Mitä eläimiä palstalaiset muistuttavat?

Tahtoisi myös ultramariinin näkemyksen :) ja tää harmaja on isosiskon pikkusisko <3
kyllä se on tulihevonen, sellainen upea uljas hevonen, joka harja hurjasti hulmuten juoksee halki villien vainoiden. Sellainen, joka jo pienenä oli varsinainen villivarsa, joka kirmasi välillä omille teilleen turvallisesta pihahaasta. Tulihevonen, joka saa nyt itse kaitsea villivarsoja, ja tekeekin sen hyvin, vaikka joskus sydän pullollaan huolesta, etteivät juoksisi liian kauas kotihaasta. Rohkea, peloton eläin, joka käy pelottaa vaaroja päin. Tulen, tuulen ja tuiskun läpi se juoksee. Palavasieluinen.. eikä sitä kesytä muu kuin ehkä meri.. senkin aaltoja päin se ui pelotta, mutta meri kaikessa mahtavuudesaan kuitenkin mykistää senkin. Tulihevonen, jonka sielussa palaa pieni levottomuus aina, mutta joka kuitenkin juostuaan villeimmät varsa-aikansa osaa nauttia kotihaassakin olosta. Pysähtyä hiljaisina iltoina ja vain olla.. katsella kauniilla suurilla silmillään maisemaa ja maailmaa ja maalata niistä kauniita kuvia sydämeensä .
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Pesky, lataas mullekkin tulemaan analyysi


Vuohi. :rolleyes: Vuohi, ihan ehdottomasti. Luonnossa liikkuja, pihalla viihtyjä. Uskollinen omistajalleen, kärttyisyyteen taipuvainen ainakin silloin tällöin. Kuitenkin aina valmis minne vain sen rakastettu omistaja keksiikin lähteä. Individualisti kuitenkin siinä mielessä, että tallaa mieluiten omat polkunsa. Rakastaa ruokaa, ja syö kaiken löytämänsä, ainakin kun se on sitä mitä hänen suunsa halajaa. Ei jaa ruokiaan naisille, toisille pukeille eikä ainakaan ihmisille. Sen silmissä asuu varma tieto: mää tierän kuitenkin, turhaan sää siinä jupiset. Suhtautuu halveksivasti Turun Sanomiin puhtaasti poliittisista syistä, ja siksi pistääkin sen poskeensa mielellään ennen kuin omistaja kerkiää sitä lukemaan ja huonoja vaikutteita imemään. Vaatii huomiota kovalla äänellä jollei sitä automaattisesti saa.
 
Hra Majuri
Vuohi. :rolleyes: Vuohi, ihan ehdottomasti. Luonnossa liikkuja, pihalla viihtyjä. Uskollinen omistajalleen, kärttyisyyteen taipuvainen ainakin silloin tällöin. Kuitenkin aina valmis minne vain sen rakastettu omistaja keksiikin lähteä. Individualisti kuitenkin siinä mielessä, että tallaa mieluiten omat polkunsa. Rakastaa ruokaa, ja syö kaiken löytämänsä, ainakin kun se on sitä mitä hänen suunsa halajaa. Ei jaa ruokiaan naisille, toisille pukeille eikä ainakaan ihmisille. Sen silmissä asuu varma tieto: mää tierän kuitenkin, turhaan sää siinä jupiset. Suhtautuu halveksivasti Turun Sanomiin puhtaasti poliittisista syistä, ja siksi pistääkin sen poskeensa mielellään ennen kuin omistaja kerkiää sitä lukemaan ja huonoja vaikutteita imemään. Vaatii huomiota kovalla äänellä jollei sitä automaattisesti saa.
:D
 
Harmaja
kyllä se on tulihevonen, sellainen upea uljas hevonen, joka harja hurjasti hulmuten juoksee halki villien vainoiden. Sellainen, joka jo pienenä oli varsinainen villivarsa, joka kirmasi välillä omille teilleen turvallisesta pihahaasta. Tulihevonen, joka saa nyt itse kaitsea villivarsoja, ja tekeekin sen hyvin, vaikka joskus sydän pullollaan huolesta, etteivät juoksisi liian kauas kotihaasta. Rohkea, peloton eläin, joka käy pelottaa vaaroja päin. Tulen, tuulen ja tuiskun läpi se juoksee. Palavasieluinen.. eikä sitä kesytä muu kuin ehkä meri.. senkin aaltoja päin se ui pelotta, mutta meri kaikessa mahtavuudesaan kuitenkin mykistää senkin. Tulihevonen, jonka sielussa palaa pieni levottomuus aina, mutta joka kuitenkin juostuaan villeimmät varsa-aikansa osaa nauttia kotihaassakin olosta. Pysähtyä hiljaisina iltoina ja vain olla.. katsella kauniilla suurilla silmillään maisemaa ja maailmaa ja maalata niistä kauniita kuvia sydämeensä .
<3 Olet taitava. Se on kuin minä.
 
Voih, saako toivoa vielä analyysia tännekin? Ovat niin mielenkiintoista luettavaa :)
Sinulle pitäisi keksiä ihan oma eläinlajinsa. Sitkoliini voisi olla sen nimi. Se on suloinen, pieni ja ihana. Pehmoinen, ehdottomasti pehmoinen. Ja lämmin, rakastava. Ei ehkä ihan lemmikki, mutta helposti kesyyntyvä yksilö kuitenkin. Sellainen, joka poikasia tehtyään pitää ne tiukasti lähellään ja kasvattaa viisaudellaan. Sitkoliini on saanut nimensä kyvystään kohdata vaikeuksia, joita sen elämään valitettavasti kertyy. Sitkoliini kohtaa ne stoalaisella tyyneydellä, vaikka pinnan alla kuohuu. Apua Sitkoliini saa yhteisöllisyydestä, sitkoliinit kun ovat laumaeläimiä, joilla tosin on kyky elää toisista erilläänkin, ja pitää yhteyttä erityisin menetelmin kauempanakin asuviin lajitovereihinsa. Sitkoliini porskuttaa menemään vaikeudesta vaikeuteen varmana siitä, että elämän haasteiden takana on jossain onnikin, ja se päättää oppia uusia asioita jokaisesta vaikeudesta. Sitkoliini on ehkä ruskea tai harmaa, mutta ei suinkaan vaatimaton. Sillä on kauniit, harmaat tai kenties siniset silmät, joita ympäröivät ripset tekevät sen katseesta tuikkivan. Sen ulkonäköä ei kukaan ihan varmasti muista, koska sitkoliini on metsien ja meren asukki, joka mielellään vilahtaa piiloon jos se joutuu liian huomion kohteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;24493962:
Saanko mäkin hienon analyysin? Itse en osaa noin nätisti analysoida muita.
Hmm.. no sinähän olet suomenhevosen ja yksisarvisen yhdistelmä. Rakkauslapsi, joka sai alkunsa kun yksisarvinen tuli sammalpeitteisten metsien piiloista tervehtimään kaukaista lajitoveriaan. Suomenhevonen oli hevonen, joka ei kuvitellut olevansa kovin kaunis. Mutta yksisarvinen.. niin, sen sydämen tuo uskollinen suomenhevonen vei ihan kokonaan. Se oli uskollinen ori, joka oli taistellut sodissa, palvellut isäntäänsä. Sitten se jäi niitylle lepäilemään ja toipumaan kaikesta siitä, mitä sen ei olisi pitänyt kohdata. Yhtäkkiä sen elämään tuli utuisten vuorien kuningatar, kauneudestaan tietämätön ja piittaamaton valkea ihme. Se asteli niitylle siroin askelin, painoi päänsä suomenhevosen selän päälle, ja antoi sen ymmärtää, että kaikki suru on nyt ohi. Niin suomenhevonen ja yksisarvinen lähtivät, yhteisestä onnesta ymmyrkäisenään, kauas kauas metsien ja kallioiden taa, metsään, jossa puut ovat jäkälän peitossa ja maa pehmeän sammalen päällystämä. Siellä syntyi niiden uskollisuudesta ja rakkaudesta maailman täydellisin olento. Varsa, joka oli kaunis ja hohtavaturkkinen, kuten äitinsä, uskollinen ja sinnikäs kuten isänsä. Omiksi luonteenpiirteikseen se sai ajoittaisen pirskahtelevuuden, ymmärtäväisyyden, luovuuden ja rakastavan sydämen. Se rakastaa luontoa ja metsää, ja ennnen kaikkea läheisiään. Kumppanilleen ja perheelleen se on alati uskollinen, ja uskaltaa rakastaa vaikka se ei olekaan aina helppoa. Hän antaa paljon ja saa paljon. Parhaimmillaan hän on juostessaan pitkine koipineen varsamaisesti pyrähdellen pitkin metsiä ruiskaunokkeja ja havuja harjassaan.
 

Yhteistyössä