

Juu, kovasti aikaisin ultraavat uusiks.. Silloin on kyllä puikoissa ihan gynekologi, aiempi ultraaja oli erikoistuva päivystäjä (varmasti pätevä hänkin, mutta kuitenkin..). Kai ne erityisen kiinnostuneita perjantaina on siitä hCG:stä ja sen kehittymisestä, vaikka voiko siitäkään päätellä yhtään mitään.. Mutta jos ei perjantainakaan ultrassa näy mitään, niin sitten kyllä 'pakotan' ne odottamaan vielä pari viikkoa. En halua menettää toivoa

Mukavaa syyspäivää kaikille! Tää painuu kohta lenkin jälkeen unille, yövuoro takana

 

(.), ihme aamu.. ei oikeastaan oireita tissit vähän kipeät, mutta ei ole etova olo.. tokihan tästä pitäis nauttia, mutta herää kysymys ja pelko onko kaikki ihan okei!?! :ashamed:

tiuhti ja Pikku T :heart: 8+3

Kyllä sielä kaikki hyvin on,onnittelut oireettomuudesta

 

(.), ihme aamu.. ei oikeastaan oireita tissit vähän kipeät, mutta ei ole etova olo.. tokihan tästä pitäis nauttia, mutta herää kysymys ja pelko onko kaikki ihan okei!?! :ashamed:

Täällä menossa kolmas oireeton aamu ja todennäköisesti päiväkin. Eli kolmeen päivään ei ole nyt oireita ollut. Ainakaan niin voimakkaita. Kuvotusta ei siis juuri yhtään. Välillä tulee oikein pahoista hajuista inho-olo, mutta muuten öklöolo on kadonnut. Eilen illalla väsytti aivan sairaasti ja kun sain pikkuneidin unille puoli ysin aikaan niin painelin itse heti perään. Tunnin ajan silmät lumpsutti kun neitin kanssa yritin leikkiä "äitiä nyt vähän väsyttää...."

Olin jo tosiaan eilen soittamassa neuvolaan tarkistuskäyntiä, mutta en saanut neuvolatätiä kiinni. Ensi tiistaina on neuvola ja ajattelinkin nyt sitten että odottelen sinne viikonlopusta huolimatta. Viikonloppuna siis todennäköisesti tapaan suurimman osan tyttökavereista ja olen aika varma että muutama kysely mahdollisesta raskaudesta tulee. Olisi siis ollut kiva olla varma, että toukka edelleen mukana ja kasvaa... : /

Noh, näillä mennään.

Ovatko miehenne osoittaneet teille raskauden myötä enemmän huomiota? Tuntuu, että tuo ukkokulta vähän väliä on vatsakumpua silittämässä, kehumassa kauniiksi ja osoittamassa rakkauttaan :heart: Ihanaa, vaikka en taida kyllä tällä hetkellä olla niin hekumallisen näköinen mitä hän antaa ymmärtää. Kaippa tuo kuitenkin tykkää kun kerta on vihillekin viemässä

( .) Mulla on ehkä vähän alkanut olemaan poikaolo... ainakin jos pahoinvointi oli tässä. Tytöstä meinaan pönttö oli mun paras kaveri sen 16 viikkoa! Mutta ihan täydellinen poika- tai tyttöolo ei vielä ole. Vointi on jees paitsi että työnteko ei maistu - liekö joku oire raskaudesta vai yleistä velttoutta

Kiket 8+4

 

Missie :hug: Älä menetä toivoasi, kovin ovat tosissaan aikasessa tuon ultraamisen suhteen!

LepikonHeta Kuulostaa niin ihanan vastarakastuneelta! :heart: Me ollaan oltu reilu vuosi naimisissa ja joka aamu sitä huomaa, kuinka maailman ihanimman ja sopivimman miehen kanssa sitä on yhdessä! :heart:

Meille ei ole vielä kovinkaan kommentteja raskaudesta tullut kun ei olla vielä kerrottu kavereille Mutta varmaan on aika odotettu asia, sillä koko ajan on kyselty, joko pikkukakkosta aletaan tekemään. Oli kyllä aika yllättävää, kuinka paljon tuota kysymystä on tullut, kun yksi lapsi on saatu. Täällä päin tuntuu olevan aika itsestäänselvää, että lapsia on useampi ja kaveri tulee toiselle tehdä, vaikka ei millään uskonnollisella alueella ollakaan. Välissä alkoi jo ahdistamaan :| Meillä on ollut toiveessa jo alusta asti pieni ikäero, mutta yrityksen alkamisesta ei olla kerrottu kenellekään.

mymosa on kyllä ihana maha! Täällä turvotus tulee ja menee. Välillä maha näkyy selvästi, varsinkin illalla mutta aamusella ja tyhjällä mahalla ei mitään oikeastaan erotu. Oksentaminen ja pienet annokset ovat vähentäneet sitä ilmapalloturvotusta :snotty:

caisachu Tervetuloa mukaan!!


Mielitekoja täällä ei oikeastaan olo, sillä joudun tosissaan miettimään, mitä edes haluasin syödä. Ruokahalu on aika huono ja syömisen jälkeen noin tunti paha olo iskee ja oksentaminen nyt näyttää seuraavan kunnon ruuasta.
Mietin jo hetkisen ostanko ne rannekkeet, mutta päätin vielä sinnitellä Viimeksi mulla loppui pahoinvointi viikolla 9-10 ja vaikka raskaudet on erilaisia niin toivon, ettei tämäkään äklötys enää kauaa kestä


Möppis ja Arhippa 8+0 POKS!

 

En oo jotenkin vaan saanu aikaseks kirjotella tänne. Kuulumiset olen kyllä käynyt lukemassa päivittäin ja ihana on ollukin lukee hyviä ulrtakuulumisia En millään malttais oottaa omaa, ens to olis sit vasta mun vuoro. Puuh..
Viimeviikolla kävin yksityisellä ultrassa varmistamassa että, kohdussa varmasti jotain on, eikä ulkopuolella. Ja kuulema kaikki näytti hyvälle ja priima raskaus <3 Mutta nyt sitä sit on alkanu pelkäämään, että jos sit on vaikka se tuulimuna, tai jos se sit ei siltikkään vaikka ookkaan kohdussa, vaikka kuvasta kyllä itsekkin näin :/ (Miksi kaikkea pitää miettiä!!!?) Harmittaa kun tää kaikki ihanuus jää pelon varjoon.. tuntuu, että kun yritystä takana 3v, niin miten se nyt viimein muka olisi onnistunu, tuntuu että jotain tässä on "pakko" olla.
Mutta sitten hetkittäin osaa pyyhkiä kamalat ajatukset pois ja iloita ja uskoa siihen että kaikki menee hyvin

Viikonloppuna kerroin äidille, itkun ja halauksen kanssa asian vastaan otti, (itkettiin kyllä sit molemmat ) niin oli onnellinen, on kuulema jo odotellutkin Kyllä kertominen helpotti, hävis salailun tunne

Ruuat ja hajut; Mulla on lähinnä iltapainotteista ollu huono olo ja ällötys, paitsi tänä aamuna oli. Koirille kun antaa ruuan niin tekee kyllä niin pahaa :x En tiiä johtuuko raskaudesta vai haiseeko noi oikeesti noin kamalalle, ei oo ennen ollu. Kahvi ei maistu kovinkaan hyvälle enään joten olen vähentäny, että vain kerran päivässä. Pää tulee muuten kipeeks jos ei juo, niin pitää joka aamu kupillinen ottaa että töissä on helpompaa. Närästämäänkin on ajoittain ruvennut. Hisulakat ja kasvovedet, tuntuu että tukehtuu kun niiden haju tuntuu tunkeutuvan keuhkoihin ja aivoihin kun niitä laittaa.
Ihanaa aikaa

amalia 6+5

 

Ruuasta : En pysty syömään makeaa, mikä on kohdallani todellinen ihme. Ainoa poikkeus on valmiit mehukeitot, joilla piristän oloani. Mieluiten söisin perunaa ja kanakastiketta.

Missie : Jaksa uskoa vielä, että alkio löytyy! Ymmärrän kyllä, että odottavan aika on pitkä ja ehdit varmaan miettiä monta kertaa asiaa ennen uusintaultraa. Kaikki voi kuitenkin vielä kääntyä parempaan suuntaan.

Amalia Tunnistan itsessäni tuon saman tunteen kuin sulla on eli vaikka tietää, että on raskaana ja kaiken pitäisi olla ok, niin silti sitä miettii, mikä tässä menee pieleen... Itse mietin, että kun olen näin vanha (39v), niin eihän tää voi mennä kuten opetuselokuvissa.

Varasin tänään varhaisultran ja se on ensi viikon tiistaina. Jännittää!

Pahoinvoinnista On mukava lukea, että joillakin teistä pahoinvointi alkaa jo hellittämään. Se antaa minullekin toivoa paremmasta. Mun piti mennä tänään töihin s-loman jälkeen, mutta tiesin jo yöllä, ettei se tule onnistumaan. Mun pahoinvointini on aaltoilevaa ja päivään mahtuu sekä hyviä että huonoja hetkiä. Nyt mulla oli poikkeuksellisen pitkä huono hetki. Pahoinvointi yökkäilyineen alkoi eilen klo 14 ja se on ilmeisesti nyt "jo" loppumassa...ainakin kaurapuuro maistui hyvin eikä ole vielä aiheuttanut yökkimisiä. Onneksi tämä pahoinvointi palkitsee toukokuussa :heart:

Miehen antamasta huomiosta Mun mies kysyy useaan otteeseen päivän aikana puhelimitse/tekstarein/kasvokkain, miten voin. Kun olen huonovointinen, hän halaa ja lohduttaa. Mies myös antaa huomiota vatsalleni ja juttelee "Ossille". Osaan arvostaa saamaani huomiota, koska vanhempien lasteni isää ei juuri raskauteni aikoinaan kiinnostanut.

Aurinkoista päivää kaikille!
t. Eemas 6+4

 

Huonoja uutisia!
Tyhjää pussukkaa olen kanniskellu, eli tuulimuna todettiin tänään ja raskaus pistetään kesken kemiallisesti. Suru on suuri, mutta näin luonto oli päättäny tehdä mun kohdalla
Mut voi siis siirtää pois, menetyksen kohdanneisiin.
Mä siirryn takavasemmalle odottelemaan uusia mahdollisuuksia...

Toivon teille kaikkille mahdottoman paljon onnea odotukseen :heart:

 

Haidippiduu :hug: Voimia :heart:


Eemas Tuntee itsensä jotenkin niin voimattomaksi, tietämättömyys uuvuttaa ja tietokin saattaa satuttaa, mutta toivotaan parasta :heart: Mulla ensimmäinen raskaus (saa lisätä) ja kaikki niin kamalan uutta, tuntemukset ja kaikki. Koko ajan miettii mikä on normaalia ja mikä ei. Ikää on vasta vajaa 23v ja sikis olenkin pelännyt aijemmin, että lääkärissä sanotaan että, olet nuori, sinulla on aikaa veilä, mutta onneksi ei ja päästtiin lapsettomuus tutkimukset alottamaan. Toivottavasti neuvolassa tajuaa huoleni, odotan niin kovasti että pääsen sinne juttelemaan.

 

Onnea kaikille jotka naimisiin on menossa :heart: Itsellä tulee ens kesänä 2vuotta ihanaa avioelämää täyteen Taidettiin seurustella 4kk sit kihloihin ja esikoista kun odotin mentiin naimisiin.
Ja ihanista ultrauutisista kans Mua on alkanu jo pelottaa kun en saa noita sydänääniä kuuluu dopplerilla, ja niin monet on jo täällä kuullu :/ Mulla oli ed raskaudes etuistukka ja se vaikeutti neuvolassaki noitten löytämistä, oliskohan sama juttu taas??

Meillä on kans nimet jo molemmille sukupuolille mietittynä Eikä oo poika- eikä tyttöoloa Tai on joo mut se vaihtuu päivittäin. Ainakin älytön karvankasvu lisääntyny!! :O Viime raskaudes oli melkein päinvastoin. Mut noi varmaan johtuu hormooneista, ja niitähän nyt riittää!

Meillä käydään kans ensiks Ultras ja sielt suoraan samantien verikokeisiin, outoo et noi käytännöt vaihtelee noin paljon!

Haidippiduulle paljon voimia ja haleja!! :hug:

Mulle kävi taas huonosti sokerirasituksessa...Ensinnäkin pässi minä menin sinne 3vkoa etuajassa Sanoivat hulluks kun pahimmassa raskauspahoinvoinnissa tuun juomaan sitä litkuu, mut onneks selvisin :x
Sit soittelin tuloksia niin 2 ekaa arvoo oli yli raja-arvojen, elikkä samantien lähetettä äitiyspolille ja diabeteshoitajalle...ARGH! Olin niin varma et saan puhtaat tulokset ku en oo herkutellu ja makee ei oo maistunu mut toisin kävi Nyt sit alkaa tarkka syyni ja varmaan joudun taas raskauden lopussa painoarvio ultraan yms.
Oli kyllä hivenen outoa kun hoitsu(joka otti verikokeet) sano mulle heti sen paastoarvon(5,4) ja et se on muka hyvä. Sit neuvolast sano et paastoarvo oli 6.0. Pikkasen ihmetytti mistä ne sai noin eri arvot ?

Joku kyseli miesten huomionosoituksista nyt kun on raskaana... Meillä on mies kohdellu kun kuningatarta nyt täytyy kyllä ihmetellä miten se jaksaa mua ja esikoista välillä Mies pitää parhaillaan unikoulua esikolle(mä en oikein saa osallistua) ja samal hoitaa mua ku mä oon niin LOPPU xD kaikesta lepäämisestä!

Nyt pitää mennä syömään ja skriivaa tota ihanaa ruokapäiväkirjaa ettei tuu sanomist!

pöhkis 9+2

 

Haidippaduulle voimia ja onnea uuteen yritykseen :hug:

Ruoka: Maistuu oikeastaan kaikki, mitkä ennenkin, mutta napsiminen on lisääntynyt ja se ei ole kyllä hyvä juttu. Eilen ostin kaupasta paljon hedelmiä ja porkkanoita. Jospa se porkkanan rouskuttaminen korvaisi napsimisen opcorn: Oikeastaan, jos oikein tarkkaan miettii, niin kaikki raikas ja tuore on tällä hetkellä in ja saa hyvän olon aikaan. Niitä siis yritän suosia. Ja jogurttia uppoaa kyllä aika paljon.

Me miehen kanssa alettiin tapailla 6/10 ja siitä asti laskemme seurustelleemme. Olemme tunteneet jo kauemmin toisemme. Kihloihin menimme 1/11 ja häät nyt sitten 11/11. Eli aika nopsaa on touhu toisaalta, mutta tuntuu niin vietävän hyvältä ettei voi olla kuin varma, että tämä on tässä! :heart: Ensimmäinen raskaus meillä alkoi jo viime vuoden syyskuussa (joka meni siis kesken) eli aika pian seurustelumme alusta. Olemme miehen kanssa sitä paljon käyneet läpi ja miettineet, että ehkä niin oli vain tarkoitettu, että saamme enemmän aikaa olla kahdestaan (vaikka meillä pieni tyttö jo onkin minun edellisestä liitosta). Asia lähensi meitä hirmuisen paljon ja tuntuukin, että meidän välillä on sellainen side, jota ei voi mikään tai kukaan rikkoa.

No, meni taas minäminä höpinöiksi, sori

Kävin muuten lukemassa tuolla syyskuisissa ja lokakuisissa synnytystarinoita ja maaliskuisissa (ystäväni odottaa maalisvauvaa) katsomassa vauvamasuja. Tahtoo kanssa pian oikean vauvamasun!

 

Haidippiduu :hug: ja Missielle paljon paljon tsemppiä! toivottavasti seuraavasta ultrasta saat parempia uutisia.

miun mielestä täysimetys oli kaikkein helpointa ja vähimmin sitovaa aikaa. kun ei oo sukua lähellä ni sillon vauva-aikaan oli niin helppo rientää kun ei tarvinnu sen kummemmin miettiä eikä ollu väliä mihin aikaan oli missäkin. vauva nukku sylissä/kärrissä ihan missä vaan. nyt on jo sosiaalinen elämä kärsiny paljon paljon enemmän kun ei tota 2v voi niin kauheen usein valvottaa kun vanhemmat tahtoo ravintolaillallisen ja pitempi ilta onnistuu ainoastaan ja vain silloin kun tyttö suostuu nukkumaan kärrissä. hoitajia ei käytetä iltasin ku tyttö on muutenki niin monta tuntia viikossa hoidossa ja isänsä ei halua muutenkaan ku välillä hyvä et ne näkee viikolla työtahin ja -matkojen takia.

ruokaa menee ihan samalla lailla kuin ennenkin. yks huolestuttava oireen puute lisää... :|

miun mies on onneks matkalla tänää kun nykyään jo pelkkä sen naaman näkeminenki ärsyttää. että potuttaa koko tapaus!! siis 24h potutusta ja suurimmaks osaks miestä vastaan ja sillähän ei ikinä sitä kärsivällisyyttä edes ollu!! 3n edellisen alkuraskauden aikana on menny paljon paremmin, mut nyt menee sukset ristiin lähes joka kerta kun puhutaan. tuskaa ku tuntuu et aina ollaan huutamassa, mut meneepähän odottelu sujuvammin ku ei ehi murehtii niin paljoo ku pitää miestä manata. joo, ei oo tylsää ei. välillä kaipaisin enemmän sen tukee, mut sen suhteen ei olla ikävä kyllä ikinä ymmärretty toisiamme (10v yhessä), joten etin sen tuen suosiolla muualta -> tyttökaverit ja täältä.

hei te jotka ootte jo pitemmällä! :wave: tunnetteko jo kohtua jos esim. makaatte selällään? viimeks huolestuin kun oireet katos ja sit aloin huolestumaan ihan tosissaan kun en tuntenu mitään kohtuun viittaavaa ja oon käsittäny et rv10 sen vois jo tuntee.

 

Suuret voimahalit Haidippiduulle :hug: ja onnea uudelleen yritykseen.

Missielle nyt kovin paljon jaksamista ja kärsivällisyyttä.

Tämä aamu meni minulla vessan lattialla maatessa kun "vähän" oksetti ja pyörrytti aamulla. Ihan hirveää heti aamusta alkaa oksentamaan kun mahassa ei ole mitään niin se on semmoista loputonta kakomista. Mutta onneksi neuvolasta sitten lupasi kirjoitella reseptiä tuohon pahoinvointilääkkeeseen jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä ei kyllä sitten taas tunnu kun on saanut syötyä ja tuolla raikkaassa syysilmasa lenkkeiltyä. Mutta tosiaan tänään tuli sitten ensimmäinen saikkupäivä tämän pahoinvoinnin takia.

Mies ei kyllä ole alkanut enempää huomioimaan minua kun yleensä, välillä kyllä mahaa silittelee. Jotenkin hänkin tuntuu olevan tämän raskauden kanssa vielä varpaillaan. Eiköhän se sitten ensimmäisen ultran jälkeen helpota.
Mymosa (vai olithan se sinä joka tästä kirjoitti) meillä myös mies tekee jo nyt hirveän pitkää päivää on aika paljon iltoja pois kotoa, ja jotenkin tämä raskausuutinen sai hänet myös tekemään vielä vähän enemmän hommia. Tuntuu ettei häntä näe enää kun sängyssä kun hän hipsii töistä kotiin joskus 9 aikaan illalla. Huomaa kyllä että se on vaikuttanut parisuhteeseen, mutta koitan ottaa sitten irti kaiken siitä ajasta minkä hän on kotona.

Mites muuten on käynyt muiden seksielämän? Onhan tämä aika henkilökohtainen kysymys, mutta olisi kiva tietää muidenkin kokemuksia. Minulle ei jotenkaan hormoonit sovi, koska huomaan olevani ihan yhtä haluton kun olin pillereitä syödessä ja sitten meillä vielä kuihduttanut sekin että alussa vuodin verta aina seksin jälkeen, joten tavallaan jäi pelko siihen. Vihaan itseäni tästä asiasta, koska jotenkin oli niin ihanaa kun pillereiden jälkeen seksielämä taas vilkastui ja mieskin oli todella tyytyväinen, mutta nyt sitten taas ei mitään

Mutta noh, ehkä tämä taas tästä.

Sadettaja* ja möykky 9+5

 

Mites muuten on käynyt muiden seksielämän?

Meillä on ollut aina todella vilkas seksielämä. Edellisessä raskaudessa pelkäsin, että sitä oli jopa liikaa (1-2 kertaa päivässä), mutta hormoonit vaan hyrräs eikä voinu mitään Huono puoli oli se, että aika usein seksin jälkeen supisteli ja kun raskaus meni kesken, syytin tietysti sitä seksin määrää osaksi. Silloin lääkäriltä varovasti kysyimme, että mikä olisi sopiva määrä. Lääkäri totesi, ettei normaali määrä seksiä haittaa eikä vahingoita raskautta. Mutta onko 1-2 krt/pv normaali määrä vai ei....? Mene ja tiedä. Noh, nyt on miehen työkuviotkin velottaneet meidän seksielämää ja kerrat ovat vähentyneet, noin 3-6 kertaa viikossa kuitenkin. Vielä ei ole seksin jälkeen supistellut, joten tämä tahti taitaa sopia meille. Sen verran täytyy kyllä sanoa, että pahoinvointi on kyllä osaltaa karsinut myös mun haluja - ei paljon paneskelu huvita kun oksettaa :x

 

Seksielämästä
Mulla kans vähän sama juttu, jotenkin tuntuu, että on niin varpaillaan, että jotenkin ei uskalla ja ei kyllä ole halujakaan pahemmin ollut. Vähän samanlaista kun sillon ku yritettiin saada pientä alulle. Tuntu, että kun ei tahtonu onnistua niin kiinnostus koko hommaan oli lopahtamassa, tuntu sille että parempi kun ei tee mitään niin ei tarvii toivookkaan ja sit ei taas joudu kokemaan pettymyksiä. Mutta en tiiä käykö tässä taas niin kun yleensäkkin, että sitten kun jotenkin hetken huumasta siipan kaa innostun, vaikka se kyllä on lähes aina valmis , niin sitten minulla ei innolle tahdo loppua tulla. Yleensä sit se taas katkasee innostuksen ku saa "pakit" vaikkakin syynä on väsymys tai uupumus. Mutta sit siitä taas alkaa haluton kausi.

 

Olen tänään oikein palstamme suurkuluttaja, mutta tuntuu asiaa olevan

Tuli mieleen sellainen kysymys kuin miten alhaalla teidän kohtu on? Tuntuuko esim. kun sormella koitatte? Viime raskaudessa sain lääkäriltä noottia siitä, etteivät lantionpohjalihakseni olisi kovin hyvässä kunnossa ja siksi kohtu olisi niin alhaalla ja itsekin sen sormella tunnen kun tuolta alhaalta koitan. Omasta mielestä lantionpohjalihakseni taas ovat kunnossa, niitä olen ihan erikseen treenannutkin. Onko muille tullut tällaista vastaan??

 

Kiket:

Miten koitat ja miten sen voi tunte, millä viikoilla?? Olen ensikertalainen ja kaikki uutta

Eilen illalla muuten huomasin, että mahallaan nukkumien ei enään tunnukkaan hyvältä, meinas vähän pyörimistä sit olla

 

Kiket:

Miten koitat ja miten sen voi tunte, millä viikoilla?? Olen ensikertalainen ja kaikki uutta

Eilen illalla muuten huomasin, että mahallaan nukkumien ei enään tunnukkaan hyvältä, meinas vähän pyörimistä sit olla

No silloin koitin viime raskaudessa kun lääkäri siitä mainitsi. Eli ihan vaan sormi sinne minne ei aurinko paista ja mulla ainakin tuntuu siellä sellainen kohtu. En osaa paremmin selittää.

Outo tapaus, koska se on laskeutunut noin sormituntumalle viime raskaudessa... Siksi kyselen, et onko muillakin, pitäiskö siitä huolestua jotenkin. Onhan se alttiimpi ottamaan "iskuja" vastaan esim. seksin aikana, kun on tuossa ihan hollilla. Taidan kysäistä asiaa neuvolassa ensi viikolla. Ultralääkäri ei kyllä asiasta maininnu mitään eikä kukaan muukaan gyne, jolla oon käyny. Aina on ollut kuulemma kaunis, terve kohtu (paitsi sen yhen lääkärin aikana, joka valitti niistä lihaksista ja kaikesta...). : /

 

Miehen huomion annosta, onneksi ei ole lisääntynyt On tuollanen ihana rakkasupaukkaus jo muutenkin. Mahaa ei sen suuremmin vielä ole paijannut tms, mutta sekin varmasti muuttuu kunhan pääsee ultraan mukaan ja alkaa masu olemaan enemmän raskausmasu.

Juu minä olin, joka mainitsin miehen töistä. Iltavuoroviikoilla kun ei nähdä ollenkaan, ellen satu heräämään yöllä kun tulee viereen. nice.
Mutta ymmärrän kyllä, että haluaa isyyslomansa.

Seksielämä on... noh.. vähän hukassa Jos jollekin on 3krt/vkossa väljähtänyttä niin mikä on sitten aktiivista ja missä ajassa kerkee tehä muutakin
Mun pahaolo ja väsymys on osasyynsä, sekä juurikin tuo miehen työ. Lisäksi muutettiin olkkariin, joten hyvästi oma rauha.
Onneks ei ole valittanut, mä kato näin valmistelen tuota miestä siihen sektion jälkeiseen aikaan

Menninkäinen 10+2 tj8 ultraan

 

SS, teillä on sitten sama tilanne kuin meillä, että uusioperhe ja eka yhteinen tulossa Meilläkin mies on lukenut oppaat ja tuolla odottaa vielä tuo dvd.

Tytön nimestä meillä varmaan käydään se suurin vääntö, koska pojan nimi on jo valmiina, eikä siihen ole todellakaan muita vaihtoehtoja kun edellisilläkin on joko vanhempi tai harvinaisempi nimi (tai oli sillon ku syntyi)

 

Vau meillä on uusi ketju Kauheesti ootte taas kirjotellut, ehkä pysyn jatkossa paremmin mukana..
Koitin lueskella vähän läpi tätä, mut tullut se 8 sivuu tekstii

Täällä kans on päätetty ensi kesänä ristiäisissä mennä namisiin
10 vuotta yhteis eloa ja kaksi lasta takana ja vielä vaan avoparina elellään

Soittelin eilen neuvolaankin.. Oltiin vkl:nä virossa ja takas tullessa alko sattua ylämaha vähän oikealta puolelta ihan pirusti. Itku silmään meinas tulla jos.. Välillä hävis ja sit taas seuraavana päivä tuli takas. Eilen on nyt viimisen kerran ollut.
Neukkutäti epäili närästystä, mua ei oo ikinä närästänyt. Eikä ollut muuta kun tuo vatsa kipu...
No tänään oon juonut kahvia ja vähän aamulla etos muuten olo ollut normaali. Kunnes alko pää särky, paheni vaan. Menin peiton alle ja huoneesta valot pois ja heräsin siitä sit 2 tunnin päästä.. vähän jomottaa edelleen...
Mahtaakohan tästä alkaa mun raskauden kamalat päänsäryt, molemmissa raskauksissa ollut... Mut ei noin kovia..
Kyllä tässä vähän jännittää onks tää sittenkin jtn muuta
Onneks ens ti on ultra :heart:

tässä tuli taas vuodatettua vähän omaan napaan juttuja.. Koitan olla tästä lähin enemmän mukana täällä

terv. tiuhti ja pikkuinen 10+2