KCACO,
Palaanpa vielä tänään lopuksi tähän ketjuusi. Sairauteen ja etenkään sen aiheuttamaan epätietoisuuteen ei tarvitse pystyä suhtautumaan tyynesti. "Järki ei juokse, mutta tunteet riehuvat" - tarkoitatko että sekin (vuoristorata) nimenomaan pelottaa?
Tuossa kerroit myös ns. pelkkää hyvää tarkoittavista fraaseista. Enpä minäkään osaa muuta kuin tähdentää hyvän tarkoittamista, ellei peräti paljonkin hyvän ohjaamista sinulle, mikäli sellaiseen vain pystyisin. Sillä mielelläänhän tähän kirjoittaisin isommankin myötätunto- ja haliosion sinulle, vaikka täysin tuntemattomia toisillemme olemme. Aika rohkeasti kuitenkin olet avannut itseäsi ihan näin julkisesti, niin miksipä en minäkään yhtä lailla julkisesti osoittaisi myötätuntoani. Aika älyllisesti - ei mahda mitään, mutta jotain tunnettakin haluasin sinulle välittää.
Itsensä rajallisuutta on tosiaan tällaisissa kait aika lailla turha miettiä, se ei välttämättä johda mihinkään. On vain yritettävä etsiä itsestään niitä kantavia ja positiivisia puolia, joilla tasapainottaa kaikkea. Kaiken tiedostamisen sijaan ehkä onkin ollennaisempaa tuntea nuo samat asiat.
Siinäkin mielessä kaikki tarjottu keskusteluapu kannattaa hyödyntää. Toivon, että kohdallesi osuu huomenna riittävän pätevä henkilö, joka osaa sanoittaa hyvin oman sanottavansa, mutta saa myös sinut sanomaan kaiken tarvittavan. Kirjoittaa tarvittessa runsaasti vaikka uusia sanoja sanakirjaasi. Pelkojen aukikirjoittamiseksi. Uusien sivujen kääntämiseksi. Järjen ja älyllisyyden kielenkääntäjänä tunnetasolle.
Älyllisellä tasollahan varmaankin tiedät, että kyse on sairauden hyväksymisprosessista. Ja kai se olisi jo todella harvinaista jos ihmistä ei ollenkaan tuollainen sairaus huolettaisi ja jopa pelottaisi. Alyllisesti ajatellen tuollainen hyväksyminen on varmasti pahasti kesken vielä. Silti kokemuksestakin tiedetään, että järjellä tavoiteltu tasapainokin voi olla pettävää. Kaikki pelot ja muut voimakkaimmin esille nousevat kun ovat kuitenkin tunteita. Haluan siksi toivottaa sinulle suurta menestystä juuri tuolle järki-tunne -akselille.
Ehkä tasapaino onkin juuri enempi tunnetta kuin tiedostamista. Uskoa elämään. Vapautuneesti elämistä. Kaikesta huolimatta. Ainakin vapautuneemmin kuin mitä moni ulkopuolinen uskoisikaan. Ainakin minun silmissäni vaikuttaisit olevan jo nyt aika hyvässä matkaa tuollaiseen meikäläistäkin parempaan ymmärtämiseen.
Vilpittömästi toivon, että ylität ja yllätät vielä itsesikin. Voimia kaikkeen tuollaiseen. Voi hyvin.
Toivotaan huomiselle mahdollisimman hyviä uutisia.