Kuuluuko äidin näyttää "äidiltä"

Minä en ymmärrä koko kysymystä? Ei ole mitään muottia, miltä ÄIDIN pitäisi näyttää. Jokainen näyttää omalta itseltään. Taidatte olla aika teinejä tai muuten vaan mielikuvitus laukkaa liikaa, jos mietitte liikaa tällaisia asioita.

Minä näytän mielestäni helvetin hyvältä, mutta en tarkkaile muiden ihmisten reaktioita ulkonäkööni, saati yritä analysoida muiden ihmisten ajatuksia. Tosiasiassa muut ihmiset ajattelevat sinua vähemmän kuin uskoisitkaan. Aika omahyväistä tai suorastaan typerää on kuvitella, että muita jotenkin häiritsee sinun ulkonäkösi, koska se on huoliteltu.

 

No ei todellakaan äidin pidä näyttää äidiltä! Itse ihailen kovasti naisia, jotka näyttävät samalta kuin ennenkin, vaikka äitejä ovatkin. Mammatkin voi ihan hyvin olla kauttaaltaan tatuoituja tai kulkea piikkareissa ja hiustenpidennyksissä. Ainoa mitä äideille en niin kovasti suo, on "stripparilook". Ihan vaan sen takia, että se saattaa olla lapsille kiusallista. Mutta toisaalta en pidä tällaisestä tyylistä kenelläkään, seksikkyys ja kauneus tulee mielestäni ihan eri asioista kuin mauttomasta leopardimakkarankuoresta ja halvoista tekonahkapiikkareista

Mulla ei itselläni ole vielä lapsia, mutta uskon että tulen laittautumaan myös lastensaannin jälkeen ihan yhtälailla.

 

Joo, kyllä kuuluu. Ja äitihän voi näyttää miltä vain Maailman paras titteli: äiti. Ei pukeutumiskoodeja!

Wihii!

 

Ja eri paikkoihin pukeudutaan asianmukaisella varustuksella... Kyllä minäkin varmaan epäilisin naisen mielenterveyttä, jos se lähtisi metsään retkelle korkokengissä ja tiukassa puolihameessa?
Eli myönnettäköön, että ehkä itsekkin olisin hieman huvittunut, jos näkisin äidin lapsensa kanssa pihalla yökerhomeikissä, jakkupuvussa ja piikkikoroissa...

 

[QUOTE="Liila";24594069]Minä en ymmärrä koko kysymystä? Ei ole mitään muottia, miltä ÄIDIN pitäisi näyttää. Jokainen näyttää omalta itseltään. Taidatte olla aika teinejä tai muuten vaan mielikuvitus laukkaa liikaa, jos mietitte liikaa tällaisia asioita.

Minä näytän mielestäni helvetin hyvältä, mutta en tarkkaile muiden ihmisten reaktioita ulkonäkööni, saati yritä analysoida muiden ihmisten ajatuksia. Tosiasiassa muut ihmiset ajattelevat sinua vähemmän kuin uskoisitkaan. Aika omahyväistä tai suorastaan typerää on kuvitella, että muita jotenkin häiritsee sinun ulkonäkösi, koska se on huoliteltu.[/QUOTE]

Ne on noin "teinit" kun kyttää ihmisten ulkonäköä - itsetunto vaatii vielä sitä että on verrattava : Toi on rumempi kuin minä,tuo kauniimpi (ah mahtaa olla bimbo kun on noin nätti)...tossa meni taas valas, tuolta en tahdo näyttää, liekkö hällä mitään elämää...Hui minkä väriset vaattee...


Onneks toi helpottaa hieman iän myötä - osalla, kun elämään syntyy muitakin arvoja ja kykenee suhteuttamaan ulkonäöm merkityksen ihmisyydessä.

Näin kypsempänä ihmisiä tulee ja menee ohitse. En heitä arvio muutakin korkeintaa ilmeen perusteella tai toki jos on ihan p**kainen. Hymy tekee kaikista kauniita, valitettavasti vaan niin harva hymyilee.

 

Miltä äidin pitäis näyttää? En mä ole huomannut itseeni kohdistuvan mitään negatiivista. Paitsi joskus jotkut katsovat pidempään jos on rotsi päällä. Tai kun värjäsin hiukseni pinkiksi.

 

Häh? No joo äidin ulkonäkö voi olla mitä vaan. Ja mä pukeudun siihen ulkoilupukuun tai farkkuihin, koska en käytä hameita, korkkareita tms .
Ne äidit, naiset jotka laittautuu ovat ilo silmälle, enkä ole kade
Ulkonäköseikat eivät kerro ihmisestä, siis sisäisestä persoonasta/luonteesta välttämättä yhtään mitään.

 

luin vain aloituksen ja minusta äiti saa näyttää itsensä näköiseltä, saa meikata ja käydä kampaajalla Poikkeuksen tekee se, että tilanteseen ja säähän myös äidin kannattaa pukeutua. Joskus huvittaa pakkasilla leikkipuistossa nämä avopäin, ilman hanskoja, korkee kantaisissa nilkkureissa värjöttelijät.

 

Minttu on viisas nainen. Hymy sinne.

 

[QUOTE="mie";24594041]tälläiasessä vaatetuksessa en ole vielä ketään noissa meidän puistoissa nähnyt?!! Onko tällä tavalla pukeutunut ja laittautunut äiti sit nyt huono vai hyvä? [/QUOTE]

Isät varmaan tykkäis mutta taitaisi tulla kylmä melko pian ainakin meidän puistossa.. Tiedä häntä sitten jossain sisäpuistossa mutta rintsikat ei vaikuta kovin ergonomisilta karjuvan kaksivuotiaan raahaamiseen tai muuhunkaan liikuntaan. Eli taidan pitäytyä vielä kulahtaneessa takissani etenkään kun ei nuo vatsalihaksetkaan ole ihan yhtä timmit

 

Minttu on viisas nainen. Hymy sinne.

Kiitos, kantapään kautta opittu, olen miekin ollut 20v ja tarkka ulkonäöstä.

Mutta se on oikeasti valaieva hetki kun oppii katsomaan ihmistä sen kuoren alle. Siis ihan tuolla kaduillakin. Istukaapa kerran kahvilaan ruuhka-aikaan, yksin ja seuratkaa ihmisvilinää - meitä on niin monenlaista kulkijaa ja se on hemmetin hienoa. Mitäs sitten jos joku on vähän elähtänyt ja toinen taas sipsuttaa koroillaan? Ihan yhtä arvokaita ihmisiä ovat.

 

On se hyvä nyt kuitenkin minun mielestäni näyttää enemmän äidiltä kuin isältä. Mutta tämäkin on vain minun henkilökohtainen ongelmani.

 

[QUOTE="minttu";24594112]Ne on noin "teinit" kun kyttää ihmisten ulkonäköä - itsetunto vaatii vielä sitä että on verrattava : Toi on rumempi kuin minä,tuo kauniimpi (ah mahtaa olla bimbo kun on noin nätti)...tossa meni taas valas, tuolta en tahdo näyttää, liekkö hällä mitään elämää...Hui minkä väriset vaattee...


Onneks toi helpottaa hieman iän myötä - osalla, kun elämään syntyy muitakin arvoja ja kykenee suhteuttamaan ulkonäöm merkityksen ihmisyydessä.

Näin kypsempänä ihmisiä tulee ja menee ohitse. En heitä arvio muutakin korkeintaa ilmeen perusteella tai toki jos on ihan p**kainen. Hymy tekee kaikista kauniita, valitettavasti vaan niin harva hymyilee.[/QUOTE]

En missään kohtaa sanonut, ettei äiti saa näyttää miltä haluaa... ja todellakaan ketään loukuta halunnut. Anteeksi jos pahoitin mielesi =(

 

Toi hymyn merkitys on muuten totta.

Vaikka olisit kuinka tällätty, vimosen päälle kroppa ja releet - niin jos naama on norsun v:llä niin siitä on kauneus kaukana. Ihmisen sisäisen hyvänolon näkee päälle, kasvoista, silmistä, hymystä. Kuorella ei ole mitään merkitystä.

 

En mä tiedä, miltä äidin kuuluu näyttää. En ole tietoisesti muuttanut pukeutumistani tai ulkonäköä lapsen saamisen jälkeen, mutta joitakin juttuja on tullut ihan itsestään. Esimerkiksi pitkä tukka mun on pakko pitää kiinni kun vauva muuten repii hiukset mun päästä, en aina ehdi meikata ennen kotoa lähtöä jos vauva järjestää kohtauksen kun lasken hänet sylistä jne Lihoin raskaudessa aika paljon, joten vaatetyyliä on ollut pakko vähän muuttaa, mutta kun kilot lähtee, pukeudun taas niihin vaatteisiin joissa on hyvä olla ja jotka näyttää mielestäni hyvältä mun päällä.

Pukeudun tilanteen mukaan, ja äitinä varmaan tulee enemmän niitä tilanteita, kun tuulipuku on käytännöllisin ja järkevin vaihtoehto esimerkiksi kurakeleillä leikkipuistossa Onneksi löysin aika kivan mustan ulkoilutakin

 

En missään kohtaa sanonut, ettei äiti saa näyttää miltä haluaa... ja todellakaan ketään loukuta halunnut. Anteeksi jos pahoitin mielesi =(

Et pahoittanut kultaseni mieltäni. Mistäs edes tiedät miltä näytän?

 

En missään kohtaa sanonut, ettei äiti saa näyttää miltä haluaa... ja todellakaan ketään loukuta halunnut. Anteeksi jos pahoitin mielesi =(

Tuskinpa olet pahoittanut kenenkään mieltä. Lähinnä vain synnyttänyt vinon hymyn suupieleen. Ehkä tajuat asian vielä jonakin päivänä - toivon ainakin niin.

 

Toi hymyn merkitys on muuten totta.

Vaikka olisit kuinka tällätty, vimosen päälle kroppa ja releet - niin jos naama on norsun v:llä niin siitä on kauneus kaukana. Ihmisen sisäisen hyvänolon näkee päälle, kasvoista, silmistä, hymystä. Kuorella ei ole mitään merkitystä.

Näin minäkin ajattelen =) . Samantekevää pitäisi olla näytätkö 40 v 20 vuotiaalta ja pukeudut sen mukaan, vaikka omistaisit liudan tenavia .Tai se että 20v. näytät 40-vuotiaalta ... ja pukeudut sen mukaan..

Ei mielestäni saisi arvostella ulkonäön mukaan ketään ja perustaa siitä olettamuksia minkälainen äiti on . Kaikki huolehtii ulkonäöstä oman maun mukaan..

 

Joo, kyllä kuuluu. Ja äitihän voi näyttää miltä vain Maailman paras titteli: äiti. Ei pukeutumiskoodeja!

Wihii!

Hyvin sanottu !

Mua saa sitten reippaasti valaista ko.asiasta, miten pukeudutaan äitinä...Mä ressu kun olen joka päivä erehtynyt pukeutumaan minuna itsenäni :ashamed:...

 

[QUOTE="mie";24594041]tälläiasessä vaatetuksessa en ole vielä ketään noissa meidän puistoissa nähnyt?!! Onko tällä tavalla pukeutunut ja laittautunut äiti sit nyt huono vai hyvä? [/QUOTE]

Heh, riippuu siitä, kuka on vastaamassa. Onko se niiden muiden puistossa olevien muksujen äiti vai iskä.

 

Niin no äitejä nyt on monenlaisia ja näkösiä mutta jos tässä meinataan sellaista tapettiin häviävää verkkari-pierismuotia niin minä en siltä näytä. Olen tosin vasta 25v mutta on mulla jo kolme lasta. Olen usein kuullut että en näytä äidiltä ollenkaan Pukeudun niin kuin nyt perus kaksvitonen pukeutuu mutta en mielestäni mitenkään överisti tai halvasti. Lähikauppaan voin mennä ilman meikkiä mutta usein tykkään kuitenkin jotenkin edes naamaa kammata kun ovesta lähden.

 

On ihan luonnollista, että äitiys muuttaa, tai ainakin pitäisi muuttaa, ajatusmaailmaa itsekkyydestä epäitsekkäämmäksi. Pinnallisista asioista syvempiin jne.

Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin ulkonäkö.
Ei tee huonoa äitiä jos ei jaksa kulkea täydessä tällingissä leikkipuistossa, päinvastoin mietin, miksi pitää tälläytyä? Paksut pakkelit naamassa reippailemassa.

Toki siistinä on mukavampaa, puhtaat hiukset ja mukavat vaatteet riittää. Kaupoilla ja asioilla voi sitten laittaa enemmän. Mutta kyllähän siellä kostealla hiekkalaatikolla kyykkiessä ne tuulipuvun housut on mukavemmat kuin korkkarit ja minihame, jotka sopivat paremmin toisenlaiseen ympäristöön.

Huvittavaa on, että edelleen nämä jotkut tatuoidut ja lävistetyt äidit luulevat olevansa "erilaisia" ja " kummaksuttavia" ja " kieroon katsottavia", vaikka nykyisin jopa naapurin kuusikymppiseltä mummolta löytyy tatuointi ja lävistyksiä on joka toisella vastaantulijalla.

Terkuin nelikymppinen lävistetty, ei tatuoitu äiti, joka viihtyy niin tuulipuvussa kuin korkkareissakin ja uskaltaa käydä kaupassa ilman meikkiäkin EIKÄ kauhistu ylläriräkätahroista housunpunteissa tai puklusta olkapäillä.. JA ei siltikään näytä kuulema neljän pojan äidiltä

 

Ei äitiys mitenkään määrää mun pukeutumista vaan tilanteet. Joskus jaksaa laittaa hiukset kunnolla ja meikata, lähikauppaan mennessä en jaksa kyllä vaivautua. Tähän syynä on myöskin se, että välttelen turhia kemikaaleja, enkä aina viitsi sen vuoksi meikata. Jos menen lapsen kanssa ulkoilemaan, niin laitan mieluiten käytännölliset vaatteet, eikä siinä ole mielestäni mitään äitimäistä, se nyt vaan on järkevää. En mä viitsi jonkun huvittavan periaatteen takia palella nahkarotsissa jossain leikkikentällä.

 

En kyllä oikeen tajua tätä "meikattu=jaksaa huolehtia ulkonäöstään" -seikkaa. Minä en jaksa olla turhamainen ja meikata esim lähikauppaan! Ja voin, kuten olen aina ennenkin voinut, mennä sinne kauppaan paskasissa collareissa, minua ei jaksa kiinnostaa näytänkö homssuiselta vai en. Ei ole koskaan kiinnostanut. Jos joku jaksaa nähdä vaivaa siitä mitä minulla on päällä niin ihan sama mulle. Toisinaan taas laittaudun kauppareissulle ihan kunnolla ja jopa Meikkaan. Minusta jokainen saa näyttää juuri siltä kuin haluaa. Saa kulkea leikkipuistossa vaikka tissivako naamalla tai vesirajahame päällä, tai sitten olla tuulipuvussa. Ihmeellistä toisten asioiden kyttäämistä, tai vaihtoehtoisesti huonon itsetunnon pönkitysyritystä tämä koko saivartelu.

Olkaa millaisia olette ja antakaa muidenkin olla. Peace!

 

Minä en ymmärrä tuota kärjistämistä että joko on päällä tuulipuku tai minihame ja korkkarit. Leikkipuistossa minulla on ollut päällä mekkoa, hametta (ei minipituisia tosin, sellaisia en pidä koskaan missään), farkkuja, tavallisia housuja, ohuita collegehousuja. Kenkinä tennarit, ballerinat, kävelykengät, kumisaappaat, talvisaappaat... On ollut meikkiä tai sitten ei, hiukset ponnarilla tai sitten ei.

Kyllä joku joskus on katsonut, mutta en tiedä minkä takia. Asuni takia vai ulkonäön vai minkä.