A
"Apua"
Vieras
Nyt olisi taas kaksplusviisaiden mielipiteiden aika.
Mulla on esikoisella eri isä ja yhteishuoltajuus. Aikanaan kun olin esikoisen isän kanssa hän oli äärimmäisen vaikea ja ongelmallinen ihminen. Rikoksia, väkivaltaa huumeita jne. Pääsin hänestä eroon turvakodin kautta kun esikoiseni oli 2kk.
Kun tytär oli 3v hän alkoi kiinnostumaan tästä ja vaikutti siltä että asiat ovat kunnossa hänellä. Osalta myönnän että pelkäsin häntä liikaa kysellääkseni niin paljon kuin olisi ehkä tarvinnut.
Asumme eri paikkakunnalla ja tyttäreni on käynyt hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja tästä ajasta hän on aina yhden yön ollut isällään ja muuten mummullaan. Isällä on ollut naisystävä ja tämän kanssa yhteinen pieni lapsi ja he erosivat kesällä.
Pari viikkoa sitten mummu soitti mulle että ovat exäni isän kanssa tulleet siihen tulokseen että tyttöä ei voi sinne enään antaa. Että exälläni menee niin huonosti että ei käy töissä. Oli kuulemma ollut todella outo tytön synttäreillä.
Otin yhteyttä exäni nykyiseen exään ja kerroin omista kokemuksistani exäni kanssa ja kysyin mikä tilanne sielä todellisuudessa on.
Minulle selvisi että exäni on käyttänyt huumeita 1,5v, on ehdonalaisessa, on ollut todella väkivaltainen, on ollut ampuma-aserikos... On ollut todella ilkeä tyttöäni kohtaan... On viimejouluna kun tyttö illalla meni sinne niin pitänyt tyttöä päihtyneenä, sammunut sohvalle kynttilät makkarissa päällä ja tyttöni ei ollut uskaltanut nukkua kun pelkää tulta ja pelkäsi herättää isäänsä
Olen ollut aivan shokissa. Olen ottanut yhteyttä lastenvalvojiin, lastensuojelutyöntekijöihin, lastenpsykologiin ja jokaiseen mahdolliseen paikkaan.
Tyttö ei isälleen enään mene.
Ei koskaan jos multa kysytään.
Asiaa ollaan nyt käsitelty tytön kanssa psykologin neuvoin ja koitetaan saada hänen oloaan pikkuhiljaa paremmaksi. Hän ei ole uskaltanut puhua mulle mitään asiasta kun pelkäsi isää niin paljon
Nyt mun riesaksi on tullut tytön mummu. Olen siis todella kiitollinen hänelle että hän otti muhun yhteyttä ja kiitollinen kun on näiden vuosien aikana huolehtinut tytöstä kun tämä on ollut siellä päin.
Hän on nyt kuitenkin ottanut todella... no rasittava aseenteen koko tilanteeseen. Tämä parin viikon aikana hän on soittanut mulle jo 7 kertaa että koska tyttö tulee hänen luokse.
Olen joka kerta sanonut että me tarvitaan nyt aikaa. Me ollaan saatu todella järkyttäviä uutisia ja tahdon että tyttöni saa käsitellä näitä rauhassa perheensä kanssa.
Tähän hän suhtautuu kuin hän ei enään koskaan saisi nähdä tyttöä ja on todella hermostunut.
En enään tiedä mitä mun pitäisi sanoa hänelle. Musta on todella röyhkeää että tässä tilanteessa hänen suurin murhe on että ei jaksa odottaa muutamaa viikkoa että saisi tytön kylään kun on ikävä. Mielestäni olisi nyt tärkeää käsitellä tämä tilanne ja että tytöllä on äiti lähellä jos hänelle tulee kysyttävää tai harmi.
Mut pitäisi tänään soittaa hänelle kun päivällä soitti kun nukuin ja mun mies puhui hänen kanssaan. Oli kuulemma aivan rikki. Oli myös mun tytölle puhunut ja sanonut että ei ymärrä miksi äiti ei anna tytön tulla ja ehkä hän ei saa enään nähdä tätä koskaan.
Voi hyvä ihme. Ihankun mun tytöllä ei olisi tarpeeksi raskaita juttuja niin nyt hänen pitää vielä pelätä että en anna hänen koskaan enään nähdä mummua.
´
Olen niin kiehumassa.
Mitä ihmettä sanon sille?
Muutenkin mua suututtaa ihan järjettömän paljon että nyt vasta koki että mulle voisi ilmoittaa mikä tilanne sielä oikeesti on. Oli tiennyt tuosta jouluisestakin ja ei ollut kertonut mulle mitään!
Nyt vasta kun tilanne on niin paha että exä meni suljetulle koki olevan tarpeellista että mulle kerrottaisiin siitä.
Exää en ole nähnyt vuosiin. Mummu on aina hoitanut noutamisen.
Puuh...
Mulla on esikoisella eri isä ja yhteishuoltajuus. Aikanaan kun olin esikoisen isän kanssa hän oli äärimmäisen vaikea ja ongelmallinen ihminen. Rikoksia, väkivaltaa huumeita jne. Pääsin hänestä eroon turvakodin kautta kun esikoiseni oli 2kk.
Kun tytär oli 3v hän alkoi kiinnostumaan tästä ja vaikutti siltä että asiat ovat kunnossa hänellä. Osalta myönnän että pelkäsin häntä liikaa kysellääkseni niin paljon kuin olisi ehkä tarvinnut.
Asumme eri paikkakunnalla ja tyttäreni on käynyt hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja tästä ajasta hän on aina yhden yön ollut isällään ja muuten mummullaan. Isällä on ollut naisystävä ja tämän kanssa yhteinen pieni lapsi ja he erosivat kesällä.
Pari viikkoa sitten mummu soitti mulle että ovat exäni isän kanssa tulleet siihen tulokseen että tyttöä ei voi sinne enään antaa. Että exälläni menee niin huonosti että ei käy töissä. Oli kuulemma ollut todella outo tytön synttäreillä.
Otin yhteyttä exäni nykyiseen exään ja kerroin omista kokemuksistani exäni kanssa ja kysyin mikä tilanne sielä todellisuudessa on.
Minulle selvisi että exäni on käyttänyt huumeita 1,5v, on ehdonalaisessa, on ollut todella väkivaltainen, on ollut ampuma-aserikos... On ollut todella ilkeä tyttöäni kohtaan... On viimejouluna kun tyttö illalla meni sinne niin pitänyt tyttöä päihtyneenä, sammunut sohvalle kynttilät makkarissa päällä ja tyttöni ei ollut uskaltanut nukkua kun pelkää tulta ja pelkäsi herättää isäänsä
Olen ollut aivan shokissa. Olen ottanut yhteyttä lastenvalvojiin, lastensuojelutyöntekijöihin, lastenpsykologiin ja jokaiseen mahdolliseen paikkaan.
Tyttö ei isälleen enään mene.
Ei koskaan jos multa kysytään.
Asiaa ollaan nyt käsitelty tytön kanssa psykologin neuvoin ja koitetaan saada hänen oloaan pikkuhiljaa paremmaksi. Hän ei ole uskaltanut puhua mulle mitään asiasta kun pelkäsi isää niin paljon
Nyt mun riesaksi on tullut tytön mummu. Olen siis todella kiitollinen hänelle että hän otti muhun yhteyttä ja kiitollinen kun on näiden vuosien aikana huolehtinut tytöstä kun tämä on ollut siellä päin.
Hän on nyt kuitenkin ottanut todella... no rasittava aseenteen koko tilanteeseen. Tämä parin viikon aikana hän on soittanut mulle jo 7 kertaa että koska tyttö tulee hänen luokse.
Olen joka kerta sanonut että me tarvitaan nyt aikaa. Me ollaan saatu todella järkyttäviä uutisia ja tahdon että tyttöni saa käsitellä näitä rauhassa perheensä kanssa.
Tähän hän suhtautuu kuin hän ei enään koskaan saisi nähdä tyttöä ja on todella hermostunut.
En enään tiedä mitä mun pitäisi sanoa hänelle. Musta on todella röyhkeää että tässä tilanteessa hänen suurin murhe on että ei jaksa odottaa muutamaa viikkoa että saisi tytön kylään kun on ikävä. Mielestäni olisi nyt tärkeää käsitellä tämä tilanne ja että tytöllä on äiti lähellä jos hänelle tulee kysyttävää tai harmi.
Mut pitäisi tänään soittaa hänelle kun päivällä soitti kun nukuin ja mun mies puhui hänen kanssaan. Oli kuulemma aivan rikki. Oli myös mun tytölle puhunut ja sanonut että ei ymärrä miksi äiti ei anna tytön tulla ja ehkä hän ei saa enään nähdä tätä koskaan.
Voi hyvä ihme. Ihankun mun tytöllä ei olisi tarpeeksi raskaita juttuja niin nyt hänen pitää vielä pelätä että en anna hänen koskaan enään nähdä mummua.
´
Olen niin kiehumassa.
Mitä ihmettä sanon sille?
Muutenkin mua suututtaa ihan järjettömän paljon että nyt vasta koki että mulle voisi ilmoittaa mikä tilanne sielä oikeesti on. Oli tiennyt tuosta jouluisestakin ja ei ollut kertonut mulle mitään!
Nyt vasta kun tilanne on niin paha että exä meni suljetulle koki olevan tarpeellista että mulle kerrottaisiin siitä.
Exää en ole nähnyt vuosiin. Mummu on aina hoitanut noutamisen.
Puuh...
