Mihin perustuu ajatus siitä, että nuorena jaksaa?

Niin, tuossahan se kysymys tulikin. Kun olen kovasti itse miettinyt sitä, kun aina sanotaan, että nuorena jaksaa paremmin yöheräilyt, lapsen kanssa touhaamisen jne. Onko asian tueksi jotain ihan faktaa?

Minä ainakaan en ole havainnut, että nyt nelikymppisenä unentarpeeni olisi suurempi kuin kaksikymppisenä. Pikemminkin päinvastoin. Myös monessa muussa mielessä pidän itseäni nykyään enrgisempänä ja aikaansaavampana kuin nuorempana.

En halua tällä sanoa, että lapset pitää hankkia vanhana, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, ihmiset ovat erilaisia. Mutta millaisia ajatuksia teillä muilla on asian suhteen?

 

pelkkään otsikkoon vastaten: en tiedä. Mä olen ainakin ihan hajalla, ikää 23 v. Ja siis totaalisen väsynyt töihin, lapseen, arkeen.

 

No eikö se nyt ole ihan yleinen fakta, että ihminen on nuorempana fyysisesti paremmassa kunnossa. En tiedä, mistä moinen käsitys päähäni on tullut, mutta olen aina luullut, että useimmat vaivat tulevat iän myötä ja että nuorena ihminen on vahvimillaan. Näkeehän sen esimerkiksi huippu-urheilijoitakin katsomalla.

 

Emmätiiä.

Tapasin tänään yli ysikymppisen vanhuksen, joka oli pirteämpi ja reippaampi kuin minä ikinä :ashamed:

 

Itse olin ihan uupunut 25v kun sain ekan ja toisen lapsen ( toinen syntyi kun olin 26v ) yövalvominen oli hirveää enkä ollut tottunut moiseen. Muutenkin tarvitsin paljon unta.

Nyt olen 31v ja jaksan paljon paremmin. kuopus ( kolmas lapsemme ) on 5kk vanha eikä ole ollut mitään ongelmia valvomisessa tai jaksamisessa.

 

Minulla tämä asenne perustuu ihan omaan kokemukseen. Jaksoin pienet lapset (3) ihan kohtuullisen hyvin 20-23-vuotiaana, mitä nyt se kesä kun oli vauva, oikein hankala uhmaikäinen ja melkein4vuotias teki tiukkaa.

Mutta yöheräilyt eivät paljoa arjessa tuntuneet, kroppa ei ränännyt, opiskelin lastenhoidon ohessa koko ajan heidän vauva-aikansakin ja jaksoin muutenkin hyvin.

Nyt 39-vuotiaana tekee tiukkaa toisina päivinä kahden pienen kanssa.

Mutta kai se on yksilöllistä kuten kaikki.

 

Emmätiiä.

Tapasin tänään yli ysikymppisen vanhuksen, joka oli pirteämpi ja reippaampi kuin minä ikinä :ashamed:

niin ja meidän mummo on 83v ja pelaa tennistä ja lenkkeilee päivittäin pitkiä lenkkejä. toisin kuin minä

 

Musta tuntuu, että samalla tavalla olisin jaksanut esim. 10 v. sitten kuin nyt. Samanlainen unentarve oli silloinkin. Mutta ehkä henkisesti olis voinut olla rankempaa, kun silloin mulle oli niin tärkeää kaverit ja kokea hirveästi asioita ja päästä menemään vapaasti. Näin ajattelen nyt, mutta enhän voi tietää, kun en ole ollut äiti parikymppisenä.

 

niin ja meidän mummo on 83v ja pelaa tennistä ja lenkkeilee päivittäin pitkiä lenkkejä. toisin kuin minä

Ehkä mekin sitten kasi-ysikymppisinä jaksetaan?

 

Noin kuin Säpäle sanoi. Omalta kohdaltani voin sanoa, että parikymppisenä olen ollut energisempi kuin nyt neljääkymppiä lähetessä. 20-vuotiaana jaksoin vielä leikkiä lasten kanssa, olkoonkin, etteivät olleet omia Toki mitä itse sanontaan tulee, siinä nuoren vastakohtana taitaa olla vanhuusikä, eli 80-vuotiaan näkökulmasta 40v. on varmaan vielä nuori.

 

Biologisesti pitäs olla huippuvireessä. Mutta tuntuu, että moni nuori nykyään inhoaa kehoaan ja mieltään päätellen siitä kohtelusta johon itsensä alentavat.

 

No eikö se nyt ole ihan yleinen fakta, että ihminen on nuorempana fyysisesti paremmassa kunnossa. En tiedä, mistä moinen käsitys päähäni on tullut, mutta olen aina luullut, että useimmat vaivat tulevat iän myötä ja että nuorena ihminen on vahvimillaan. Näkeehän sen esimerkiksi huippu-urheilijoitakin katsomalla.

No onhan se varmaan niinkin. Ehkä itse ajattelen erityisesti tuota uniasiaa. Minä kun uskon ihan aidosti, että minulle yö- ja aamuheräämiset olisivat olleet paljon tiukemmassa jos olisin saanut lapset esim. 15 vuotta nuorempana. Mutta yksilöllistä varmaan tämäkin.

 

Mä olen saanut lapsen 19-, 22-, 23-, 28- ja 31-vuotiaana. Kahden viimeisen lapsen kanssa on huonosti nukuttu yö näkynyt aina seuraavana päivänä naamasta ja muutenkin rupsahdin neljännen lapsen saatuani 10 vuotta vanhemman näköiseksi

 

No onhan se varmaan niinkin. Ehkä itse ajattelen erityisesti tuota uniasiaa. Minä kun uskon ihan aidosti, että minulle yö- ja aamuheräämiset olisivat olleet paljon tiukemmassa jos olisin saanut lapset esim. 15 vuotta nuorempana. Mutta yksilöllistä varmaan tämäkin.

No eihän se nyt ole kiinni pelkästään tuosta uniasiasta. Jos olet fyysisesti hyvässä kunnossa, jaksat yöheräämiset paremmin, kuin jos olet huonossa kunnossa. Ja oletus on se, että nuorempana ihminen on fyysisesti paremmassa kunnossa. Muita tekijöitähän on mahdotonta arvioida ja on turhaa myöskin verrata sitä naapurin 80-vuotiasta mummoa ja itseään. Yhtä tyhmää on verrata "tervettä" tupakoitsijaa ja syöpään sairastunutta savutonta ystävää.

 

Kyllä mä oon huomannu lähipiiristä että parikymppiset äidit jaksaa paremmin kuin kolmekymppiset. Sisko sai esikoisen 22-vuotiaana ja sanoi että jaksoi silloin paljon paremmin kuin nyt kun sai kuopuksen 33-vuotiaana.

Teineistä en sitten tiedä, mutta epäilen että ne jaksaa huonommin.

 

Jaa, yksilöitä ollaan kaikki. Eipä ne kaikki parikymppisetkään välttämättä ole kovin kummoisessa kunnossa, fyysisesti, toisaalta, moni nelikymppinen saattaa olla huippukunnossa!

Mun on pakko nyt vähän hehkuttaa, kaikki, siis KAIKKI tutut ihmettelevät, miten mä jaksan ja olen jaksanut. Minä siis olen 44 v, ja kaksospojat kohta 4,5 v. Ja nuo kun ovat todella vilkkaita poikia, ei silti ylivilkkaita, luojan kiitos! Mutta vauhtia, vipinää ja vaarallisia tilanteita on päivittäin, ja ihan hienosti mä olen noi jaksanut hoitaa, univajeista ja muista asioista huolimatta. Kolmekymppinen sisarukseni ja saman ikäinen veljeni vaimo kyllä ovat olleet hieman vähäenergisempiä ollaan paljonkin aiheesta puhuttu, ja he kuten moni muukin on sitä mieltä, ettei jaksaisi tätä mun elämää.

No, näytinhän minäkin aika zombielta tuossa taannoin, mutta hei, kukapa ei, kun on kerännyt univajetta 4,5 vuoden ajan. Nyt on jo peilikuvakin ihan erilainen, pirteämpi ja kivampi katsella, energiaa riittää vielä yrittämiseenkin. Nyt se siis pyörähtää kunnolla käyntiin, tai niin toivon, kun osallistun Osaava nainen-messuille omilla tekeleilläni! On niitä tehtykin, enkeleitä, wanhoja ikkunoita...toivottavasti löytyy hyvä kohderyhmä, jotka ovat noista tarpeeksi kiinnostuneita ja tykästyneitä myöskin ostaakseen. Tai sitten saa koko suku joululahjaksi enkeleitä.

No niin, tarkoitan, se on ihan vain ihmisestä itsestään kiiinni, miten jaksaa minkäkin ikäisenä, omasta kunnostaan kun pitää huolta ei nuo yöheräilytkään ihan helvettiä ole. Melkein vain...tosin mulla nuo herätykset oli vähän turhan tiuhaan, enimmillään yli 10 kertaa yössä...

Sori, kirjoitusripuli kai iski! :snotty:

 

Mulla ainakin unentarve on selkeästi vähentynyt iän myötä ja toisaalta unirytmi aikaistunut. Suurin osa lapsista on aika aamuvirkkuja. Parikymppisenä olisin ollut ihan zombie jos mut olis joka aamu herätetty kuudelta, semmoista rytmiä töiden takia noudatin joskus, mut en mitenkään vaan kyennyt saamaan unen päästä kiinni mihinkään järkevään aikaan vaan univelkaa sit kertyi aina koko viikko, tätä puolisen vuotta eikä rytmissä tapahtunut silti mitään muutosta. Nykyään ei tee mitenkään tiukkaa herätä viideltäkään ja hyvin sopeudun menemään nukkumaan vaikka ysiltä, mikä aiemmin olisi ollut ihan totaalisen mahdotonta.

Yksittäisiä valvottuja öitä kesti kyllä nuorempana jotenkin paremmin.

Fyysisesti olen nyt ihan varmasti paremmassa kunnossa, kiitos sen, että oon vihdoin tajunnut etten ole ikuisesti nuori, vaan mun on pakko pitää itsestäni huolta.

 

mielenkiintoista, en ole tätä seikkaa ennen ajatellut,eli unentarvetta, joka usein tuntuu nuorilla olevan suurempi. Vanhemmat ihmisethän useimmin ovat aamuvirkkuja niinkuin lapsetkin. Olin 22 kun esikoinen syntyi, nyt lapsia 2 ja edelleen olen mielestäni nuori, mutta mulle tekee tiukkaa se, että aamulla pitä herätä niin aikaisin, viikonloppusinkin. Vaikka meillä saa nukkua joskus jopa 8 asti, mutta silti on vaikeeta nousta sängystä. Pakkohan se on. Kun oltiin miehen kanssa lomalla, niin paras asia molemmista oli se,että sai nukkua aamulla pitkään

 

Nuorena on tyhmä ja tyhmät jaksaa. Fiksut pääsee helpommalla.

 

Kai se on samanlainen yleistys mitä moni muukin fraasi. Itselläni asia on tosin juuri toisinpäin. Nuorena tarvitsin unta todella paljon. Kolmekymppisenä opin vasta valvomisen taidon. Onneksi sain lapset vasta sen taidon opittuani.