[QUOTE="Tiia";24688806]Mulla on kohta kaksi vuotias ja 2 kuukauden ikäiset tytöt. En millään jaksaisi tätä rumbaa kotona, en saa mitään kotitöitä tehtyä ja mua väsyttää. Lisäksi olen alkanut tuntea esikoista kohtaan ärsytystä ja suorastaan vihaa välillä. Jatkuvasti vinkuu jotain ja läpsii vauvaa. Esikoinen ei ole koskaan ollut päiväkodissa, mutta hoidossa kavereilla ja isovanhemmilla paljonkin, eli sinänsä varmaan pärjäisi ihan hyvin.
Me ei käydä puistoissa tai missään, missä olisi toisia lapsia, niin seurakin tekisi varmaan hyvää? Muita lapsia kohtaan tyttö käyttäytyy väkivaltaisesti, tönii, lyö ja repii. Siitä olen vähän huolestunut, tai lähinnä hävettää mitä muut ajattelee..
Mutta en vaan jaksa tätä, kun en saa mitään järkevää tehtyä päivisin, istutaan vaan sisällä. Haluaisin keskittyä vauvaan ja iltaisin jaksaa harrastaa itsekkin. Yöt lapset kyllä nukkuu hyvin, mutta nämä päivät on rasittavia. Odotan aina kuin kuuta nousevaa kello kolmea, kun mies tulee töistä ja saan vapaata tästä. Mitä mieltä olette, onko oikea väärä ratkaisu laittaa tuo isompi tyttö päiväkotiin?[/QUOTE]
Onko sinulla synnytyksen jälkeinen masennus tai samankaltaisia oireita? Kuulostaa vähän siltä. Sinuna ottaisin yhteyden neuvolaan, keskustelisin olostani ja ottaisin vastaan apua jos yhdessä löydätte jotain sopivia tukimuotoja.
Joissain tilanteissa saattaa olla hyvä ratkaisu, että isompi lapsi menee päiväkotiin vaikka äiti on kotona pienemmän kanssa. Esim. erityislasten tapauksissa tai jos äidin voimat kerta kaikkiaan loppuvat (kuten synnytyksen jälkeisessä masennuksessa saattaa käydä). Muutoin, "viriketarkoituksissa", olen sitä hyvinkin vastaan päiväkodissa itse työskentelevänä. Voi, kun ne äidit ja isät viettäisivät vaikka viikon päiväkodissa, näkisivät miten raskasta päiväkotielämä etenkin noin pienelle lapselle on (vaikka siellä hyvin viihtyisikin), miten paljon melua, hälyä, ihmisiä jne. Ja minä olen aina työskennellyt pienissä päiväkodeissa, joissa on suhteessa pienet ryhmät ja lapsista todella välitetään. 30 lapsen päiväkodissakin lapsen "ohi" saattaa kulkea 50-100 ihmistä päivän aikana vanhemmat, työntekijät, harjoittelijat ja lapset mukaanlukien. Se on uuvuttavaa ja on syynsä, miksi lapset ovat päiväkotikauden lopussa ennen lomaa aina jo ihan väsyneitä.
Tokihan päiväkodissa on ohjatut tuokiot ja lapsiseuraa. Tosiseikka kuitenkin on, että tuon ikäinen lapsi ei vielä kaipaa kavereita. Sen aika tulee vasta myöhemmin. Lisäksi hän oppii moninkertaisesti enemmän asioita kotona touhuamalla, äidin kanssa leipomalla, siivoamalla, maata tonkimalla yms. kuin istuessaan lauluhetkellä. Noin pienelle jokainen tilanne on oppimistilanne, ja vanhemmilla on paljon enemmän aikaa annettavana kuin päiväkodin aikuisilla. 2-vuotias on vielä ihan pikkuruinen, ja kokee hylkäyksenä että hänet laitetaan hoitoon jotta äiti saa olla kahdestaan vauvan kanssa. Teidän tapauksessa hoitopäivät olisivat vielä pitkiä, eivät lyhyitä osahoitopäiviä.
Sanoit myös, että lapsella ei ole rytmiä, koska olet kokenut sen helpommaksi. Jos hän päiväkotiin menee, hänellä on pakko olla rytmi. Tai hänelle päiväkodin myötä tulee sellainen. Jaksaakseen hoitopäivän, hänen on pakko mennä illalla suht. aikaisin nukkumaan, ja nukkua todennäköisesti hoidossa päiväunet. On pakko nousta aamulla ajoissa, ja todennäköisesti tämä tapahtuu myös viikonloppuisin, koska lapselle muodostuu sisäinen rytmi. Jos lapsen päätätte tosiaan laittaa hoitoon, niin lapsen edun vuoksi suosittelen, että alat muodostaa hänelle rytmiä.
Sinuna hakisin apua itselleni. Neuvolan keskusteluapua jo ehdotinkin. Oletko puhunut miehesi kanssa tunteistasi? Voisit ottaa itsellesi harrastuksen, jossa saisit omaa aikaa ja aikuista seuraa. Onko teilläpäin puistoja? Olisi lapselle paljon pehmeämpi vaihtoehto viedä hänet muutamana päivänä viikossa puistoon, jolloin sinä saisit hengähdystauon ja lapsi ulkoilua. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta luulen että se rytmi ja rutiinit ja säännöllinen päivittäinen ulkoilu pidemmän päälle todella helpottaisivat elämäänne -sinä saisit lapsen uniaikoina omaa aikaa, lapsi pystyisi ennakoimaan päivän kulkua eikä hänen tarvitsisi uhmata niin paljon (kai tiesit, että hänen käytöksensä johtuu uhmaiästä ja tod.näk. sopeutumisesta uuteen tilanteeseen isosiskona), ja ulkona hän saisi purkaa energiaansa. Osapäivähoito oli ilmeisesti poissuljettu auton puuttuessa? Lisäksi antaisin isosiskolle paljon hellyyttä ja rakkautta, sillä hän on uudessa, haastavassa tilanteessa jossa lapsella ei ole kykyä sanoittaa tunteitaan.
Tsemppiä matkaan ja toivottavasti olosi helpottaa. Muistuttaisin kuitenkin sinua vielä siitä, että olet osasi valinnut itse. Sinä päätit tehdä kaksi lasta, älä siis rankaise lapsia siitä että he ovat syntyneet. Lohdutan vielä, että lapset kasvavat äkkiä, ja muutamien kuukausien päästä on varmasti jo vähän helpompaa!