Vaikea löytää kavereita...

Pakko vähän avautua... Välillä tuntuu päivät käyvän tosi pitkiksi, vaikka riittäähän lapsissa ja kodinhoidossa hommaa, mutta olis kiva kun joskus olis jotain juttuseuraa ja lapselle leikkiseuraa. Toinen lapsista vielä ihan vauva ja ei kaipaa vielä seuraa, mutta 2v:lle olis kiva kyllä kun näkis joskus edes toisia lapsia.

Täällä tuntuu kaikki leikkipuistot huutavan tyhjyyttään ja muutenkin muut äidit olevan maanpaossa vissiin.

Ens viikolla koetetaan kyllä perhekahvilaa, saas nähdä käykö sielläkään ketään

Tylsyyden tylsyys... =/

 

Ja lisäyksenä mieskin on aina töissä, on päivässä tosi vähän kotona.. Ja tietenkin olis kiva nähdä muitakin kun vaan oma mies

 

Vähän sama vika. Kaikki kaverit ja tutut on töissä ja aika käy välillä pitkäksi.

 

No me muutettiin vajaa kuukausi sitten tänne missä nyt asutaan.... Tällä seudulla kuitenkin ollaan asuttu reilu puol vuotta.
Olis niin ihana kun olis kahvittelu, ulkoiliu jne seuraa. Kaikesta voi aina haaveilla :/

 

ei muuta kun ahkeraan seuranhakuun leikkipuistoihin ja voi täältäkin kysellä, löytyykö ketään omasta kaupungista

 

Kai sitä pitäisi lähteä sinne puistoon ja toivoa parasta. Perhekahvilassa tmv. luultavasti jäisin seinäruusuksi. Toisaalta tuo taapero on niin yltiösosiaalinen, että ainakin hänelle voisi lähteä kavereita metsästämään

 

Tonne tapaillaan osioon oon laittanu kyllä, mutta tuloksetta.
Ja niinku sanoin ni täällä leikkipuistot on jostain syystä ihan tyhjiä. Tänään aamupäivällä käytiin leikkipuistossa, mutta tyhjää oli täynnä, oltiin keskenämme koko puistossa.

Jään kanssa perhekahvilassa varmaan vaan johonkin istumaan, 2v on myös kohtuullisen ujo vieraita kohtaan, joten istutaan sitten vissiin jossain nurkassa keskenämme, mutta mennään silti kokeilemaan

 

Ihankun oisin ite kirjottanut ton! Meillä kans 2v joka kaipais kaveria, vauva myös talossa eikä mulla oo täällä paikkakunnalla ystäviä..

Harmi ettei nää jutut ikinä kohtaa silleen, että oltais samassa kaupungissa

 

No ei sattuisi vantaalta olemaan kukaan seuraa kaipaileva??

 

Ja tää äippä on Säkylästä, jos sattuis joku huomaamaan...?!?

 

Tää ois susirajalta, jos ketään kiinnostaapi

 

Helsinkiläisten mielestä susiraja alkaa viimeistään kehä kolmoselta

 

Helsinkiläisten mielestä susiraja alkaa viimeistään kehä kolmoselta

niin varmaankin. Pitää varmaan noilta susilta kysellä päiväkahviseuraa. Tosin tossa meidän mäkkärillä käpöttelee joskus karhu, niin ehkä siltä sitten

 

Itse olen hyvin läheltä Säkylää ja kaikki kaverit tervetulleita. Mutta vuorotyötä tekevänä mulla on hyvin harvoin kahvitteluaikaa edes juoda sitä kahvia yksin loppuun asti

 

Mullakin on vähän samaa ongelmaa. Muutettiin reilu kuukaus sitten mulle uuteen kuntaan. Mun mies on täältä kotoisin, joten hänellä kyllä on täällä kavereita, ja kyllä niistä mullekin on seuraa kun tulevat kylään, mutta ei he tietenkään tule tänne silloin kun mun mies ei oo kotona. Päivät on meillä aika ankeita kun ollaan pojan kanssa kaksin, enkä tunne kuin yhden toisen äidin täältä jolla on about saman ikänen poika kuin meillä. En viitsi heitäkään monta kertaa viikossa riivata tunkemalla kylään tai pyytämällä johonkin. Ollaan kyllä kovasti koitettu käydä pojan kanssa kaksin esim. leikkipuistoissa, uimahallissa ja kirjastossa satutunneilla, mutta eipä ole kovin paljoa muita näkynyt ja vielä vähemmän oon heihin edes tutustunut.

Netin kautta oon kyllä tutustunut nyt muutamaan ihmiseen, mutta yksi jonka tapasin, pitää mua varmasti jotenkin outona kun hermostuksissani höpötin hälle ihan mitä sylki suuhun tuo. Kahta muuta en oo viellä livenä nähnyt, joten katsotaan nyt. Kaikki kolme kyllä vaikuttavat mukavilta, mutta ei se aina sano sitä että tunne ois molemminpuolinen. :/

 

Sepä se. Vaikka täältä netistä kavereita löytäisikin, niin livetilanteessa ei välttämättä kemiat kohtaa. Itskin olen ujohko ja helpompi on keskustella näin näppiksen kautta. Mnullakin on tosielämässä paha tapa alkaa sössöttää ja vaahdota

Ja lisäksi pelkään, että netissä tapaamani henkilö onkin joku vanha luokkakaveri tai tutun tutuu johon live-elämässä mieluummin pitäisin välimatkaa

 

Sepä se. Vaikka täältä netistä kavereita löytäisikin, niin livetilanteessa ei välttämättä kemiat kohtaa. Itskin olen ujohko ja helpompi on keskustella näin näppiksen kautta. Mnullakin on tosielämässä paha tapa alkaa sössöttää ja vaahdota

Ja lisäksi pelkään, että netissä tapaamani henkilö onkin joku vanha luokkakaveri tai tutun tutuu johon live-elämässä mieluummin pitäisin välimatkaa

Haha, tiedän niin tuon sössötys- ja vaahtoomisongelma. Alan aina kuulostaa kauheelta kiihkoilijalta kun innostun selittämään jotain. Mutta siis oon mä kova puhumaan muutenkin, mutta harmittavan epävarma vaan välillä ittestäni.

Mut tohon jälkimmäiseen haluun kertoa, kun mun paras kaveri löytyi netin kautta, ja kun alettiin tutustumaan niin selvis että meidän miehet on olleet pieninä hyviä kavereita keskenään ja samalla luokallakin joskus. Ei me annettu se häiritä, ja itse asiassa oli tosi kiva viime kesänä hengailla rannoilla yms. molempien perheiden kesken kun miehetkin tuli juttuun enemmän kuin hyvin.

 

Kirjauduin sitten sisään.

VIERAS: jos susta tuntuu että sulla olis joskus aikaa kahvitella, ulkoilla yms, ni laita yv:tä.

(Olen siis ap =) )

 

Yksinpuhelua .... Mutta nyt koneelta pois vaihtamaan pienokaisen vaippa ja kattomaan haluisko isompi jo herätä päikkäreiltä...