Muistelua oman lapsuusajan yhteiskunnasta

Paljohan täällä tuli näitä juttuja.
Mun lapsuuskodissa ei ollut eikä taida olla vieläkään mikroa, tosin työssään käyttivät mikroa ( porukoilla oli grillikioski ). Eikä meillä ollut piiiitkään aikaan videoita. Ja sitten joskuskus kun porukat ne hommas oli niin mahtavaa. Eikä meillä ollut stereoitakaan, ne tuli vasta joskus kun olin 5- 6 lk:lla muistaakseni.
Ja harvoin tuli mitäään ohjelmia uusintanakaan. Joku tv-ohjelma oli sitten sellainen että se tuli lauantai-aamusta uusintana ja meillä oli isän veljen porukkaa käymässä ja ihan ääneen puhuivat että johan on kun on videolle otettu tuokin ohjelma... ( Tais kuitenkin olla meillä jo sillloin videot )
Turvavyöt oli outo juttu tosiaan. Uusilla kuskeilla oli se 80-lätkä, josta täälläkin on ihan oma ketju.
Kännykästä ei ollut tietoakaan tosiaan, lankapuhelimella piti soitella ja lupakin piti kysyä, että saanko soittaa kaverille?

Leikittiin isolla porukalla kirkonrottaa tai milloin mitäkin.

Koulussa välitunnilla hypättiin hyppynarua tai twistiä. Koulumatka kuljettiin jalan tai pyörällä / potkurilla. Ei kukaan kuskannut lapsiaan kouluun autolla puolen kilometrin päästä.
Me syötiin 4-5 lk:lla luokassa, järjestäjän tehtävä oli hakea keittiöltä niitä ruokatarvikkeita luokkaan / viedä pois. Sitä en muista kuka ne kuumat ruuat toi luokkaan.

Limut oli lasipulloissa niissä oli metlliset korkit joko kruunukorkki tai sit sella "rpäistävä" korkki.

Ja irtokarkit oli halpoja kun halvimmat maksoi sen 5 pennii. Kioskilla monesti mietti että ostaisinko 20 p:n karkkeja kun niitä ei saa markalla kuin 5...

 

Koulussa välitunnilla hypättiin hyppynarua tai twistiä. Koulumatka kuljettiin jalan tai pyörällä / potkurilla. Ei kukaan kuskannut lapsiaan kouluun autolla puolen kilometrin päästä.

Limut oli lasipulloissa niissä oli metlliset korkit joko kruunukorkki tai sit sella "rpäistävä" korkki.

Ja irtokarkit oli halpoja kun halvimmat maksoi sen 5 pennii. Kioskilla monesti mietti että ostaisinko 20 p:n karkkeja kun niitä ei saa markalla kuin 5...

Nämä muistan itsekin. Ja ne irtokarkit! Nam. Paitsi jos oli itse kiskassa töissä ja piti laskea kuinka paljon niitä karkkeja nyt siihen pussiin laitetaankaan.... sitäkin tuli tehtyä.

 

Awwh mitä juttuja! Voin vaan peesata lähes kaikki (Päätön taitaa olla vähän vanhempi?). Sen lisään, että kun oltiin pienenä kipeitä, lääkäri tuli kotiin!!! Samaten kun asuttiin jossain korvessa joskus, niin kauppaostokset soitettiin kauppaan, josta ne sitten tuotiin pahvilaatikossa? koti ovelle .

 

70-luvulla lapsuuteni eläneenä muistan turvallisen autoilun. Autoissa harvoin oli turvavöitä, matkustettiin miten milloinkin, jalkatilassa istuen tai sylikkäin. Autoissa kärysi tupakansavu.
Olkkarin pöytää koristi useassa kodissa tuhkakuppi. Voitte kuvitella miten raikas ilma kodeissa oli.
Osassa linja-autoja sai polttaa tupakkaa takana. Junissa oli tupakkavaunut, missä matkustaminen oli kyllä aika kamalaa.
Lapset sai pelata pajatsoa.
Koulun jälkeen ei ollut iltapäiväkerhoja vaan ekaluokkalaiset oli usein yksin tai sisarusten kanssa kotona.
Karkkipäivänä haettiin kioskilta namua, ilman aikuista. 5 pennin karkkeja sai aika läjän viikkorahalla.
Äidit ei kilpailleet keskenään kenen muksuilla oli hienoimmat reimatecit tai coretexit. Sellaisia ei ollut edes keksitty. Jos housut hajos polvista, ne paikattiin, eikä ostettu tilalle uusia.
Lapset sai olla lapsia, vanhemmat ei toteuttaneet omia unelmiaan heidän kautta. Ei tarvinnut harrastaa joka viikonpäivä jotain.
Kukaan ei ollut soittamassa lastensuojeluun jos 4-5 vuotiaat ulkoili keskenään.
Ei ollut kännyköitä joilla vahdata lastensa liikkumista.
Telkkari oli mustavalkoinen ja siinä näkyi 1 tai 2 kanavaa, jotka lähetti ohjelmaa muutaman tunnin illassa.

Jep näin oli
Sit c-kasetit ja vinyylilevyt musa antia :heart: ja Jopo, potkukelkka joilla liikuttiin. Puusukset, koulussa harmonilla säestettiin laulua, munamankelia rekissä ja sienessä roikkuminen ulkoleikkinä
Lähikaupassa sai ostaa vihkolle eli merkattiin ylös ostokset ja porukat maksoi kerran kuussa "tilin" tyhjäksi.

 

Oon syntynyt 1986.
Kouluun käveltiin, ilman kännykkää. Lankapuhelin kotona ja äidilläni ihan hirvee tietokone . Mun eka känny oli Nokia 2110 ja 6.luokalla sain Nokian 6110 jossa oli matopeli! Se vasta käheetä oli!
Pihalla leikittiin Polee ja rovee (poliisi ja rosvo), pesistä ja jalkapalloa. Kymmenen tikkua laudalla, polttopalloa ja ja... Kaikkea kivaa

Kuunneltiin korvalappustereoilla musiikkia, sit kun tuli kannettava cd-soitin niin se oli cool!! Koulun jälkeen päivystin radion vieressä kunnes tuli Backstreet boysin kappale, painon Rec nappulaa . Sit piti oottaa ja painaa stop kun biisi loppui. Niin se Brian oli ihanan söpö eikä mikään ihq

Tällä pelattiin

Piti varoa namusetää. Soiteltiin pilapuheluita, se oli parasta. Pihalla vietettiin enimmäkseen aikaa. Voi kun olisi ihanaa jos pojallani olisi samanlainen lapsuus kuin mulla, mut se ei enää tässä maailmassa ole mahdollista..

 

Awwh mitä juttuja! Voin vaan peesata lähes kaikki (Päätön taitaa olla vähän vanhempi?). Sen lisään, että kun oltiin pienenä kipeitä, lääkäri tuli kotiin!!! Samaten kun asuttiin jossain korvessa joskus, niin kauppaostokset soitettiin kauppaan, josta ne sitten tuotiin pahvilaatikossa? koti ovelle .

Muistan kyllä kun mun mummo otti hota pulveria, ja me muksut leikittiin sitten purkkapakettien kanssa että olis hotaa...avattiin koko paketti auki, ja liuútettiin päästä suuhun.

Muistan myös miltä sininen ja viherä jenkki maistui .

 

Ai niin, ja kun vaihdepyöriä ei meillä ollut, laitettiin muoviläpsyjä pyykkipojilla pinnoihin kiinni .

 

Täällä on joku muukin, elänyt lapsuuttaan 70-luvulla ja aika monta asiaa,on tullut
jo siltä ajata kuvatuksi.
Omaan kotiini tuli televisio vasta minun eläessäni, mustavalkoinen. Ja ohjelmatarjonta
oli hyvin niukkaa. Meidän televisiosta katseltiin pääosin uutisia. Joskus jotkain sarjoja
kuten Merilinjaa, Naapurilähiötä jne. nykyisen kaltaisia saippuasarjoja ei ollut, eikä
tosi-tv- formaatteja. Oli kyllä Peyton Place ja Forsyten taru.

Kekkonen = presidentti. Joskus luulin niiden olevan synonyymit keskenään.
Minäkin muistan valitsijamiesvaalit ja ääntenluvun radiosta Kekkonen, Kekkonen..

Minulla oli Reiman enstex-housut. Ruosteenruskeat ja kamalat. Se ei varsinaisesti
kertone yhteiskunnasta mitään, mutta omaa persoonaani se ehkä vähän määrittää.

 

Silloin lapset piestiin melkein hendgiltä joka kodissa!!!!!!!!!!1111

 

[QUOTE="liisa";24653105]Silloin lapset piestiin melkein hendgiltä joka kodissa!!!!!!!!!!1111[/QUOTE]

Ei kai nyt sentään, mutta selkään saatiin joo kun tehtiin jotain väärää, ja se väärä saattoi olla vaan virhekin.

Vielä että: partureissa oli lapsille erilaisia istuimia, kuten autoja tms.

 

ei nyt hengiltä mutta selkäänsä saatto saada, ei mitenkään outoa tai erikoista sillon. myös koulussa sai karttakepistä sormilleen aika helposti. tai päähänsä.

 

[QUOTE="liisa";24653105]Silloin lapset piestiin melkein hendgiltä joka kodissa!!!!!!!!!!1111[/QUOTE]

Ei ainakaan meillä. Eikä teietääkseni ketään kaveriakaan piesty kotonaan. Se on totta, että pienet sai joskus tukkapöllyä. Mutta ei sitäkään joka kodissa annettu.

 

ei nyt hengiltä mutta selkäänsä saatto saada, ei mitenkään outoa tai erikoista sillon. myös koulussa sai karttakepistä sormilleen aika helposti. tai päähänsä.

minun kotonani ei ole koskaan annettu piiskaa. Kaverini kyllä saivat, ja muistan, että olimme kerran yhdessä hölmöilleet heidän kotonaan. Kaverini saivat piiskaa asiasta, minä en ja tunsin itseni jotekin rikolliseksi, kun vältyin siltä.

Koulussa saattoi kyllä saada karttakepillä sormille tai sellaisella paksulla pitkällä tauluviivottemella. Koulussa joutui myös nurkkaan, jos häiritsi.

 

ei nyt hengiltä mutta selkäänsä saatto saada, ei mitenkään outoa tai erikoista sillon. myös koulussa sai karttakepistä sormilleen aika helposti. tai päähänsä.

Tässä on kyllä jokaisen sukupolven välillä tapahtunut valtava muutos, sanoisin. Meillä 80-luvun alakoulussa ei ikimaailmassa olisi sallittu mitään karttakeppi- tai viivotinläpsyjä, eikä kotonakaan, koskaan minua ei edes tukistettu.

Sen tiedän, että monien kotona lasten kurittaminen kuitenkin 80-luvulla oli vielä melko normaalia.

90-luvun lapset taas ovat kokeneet aivan omanlaisensa kurikulttuurin.

 

Tässä on kyllä jokaisen sukupolven välillä tapahtunut valtava muutos, sanoisin. Meillä 80-luvun alakoulussa ei ikimaailmassa olisi sallittu mitään karttakeppi- tai viivotinläpsyjä, eikä kotonakaan, koskaan minua ei edes tukistettu.

Sen tiedän, että monien kotona lasten kurittaminen kuitenkin 80-luvulla oli vielä melko normaalia.

90-luvun lapset taas ovat kokeneet aivan omanlaisensa kurikulttuurin.

sillon ei opettajille väitetty vastaan eikä varsinkaan haistateltu, edes yläasteella.
taitaa olla nykyään vähän toisin ?

 

Siinä koulussa, jossa minä kävin koulua alakouluvuosinani oli kyllä ihan sallittua
läpsäistä lasta sormille karttakepillä / viivaimella. Isku ei ollut luja, mutta kyse olikin
kai enemmän julkisesta rankaisusta. Sattui se silti, minäkin sain sen tuntea.

Luokkahuoneissa oli erikseen opettajan koroke, ja opettaja oli toisenlaisessa asemassa
kuin nykyään. Lasteni koulussa kutsutaan monia opettajia etunimeltä, tämä ei olisi
tullut kysymykseenkään omassa koulussani.

 

sillon ei opettajille väitetty vastaan eikä varsinkaan haistateltu, edes yläasteella.
taitaa olla nykyään vähän toisin ?

Niinpä.

Meillä 80-luvulla kyllä sai jo vähän sanoa omaa kantaansa asioista, minä ainakin. :saint: Mutta haistattelusta seurasi (ei-fyysinen) rangaistus, heti. Ja hyvä niin.

 

Paljon tuttua juttua näissä Muistan koulukyydityksen... taksilla mentiin kun meitä oli niin "vähän" ettei linja-autoa tarvittu. Noh, sitä oli sitten 2 mukulaa vänkärin penkillä ja takana 9 siten että 4 isoa alla 4 isoa sylissä ja 1 poikittain päällimmäisenä. Ja reput ja luistimet ja sukset survottiin vielä takakonttiin. Siinä oli taksi-camry kovilla Tämä oli onneksi poikkeustapaus, yleensä meitä oli vähemmän mut vöitä ei koskaan kellään.

 

Lasteni koulussa kutsutaan monia opettajia etunimeltä, tämä ei olisi tullut kysymykseenkään omassa koulussani.

Mitenkäs sinun aikanasi, sanottiinko vain opettaja? Meillä oli Maija-ope, Timo-ope jne. Sitten jos opettaja oli nuorempi tai nuorekkaampi, niin oli vain etunimelläkin. Sen sijaan lukiossa sanottiin "opettaja".

 

[QUOTE="vieras";24653214]Paljon tuttua juttua näissä Muistan koulukyydityksen... taksilla mentiin kun meitä oli niin "vähän" ettei linja-autoa tarvittu. Noh, sitä oli sitten 2 mukulaa vänkärin penkillä ja takana 9 siten että 4 isoa alla 4 isoa sylissä ja 1 poikittain päällimmäisenä. Ja reput ja luistimet ja sukset survottiin vielä takakonttiin. Siinä oli taksi-camry kovilla Tämä oli onneksi poikkeustapaus, yleensä meitä oli vähemmän mut vöitä ei koskaan kellään.[/QUOTE]

siis 4 pientä sylissä...

 

Ai niin vielä:

Kun opettajat tuli vastaan käytävillä, niin tytöt niias, pojat kumarsi.

 

Siinä koulussa, jossa minä kävin koulua alakouluvuosinani oli kyllä ihan sallittua
läpsäistä lasta sormille karttakepillä / viivaimella. Isku ei ollut luja, mutta kyse olikin
kai enemmän julkisesta rankaisusta. Sattui se silti, minäkin sain sen tuntea.

Luokkahuoneissa oli erikseen opettajan koroke, ja opettaja oli toisenlaisessa asemassa
kuin nykyään. Lasteni koulussa kutsutaan monia opettajia etunimeltä, tämä ei olisi
tullut kysymykseenkään omassa koulussani.

muistan kyllä elävästi kun karttakepistä säleet lenteli, ei tosin osumasta sormiin, kun pulpetin reuna tuli ensin vastaan.

 

Mitenkäs sinun aikanasi, sanottiinko vain opettaja? Meillä oli Maija-ope, Timo-ope jne. Sitten jos opettaja oli nuorempi tai nuorekkaampi, niin oli vain etunimelläkin. Sen sijaan lukiossa sanottiin "opettaja".

opettaja, joku antoi kutsua itseään opeksikin. Jotakuta opettajaa piti teititelläkin.

 

Ja kun opettaja tuli luokkaan, kaikki nousi pulpettien viereen seisomaan, ennen kun opettaja antoi luvan istua.

 

Meillä näkyi telkkarista vain ykkönen ja kakkonen, oli tosi hienoa käydä serkkujen luona Keravalla kun niillä näkyi kolmonen. Kolmoselta katottiin Alf- sarjaa ja siinä oli mainoskatko mikä oli ihan parasta. Mainostauon merkkinä oli väriä vaihtava kolmio mustalla taustalla.
Ekaluokasta lähtien käveltiin yli kahden km:n matka edestakaisin joka päivä, myöhemmin matka taittui nopeammin kun sai ajaa pyöräillä. Potkurillakin kuljettiin. Koulusta tultiin suoraan kotiin, itse tein välipalaa, vahnemmat tulivat kotiin n klo16 jälkeen. Perjantai-iltaisin kuuntelin radiosta musiikkiohjelmaa ja nauhoitin hyvät kappaleet C-kasetille, joita on vieläkin tallessa.
Tätä oli 80- ja 90-luvun taitteessa.