E
elämä ikkunan takana
Vieras
Tää on kait ihan hölmöä ja tyhmää ja keskenkasvuista ja ties mitä, mutta pakko purkautua tästä kateudesta/katkeruudesta mitä liekin...
Meillä on 4kk ikäinen vauva, jolla on koko ajan ollu mahavaivaa välillä enempi ja välillä vähempi. Korvikkeella menty syntymästä lähtien. Seurasin nyt viikonloppuna kun oltiin kaverin kanssa shoppailemassa että minkälaista elämä, oleminen ja kulkeminen on ns. normaalin vauvan kanssa (oon sitä mieltä että tuo meiän vauvan oireilu ei ole ihan normaalia). Kaverin vauva söi kun tuli nälkä, röyhtäisi, seurusteli ja kun tuli väsy, asettui vaunuihin pitkälleen. Ei huudellut mitään ylimääräistä.
Me kun ei viitsitä paljon ihmisten ilmoilla kuljeksia, ensin kamala rumba tuon maitopullon lämmityksen kanssa. Sitten kun tuo saa huutokohtauksia syötön aikana ja jälkeen, ja se pulauttelu... pitäis kuljettaa itellekin varavaatteita mukana joka paikkaan. Joten aika minimaalista on meiän sosiaalinen elämä ollu ja tulee varmaan olemaankin niin kauan kunnes nää ongelmat loppuu (ja milloinkahan sekin aika koittaa, näkis vaan...)
Neuvolassa olen maininnu asiasta eli tuosta pulauttelusta, itkuisuudesta ja selkä kaarella huutamisesta miltei joka käynnillä, ei mitään konkreettista neuvoa saati lääkäriaikaa ole saatu. Itkettää vaan neuvolasta tultua kun ei saa apua. Yksityiselle ei ole varaa mennä (katsoin netistä lähikaupungin erikoislääkäreitä, 150e/kertakäynti juu kiitos ja näkemiin), vakuutusta ei ole. Ja sitten mietin että entä jos mitään ongelmaa ei olekaan, oon vaan omassa pienessä päässäni "keksiny" kaiken...
Oikeesti oon kateellinen niille joilla vauvat pystyy syömään ja olemaan ihan normaalisti, ihan vihaksi pistää kun tuon kans kaikki tuntuu niin vaikealta. Vaikka eihän se tietenkään vauvan vika ole.
Meillä on 4kk ikäinen vauva, jolla on koko ajan ollu mahavaivaa välillä enempi ja välillä vähempi. Korvikkeella menty syntymästä lähtien. Seurasin nyt viikonloppuna kun oltiin kaverin kanssa shoppailemassa että minkälaista elämä, oleminen ja kulkeminen on ns. normaalin vauvan kanssa (oon sitä mieltä että tuo meiän vauvan oireilu ei ole ihan normaalia). Kaverin vauva söi kun tuli nälkä, röyhtäisi, seurusteli ja kun tuli väsy, asettui vaunuihin pitkälleen. Ei huudellut mitään ylimääräistä.
Me kun ei viitsitä paljon ihmisten ilmoilla kuljeksia, ensin kamala rumba tuon maitopullon lämmityksen kanssa. Sitten kun tuo saa huutokohtauksia syötön aikana ja jälkeen, ja se pulauttelu... pitäis kuljettaa itellekin varavaatteita mukana joka paikkaan. Joten aika minimaalista on meiän sosiaalinen elämä ollu ja tulee varmaan olemaankin niin kauan kunnes nää ongelmat loppuu (ja milloinkahan sekin aika koittaa, näkis vaan...)
Neuvolassa olen maininnu asiasta eli tuosta pulauttelusta, itkuisuudesta ja selkä kaarella huutamisesta miltei joka käynnillä, ei mitään konkreettista neuvoa saati lääkäriaikaa ole saatu. Itkettää vaan neuvolasta tultua kun ei saa apua. Yksityiselle ei ole varaa mennä (katsoin netistä lähikaupungin erikoislääkäreitä, 150e/kertakäynti juu kiitos ja näkemiin), vakuutusta ei ole. Ja sitten mietin että entä jos mitään ongelmaa ei olekaan, oon vaan omassa pienessä päässäni "keksiny" kaiken...
Oikeesti oon kateellinen niille joilla vauvat pystyy syömään ja olemaan ihan normaalisti, ihan vihaksi pistää kun tuon kans kaikki tuntuu niin vaikealta. Vaikka eihän se tietenkään vauvan vika ole.