Minä olen ihan loppu nyt!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä en jaksa.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minä en jaksa.

Vieras
Minulla on kolme lasta.
Vanhin on 4-vuotias, kiltti muuten mutta uhmaa sillä että kun pyytää jotain, eli korjaamaan lelut niin aloittaa temppuilun. Heittäytyy lattialle ja potkii jalkoja ilmaan ja hokee ettei jaksa siivota, ei huvita yms. Myös taitaa olla hyvin kuulovikainen koska aina kun pitäis laittaa esim. päälle, mennä nukkumaan niin menee joko pöydän alle, sohvan taakse tai muuten vaan lattialle makaamaan ja ei olevinaan kuule. Harrastaa myös tekoitkua joka kieltoon ja komentoon ja joka asiaan, esim. syömiseen, päälle pukemiseen, saunaan menoon.
Keskimmäinen on ihan riiviö välillä. Ei olevinaan osaa mitään, ei jaksa mitään ja kiljuu joka asiaan. Siis ihan joka asiaan ja jaksaa kiljua vaikka kolme tuntia putkeen. Ikää hänellä on 3-vuotta. Ihan kauhea uhma päällä ja on todella tempperamenttinen luonne joten uhmaa riittää joka hetkelle!
Kolmas lapsista on ihan kiltti mutta harrastaa iltahuutelua joten illoista menee monta hetkeä että saa hänet rauhalliseksi. Huutaminen saattaa kestää tunnista jopa neljään tuntiin.

Mies tekee pitkää päivää ja fyysistä työtä joten hänkin on ihan loppu, sekä työasioissa että lasten jatkuvaan uhmaan ja kiukutteluun. Minä olen myös lopussa.

Minä yritän tehdä lasten kanssa vaikka mitä, minä yritän pitää hermoni kurissa mutta minä alan oikeasti olla poikki.

Perheneuvolasta ollaan saatu aika kolmen viikon päähän, neuvolassa kun otin lasten jatkuvan uhmaamisen puheeksi.

Kaiken lisäksi myös muutama todella huonokuntoinen sukulainen aiheuttaa harmia ja huolta kunnollaan. Uskon että muutama mummo taitaa olla kohta vähemmän. Isäni äiti on todella huonokuntoinen, kaatuilee paljon ja joutuu olemaan paljon sairaalassa, äitini isä on myös huonontunut kamalan paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Tietty näistä kun on myös huoli ja stressi niin ei se helpota oloa.
 
[QUOTE="vieras";24689167]Miks tehdä lapsia noin pienellä ikäerolla??? Etenkin kun tietää, että miehellä tuollainen työ??[/QUOTE]

Miehellä on vasta alkanut tuollainen työ. Vuosi sitten, sitä ennen oli "kevyempää".
Ja kyllä, olen itse lapseni tehnyt ja pienellä ikäerolla. Tuo ei kuitenkaan vastannut avuntarvettani tuo kommenttisi.
Onhan lapseni ihaniakin, ja osaavat olla kilttejä. Mutta nyt isommilla on yhtä aikaa paha uhmakausi ja se vetää piippuun. Tiedän että onneksi kyseessä on kausi joka menee ohi ja toivottavasti pian. Ajattelin vain jos jollain olisi ollut vastaavaa tilannetta ja oisin saanut hieman vertaistukea.
 
Jospa ne huutaa kun toinenkin huutaa.
Auttaisiko, että aloitat tominnan (oli sitten kyse iltapaloista pesuista, pukemisesta tai mistä vaan) sen vähiten "hankalimman" kanssa ja sitten seuraava jne.

Jospa siinä jäisi jo osa turhasta sympatiakiukuttelusta pois ja saattaisi muutkin mennä pienemällä rutinalla.

Mitä vanhimmaisesi tekee, jos pyydät keräämänn lelunsa, varoitat kerran ja sen jälkeen keräät ne itse vaikka isoon kassiin ja pistät jäähylle, seuravalla kerralla niillä ei leikitä, eikä niitä oteta jäähyltä pois, tuosta samaisesta syystä.

Minä olen ollut jopa niin julma, että olen jättänyt lempitavaran nääkyvälle paikalle, lapsen ulottamattomiin, muistutukseksi mitä menetti huonolla käytöksellään.
Kerta riitti, kun lempitavara oli hyllyllä kokonaisen vuorokauden.

Ja hei, ohi menevää tuokin käytös, pitkää pinnaa, sinnikkyyttä ja johdonmukaisuutta, kyllä se siitä :hug:
 
[QUOTE="vieras";24689167]Miks tehdä lapsia noin pienellä ikäerolla??? Etenkin kun tietää, että miehellä tuollainen työ??[/QUOTE]

se varmaan ei ollu se pointti että miks tehä lapset pienellä ikäerolla vaan se,että tämä äiti on poikki minkä ymmärrän hyvin.ihan oikeesti,mistä näitä ilkeitä tyyppejä sikiääkin täällä palstalla.toivottavasti saat itse myös osaksesi pelkästään vinoilua jos joskus tukemista kaipaat.
 
Ei täällä kestä sanoa, että on väsynyt. Saa heti hirveät haukut päälle: hoida ite omat pentus, kun olet ne tehnytkin.

Saisitko mistään apua, vaikka ostopalveluna.
 
Kiitos Nöppärille vastauksesta! Voi olla että tuossa on paljonkin mukana sympatiahuutoa ja kiukkuilua.

Leluja olen ottanut joskus jäähylle, pitääkin taas kokeilla sitä. Miksi en tuota itse tajunnut muistaa? :O :D
Ja ohimenevää onneksi on, mutta just tällä hetkellä kun on poikki niin ei oikein jaksa enään elää ajatuksella "kyllä se siitä". Ennemminkin oli nytkin vaan pakko avautua ja sekin jo oikeastaan helpotti. :)

Ja isompi käy kerhossa 2 kertaa viikossa.
 
1314870652940.gif
 
Kyllähän se vaan on päivänselvää, että nämä jokaisen ketjun vinoilijat ovat niitä huonovointisimpia ihmisiä. Heillä on niin paha olo sekä fyysisesti että psyykkisesti, että se kuvotus ja väsymys pitää purkaa keinolla millä hyvänsä pois... Ilmeisesti heidän lapsillaan on nyt päiväuniaika, kun ovat täällä sitä pahaa oloaan purkamassa!

Joten kettuilijat, HAKEKAA SITÄ APUA PIAN!

Ap:lle, pyydä neuvolasta apua - ne ei kuule sulta lapsia ota vaan sanot, miten asiat on!! Niiden tehtävä on auttaa, ymmärrätkö? OTA SE PUHELIN KÄTEEN JA SOITA JA KERRO KAIKKI!!
 
Olisiko sinulla joku ystävä, joka voisi toisinaan tulla käymään ja autella sinua esim. vaikka niinkin pikkujuttuja, kuin tiskarin tyhjentämisessä ja täyttämisessä tai huvittaa lapsia hetken aikaa, että saat tuulettaa päätäsi vartinkin kerrallaan?
Pikku asiat vaikuttavat paljon.
 
[QUOTE="mmm";24689270]Ei täällä kestä sanoa, että on väsynyt. Saa heti hirveät haukut päälle: hoida ite omat pentus, kun olet ne tehnytkin.

Saisitko mistään apua, vaikka ostopalveluna.[/QUOTE]

Yritin neuvolasta kysellä. Minua helpottaisi kummasti ja varmaan lapsia jos saisin vaikka tuolle pienimmälle hoitajan kerran viikossa niin päästäis päivällä lasten kanssa ulos luontoon. Meillä on mahtavat ulkoilumahdollisuudet mutta tuon ihan pienimmän ja rattaiden kanssa ei päästä niihin paikkoihin joihin isommat haluaa. Mutta valitettavasti ainakaan meidän kylällä ei ole tarjota mitään, ei edes ostopalveluna. Tai jos on niin tilanteemme on "liian hyvä" ettei apua saa.
Mutta aion vielä eräältä sukulaiselta kysyä joka on osa-aika eläkkeellä, tykkää meidän lapsista ja lapset siitä että josko hän voisi ihan vaikka parin viikon välein tulla minulle avuksi tänne päivällä. Ihan vaan vaikka tunniksi.
 
[QUOTE="aloittaja";24689350]Mutta onko kenelläkään tuollaista kilju-uhmaajaa joka siis kiljumasta kiljuu vain koko ajan`? Kuinka sen kanssa toimia?[/QUOTE]

Oli... ja vain aika auttoi. Jossain vaiheessa jätin täysin huomiotta huudon, aluksi homma paheni, mutta lopulta helpottui. Ja toisen muksun kanssa tehosi se, että totesin häntä nyt harmittavan kovasti ja kun on kiukutellut valmiiksi, voi tulla juttelemaan/syliin, odottelen tässä ihan vieressä.

Ei tuo herkkua ole. Eikä välttämättä lopu hetkessä, vaikka mitä tekisi. Mutta yritä sietää.
 
sen verran vaan, että olen huomannut sellaisten lapsien olevan kaikista uhmakkaimpia joiden vanhemmat joko antavat helposti periksi tai alkavat väittelemään lapsen kanssa. selvät komennot ja riittävä rakkaudenanto riittävät hyvään kasvatukseen
 
[QUOTE="hohhoijaa";24689242]se varmaan ei ollu se pointti että miks tehä lapset pienellä ikäerolla vaan se,että tämä äiti on poikki minkä ymmärrän hyvin.ihan oikeesti,mistä näitä ilkeitä tyyppejä sikiääkin täällä palstalla.toivottavasti saat itse myös osaksesi pelkästään vinoilua jos joskus tukemista kaipaat.[/QUOTE]

Olipa ilkeästi sanottu. Mistä näin ilkeitä vastaajia riittääkin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja tarhatääti;24689415:
sen verran vaan, että olen huomannut sellaisten lapsien olevan kaikista uhmakkaimpia joiden vanhemmat joko antavat helposti periksi tai alkavat väittelemään lapsen kanssa. selvät komennot ja riittävä rakkaudenanto riittävät hyvään kasvatukseen
Istu. Paikka. Maahan. Ja sitten taputus päähän, vai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tarhatääti;24689415:
sen verran vaan, että olen huomannut sellaisten lapsien olevan kaikista uhmakkaimpia joiden vanhemmat joko antavat helposti periksi tai alkavat väittelemään lapsen kanssa. selvät komennot ja riittävä rakkaudenanto riittävät hyvään kasvatukseen

Onneksi sinä olet täydellinen vanhempi varmaan. <3 Ole onnellinen ettet ole kokenut tuollaista uhmaamista mitä minä koen lasten kanssa.
 
Istu. Paikka. Maahan. Ja sitten taputus päähän, vai?

ei. vaan sanotaan esim että sinne ei mennä ja sitten siitä pidetään kiinni eikä anneta periksi kun tarpeeksi vänkää vastaan. tai jos lapsi kysyy saako jätksin ja vastaat siihen"ei kyllä varmaan tänään kun sitten siskonkin tekee mieli ja se ei saa syödä kun sillä on se laktoosijuttu ja nyt ei edes ole hirveästi rahaa ja jätski on epäterveellistä bla bla yms" niin lapsi hämmentyy eikä tiedä saako nyt sitä vai ei
 
Oli... ja vain aika auttoi. Jossain vaiheessa jätin täysin huomiotta huudon, aluksi homma paheni, mutta lopulta helpottui. Ja toisen muksun kanssa tehosi se, että totesin häntä nyt harmittavan kovasti ja kun on kiukutellut valmiiksi, voi tulla juttelemaan/syliin, odottelen tässä ihan vieressä.

Ei tuo herkkua ole. Eikä välttämättä lopu hetkessä, vaikka mitä tekisi. Mutta yritä sietää.

Olen kanssa koittanut olla huomioimatta huutoa mutta illat on hankalia kun haluaisin saada lapset nukkumaan jotta pääsisi itsekkin lepäämään.

Yritän sietää. :D Olen jo menettänyt vasta puolet kuulostani tuon kiljumisen kanssa, toisella puolella pärjään hyvin.
 
[QUOTE="aloittaja";24689310]Yritin neuvolasta kysellä. Minua helpottaisi kummasti ja varmaan lapsia jos saisin vaikka tuolle pienimmälle hoitajan kerran viikossa niin päästäis päivällä lasten kanssa ulos luontoon. Meillä on mahtavat ulkoilumahdollisuudet mutta tuon ihan pienimmän ja rattaiden kanssa ei päästä niihin paikkoihin joihin isommat haluaa . [/QUOTE]

Kantoliinaan/kantorinkkaan/muuhun kantovälineeseen pienin mukaan?
 
Olen tulkinnut lasteni uhman nimensä mukaisesti auktoriteettini uhmaamiseksi sekä rajojen hakemiseksi ja testaamiseksi. Siksipä minun on helppo olla tarhantädin kanssa samaa mieltä. Minä kyllä kestän sen, että päätöksiäni uhmataan ja kyseenalaistetaan. Pääosin ajasta minun ei tarvitse muuta kuin todeta että näin tehdään ja näillä mennään. Pahoina päivinä saatan korottaa ääntäni, mutta sehän on jo puoliksi luovuttamista. Lapsesta oikein näkee, kuinka sen mielenkiinto herää ja uhma lisääntyy, kun löytyy vanhemman kipupiste.
 
Kantoliinaan/kantorinkkaan/muuhun kantovälineeseen pienin mukaan?

Maasto on sellaista että joudun jo kantamaan ja nostelemaan isompia lapsia niin paljon että on hyvin, hyvin vaikeaa kantorepussa pitää kolmatta. Mutta kyllä joskus teemme niinkin. Mutta olisi suuri helpotus kävellä pidemmälle ja syvemmälle metsää niinkuin isommat haluaa ja tosiaan maasto on aika hankalaa.
Tuo oli vain yksi esimerkki mitä siis olisi mukava lasten kanssa tehdä, mistä nauttisi samalla itsekkin ja pää tuulettuisi.
 
[QUOTE="vieras";24689493]Olen tulkinnut lasteni uhman nimensä mukaisesti auktoriteettini uhmaamiseksi sekä rajojen hakemiseksi ja testaamiseksi. Siksipä minun on helppo olla tarhantädin kanssa samaa mieltä. Minä kyllä kestän sen, että päätöksiäni uhmataan ja kyseenalaistetaan. Pääosin ajasta minun ei tarvitse muuta kuin todeta että näin tehdään ja näillä mennään. Pahoina päivinä saatan korottaa ääntäni, mutta sehän on jo puoliksi luovuttamista. Lapsesta oikein näkee, kuinka sen mielenkiinto herää ja uhma lisääntyy, kun löytyy vanhemman kipupiste.[/QUOTE]

Minä korotan ääntäni ainoastaan silloin kun lapset tekee jotain luvatonta ja vaarallista. Tiedän että jos huudan niin se vain pahentaa tilannetta.
Sitäpaitsi, olen liian väsynyt huutamaan edes. Mitä se ketään auttaisi jos huutaa?
 

Yhteistyössä