J
jahas..
Vieras
Ei kehumisessa ole mitään pahaa, mutta jos se on jatkuvaa/jokapäiväistä en jaksaisi kuunnella. Enkä jaksa muutenkaan ihmisiä, jotka puhuvat kokojan lapsistaan eikä muusta.
Sama se on jos ihminen puhuu muutenkin vain tietystä asiasta eikä mistään muusta.
?
"..."
Vieras
Olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi kehua lapsiaan. Ja vihaan vanhempia, jotka vähättelevät lapsiaan, varovat kehumasta heitä etteivät he vaan ylpisty, ja kihisevät kateudesta jos naapurin tyttö saa kokeista kympin.
Ei se ainakaan multa ole pois, jos jonkun lapsi on koulussa tosi hyvä, kaunis, tottelevainen jne. Mun lapsetkin on kauniita, ihania, ja kaikinpuolin kivoja
Kaikkein huvittavinta on ne ihmiset, jotka selittävät että on munkin lapsi tosi kaunis ja fiksu ja kaikkee, mutta en mä siitä puhu, ehei, en puhu en. Daa...
Peesi!
Jokaisessa on jotain kehumisen arvoista, erityisesti lapsissa. Ei kehuminen tarkoita muihin vertaamista. Ihmettelen jos ei saisi kehua lastaan jos tämä viimein oppii lukemaan kymmenenvuotiaana, se on hieno saavutus teki sen minkä ikäisenä tahansa. Jotain lasta voi kehua kun hän ei kerrankaan saanut massiivista raivokohtausta hiuksia harjatessa tai monesta muusta asiasta.
Samalla tavalla jokaisesta löytyisi myös haukuttavaa, jos vain haluaisi.
Samalla tavalla jokaisesta löytyisi myös haukuttavaa, jos vain haluaisi.
.Mutta kehumisessa mua ärsyttää se jos vanhemmat piilokehuu itseään. Meidän lapset eivät kiukuttele turhia enää koska MINÄ teen niin ja niin.
Joo ei haittaa jos välistä niin tekee, mutta koko ajan on eriasia.
Joo ei haittaa jos välistä niin tekee, mutta koko ajan on eriasia.
S
se joka aloitti
Vieras
[QUOTE="...";24472726]Peesi![/QUOTE]
en koe tarvetta joka kahvitunnilla jauhaa, miten hyviä lapseni ovat siinä ja tässä , kuinka ellinoorakin oppi jo 6 kk iässä kävelemään ja petrikalle puhuu ranskaa 4-vuotiaana, oppi televisiosta itse. Mutta heille itselleen voin puhua ja kehua, mutta miksi heitä pitäisi joka kahvihörpyn välissä ylistää, kun eivät ole edes paikalla? Mitä tai ketä se palvelee?
en koe tarvetta joka kahvitunnilla jauhaa, miten hyviä lapseni ovat siinä ja tässä , kuinka ellinoorakin oppi jo 6 kk iässä kävelemään ja petrikalle puhuu ranskaa 4-vuotiaana, oppi televisiosta itse. Mutta heille itselleen voin puhua ja kehua, mutta miksi heitä pitäisi joka kahvihörpyn välissä ylistää, kun eivät ole edes paikalla? Mitä tai ketä se palvelee?
