K
Kerrotko nyt minulle !!
Vieras
Hyvä ap.
Minä tuolla sivulla 2 jo kerroinkin oman umpikujani ja väsymykseni syyn.
Minulla on ikääkin ihan mukavasti, elämänkokemusta monenlaista takana. Silti en tiedä miten tästä omasta väsymykseni yhtälöstä selviän.
Kun niin mielellään vinkkejä jaat, ihan oikeasti sellaista ottaisin mielelläni vastaan minäkin.
Siis:
Minulla on koulutus, mutta en tee koulutustani vastaavaa työtä, koska se olisi vuorotyötä. Lopetin sen, kun vanhimmat lapseni olivat kouluikäisiä ja olin uupunut ja koin haitaksi sen, etten ole koskaan kotona, koululaisilla ja minulla on aivan eri rytmit. Työ oli myös määräaikaisuuksia, keikkaa.
Päivätyöhön ei-omalle alalle siirtyminen toi pienemmän palkan. Lisäksi vakituisen työpaikan.
Pidän työstäni.
Nyt minulla on alaluokkalainen lapsi, koululainen siis, joka on vihdoinkin saanut kavereita ja paikkansa koulu- ja luokkayhteisössä. Ympäristö on rauhallinen ja turvallinen.
Päiväkoti-ikäinen viihtyy päiväkodissa.
Olen yh.
Työmatka on pitkä ja kallis, bensan hinta on kallis ja bussilla matkaaminen ei onnistu, joudun menemään omalla autolla.
Saan minimipalkkaa, bruttopalkkani on noin 1570 e / kk, teen nyt osaviikkoa ja kokopäivätyöhön siirtyessäni saan noin 1980 e / kk. bruttona.
Olen etsinyt melkein mitä vain työtä tästä kodin ja asuinpaikkakunnan läheltä, ei löydy sellaista, mihin minun pätevyys riittäisi.
Haen koko ajan vuokra-asuntoa työpaikkani läheltä, eli alueelta, paikkakunnalta jossa työpaikkani on, olen jonossa mutta vaikka minulla on ko. kaupungissa vakituinen työpaikka, en ole asuntojonoissa ykkössijoilla, koska minulla on jo asunto. Enkä ole tämän kaupungin asukas vaan toispaikkakuntalainen.
Kovin isoa vuokraa en pysty maksamaan koska palkkani on pieni eikä asumistukea huomioida koko vuokralle, vaan kelalla on omat kriteerinsä.
Kun olen vain välitilassa etsimässä, odottamassa, hakemassa, enkä edes tiedä milloin tämä loppuu, - milloin saan asunnon tai milloin saan työpaikan - niin olisiko ap:lla neuvoja minullekin miten elämäni järkkään? Kiitos.
Omaa asuntoa en voi ostaa, koska näin pienituloiselle ei pankki anna lainaa ja alkupääomaa ei näin pienestä palkasta ole voinut säästää: minullahan on ollut lapsia "aina" eli ensimmäisen lapsen sain aika nuorena, tein ratkaisun enkä jäänyt epätyydyttävään elämään ja ns. avoerosin, aloitin opiskelut yh;na, maksoin lainani takaisin, mutta säästää en ole voinut kun olen kädestä suuhun joutunut elämään ja nytkin, tämäkin suhde on erinnäisistä syistä päättynyt uunituoreeseen yksinhuoltaja-tilanteeseen. Elikkä? Vinkkejä? kiitos.
Minä tuolla sivulla 2 jo kerroinkin oman umpikujani ja väsymykseni syyn.
Minulla on ikääkin ihan mukavasti, elämänkokemusta monenlaista takana. Silti en tiedä miten tästä omasta väsymykseni yhtälöstä selviän.
Kun niin mielellään vinkkejä jaat, ihan oikeasti sellaista ottaisin mielelläni vastaan minäkin.
Siis:
Minulla on koulutus, mutta en tee koulutustani vastaavaa työtä, koska se olisi vuorotyötä. Lopetin sen, kun vanhimmat lapseni olivat kouluikäisiä ja olin uupunut ja koin haitaksi sen, etten ole koskaan kotona, koululaisilla ja minulla on aivan eri rytmit. Työ oli myös määräaikaisuuksia, keikkaa.
Päivätyöhön ei-omalle alalle siirtyminen toi pienemmän palkan. Lisäksi vakituisen työpaikan.
Pidän työstäni.
Nyt minulla on alaluokkalainen lapsi, koululainen siis, joka on vihdoinkin saanut kavereita ja paikkansa koulu- ja luokkayhteisössä. Ympäristö on rauhallinen ja turvallinen.
Päiväkoti-ikäinen viihtyy päiväkodissa.
Olen yh.
Työmatka on pitkä ja kallis, bensan hinta on kallis ja bussilla matkaaminen ei onnistu, joudun menemään omalla autolla.
Saan minimipalkkaa, bruttopalkkani on noin 1570 e / kk, teen nyt osaviikkoa ja kokopäivätyöhön siirtyessäni saan noin 1980 e / kk. bruttona.
Olen etsinyt melkein mitä vain työtä tästä kodin ja asuinpaikkakunnan läheltä, ei löydy sellaista, mihin minun pätevyys riittäisi.
Haen koko ajan vuokra-asuntoa työpaikkani läheltä, eli alueelta, paikkakunnalta jossa työpaikkani on, olen jonossa mutta vaikka minulla on ko. kaupungissa vakituinen työpaikka, en ole asuntojonoissa ykkössijoilla, koska minulla on jo asunto. Enkä ole tämän kaupungin asukas vaan toispaikkakuntalainen.
Kovin isoa vuokraa en pysty maksamaan koska palkkani on pieni eikä asumistukea huomioida koko vuokralle, vaan kelalla on omat kriteerinsä.
Kun olen vain välitilassa etsimässä, odottamassa, hakemassa, enkä edes tiedä milloin tämä loppuu, - milloin saan asunnon tai milloin saan työpaikan - niin olisiko ap:lla neuvoja minullekin miten elämäni järkkään? Kiitos.
Omaa asuntoa en voi ostaa, koska näin pienituloiselle ei pankki anna lainaa ja alkupääomaa ei näin pienestä palkasta ole voinut säästää: minullahan on ollut lapsia "aina" eli ensimmäisen lapsen sain aika nuorena, tein ratkaisun enkä jäänyt epätyydyttävään elämään ja ns. avoerosin, aloitin opiskelut yh;na, maksoin lainani takaisin, mutta säästää en ole voinut kun olen kädestä suuhun joutunut elämään ja nytkin, tämäkin suhde on erinnäisistä syistä päättynyt uunituoreeseen yksinhuoltaja-tilanteeseen. Elikkä? Vinkkejä? kiitos.