esikoinen päiväkotiin ja itse kotona vauvan kanssa?

["vieras"]

Mä NIIN ymmärrän sua. Olen koittanut löytää joitain äitikavereita, mutta kun ei oo mun kauraa niin ei.

Siis mitä teette esim. tällä palstalla, kun ette tykkää muista äideistä? Mitä vikaa on muissa äideissä, tekeeks äitiys ihmisestä jotenkin tyhmän kaveriks? Eiks toi nyt ole aika asenteellista ja luokittelevaa. Että kaikki äidit on jotenkin typeriä eikä niiden kanssa voi olla???

 

[niih]

Kyllä mä ainakin laittaisin lapsen hoitoon jos tuolta tuntuis. Mitä se kellekään muulle kuuluu, kun kuitenkin hoitopaikan oot maksanut.

 

["vieras"]

Kyllä mä ainakin laittaisin lapsen hoitoon jos tuolta tuntuis. Mitä se kellekään muulle kuuluu, kun kuitenkin hoitopaikan oot maksanut.

Veronmaksajathan (=me työssä käyvät) sen paikan käytännössä maksavat.

 

[TULKINNANVARAINEN]

olet aikuinen ihminen ja olet valinnut sen että haluat lapsia. lapset tuovat vastuuta ja omasta mukavuudestaan on pakko silloin tinkiä. pieni vaunuun ja päivittäin ulos liikkumaan. saat itsekkin happea ja isompi lapsi kaipaamaansa ulkoilua. oma perhe on lapselle tärkein asia ja muistot lapsuudesta voivat olla jotain muutakin kuin äiti telkkarinääressä naama harmaana hapenpuutteesta . ja niitä asioita on aina tehtäväksi. imurointiin ei kauaa mene tai jos nopsasti moppaa lattian. jakaa hommia eri päiville niin ei tule sellaista taakkaa

 

[nyt syyllistän]

Mietipä, minkä takia se esikoisesi käyttäytyy noin? Olisikohan huomionhakua ja mustasukkaisuutta? Sä olet väsynyt. Lasten kanssa ei ole aina helppoa, mutta ajan myötä helpottaa.
Silloin, kun vauva nukkuu niin anna huomiosi ja leiki esikoisesi kanssa! Ulkoilkaa silloin kun vauva nukkuu! Ja jätä ne kotityöt vähemmän tärkeälle sijalle.

Itse en ole laittanut hoitoon tenavia muuta kuin palkkatyön takia, joten en voi ymmärtää edes sellaisen harkintaa.

 

["joo"]

teidän kunnassa puistotäti toimintaa? Täälläpäin voi viedä puistoon 3h/päivä, maksaa muistaakseni jonkun 50e, saisi esikoinen sitä ulkoilua ja sinä vähän rauhaa päiviin. Mun mielestä 2v on aika pieni päiväkotiin, itse en veisi noin pienenä, jos ei olisi pakko.

 

["vieras"]

2-vuotiaallasi on ihan normaali uhmaikä ja luultavasti myös mustasukkaisuutta.
Koetapa kaivautua sieltä neljän seinän sisältä ulkoilmaan muiden ihmisten pariin, puistoihin ja kerhoihin.
Tunteesi ovat ihan normaaleja ja hyväksyttyjä, mutta niihin auttaa se, että lähdet lapsien kanssa pois kotoa ja saat esikolle seuraa ja tekemistä ja itsellesi ehkä kupin kahvia ja juttuseuraa.

On täysin normaalia, että 2-vuotias lyö ja vie kädestä ja tekee kaikkea tuhmaa muille lapsille ilman mitään syytä. 2-vuotiaat nyt vain ovat sellaisia. Siihen auttaa kielto, jäähy ja ennen kaikkea aika. 3-vuotias rupeaa jo vähän osaamaan leikkiä järkevämmin toisten kanssa. Eli siis nyt vain kestät tämän hetken kaaoksen. Vauva kasvaa, esikoinen kasvaa ja sinä opit taas nauttimaan elämästäsi.

En usko, että päivähoito olisi teillä mikään ratkaisu. Varmasti mustasukkaisuus vain kasvaisi ja sinulla olisi ehkä huono omatunto koko jutusta. Teidän ongelmat ovat ihan normaaleja ja yleisiä ja menevät ohi. Ja sitä paitsi, mies tulee jo kolmelta kotiin, luksusta! Mutta ei omia voimavaroja kannata tietenkään loppuun kuluttaa, se on selvä. Uskoisin kuitenkin, että aika tekee tehtävänsä ja se, että lähdet nyt jonnekin niiden lapsosten kanssa. Ei tietenkään voi verrata muiden ongelmia omiinsa, sillä jokaisella on ne omat, isoilta tuntuvat ongelmat. Rohkeasti vain vaikka puistoon/kerhoon ja siellä ruikuttamaan muille. Saat varmasti ymmärrystä ja vertaistukea ja se jo helpottaa!

Jaksamista!

 

[meillä näin.]

Meillä kaksivuotias aloitti puolipäivähoidossa perhepäivähoitajalla nyt syksyllä, koska minulla vähän haasteellisempi raskaus, joka vei vuodelepoon. On viihtynyt niin mainiosti, että päätettiin jatkaa samalla mallilla myös vauvan synnyttyä. Lapsi saa aamupäivän leikkiä toisten lasten kanssa ja sitten loppupäivän kotona meidän kanssa. Meidän perheelle ihanneratkaisu ja suosittelen lämpimästi.

 

["vieras"]

Musta kuulostaa siltä, että teillä vois esikoisen hyvä olla tarhassa. Ei se kotihoito aina ja kaikissa tilanteissa oo lapsen paras! Kannattaa kuitenkin neuvolassa jutella omasta jaksamisesta. Säännöllinen päivärytmi on lapselle hyvä, mutta se muodostuu kyllä sitten tuon päiväkodin myötä. Tsemppiä!

 

[^vierailija^]

[QUOTE="äiti";24689015]olisi ehkä ollut viisainta jättää se toinen lapsi tekemättä. Kun voimasi ei riitä edes yhden hoitamiseen. Pyydä itsellesi perhetyöntekijä sossusta ohjaamaan elämän hallinnassa.[/QUOTE]

Vähän tällainen fiilis tuota lukiessa kyllä tulee. Ehkä sillä lapsella olisi parempi olla siellä hoidossa? Ei ehkä kokisi olevansa aina vain tiellä ja vihan kohde? Ressukka

 

["vieras"]

Miten ajattelit viedä rytmittömän lapsen päiväkotiin? Jos nukahtaa 23:30, miten jaksaa herätä aamulla päikkyyn? Se on lapselle kokopäivätyö, olla päiväkodissa. Stressitaso on huiman korkea, varsinkin isoissa lapsiryhmissä. Hoitaako miehesi lapsia iltaisin?

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Lapsi kokee sen hylkäämisenä kun se laitetaan hoitoon "uuden vauvan tieltä". Ois parempi aloittaa isomman hoito jo raskausaikana. Isompi lapsi kokee, että vauva vie hänen paikan ja sisarus suhteen kehittyminen ei ala kovin hyvin.. Mutta, jos väsyttää niin väsyttää, jotainhan sille väsymyksellekkin pitää tehdä. Itse koin helpotuksen kun laskin omaa "siisteystasoa" ja siisti koti oli tärkysjärjestyksen viimeinen asia. Mielummin vähä sekanen koti kun sekanen pää :hug:

 

["Piparnakkeli"]

Eliminoidaan tässä nyt kaikki muu paitsi asennevammasi ja laiskuutesi:

Vauva kantoliinaan, reppuun tms. saat kädet vapaaksi.

Tee ruokaa ja siivoa esikoisen kanssa, tuon ikäinen voi olla ihan riemuissaan kun saa sekoitella jauhoja kulhossa. Sotkuista se toki on toisinaan mutta saatpa sivussa jotain järkevää tehtyä. Tai kokeilepa tehdä pitsaa ja anna lapsen latoa ne ainekset pohjan päälle.

Ja siivous hoituu kun pieni saa oman kostean rievun käteen ja oppii puhdistamaan kaapinovia tai saa perässä imuroida lattioita kaverina.

Ja sitten vain ittees niskasta kiinni, ainakin kerta päivässä käytte pihalla, ota se vaikka oman kunnonkohotuksen kannalta (painot nilkkoihin niin kiinteytyy se sohvalla levinnyt takapuolikin) jos et viitsi ajatella että lapset kaipaavat raitista ilmaa.

Lopuksi pyydän anteeksi törkeää tekstiä, mutta kaltaisesi saamattomat ärsyttävät ja syystäkin.

(Ja tovin omaa aikaa voit ottaa illalla kun miehesi on lasten kanssa. Pyhitä ne päivät suosiolla lapsille niin kaikilla on parempi mieli).

 

["vieras"]

[QUOTE="tiia";24688890]Mun ei tarvitsis viedä tyttöä päiväkotiin, vaan mies voisi viedä mennessään töihin ja hakea myös.
Mulla ei edes ole autoa käytössä, että ei sinänsä edes vaihtoehtoja tässä.

Ei käydä oikein missään, kun en viihdy muiden äitien seurassa. Ja pihalla en vaan jaksa olla, kaikki ei ole puisto ihmisiä.[/QUOTE]

"Muiden äitien"??? Tekeekö äitiys ihmisestä jotenkin sinulle sopimattoman seuralaisen?

Ymmärrän nyt kirjoituksesi, sillä tämä ja aloitus osoittavat sen, että olet luonteeltasi IHMINEN JOLLE KAIKKI ON AINA VAIKEAA JA HANKALAA. Ei pahalla. Toivottavasti mietit tätä asiaa, sillä loppuelämäsi tulee olemaan vaikea ja hankala, jollet pääse tästä asenteestasi yli. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? On ihmisiä, joille kaikki on lähtökohtaisesti ok ja helppoa, selviytyjiä. Ja on ihmisiä (kuten sinä), joille kaikki on lähtökohtaisesti nurinpäin ja helkkarin hankalaa. En tarkoita pahalla, vaan on parempi, että joku sanoo tämän sinulle.

 

["valo"]

aika monet vanhemmat luulevat että näissä asioissa on kysymys heistä itsestään. Siis tyyliin "mä en ole puistoihminen", "mä en ole mammakahvilaihminen", jne. Kun oikeasti nämä asiat tulisi miettiä sen kokonaisuuden kannalta, eli "mitä mun lapseni tarvitsee?", "mitä me voisimme tehdä päivän aikana,että sekä lapsi että minä olemme riittävän tyytyväisiä".

Jos ilman tätä kysymyksenasettelua nakkaat esikoisen päiväkotiin ja olet vauvan kanssa kahdestaan sisätiloissa sinne ip kello kolmeen (hoh) asti, sulla on käsissäsi tilanne että esikko uhmaa pk-päivän jälkeen, lasten isä on töiden jälkeen väsynyt, sä et ole käynyt ulkona ja väsyt siksi, vauva ja esikoinen eivät rakenna suhdetta, jnejne.

mutta jos olette tätä asiaa miettineet tarkasti, ja olet varma ettet kärsi tällähetkellä babybluesista tai lievästä masennuksesta - niin sittenhän voitte tehdä kuten haluatte. Mutta oikeasti, sun vauva on kovin pieni, ja teidän arkipäivien kulku on vielä hakusessa - koettakaan saada päivärytmi ja ulkoilut kohdalleen niin muutaman kuukauden kuluttua sun lapsukaiset leikkii suloisesti vierekkäin...

terveisin se saman suon selvittänyt

 

[JonMa]

Mitä teit esikoisen kanssa ennenkuin toinen syntyi? Jos se toimi, niin miksi et jatkaisi sitä? Pieni vauva nukkuu suuren osan päivästä, joten aikaa luulisi ainakin olevan. Sitten hereillä ollessa pikkuinen lattialle katselemaan, mitä äiti ja isosisarus touhuaa jos ei muu auta.
Itsekkään en nauti suuresti puisto käynneistä, mutta 2vuotias tyttöni nauttii siitäkin edestä! Ja joskus siellä saattaa ollakkin joku mukava aikuinen ihminen kenen kanssa voi sanan pari vaihtaa. Sekin piristää kummasti! Saa siinä samalla reissulla äitikin kaupassa käytyä, kun mennään puiston kautta. Ei puhettakaan, että koko päivää sisällä kahden lapsen kanssa(tai yhdenkään!). Kaupassa 2v voi olla myös avuksi, työntää kärryjä ja nostella kevyitä ostoksia kassalle. Meillä tuntuu menevän päivät sitä paremmin, mitä enemmän äidille saa olla avuksi! 2 vuotias pystyy jo todella moneen hommaan!

 

[JonMa]

Isompi voi myös näytellä vauvalle leluja, antaa tuttia, syöttää tuttipullosta, ym. Mikä ehkä auttaa ymmärtämään, että pientä pitää kohdella hellästi. Meillä sisko oikein loistaa ylpeyttä, kun saa "hoitaa" pikkuveljeä. Molemmat alkavat aidosti nauttimaan toistensa seurasta kun vauvalla ikää jo 6kk.

 

["palma"]

[QUOTE="valo";24689330]aika monet vanhemmat luulevat että näissä asioissa on kysymys heistä itsestään. Siis tyyliin "mä en ole puistoihminen", "mä en ole mammakahvilaihminen", jne. Kun oikeasti nämä asiat tulisi miettiä sen kokonaisuuden kannalta, eli "mitä mun lapseni tarvitsee?", "mitä me voisimme tehdä päivän aikana,että sekä lapsi että minä olemme riittävän tyytyväisiä". [/QUOTE]

Samaa olin tulossa sanomaan. Mä en ole muskari-ihminen ja sellaiseen en mene, mutta olen muuttanut itseni puistoihmiseksi, jumppaihmiseksi ja jopa perhekahvilaihmiseksi. Kyllä sieltä kahvilasta tai kerhosta aina joku suht samanhenkinen juttukaveri löytyy tai jollei löydy, niin sitten puuhaillaan oman lapsen kanssa. Ylimielinen minä vastaan muut -asenne pitää jättää kotiin ja mennä toisten ihmisten joukkoon avoimin mielin.

Ja kuten joku ylempänä sanoi, vauva kulkee siinä sivussa ja esikoisen ehdoilla pitkälti mennään. Vauva-aika vaan ei ole samanlaista esikoisen ja toisen lapsen kohdalla ja se pitää hyväksyä.

 

[ulkonainen]

Miksi olette niin paivakotivastaisia? Tuntuvat olevan varsin kauheita paikkoja siella Suomessa… Minun lapseni ainakin kay mielellaan paivakodissa, onhan se mukavaa vaihtelua kotiarkeen.

 

[^vierailija^]

[QUOTE="valo";24689330]aika monet vanhemmat luulevat että näissä asioissa on kysymys heistä itsestään. Siis tyyliin "mä en ole puistoihminen", "mä en ole mammakahvilaihminen", jne. Kun oikeasti nämä asiat tulisi miettiä sen kokonaisuuden kannalta, eli "mitä mun lapseni tarvitsee?", "mitä me voisimme tehdä päivän aikana,että sekä lapsi että minä olemme riittävän tyytyväisiä".
[/QUOTE]

Niin totta! En edelleenkään ole lapsellinen ( ), mutta koirallinen kyllä. Ja oishan se ihan hullua ajatella että "en minä halua käydä lenkillä/puistossa/treeneissä". Eihän tossa ole kyse siitä mitä itse haluaa, vaan on vastuussa toisen henkisestä hyvinvoinnista.
Minusta on outoa ettei joku halua rakkaalleen pelkkää hyvää, vaan ajattelee noin itsekkäästi...

 

["Piparnakkeli"]

ulkolainen, oisiko osasyy, että Suomessa on annettu mahdollisuus olla kotona pidempään mitä ulkomailla ja tätä osataan arvostaa + käyttää hyödyksi? Mutta eipä se aina meinaa että lapsella ois kotona parempi kuin siellä päiväkodissa.

Ainakin meillä tämä oli tärkein syy miksi palattiin takaisin Suomeen, olisi tehnyt kyllä pahaa pistää 5kk:n ikäinen päiväkotiin ja mennä itse töihin jotta liki koko palkka ois sitten mennyt hoitomaksuihin...

 

["vieras"]

[QUOTE="valo";24689330]aika monet vanhemmat luulevat että näissä asioissa on kysymys heistä itsestään. Siis tyyliin "mä en ole puistoihminen", "mä en ole mammakahvilaihminen", jne. Kun oikeasti nämä asiat tulisi miettiä sen kokonaisuuden kannalta, eli "mitä mun lapseni tarvitsee?", "mitä me voisimme tehdä päivän aikana,että sekä lapsi että minä olemme riittävän tyytyväisiä".
[/QUOTE]

Samaa mieltä, tässä nykyvanhemmuuden ydinongelma kiteytettynä. Kun lapset syntyvät, on vaan pakko miettiä, mitä me teemme että elämä maistuu. Kun lapset kasvavat, on taas enemmän aikaa miettiä, mitä minä haluaisin tehdä. Samassa suossa rämpii moni muukin, harva kai meistä on 'puistoihminen' tai ylipäänsä mikään äiti-ihminen syntyjään.

Nyt kun omat kotiäitiajat ovat loppumassa, voi tyytyväisenä huokaista, että hyvin selvittiin eikä muumioiduttu sohvaan kiinni. Kotivuosista voi saada paljon irti kun vaan alkaa tekemään niistä mieleisiä.

Miksi tyytymätön ihminen ei tee elämästään sellaista, että on tyytyväinen? En ikinä lähtisi mammakahvilaan minäkään, mutta kotioven takana on muutakin maailmaa, onhan siellä ollut ennen lapsiakin vai mitä? Lasten kanssa on käyty retkillä, metsässä, katsomassa eläimiä, luistelemassa, pyöräilemässä, museoissa, shoppailemassa, kyläilemässä, konserteissa, tapahtumissa jne.

Jos lapsella ei ole päivärytmiä, tulee hänellä olemaan suuria vaikeuksia päivähoidossakin, jossa kaikki pelaa orjallisen rytmin varassa. Tosin epäilen tätä provoksi, mutta mainittakoon kuitenkin kun moni oikeasti tuntee kuten ap.

 

["Piika-äiti"]

Voi kun jaksaisit uskoa, että lapsesi saa parhaat virikkeet kotona kanssasi touhutessaan ja pienempää sisarusta hoitaen. Kerhoilkaa, käykää perhekahvilassa ja hanki isommalle joku harrastus, jotta tulee muita kontakteja, mutta perustana kotihoito molemmille.

Lisäksi se tilanne, että sinä jäät vauvan, sen uuden tulokkaan, kanssa kaksin kotiin ja hän jää ulkopuolelle teidän päivän asioista voi tulla vastaan kipeänä asiana sisaruskateuden muodossa myöhemmin. Eli sisarussuhteen normaalia kehitystä se tilanne, että isompi hoitoon, vauva kotiin ei edistä.

 

["vieras"]

Miksi olette niin paivakotivastaisia? Tuntuvat olevan varsin kauheita paikkoja siella Suomessa… Minun lapseni ainakin kay mielellaan paivakodissa, onhan se mukavaa vaihtelua kotiarkeen.

En ole päiväkotivastainen, mutta realisti kyllä ja nähnyt pk:n arkea monelta kantilta. Parivuotias on aika pieni jos ajatellaan ketjussa näkyneitä perusteita kuten ryhmässä olemisen opettelua.

Hyvässäkin päiväkodissa pienten päivissä on kysymys enemminkin arjen rutiineista, perushoidosta ja selviytymisestä kuin jostakin viriketulvasta ja sosiaalisista taidoista ryhmässä. 4-6v lasten kanssa voi jo puhua sosiaalisten taitojen opetelusta ryhmässä ja muusta, mikä vastaa lapsen kehitystasoa. 2vee tarvitsee yhden luotettavan ja pysyvän hoitajan ja kaikki muu tulee vasta toissijaisena. Landella on varmaan vaikea saada sosiaalisia kontakteja pienelle lapselle, mutta ei pitäsi olla kaupungissa ongelma jos sitä ei tee sellaista.

Suomessa on varsin heikko tilanne päiväkodeissa, sillä laki sallii mm 'tilapäiset' vajaamiehitykset. Kunnat käyttävät pykäliä sumeilematta hyväkseen ja sijaisia palkataan nihekästi. Tästä johtuen on päiväkoteja, joissa on jatkuvasti valtava määrä lapsia suhteessa aikuisiin. Ryhmät ovat pahimmillaan valtavia, meillä heikoin kokemus 28 3-5v. lasta noin 12 lapselle sopivissa tiloissa.

 

[ei ymmärrä]

Mun mielestä tohon päivähoito-oikeuteen pitäisi tulla jotain muutosta. Meillä tuttavapiirissä on tulossa perheelle toinen vauva n. vuoden ikäerolla, laskettu aika kohta. Heidän esikoinen aloitti päivähoidonmuutama viikko sitten, koska äidillä ei ole aikaa huomioida isompaa kun vauva syntyy eikä ole aikaa tarjota virikkeitä. Mut miten tää äiti kuvittelee että niillä on siellä päiväkodissa aikaa huomioida sitä juuri hänen muksuaan erityisesti kun samalla hoitajalla on varmasti muutama muukin pieni huomion tarvitsija ja kotona äidillä vain yksi ja mitä virikkeitä vuoden vanha tarvii kodin ja äidin lisäksi? No tää meijän tuttavaperheen lapsi on tosiaan vasta sen vuoden ja tän keskustelun aloittajan kohta kaksi eli toki pieni ero on, mutta en silti ymmärrä tätäkään. Ei pitäis tehä lapsia jos ei jaksa niitä hoitaa.