M
Nyt tuli tuosta kirjoituksesta kyllä sellainen mieleen, että kaikki ei ole ok. Varsinkaan tuo rytmittömyys.
ei kai kukaan pidä 2v valveillä 23.30 asti! meillä edes 6v ei ole valvonut koskaan noin myöhään.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Mä";24689621]Ihmettelen suuresti, miksi tehdä lapsia, jos ei jaksa niitä.[/QUOTE]
Sama.
Just ja just ymmärrän jos se esikoinen on vaikka 3v-> että tarvitsee seuraa. Mutta silloinkin osa-aikaisena ja useimmalle riittäisi pelkät kerhotkin.
Mutta ei, kun se oma mukavuuden halu on se mikä tahdin määrää..
Sama.
Just ja just ymmärrän jos se esikoinen on vaikka 3v-> että tarvitsee seuraa. Mutta silloinkin osa-aikaisena ja useimmalle riittäisi pelkät kerhotkin.
Mutta ei, kun se oma mukavuuden halu on se mikä tahdin määrää..
V
"vieras"
Vieras
suosittelen hoitoa jo sun oman jaksamisen takia.meillä on aina isommat jatkaneet hoidossa vaikka vauva on syntynyt koska silloin on päivällä aikaa sille vauvalle ja omille päiväunille jos ei esim.saa yöllä nukuttua
U
ulkonainen
Vieras
[QUOTE="vieras";24689561]En ole päiväkotivastainen, mutta realisti kyllä ja nähnyt pk:n arkea monelta kantilta. Parivuotias on aika pieni jos ajatellaan ketjussa näkyneitä perusteita kuten ryhmässä olemisen opettelua.
Hyvässäkin päiväkodissa pienten päivissä on kysymys enemminkin arjen rutiineista, perushoidosta ja selviytymisestä kuin jostakin viriketulvasta ja sosiaalisista taidoista ryhmässä. 4-6v lasten kanssa voi jo puhua sosiaalisten taitojen opetelusta ryhmässä ja muusta, mikä vastaa lapsen kehitystasoa. 2vee tarvitsee yhden luotettavan ja pysyvän hoitajan ja kaikki muu tulee vasta toissijaisena. Landella on varmaan vaikea saada sosiaalisia kontakteja pienelle lapselle, mutta ei pitäsi olla kaupungissa ongelma jos sitä ei tee sellaista.
Suomessa on varsin heikko tilanne päiväkodeissa, sillä laki sallii mm 'tilapäiset' vajaamiehitykset. Kunnat käyttävät pykäliä sumeilematta hyväkseen ja sijaisia palkataan nihekästi. Tästä johtuen on päiväkoteja, joissa on jatkuvasti valtava määrä lapsia suhteessa aikuisiin. Ryhmät ovat pahimmillaan valtavia, meillä heikoin kokemus 28 3-5v. lasta noin 12 lapselle sopivissa tiloissa.[/QUOTE]
Sitten ymmarran jos ryhmat ovat tosiaan noin valtavia, taalla kun on yleensa korkeintaan 10 lasta ryhmassa.
Mutta hassua on etta Suomessa ollaan paivahoitoa vastaan ja taalla kotihoitoa vastaan
. Maassa maan tavalla.
Hyvässäkin päiväkodissa pienten päivissä on kysymys enemminkin arjen rutiineista, perushoidosta ja selviytymisestä kuin jostakin viriketulvasta ja sosiaalisista taidoista ryhmässä. 4-6v lasten kanssa voi jo puhua sosiaalisten taitojen opetelusta ryhmässä ja muusta, mikä vastaa lapsen kehitystasoa. 2vee tarvitsee yhden luotettavan ja pysyvän hoitajan ja kaikki muu tulee vasta toissijaisena. Landella on varmaan vaikea saada sosiaalisia kontakteja pienelle lapselle, mutta ei pitäsi olla kaupungissa ongelma jos sitä ei tee sellaista.
Suomessa on varsin heikko tilanne päiväkodeissa, sillä laki sallii mm 'tilapäiset' vajaamiehitykset. Kunnat käyttävät pykäliä sumeilematta hyväkseen ja sijaisia palkataan nihekästi. Tästä johtuen on päiväkoteja, joissa on jatkuvasti valtava määrä lapsia suhteessa aikuisiin. Ryhmät ovat pahimmillaan valtavia, meillä heikoin kokemus 28 3-5v. lasta noin 12 lapselle sopivissa tiloissa.[/QUOTE]
Sitten ymmarran jos ryhmat ovat tosiaan noin valtavia, taalla kun on yleensa korkeintaan 10 lasta ryhmassa.
Mutta hassua on etta Suomessa ollaan paivahoitoa vastaan ja taalla kotihoitoa vastaan
. Maassa maan tavalla.
V
"vieras"
Vieras
10 lasta kuulostaa tosi hyvältä. Suomen ryhmämitoitus on keskivertopäiväkodissa 12 alle 3-vuotiasta, 21 3-5-vuotiasta. Ja sitten löytyy paljon 'ylimääräisiä lapsia' ja jättiryhmiä, mikä omallekin kohdalle valitettavasti sattui (ja lapsi jäikin kotiin kun vauva syntyi, jostain kumman syystä).
Aikuisten määrä on em. ryhmissä kolme, mutta käytännössä kaikki aikuiset eivät tietenkään ole samaan aikaan paikalla aamusta iltaan, ja vajaamiehitystä on usein, pitkiäkin pätkiä.
Palvelujen toimivuus on pitkälti kunnasta kiinni, mutta koska kunnilla menee heikosti, laista löytyvät porsaanreiät ovat aktiivisesti käytössä. Joskus kun hain esikoisen (silloin 3v) pienten ryhmästä kotiin, oli vain yksi hoitaja ja 10-12 lasta. Kuka ottaisi kotona vastuulleen samanlaisen katraan?
Aikuisten määrä on em. ryhmissä kolme, mutta käytännössä kaikki aikuiset eivät tietenkään ole samaan aikaan paikalla aamusta iltaan, ja vajaamiehitystä on usein, pitkiäkin pätkiä.
Palvelujen toimivuus on pitkälti kunnasta kiinni, mutta koska kunnilla menee heikosti, laista löytyvät porsaanreiät ovat aktiivisesti käytössä. Joskus kun hain esikoisen (silloin 3v) pienten ryhmästä kotiin, oli vain yksi hoitaja ja 10-12 lasta. Kuka ottaisi kotona vastuulleen samanlaisen katraan?
P
pktäti2
Vieras
[QUOTE="Tiia";24688806]Mulla on kohta kaksi vuotias ja 2 kuukauden ikäiset tytöt. En millään jaksaisi tätä rumbaa kotona, en saa mitään kotitöitä tehtyä ja mua väsyttää. Lisäksi olen alkanut tuntea esikoista kohtaan ärsytystä ja suorastaan vihaa välillä. Jatkuvasti vinkuu jotain ja läpsii vauvaa. Esikoinen ei ole koskaan ollut päiväkodissa, mutta hoidossa kavereilla ja isovanhemmilla paljonkin, eli sinänsä varmaan pärjäisi ihan hyvin.
Me ei käydä puistoissa tai missään, missä olisi toisia lapsia, niin seurakin tekisi varmaan hyvää? Muita lapsia kohtaan tyttö käyttäytyy väkivaltaisesti, tönii, lyö ja repii. Siitä olen vähän huolestunut, tai lähinnä hävettää mitä muut ajattelee..
Mutta en vaan jaksa tätä, kun en saa mitään järkevää tehtyä päivisin, istutaan vaan sisällä. Haluaisin keskittyä vauvaan ja iltaisin jaksaa harrastaa itsekkin. Yöt lapset kyllä nukkuu hyvin, mutta nämä päivät on rasittavia. Odotan aina kuin kuuta nousevaa kello kolmea, kun mies tulee töistä ja saan vapaata tästä. Mitä mieltä olette, onko oikea väärä ratkaisu laittaa tuo isompi tyttö päiväkotiin?[/QUOTE]
Onko sinulla synnytyksen jälkeinen masennus tai samankaltaisia oireita? Kuulostaa vähän siltä. Sinuna ottaisin yhteyden neuvolaan, keskustelisin olostani ja ottaisin vastaan apua jos yhdessä löydätte jotain sopivia tukimuotoja.
Joissain tilanteissa saattaa olla hyvä ratkaisu, että isompi lapsi menee päiväkotiin vaikka äiti on kotona pienemmän kanssa. Esim. erityislasten tapauksissa tai jos äidin voimat kerta kaikkiaan loppuvat (kuten synnytyksen jälkeisessä masennuksessa saattaa käydä). Muutoin, "viriketarkoituksissa", olen sitä hyvinkin vastaan päiväkodissa itse työskentelevänä. Voi, kun ne äidit ja isät viettäisivät vaikka viikon päiväkodissa, näkisivät miten raskasta päiväkotielämä etenkin noin pienelle lapselle on (vaikka siellä hyvin viihtyisikin), miten paljon melua, hälyä, ihmisiä jne. Ja minä olen aina työskennellyt pienissä päiväkodeissa, joissa on suhteessa pienet ryhmät ja lapsista todella välitetään. 30 lapsen päiväkodissakin lapsen "ohi" saattaa kulkea 50-100 ihmistä päivän aikana vanhemmat, työntekijät, harjoittelijat ja lapset mukaanlukien. Se on uuvuttavaa ja on syynsä, miksi lapset ovat päiväkotikauden lopussa ennen lomaa aina jo ihan väsyneitä.
Tokihan päiväkodissa on ohjatut tuokiot ja lapsiseuraa. Tosiseikka kuitenkin on, että tuon ikäinen lapsi ei vielä kaipaa kavereita. Sen aika tulee vasta myöhemmin. Lisäksi hän oppii moninkertaisesti enemmän asioita kotona touhuamalla, äidin kanssa leipomalla, siivoamalla, maata tonkimalla yms. kuin istuessaan lauluhetkellä. Noin pienelle jokainen tilanne on oppimistilanne, ja vanhemmilla on paljon enemmän aikaa annettavana kuin päiväkodin aikuisilla. 2-vuotias on vielä ihan pikkuruinen, ja kokee hylkäyksenä että hänet laitetaan hoitoon jotta äiti saa olla kahdestaan vauvan kanssa. Teidän tapauksessa hoitopäivät olisivat vielä pitkiä, eivät lyhyitä osahoitopäiviä.
Sanoit myös, että lapsella ei ole rytmiä, koska olet kokenut sen helpommaksi. Jos hän päiväkotiin menee, hänellä on pakko olla rytmi. Tai hänelle päiväkodin myötä tulee sellainen. Jaksaakseen hoitopäivän, hänen on pakko mennä illalla suht. aikaisin nukkumaan, ja nukkua todennäköisesti hoidossa päiväunet. On pakko nousta aamulla ajoissa, ja todennäköisesti tämä tapahtuu myös viikonloppuisin, koska lapselle muodostuu sisäinen rytmi. Jos lapsen päätätte tosiaan laittaa hoitoon, niin lapsen edun vuoksi suosittelen, että alat muodostaa hänelle rytmiä.
Sinuna hakisin apua itselleni. Neuvolan keskusteluapua jo ehdotinkin. Oletko puhunut miehesi kanssa tunteistasi? Voisit ottaa itsellesi harrastuksen, jossa saisit omaa aikaa ja aikuista seuraa. Onko teilläpäin puistoja? Olisi lapselle paljon pehmeämpi vaihtoehto viedä hänet muutamana päivänä viikossa puistoon, jolloin sinä saisit hengähdystauon ja lapsi ulkoilua. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta luulen että se rytmi ja rutiinit ja säännöllinen päivittäinen ulkoilu pidemmän päälle todella helpottaisivat elämäänne -sinä saisit lapsen uniaikoina omaa aikaa, lapsi pystyisi ennakoimaan päivän kulkua eikä hänen tarvitsisi uhmata niin paljon (kai tiesit, että hänen käytöksensä johtuu uhmaiästä ja tod.näk. sopeutumisesta uuteen tilanteeseen isosiskona), ja ulkona hän saisi purkaa energiaansa. Osapäivähoito oli ilmeisesti poissuljettu auton puuttuessa? Lisäksi antaisin isosiskolle paljon hellyyttä ja rakkautta, sillä hän on uudessa, haastavassa tilanteessa jossa lapsella ei ole kykyä sanoittaa tunteitaan.
Tsemppiä matkaan ja toivottavasti olosi helpottaa. Muistuttaisin kuitenkin sinua vielä siitä, että olet osasi valinnut itse. Sinä päätit tehdä kaksi lasta, älä siis rankaise lapsia siitä että he ovat syntyneet. Lohdutan vielä, että lapset kasvavat äkkiä, ja muutamien kuukausien päästä on varmasti jo vähän helpompaa!
Me ei käydä puistoissa tai missään, missä olisi toisia lapsia, niin seurakin tekisi varmaan hyvää? Muita lapsia kohtaan tyttö käyttäytyy väkivaltaisesti, tönii, lyö ja repii. Siitä olen vähän huolestunut, tai lähinnä hävettää mitä muut ajattelee..
Mutta en vaan jaksa tätä, kun en saa mitään järkevää tehtyä päivisin, istutaan vaan sisällä. Haluaisin keskittyä vauvaan ja iltaisin jaksaa harrastaa itsekkin. Yöt lapset kyllä nukkuu hyvin, mutta nämä päivät on rasittavia. Odotan aina kuin kuuta nousevaa kello kolmea, kun mies tulee töistä ja saan vapaata tästä. Mitä mieltä olette, onko oikea väärä ratkaisu laittaa tuo isompi tyttö päiväkotiin?[/QUOTE]
Onko sinulla synnytyksen jälkeinen masennus tai samankaltaisia oireita? Kuulostaa vähän siltä. Sinuna ottaisin yhteyden neuvolaan, keskustelisin olostani ja ottaisin vastaan apua jos yhdessä löydätte jotain sopivia tukimuotoja.
Joissain tilanteissa saattaa olla hyvä ratkaisu, että isompi lapsi menee päiväkotiin vaikka äiti on kotona pienemmän kanssa. Esim. erityislasten tapauksissa tai jos äidin voimat kerta kaikkiaan loppuvat (kuten synnytyksen jälkeisessä masennuksessa saattaa käydä). Muutoin, "viriketarkoituksissa", olen sitä hyvinkin vastaan päiväkodissa itse työskentelevänä. Voi, kun ne äidit ja isät viettäisivät vaikka viikon päiväkodissa, näkisivät miten raskasta päiväkotielämä etenkin noin pienelle lapselle on (vaikka siellä hyvin viihtyisikin), miten paljon melua, hälyä, ihmisiä jne. Ja minä olen aina työskennellyt pienissä päiväkodeissa, joissa on suhteessa pienet ryhmät ja lapsista todella välitetään. 30 lapsen päiväkodissakin lapsen "ohi" saattaa kulkea 50-100 ihmistä päivän aikana vanhemmat, työntekijät, harjoittelijat ja lapset mukaanlukien. Se on uuvuttavaa ja on syynsä, miksi lapset ovat päiväkotikauden lopussa ennen lomaa aina jo ihan väsyneitä.
Tokihan päiväkodissa on ohjatut tuokiot ja lapsiseuraa. Tosiseikka kuitenkin on, että tuon ikäinen lapsi ei vielä kaipaa kavereita. Sen aika tulee vasta myöhemmin. Lisäksi hän oppii moninkertaisesti enemmän asioita kotona touhuamalla, äidin kanssa leipomalla, siivoamalla, maata tonkimalla yms. kuin istuessaan lauluhetkellä. Noin pienelle jokainen tilanne on oppimistilanne, ja vanhemmilla on paljon enemmän aikaa annettavana kuin päiväkodin aikuisilla. 2-vuotias on vielä ihan pikkuruinen, ja kokee hylkäyksenä että hänet laitetaan hoitoon jotta äiti saa olla kahdestaan vauvan kanssa. Teidän tapauksessa hoitopäivät olisivat vielä pitkiä, eivät lyhyitä osahoitopäiviä.
Sanoit myös, että lapsella ei ole rytmiä, koska olet kokenut sen helpommaksi. Jos hän päiväkotiin menee, hänellä on pakko olla rytmi. Tai hänelle päiväkodin myötä tulee sellainen. Jaksaakseen hoitopäivän, hänen on pakko mennä illalla suht. aikaisin nukkumaan, ja nukkua todennäköisesti hoidossa päiväunet. On pakko nousta aamulla ajoissa, ja todennäköisesti tämä tapahtuu myös viikonloppuisin, koska lapselle muodostuu sisäinen rytmi. Jos lapsen päätätte tosiaan laittaa hoitoon, niin lapsen edun vuoksi suosittelen, että alat muodostaa hänelle rytmiä.
Sinuna hakisin apua itselleni. Neuvolan keskusteluapua jo ehdotinkin. Oletko puhunut miehesi kanssa tunteistasi? Voisit ottaa itsellesi harrastuksen, jossa saisit omaa aikaa ja aikuista seuraa. Onko teilläpäin puistoja? Olisi lapselle paljon pehmeämpi vaihtoehto viedä hänet muutamana päivänä viikossa puistoon, jolloin sinä saisit hengähdystauon ja lapsi ulkoilua. Tätä et ehkä halua kuulla, mutta luulen että se rytmi ja rutiinit ja säännöllinen päivittäinen ulkoilu pidemmän päälle todella helpottaisivat elämäänne -sinä saisit lapsen uniaikoina omaa aikaa, lapsi pystyisi ennakoimaan päivän kulkua eikä hänen tarvitsisi uhmata niin paljon (kai tiesit, että hänen käytöksensä johtuu uhmaiästä ja tod.näk. sopeutumisesta uuteen tilanteeseen isosiskona), ja ulkona hän saisi purkaa energiaansa. Osapäivähoito oli ilmeisesti poissuljettu auton puuttuessa? Lisäksi antaisin isosiskolle paljon hellyyttä ja rakkautta, sillä hän on uudessa, haastavassa tilanteessa jossa lapsella ei ole kykyä sanoittaa tunteitaan.
Tsemppiä matkaan ja toivottavasti olosi helpottaa. Muistuttaisin kuitenkin sinua vielä siitä, että olet osasi valinnut itse. Sinä päätit tehdä kaksi lasta, älä siis rankaise lapsia siitä että he ovat syntyneet. Lohdutan vielä, että lapset kasvavat äkkiä, ja muutamien kuukausien päästä on varmasti jo vähän helpompaa!
V
"Vieras"
Vieras
Meillä ikäero 1v8kk, ja ei olisi tullut mielenkään laittaa isompaa hoitoon. Ei noin pientä, jos kerran kuitenkin kotona olen. Nyt arvon että raaskinko laittaa sitten, kun jään hoitovapaalle pienemmästä ensi tammikuusta - syksyyn -13, niin mietin että pitäiskö toi isompi laittaa osapäivähoitoon sitten keväällä, kun on 3,5 vee.
Miksi teillä ei ole rytmiä, sehän on kaiken perusta, pienten kanssa. Hommat saa tehtyä, kun asennoituu oikein, haastavavaa kyllä joskus, mutta onnistuu.
Ulkoilu, ainakin meillä, ihan elinehto. Tuon ikäinen tarvitse liikuntaa ja ulkoilua, olit mitä mieltä tahansa. Eikä se pahaa tekisi sinullekaan. Ei siitä puistoilusta tartte niin nauttia, eihän se lapsikaan nauti sisällä olosta.
Teitkö vauvan, koska esikko kasvoi isoksi ja alkoi tarvitsemaan enemmän puuhaa, halusit vaan sen vauvaajan? Mites meinasit silloin raskausaikana että asiat tulee hoidettua?
Vauva kulkee mukana, isomman ehdoilla mennään.
Miksi teillä ei ole rytmiä, sehän on kaiken perusta, pienten kanssa. Hommat saa tehtyä, kun asennoituu oikein, haastavavaa kyllä joskus, mutta onnistuu.
Ulkoilu, ainakin meillä, ihan elinehto. Tuon ikäinen tarvitse liikuntaa ja ulkoilua, olit mitä mieltä tahansa. Eikä se pahaa tekisi sinullekaan. Ei siitä puistoilusta tartte niin nauttia, eihän se lapsikaan nauti sisällä olosta.
Teitkö vauvan, koska esikko kasvoi isoksi ja alkoi tarvitsemaan enemmän puuhaa, halusit vaan sen vauvaajan? Mites meinasit silloin raskausaikana että asiat tulee hoidettua?
Vauva kulkee mukana, isomman ehdoilla mennään.
K
kohta toinen tulossa
Vieras
rytmit auttaa siihen omaankin jaksamiseen, ei tarvi koko aikaa tuijottaa kelloa että koska mies tulee kotiin. ja todellakin 2-vuotias tarvii virikkeitä ja ulkoilua ja kavereita! mutta mielestäni sitä ei päiväkodista saa sen helpommalla. liikkukaa kotoo, pyytäkää kavereita kylään yms. ajattele jos laitat 2 vuotiaan hoitoon, joka on juuri kokenut kamalan järkytyksen kun ei ole enää se äidin pieni ja vielä aistii sun ärtymyksen häntä kohtaan! se on lapselle, juuri tuon ikäiselle iso kriisi kun sisarus syntyy ja hoitoon laittaminen..sinuna ottaisin nyt aivan toisen asenteen ja esikoiselle enemmän huomiota ja rakkautta, kotityöt, ulkoilut ja päikkärit rytmiin niin menee päivätkin mukavammin. hulluksihan sitä tulee jos vaan odottaa päivän loppumista ja valittaa kun on tylsää, tee asialle jotain!
V
"Vieras"
Vieras
... Ja sanoiksa tossa alussa että sun mies tulee kotiin jo kolmelta? Eihän sulla sitten ole edes pitkäpäivä! Lapset herää, aamupala isommalle, vaatteet niskaan, vauva vaunuihin ja ulos. Sisälle syömään/ kotihommia ( isompi auttaa, pieni sitterissä, kantoliinassa, repussa, sylissä), päikkärit, välipala ja sittenhän se mies jo tuleekin.
Jos ei jaksa puistoilla, kävelkää lähistöllä, tutkikaa maastoa jne. 2 vuotiaalle ei tavitse kovin suuria asioita näyttää, että on ihastuksissaan.
Nyt asennemuutos sinulle, lapsesi käyttäytyy ihan normaalisti tilanteen huomioiden, sinä et!
Jos ei jaksa puistoilla, kävelkää lähistöllä, tutkikaa maastoa jne. 2 vuotiaalle ei tavitse kovin suuria asioita näyttää, että on ihastuksissaan.
Nyt asennemuutos sinulle, lapsesi käyttäytyy ihan normaalisti tilanteen huomioiden, sinä et!
V
"vieras"
Vieras
Voi nyt luaja taas näitä vastauksia. Miksi tehdä lapsia jollei niiden kanssa jaksa olla yms.
Kyllä huomaa näistäkin miten nainen on naiselle susi
Totta tämäkin, ja puolestani kotivanhemmille saisi olla tarjolla enemmänkin tukea, esim. kunnan kotiapua tiukkoihin tilanteisiin ja hyviä, halpoja kerhopalveluja yli 3-vuotiaille. Ensisijaisen tuen ei vaan pitäisi tulla kuormitetusta päivähoidosta kun kyse ihan pienistä lapsista.
Kannattaa muistaa, että ns. virikelasten määrä on kasvanut valtavasti ja he ovat yhä nuorempia. Kokoaikainen pienten lasten virikehoito on esim. täällä kotikunnassani kasvanut huolestuttavaa tahtia. Päiväkodit ovat yhä täydempiä. Meillä virikelapset ovat usein ylimääräisinä lapsina ryhmässä ollen paikalla juuri sen ajan, jolloin kaikki muutkin varmimmin ovat paikalla.
Kotona lasta hoitava vanhempi syö kahdesta kakusta nostaessaan tukea lasten kotihoitoon ja hyödyntäessään päivähoitopalvelua, josta maksetaan vain 1/3 todellisista kuluista silloinkin, kun maksu menee täyden mukaan (ja monesti ei makseta kun toinen vanhempi kotona). Miksi muiden pitää maksaa tämä lysti?
On tärkeää saada apua kun ei jaksa, mutta on yhtä aiheellista kysyä, miksi niin moni enää jaksa omia lapsiaan, joiden hankintaan (ja ikäeroon) pystyy itse vaikuttamaan? Mikä meistä tekee nykyään niin velttoja ja jaksamattomia?
V
vrs
Vieras
Eipä ole ap:ta enää ketjussa näkynyt.
Yksi vinkki minulla ap:lle kuitenkin olisi: KÄYTÄ JATKOSSA EHKÄISYÄ. AINA.
Yksi vinkki minulla ap:lle kuitenkin olisi: KÄYTÄ JATKOSSA EHKÄISYÄ. AINA.
V
"vieras"
Vieras
Voi nyt luaja taas näitä vastauksia. Miksi tehdä lapsia jollei niiden kanssa jaksa olla yms.
Kyllä huomaa näistäkin miten nainen on naiselle susi
No joo, osa kommenteista asiattomia, mutta minusta kyllä ap:n asenne on tässä se ongelma. Lapset jopa nukkuvat yöt hyvin ja mies tulee kotiin klo 15.. Ehkä sitten jotain masennusta tms., muuten en ymmärrä kyllä yhtään. Tai pelkkä hetkellinen vaihe, kun vauvakin vasta 2 kk eli hyvin vähän aikaa ovat olleet kotona kolmestaan.
Useimmat ovat ehdottaneet ulos menemistä ja kerhoja tms. Ihan järkeviä, toimivia ehdotuksia.
A
"annika"
Vieras
Mä voin ihan rehellisesti sana että meillä olis varmaan ap:n kaltainen tilanne jos meillä ei olis päivärytmiä. kyllähän se vituttaa taistella siitä uloslähdöstä kun vauva huutaa väsymystä ja isompi karkailee sata kesken pukemisen, mutta kylläpä se kannattaa. parin tunnin ulkoilun jällkeen ruoka ja päiväunet maistuvat ihan toisella tavalla. ja kun isompi nukkuu niin saat pienen levähdystauon.
te tarviitte kaikki raitita ilmaa ja liikuntaa!
te tarviitte kaikki raitita ilmaa ja liikuntaa!
:kieh:
Ap:ta auttaisi ulkopuolinen apu ja rytmi elämään. Ei se, että yksi ongelma lakaistaan maton alle.
Ja minäkään en varsinaisesti viihdy leikkipuistoissa seisoskelemassa, mutta lapsi viihtyy!
S
"shihtzu"
Vieras
[QUOTE="viuhti";24689022]Kyllä minusta tuo päiväkoti voisi olla teille ihan hyvä juttu, eihän sen tarvitse siellä kahdeksaa tuntia olla, vaan osapäivähoitokin auttaisi varmaan teitä paljon? Samalla tyttö oppii ryhmässä toimintaa, muiden huomioon ottamista sekä saa ulkoilua, sitä kun ihan oikeasti tuon ikäiset tarvitsee..[/QUOTE]
Ap:han tuossa sanoi, että mies veisi aamulla töihin mennessä lapsen tarhaan ja hakisi kun töistä pääsee, elikkä lapsi olisi koko päivän hoidossa, kun ap:llä ei itsellä ole autoa käytettävissä, eikä voisi kuulemma viedä eikä hakea.
Ap:han tuossa sanoi, että mies veisi aamulla töihin mennessä lapsen tarhaan ja hakisi kun töistä pääsee, elikkä lapsi olisi koko päivän hoidossa, kun ap:llä ei itsellä ole autoa käytettävissä, eikä voisi kuulemma viedä eikä hakea.
J
"joku"
Vieras
En pidä itseäni päiväkotivastaisena, olen subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta. Itse ei asuta Suomessa ja täällä lapset aloittavat päivähoidon yleensä 1-1,5v ikäisinä ja jatkavat hoidossa myös äidin jäädessä kotiin uuden vauvan Kanada. Oma esikoinen aloitti kuntouttavan päivähoidon (3h/pv) 1v10kk iässä vaikka itse olin vielä kotona vauvan kanssa. Myös kuopuksen synnyttyä silloin 4v ja 5v isosisarukset jatkoivat hoidossa.
Mutta siltikin ajatus siitä että 2v olisi hoidossa isän työaikojen mukaan ilmeisesti 8,5-10h joka ikinen arkipäivä vain siksi että äiti ei koe olevansa leikkipuisto-ihminen tuntuu ikävältä. Minulle tuo on ihan eri asia kuin lyhyet virikepäivät 2-3 nertas viikossa.
Suomessa ja Ruotsissakin vanhemmuus tuo ihmisille tiettyjä velvoitteita ja vastuutakin myös silloin kun ei huvittaisi tehdä mitään. Jos äiti on tosissaan kykenemätön lähtemään ulos lasten kanssa, olisi varmaan syytä poissulkea masen unset sun muut ja jos näitä ei löydy, ottaa itseään niskasta kiinni. Ongelma ei poistu sillä että esikoinen toimitetaan pois jaloista, kohta on sama edessä kuopuksenk in kanssa.
U
ulkonainen
Vieras
Olen varmaan jo niin tottunut tahan Hollannin tyyliin, etten osaa pitaa tuota esikoisen paivahoitoa pahana asiana, vaan positiivisena sellaisena. Tosin taalla lapset eivat kay viitta paivaa hoidossa, vaan yleensa pari-kolme kertaa viikossa.
Lapset taalla ovat iloisia ja hyvakaytoksisia, joten siita(kin) tuo positiivinen kuva paivahoidon vaikutuksista.
V
"vieras"
Vieras
Joo, mutta itseppä siihen rytmiin pystyy vaikuttamaan. Alkuun voi toki auttaa, mutta itse se on pidettävä.
Ja todellakin, ei enempää lapsia. Se ei ole ongelman pyyhkimistä maton alle vaan ihan kova fakta.
V
"vieras"
Vieras
Tiedätkö, on ihan eri asia olla 2-3 kertaa viikossa hoidossa ja ilmeisesti lyhyet päivät (3-6 tuntia?). Suomessa usein päiväkodit ovat oikeasti täysinäisiä ja ylipaikoilla lapsia ja hoitajia liian vähän (sijaisia ei saa palkata). Lisäksi on yleistä (lähes sääntö), että lapset ovat aina jokaikinen päivä 9-10 tuntia hoidossa, sillä useimmat vanhemmat töissä 8 tuntia + työmatkat. Hollannissa päivähoito tuntuu olevan ainakin kirjoituksesi perusteella paremmin kuin Suomessa. Alle 10 lapsen ryhmä ja 2-3 kertaa viikossa onkin todella toimivaa. Silti mä liputan kotihoidon puolesta jaksavan vanhemman kanssa ja riittävästi ikätasoon nähden kerhoja ja muskareita ym.
[QUOTE="vieras";24690447]Joo, mutta itseppä siihen rytmiin pystyy vaikuttamaan. Alkuun voi toki auttaa, mutta itse se on pidettävä.
Ja todellakin, ei enempää lapsia. Se ei ole ongelman pyyhkimistä maton alle vaan ihan kova fakta.[/QUOTE]
Jos ap:n tapauksessa kysymys on masennuksesta, ei siihen pienet happihyppelyt auta. Eikä siihen varsinkaan auta se, että nälvitään ehkäisystä ja siitä että ei enää lapsia. Mitä hittoa se ketään hänen tilanteessaan auttaa, muuta kun saa entistä pahemman olon itselleen ja kierre sen kuin syvenee!
Ongelman lakaisemista maton alle olisi minusta se, että kaksivuotias pistettäisiin nyt hoitoon. Miten hän siihen reagoi, mieti?
Totta kai kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan, mutta toiset tarvitsevat siihen joskus apua, eikä siinä ole mitään pahaa.
Ja todellakin, ei enempää lapsia. Se ei ole ongelman pyyhkimistä maton alle vaan ihan kova fakta.[/QUOTE]
Jos ap:n tapauksessa kysymys on masennuksesta, ei siihen pienet happihyppelyt auta. Eikä siihen varsinkaan auta se, että nälvitään ehkäisystä ja siitä että ei enää lapsia. Mitä hittoa se ketään hänen tilanteessaan auttaa, muuta kun saa entistä pahemman olon itselleen ja kierre sen kuin syvenee!
Ongelman lakaisemista maton alle olisi minusta se, että kaksivuotias pistettäisiin nyt hoitoon. Miten hän siihen reagoi, mieti?
Totta kai kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan, mutta toiset tarvitsevat siihen joskus apua, eikä siinä ole mitään pahaa.