Exä menee naimisiin ja minä olen "loukkaantunut"?

Siis mitä hittoa? Erottu on n.12 vuotta sitten eikä olla nähtykään varmaan kolmeen vuoteen. Nyt sain kuulla, että on saanut jokunen aika sitten lapsen ja nyt sit menossa ensi kesänä naimisiin. Itsellä on ollut perhe jo likeemmäs 10 vuotta ja miten mä nyt tästä saatoin loukkaantua. Jotenkin vaan tuntuu tosi pahalta

 

Jospa on kuitenkin vaan joku ohimenevä tunne.

 

Vanha suola saattaa janottaa hetken vuosien jälkeenkin, mutta vaan hetken koska asioilla on syynsä ja seurauksensa, miksi ex onkaan ex

 

[QUOTE="vieras";24582462]Vanha suola saattaa janottaa hetken vuosien jälkeenkin, mutta vaan hetken koska asioilla on syynsä ja seurauksensa, miksi ex onkaan ex [/QUOTE]

No ex on ex vääristä syistä. Me on molemmat (minä sekä ex) aina uskottu, että me kuuluutan yhteen, mutta aika on ollut väärä... Ja nyt jotenkin sit ehkä tuli se ajatus, että sitä oikeaa aikaa ei koskaan tule Miten mä voin ajatella tällaisia

 

[QUOTE="aloittaja";24582593]No ex on ex vääristä syistä. Me on molemmat (minä sekä ex) aina uskottu, että me kuuluutan yhteen, mutta aika on ollut väärä... Ja nyt jotenkin sit ehkä tuli se ajatus, että sitä oikeaa aikaa ei koskaan tule Miten mä voin ajatella tällaisia [/QUOTE]

Tuskin sitä muutenkaan olis tullut.

 

Ihan inhimillistä mun mielestä.

 

Tuskin sitä muutenkaan olis tullut.

Ei varmaan olisikaan tullut. Minä rakastan omaa miestäni enkä usko, että me koskaan eroamme. Mut joku pieni osa minusta on ehkä kuitenkin elätellyt vielä sitä toivetta, että "jonain päivänä". Ja nyt tämä asia taas vei sen päivän kauemmas ja kauemmas... Kaipa tämä tästä taas ajan kanssa

 

[QUOTE="aloittaja";24582639]Ei varmaan olisikaan tullut. Minä rakastan omaa miestäni enkä usko, että me koskaan eroamme. Mut joku pieni osa minusta on ehkä kuitenkin elätellyt vielä sitä toivetta, että "jonain päivänä". Ja nyt tämä asia taas vei sen päivän kauemmas ja kauemmas... Kaipa tämä tästä taas ajan kanssa [/QUOTE]

Mutta jospas tän vois nähdä nyt positiivisena juttuna, että nyt voit päästää kokonaan ja lopullisesti irti viimeisistäkin haaveen rippeistä ja keskittyä olemaan onnellinen tässä ja nyt .

 

Normaalia. Rakastettu ihminen vie aina palan sydäntä mennessään. Kun on läheisessä suhteessa johonkuhun niin jokin kahden välillä tulee yhteiseksi ja on sitä aina.

 

Mutta jospas tän vois nähdä nyt positiivisena juttuna, että nyt voit päästää kokonaan ja lopullisesti irti viimeisistäkin haaveen rippeistä ja keskittyä olemaan onnellinen tässä ja nyt .

Juuri niin.=)

 

Normaalia. Rakastettu ihminen vie aina palan sydäntä mennessään. Kun on läheisessä suhteessa johonkuhun niin jokin kahden välillä tulee yhteiseksi ja on sitä aina.

Juuri näin mäkin ajattelen. :heart: Olikohan se Horuksen silmä, joka taannoin sanoi, että hänelle jokainen koettu rakkaustarina on ikuinen, vaikka suhde olosuhteiden takia päättyisikin. Tämä romantikko ajattelee samoin. :heart:

 

Onhan se sun exä ollu joskus osa sun elämää, sulle tärkeä. Ja jos olette eronneet niin, että rakkauttakin on vielä ollut, niin eihän se ihme ole, että hieman jossakin kirpaisee, kun kuulee exän menevän eteenpäin elämässä. Mutta eihän se sitä tarkoita, että exän perään haikailisi, välttämättä.

 

Juuri näin mäkin ajattelen. :heart: Olikohan se Horuksen silmä, joka taannoin sanoi, että hänelle jokainen koettu rakkaustarina on ikuinen, vaikka suhde olosuhteiden takia päättyisikin. Tämä romantikko ajattelee samoin. :heart:

Paljon mukavampaa on kun osaa päästää irti entisistään. Mun mielestä eksissä roikkumienen ei ole mitenkään romanttista (epätoivoista korkeintaan). Itse ainakin keskityn ennemin nykyiseen....

 

Juuri näin mäkin ajattelen. :heart: Olikohan se Horuksen silmä, joka taannoin sanoi, että hänelle jokainen koettu rakkaustarina on ikuinen, vaikka suhde olosuhteiden takia päättyisikin. Tämä romantikko ajattelee samoin. :heart:

Kyllä elämä sua vielä kouluttaa

 

Paljon mukavampaa on kun osaa päästää irti entisistään. Mun mielestä eksissä roikkumienen ei ole mitenkään romanttista (epätoivoista korkeintaan). Itse ainakin keskityn ennemin nykyiseen....

Mun mielestä ei ole roikkumista, jos muistelee lämmöllä menneitä aikoja. Muistelen mä lapsuuttakin välillä haikeudella ja lämmöllä. Yhtä lailla se menneisyys on osa ihmistä kuin nykypäiväkin.

 

Minusta on eri asia haaveilla jostakusta, kun se että kantaa jotakuta ihmistä kuitenkin
aina sydämessään. Haaveet yhteenpaluusta toisen kanssa kyllä varmaan vaikuttavat
epäsuotuisasti siihen suhteeseen, jossa on, jos jatkuvasti kaipaa toisaalle.
Mutta se, että kantaa jotakuta sydämessään, osaen pitää hänet siellä omalla paikallaan, ei taas vie
tilaa muiden paikoilta sydämestä.

 

Paljon mukavampaa on kun osaa päästää irti entisistään. Mun mielestä eksissä roikkumienen ei ole mitenkään romanttista (epätoivoista korkeintaan). Itse ainakin keskityn ennemin nykyiseen....

Ei ole kyse roikkumisesta ja haikailusta. Voi olla iloinen entisen rakastetun puolesta kun hän on löytänyt uuden onnen ja samalla tuntea osan itsessä surevan; sen osan joka kuuluu menneelle rakastetulle.
Me emme ole mitään koneita joista voi pyyhkiä vanhentuneet tiedostot pois, vaan kaikki jää kirjoitetuksi sisimpään. Eikä se ole romantisoimista vaan elämää ihmisenä.

 

[QUOTE="juu";24582768]Onhan se sun exä ollu joskus osa sun elämää, sulle tärkeä. Ja jos olette eronneet niin, että rakkauttakin on vielä ollut, niin eihän se ihme ole, että hieman jossakin kirpaisee, kun kuulee exän menevän eteenpäin elämässä. Mutta eihän se sitä tarkoita, että exän perään haikailisi, välttämättä.[/QUOTE]

Näinpä. Ei kaikki suhteet pääty siihen, että vain lakkaa rakastamasta. Musta olisi outoa, jos sellainen ihminen ei herättäisi mitään tunteita, johon on joskus ollut tosi rakastunut. Sitten se on roikkumista, jos ei pysty olemaan onnellinen ja haikailu häiritsee elämää.

 

Tunteet on hassuja, niitä yrittää kovasti järjellä hallita mutta tulevat silti.

Eihän se edes oikeasti kummallista ole että tuntee tavallaan menettävänsä jotain kun se pienenpieni mahdollisuus "viedään", samoin kuin sitä voi olla mustasukkainen ihastuksen suhteesta vaikka itse olisi onnellisesti varattu eikä aikomustakaan erota. Ajatuksella on silti aina välillä kiva leikkiä.

Kai se perustuu samaan että moni katsoo itselleen uuden valmiiksi ennenkuin eroaa vanhasta, aina pitää olla joku backup

 

Minusta on eri asia haaveilla jostakusta, kun se että kantaa jotakuta ihmistä kuitenkin
aina sydämessään. Haaveet yhteenpaluusta toisen kanssa kyllä varmaan vaikuttavat
epäsuotuisasti siihen suhteeseen, jossa on, jos jatkuvasti kaipaa toisaalle.
Mutta se, että kantaa jotakuta sydämessään, osaen pitää hänet siellä omalla paikallaan, ei taas vie
tilaa muiden paikoilta sydämestä.

Tätä mä tarkoitin. Tuskin se vähentää ap:n rakkautta nykyistä miestään kohtaan, jos hänelle tulee tuollaisia ohikiitäviä tunteita.

 

Kyllä elämä sua vielä kouluttaa

Jaa. En usko, että näkemykseni liittyy mitenkään ikääni tms. Menneisyys on osa ihmistä ja on ihan luonnollista tuntea monenlaisia tunteita elämän käännekohdissa. Monesti ihmissuhteiden katkeamisiin liityy paljon selvittämättömiä ja käsittelemättömiä asioita. Ja vaikka jotkut muuta väittää niin kaikenlaisia tunteita voi tuntea useampiinkin eri ihmisiin. Jos ap tuntee jotain entistään kohtaan, ei se välttämättä tarkoita, että hän olisi onneton nykyisessä suhteessaan tai vähennä hänen rakkauttaan miestään kohtaan.

 

Tunteita voi toki tulla joo. Mutta jos niissä "epäsuotuisissa" tunteissa alkaa roikkumaan ja niitä ruokkimaan, niin on vaarana, että menettää tämän hetken onnellisuuden.

Siis jos sä oot naimisissa. Sulla on ihana mies, jota rakastat ja jolle haluat olla uskollinen. Niin ei se ole järkevää, että haaveilee jokaisesta edellisestä kumppanista salassa tai suunnittelee niitä backuppeja kaiken varalta. Tai että ihastuksen tai muun tunteen syttymiselle antaa vallan ja uskoo vain tunteiden voimaan ja viemään.

Sitten sä menetät tämän hetken ihanan miehen, jota rakastat ja jolle haluat olla uskollinen. Sä menetät sen onnen, jonka sä oot saavuttanut. Sä menetät sen onnen, joka on sulle suotu. Sen onnen, jonka sä oo saanut.

Keskity siis tähän hetkeen. Panosta tämän hetken suhteeseen. Ei kannata miettiä liikaa tunteella menneitä tai tulevia. Tunteile omalle miehelle. Näytä sille ne rakkaudet. Keskity siihen, että teillä on yhdessä onnellista.

Lähtökohta pitäis joka suhteessa olla se, että tässä olemme me. Sinä ja minä. Kahdestaan. Ei muita. Eikä ero ole mahdollisuus. Mikäli siis suhde on turvallinen.

Onnen löytää, kun katsoo vierelleen.

 

Minä olen tuntenut joskus samoin. Pidin ihan normaalina.