Onko mun pakko suostua miehen tahtoon viedä 3- vuotias englanninkieliseen päiväkotiin?

["Poppeli"]

[QUOTE="Bigmama";24462713]Onko se miehes ihan tyhmä? Nyt pidät pääs, et anna periks. Sisaruksista on tukea ja turvaa toisilleen samassa pk:ssa. Kyllä ne kielet oppii jos on oppiakseen sitten myöhemmin ja jos mies on niin innokas preppaamaan lasta niin hankkikoon tietokoneelle kotiopetusohjelman. Niitä löytyy kyllä.[/QUOTE]

Miehen mielestä olen esteenä lapsen hyvälle tulevaisuudelle. Minä taas nään asian niin, että sosiaaliset suhteet ovat tässä maailmassa myös huomattavan tärkeitä lapselle ja sydäntä ihan raastaa erottaa tytöt toisistaan. Päiväkotipäivät ovat myös pitkiä ja raskaita lapselle ja nyt kuviossa olisi myös tuo matka sinne. Tyttö varmasti nukahtaisi autoon kotimatkalla ja se ei kyllä hyvää tietäisi iltaa ajatellen. Nyt kaikki sujuu niin mukavasti ja rutiinilla. Enpä tiiä mitä tästä oikein tulee. Mies aikoi perätä oikeuksiaan jostain, en tiedä mistä, mut en aio antaa periksi. Mielestäni minä jos kuka ajattelen lapseni parasta.

 

[Rigel]

Käsitin että tarkoitit, ettei lapsi opi kieltä jos sitä tulee vain yhdestä tuutista. Se ei ole totta.

Niin käsitit ja ihan väärin.

 

[Pesky Pixie]

No joo, sujuuhan tuo englanti minultakin hyvin. Olen vain huomannut, että monille kielten oppiminen on myöhemmin vaikeaa eikä siitä ikinä tule sujuvaa. Toisaalta omalla pojalla on selvästi siihen herkkyyskausi nyt. Hän on itse tosi kiinnostunut ruotsista ja englannista.

Se on kyllä totta, että se herkkyyskausi tulee kovin aikaisin, ja juuri tuossa alle kouluikäisenä lapsi oppisi asian helposti ja ikään kuin leikin kautta. Mutta en silti lähtisi aloittajan tilanteessa lasta raahaamaan pitkän taipaleen taakse leikkikouluun kun se ei työaikoihinkaan sovi, eikä kielenopiskelua kuitenkaan voi jatkaa sujuvasti esikoulun jälkeen.

Musta olisi järkevämpää antaa lapsen kasvaa läheisessä päiväkodissa pikkusisaruksen rinnalla, ja vaikka yhdessä sitten alakoulussa panostaa kunnolliseen kielen oppimiseen. Kielen oppiminen voi toki olla hyvin tärkeää, mutta yhtä tärkeää voi olla moni muukin asia elämässä. Kunnolliset käden taidot, hyvät liikunnalliset kyvyt, matemaattiset taidot, luovuus, taiteellisuus.. Kielen oppimista tärkeämpää voisi myös mielestäni olla esimerkiksi turvallinen ja tasainen arki, sen myötä kehittyvä perusturvallisuuden tunne sekä sosiaalistuminen kaveripiiriin siinä ympäristössä, missä lapsi arkeaan viettää. Mä olen tehnyt yhden työssäoppimisen englanninkielisessä leikkikoulussa, joka oli loistava paikka. Heille, jotka asuivat kohtuullisen matkan päässä sieltä. Mutta ei se opetus nyt niin ihmeellistä ollut tai vaikutus lapsiin niin mullistava, että sen eteen kannattaisi ihan noin paljon vaivaa nähdä.

 

[hä]

Olen lastentarhanopettaja ja työskentelen englanninkielisessä päiväkodissa. Vastaan siis siltä pohjalta.

En missään nimessä kannata lapsen laittamista englannin kieliseen päivähoitoon tilanteessanne. Ensinnäkin, vieraiden kielien oppimisen pohja lähtee oman äidinkielen hallitsemisesta. 3-vuotiaalla sekin on vielä täysin "työn alla". Lisäksi, jos lapsella olisikin kielellisiä ongelmia (joita ei välttämättä vielä havaita noin pienellä), vieraskielinen ympäristö ja toisen kielen opettelu saattavat vielä vaikeuttaa niitä jaa hidastaa niiden havaitsemista.

Toisekseen, päiväkotipäivä on ihan normaalistikin lapselle raskas. Aikuisten olisi hyvä asettaa itsensä tilanteeseen, jossa menisi vaikkapa nyt Italian kieliseen työpaikkaan puhumatta/ymmärtämättä sanaakaan Italiaa. Jos kerran kyseessä on englanninkielinen päiväkoti (eikä kielikylpy), käyttökieli on englanti mikä tarkoittaa ainakin meillä KAIKEN hoitamista englanniksi. Vaikka hoitajat alussa auttaisivatkin suomen kielellä tms., rankkaa se on lapselle todella silti.

Kolmanneksi, Suomessa on hyvä systeemi kieltenopetukseen koulussa. Mielestäni 3-vuotiaan pitäisi saada olla lapsi ja antaa hänen olla rauhassa vanhempien odotuksilta. Kaikkein parhaat eväät annatte lapsellenne, kun annatte hänen pysyä äidinkielisessään päiväkodissa, jossa hän saa kommunikoida omalla kielellään (joka on muutenkin aina se "tunnekieli"). Sisar pysyy lähellä ja päivätkään eivät pitene pitkillä matkoilla autossa päiväkotiin. Lapsi ehtii oppia kieliä koulussa, tai sitten koittakaa etsiä hänelle joku "enkkukerho" (isommissa kaupungeissa usein toimii niitä esim. kerran viikkoon)

Pakko vielä sanoa, mitään järkeä ei minun työkokemukseni mukaan ole laittaa lasta vieraskieliseen päiväkotiin tuossa teidän tilanteessa.

Miksi työskentelet paikassa, josta on lapsille vain haittaa?

Mut en ap:na laittas jos ei pysty jatkamaan koulussa ja lisäks 40km matka on liian pitkä.

 

[Pesky Pixie]

Voin vakuuttaa, ettei kielitaitosi ole missään natiivipuhujaa lähelläkään jos olet normikoulussa kielet opiskellut.

Voin vakuuttaa että on. Toki olen paljon muuallakin opiskellut ja harrastanut, mutta omasta kiinnostuksestahan se on kiinni.

 

["mamma"]

Se on kyllä totta, että se herkkyyskausi tulee kovin aikaisin, ja juuri tuossa alle kouluikäisenä lapsi oppisi asian helposti ja ikään kuin leikin kautta. Mutta en silti lähtisi aloittajan tilanteessa lasta raahaamaan pitkän taipaleen taakse leikkikouluun kun se ei työaikoihinkaan sovi, eikä kielenopiskelua kuitenkaan voi jatkaa sujuvasti esikoulun jälkeen.

Musta olisi järkevämpää antaa lapsen kasvaa läheisessä päiväkodissa pikkusisaruksen rinnalla, ja vaikka yhdessä sitten alakoulussa panostaa kunnolliseen kielen oppimiseen. Kielen oppiminen voi toki olla hyvin tärkeää, mutta yhtä tärkeää voi olla moni muukin asia elämässä. Kunnolliset käden taidot, hyvät liikunnalliset kyvyt, matemaattiset taidot, luovuus, taiteellisuus.. Kielen oppimista tärkeämpää voisi myös mielestäni olla esimerkiksi turvallinen ja tasainen arki, sen myötä kehittyvä perusturvallisuuden tunne sekä sosiaalistuminen kaveripiiriin siinä ympäristössä, missä lapsi arkeaan viettää. Mä olen tehnyt yhden työssäoppimisen englanninkielisessä leikkikoulussa, joka oli loistava paikka. Heille, jotka asuivat kohtuullisen matkan päässä sieltä. Mutta ei se opetus nyt niin ihmeellistä ollut tai vaikutus lapsiin niin mullistava, että sen eteen kannattaisi ihan noin paljon vaivaa nähdä.

Peesi! Mä Pesky tykkään usein sun ajatuksistas, sä oot fiksu likka

 

["mamma"]

Miksi työskentelet paikassa, josta on lapsille vain haittaa?

Mut en ap:na laittas jos ei pysty jatkamaan koulussa ja lisäks 40km matka on liian pitkä.

Mä en ymmärrä, miten niin vain haittaa? Lto sanoi, että ap:n tilanteessa! Ei siitä oo haittaa, jos lapsi esim. kaksikielinen, toinen vanhemmista puhuu englantia. Tai jos laps on jo vanhempi, esim. eskari-iässä, jolloin äidinkieli on jo paremmin hallinnassa.

 

[voip]

Voit miehellesi kertoa myös, että kielen täydellinen hallitseminenkaan (jos se olisi mahdollista), ei silti avaa ovia huimasti pidemmälle kuin koulussa opittu englanti. Kulttuurilliset erot ovat maiden välillä suuret, ja hyvin kieltä taitavalta osotetaan alitajuisesti myös kulttuurillista ja sosiaalista pätevyyttä. Miehesi haikailema etumatka tässä maailmassa siis on kuitenkin melko vähäinen.

Voitte myös hyvin toteuttaa tuon etumatkan puhumalla englantia kotona vaikkapa kahtena päivänä viikossa, tekemällä englanninkielisen lorupussin ja katselemalla dvd:t jne. englanniksi. Amazonista saa loru ja satu cd:tä halvalla, ja lapsi voi tottua moneen erilaiseen englantiin. Päiväkodin puhuja eivät välttämättä ole natiivipuhujia kuitenkaan.

Vielä viimeiseksi, lapsen äännekartta kehittyy ensimmäisen kahden elinkuukauden aikana, jos ei hänen ympäristössään ole tänä aikana aktiivisesti käytetty englannin äänteitä (jotka ovat pitkälti eriä kuin suomenkieliset), on hänen englanninopiskelunsa aina vieraankielenoppimista kuten myöhemmin koulussakin...

Elämässä tarvitaan hyvää itsetuntoa, perusturvallisuutta ja sisäisiä voimavaroja joilla hankkia tarvittavat taidot, näiden kehtystä en koskaan vaarantaisi jonkin "ulkoisen" taidon, kuten kielen oppimisen takia.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="mamma";24462862]Peesi! Mä Pesky tykkään usein sun ajatuksistas, sä oot fiksu likka [/QUOTE]

Ahaa. No kiitos. Olipas kivasti sanottu. :hug:

 

[voip]

Voin vakuuttaa että on. Toki olen paljon muuallakin opiskellut ja harrastanut, mutta omasta kiinnostuksestahan se on kiinni.

No, sittenpä taidat olla ainukainen koko Suomessa.Valtavan moni on minulle tullut samaa väittämään, eikä kukaan ole paikalta lähtenyt saman harhaluulon kanssa. Näin netissä asiaa on mahdoton testata, mutta voit nyt mielessäsi miettiä vaikka ihan pelkästään sanaston kannalta, kuinka paljon sinulta siitä oikeasti puuttuu. Mikä on vaikkapa, talitintti, höylä, puimuri, liisteri ja supikoira englanniksi? Kovin tavallisia sanoja jotka jokainen suomalainen tietää, mutta vieraalla kielellä sanasto on rajoitettua. Ja se vaan on.
Lisäksi en hetkeäkään usko että ääntämisesi olisi täysin "puhdasta", minkään englanninkielisen aksentin mukaan, RP:stä puhumattakaan.

Ei sillä että näillä suurta merkitystä kielen käytön kannalta on, mutta natiivpuhuja on kuitenkin aina ihan eri juttu kuin kielen opiskellut.

 

[hior]

Voin vakuuttaa, ettei kielitaitosi ole missään natiivipuhujaa lähelläkään jos olet normikoulussa kielet opiskellut.

Minä asuin jenkeissä lapsena ja muutin takaisin ala-asteen lopulla. Kuudennella luokalla tapasin parhaan ystäväni. Hän halusi parantaa kielitaitoaan, minä pitää omaani yllä. Rupesimme puhumaan englantia keskenämme. Hän oli silloin opiskellut englantia vaivaiset 1,5 vuotta, sillä ruotsinkielisissä kouluissa enkku aloitetaan pääsääntöisesti viidennellä luokalla. Hän puhui todella, todella hyvää englantia jo silloin ja kommunikoimme englanniksi aina siitä eteenpäin, ja ysiluokalla kielitaito oli jo sitä luokkaa, että kirjoitti paremmin kuin monet natiivipuhujat eikä puheessa ollut enää lainkaan suomalaista korostusta. Haki kansainväliselle linjalle lukioon ja sille tielle jäikin. Kirjoittaa muuten päiväkirjaa englanniksi ja ajattelee pääasiassa englanniksi.

Kotona on siis puhunut suomea ja ruotsia, ja englantia oppi pääasiassa koulussa, sekä toki lukemalla ja katsomalla englanninkielisiä tv-ohjelmia.

 

["Poppeli"]

Kiitos kommenteista, sain tukea ajatuksilleni. Nyt kun vaan saisin myös miehen uskomaan. Vielä sen verran palaan aiheeseen, että uskon miehelle olevan osittain myös jotain hemmetin statuksen pönkittämistä se, että laittaisi lapsen englanninkieliseen päiväkotiin. Se asia tekee minut kovin kovin vihaiseksi!

 

[lto]

Miksi työskentelet paikassa, josta on lapsille vain haittaa?

Mut en ap:na laittas jos ei pysty jatkamaan koulussa ja lisäks 40km matka on liian pitkä.

Meillä on ulkomailta muuttaneiden lapsia hoidossa pääasiassa. Esim. Työn tai opiskeluiden perässä muuttaneita, jotka aikovat palata kotimaahansa pian eivätkö halua lasten siksi oppivan suomea. Lisäksi kaksikielisiä (suomi-englanti) lapsia. Ja pari esim. englannissa syntyneitä, jotka muuttaneet suomeen ja haluavat kielitaidon pysyvän.

Aniharvoin tulee kahden supisuomalaisen, suomessa asuvan ja asuneen lapsia. Ja kun tulee, niin ovat ne niin reppanoita tosi pitkään, pihalla kuin lumiukot.

 

[Pesky Pixie]

Minä asuin jenkeissä lapsena ja muutin takaisin ala-asteen lopulla. Kuudennella luokalla tapasin parhaan ystäväni. Hän halusi parantaa kielitaitoaan, minä pitää omaani yllä. Rupesimme puhumaan englantia keskenämme. Hän oli silloin opiskellut englantia vaivaiset 1,5 vuotta, sillä ruotsinkielisissä kouluissa enkku aloitetaan pääsääntöisesti viidennellä luokalla. Hän puhui todella, todella hyvää englantia jo silloin ja kommunikoimme englanniksi aina siitä eteenpäin, ja ysiluokalla kielitaito oli jo sitä luokkaa, että kirjoitti paremmin kuin monet natiivipuhujat eikä puheessa ollut enää lainkaan suomalaista korostusta. Haki kansainväliselle linjalle lukioon ja sille tielle jäikin. Kirjoittaa muuten päiväkirjaa englanniksi ja ajattelee pääasiassa englanniksi.

Kotona on siis puhunut suomea ja ruotsia, ja englantia oppi pääasiassa koulussa, sekä toki lukemalla ja katsomalla englanninkielisiä tv-ohjelmia.

Niinpä. Kyse on paljolti siitä, miten paljon itse kieltä haluaa ja voi käyttää. Normaalikoulussakin voi kuitenkin saada erittäin hyvän kielitaidon. Kieliopin perusteella olen pärjännyt kokeissa paremminkin kuin natiivipuhujat. Toki sanaston laajuuteen vaikuttaa paljolti se, minkä kielialueen ihmisen kanssa puhuu (esim. murrealueet, britti-/amerikan-/australianenglannin erot), mistä aihealueista keskustellaan jne.

 

[Pesky Pixie]

Meillä on ulkomailta muuttaneiden lapsia hoidossa pääasiassa. Esim. Työn tai opiskeluiden perässä muuttaneita, jotka aikovat palata kotimaahansa pian eivätkö halua lasten siksi oppivan suomea. Lisäksi kaksikielisiä (suomi-englanti) lapsia. Ja pari esim. englannissa syntyneitä, jotka muuttaneet suomeen ja haluavat kielitaidon pysyvän.

Aniharvoin tulee kahden supisuomalaisen, suomessa asuvan ja asuneen lapsia. Ja kun tulee, niin ovat ne niin reppanoita tosi pitkään, pihalla kuin lumiukot.

No mulla on vähemmän tietty kokemusta kuin sulla, mutta oli ne tuollakin englanninkielisessä leikkikoulussa tosiaan aika kuutamolla ne 3-vuotiaat Että en nyt kokenut, että sen ikäiset olis vielä mitään paljonkaan oppinut. Mutta toki se pohjaa loi paremmalle kieliopille, ja osasivat 6-vuotiaana kieltä jo aika hyvin.

 

[voip]

Minä asuin jenkeissä lapsena ja muutin takaisin ala-asteen lopulla. Kuudennella luokalla tapasin parhaan ystäväni. Hän halusi parantaa kielitaitoaan, minä pitää omaani yllä. Rupesimme puhumaan englantia keskenämme. Hän oli silloin opiskellut englantia vaivaiset 1,5 vuotta, sillä ruotsinkielisissä kouluissa enkku aloitetaan pääsääntöisesti viidennellä luokalla. Hän puhui todella, todella hyvää englantia jo silloin ja kommunikoimme englanniksi aina siitä eteenpäin, ja ysiluokalla kielitaito oli jo sitä luokkaa, että kirjoitti paremmin kuin monet natiivipuhujat eikä puheessa ollut enää lainkaan suomalaista korostusta. Haki kansainväliselle linjalle lukioon ja sille tielle jäikin. Kirjoittaa muuten päiväkirjaa englanniksi ja ajattelee pääasiassa englanniksi.

Kotona on siis puhunut suomea ja ruotsia, ja englantia oppi pääasiassa koulussa, sekä toki lukemalla ja katsomalla englanninkielisiä tv-ohjelmia.

Se onkin sitten inan eri juttu, jos lapsi puhuu englanti päivittäin, tai ainakin useamman kerran viikossa koulun ulkopuolella natiivipuhujan kanssa. Ja sepäs se, usein vielä sanotaan, että osataan englansita paremminkuin suomea. Kieltä ajatellaan silloin vain kirjoitettuna, oikeakielitsyyttä kielopin kannalta. Kieli melkoisenpaljon monimutkaisempoi laitos kuin nuo määreet, vaikkei sitä asiaan perhetymättä oikeen osaa mieltääkään. Moni suomalainen esimerkiksi kuvittelee puhuessaan käyttävänsä kirjaimia...

 

[voip]

Ja minä en osaa ainakaan enää tähän aikaan illasta tavata tätä suomea ensinkään...pahoittelen miljoonaa kirjoituserhettä.

 

[Isä]

minusta järjetön idea. englannin kielen ehtii oppia koulussakin.

No meillä naapurin akka haluaa viedä kersansa ruotsinkieliseen KOULUUN, koska sopii paremmin sen työmatkaan...!
Siis ei mitään järkevämpää selitystä... Meinasin revetä naurusta kun ton kerto.

 

[ninaTT harmailee]

No, sittenpä taidat olla ainukainen koko Suomessa.Valtavan moni on minulle tullut samaa väittämään, eikä kukaan ole paikalta lähtenyt saman harhaluulon kanssa. Näin netissä asiaa on mahdoton testata, mutta voit nyt mielessäsi miettiä vaikka ihan pelkästään sanaston kannalta, kuinka paljon sinulta siitä oikeasti puuttuu. Mikä on vaikkapa, talitintti, höylä, puimuri, liisteri ja supikoira englanniksi? Kovin tavallisia sanoja jotka jokainen suomalainen tietää, mutta vieraalla kielellä sanasto on rajoitettua. Ja se vaan on.
Lisäksi en hetkeäkään usko että ääntämisesi olisi täysin "puhdasta", minkään englanninkielisen aksentin mukaan, RP:stä puhumattakaan.

Ei sillä että näillä suurta merkitystä kielen käytön kannalta on, mutta natiivpuhuja on kuitenkin aina ihan eri juttu kuin kielen opiskellut.

En ole pesky, mutta vastaan silti

En tiedä kyllä montaa amerikkalaista jotka tietäisi noita sanoja englanniksi

En tiedä mikä on humpback whale, block (siis merkityksessä "just a few blocks away"), colonel, corn on the cob tai cod suomeksi Enkö siis puhu suomea äidinkielentasoisesti? Kirjoitin muuten laudaturin suomesta äidinkielenä.

Isä kertoi mulle supikoirista kun olin joku 16-vuotias :snotty: En mä sitä ennen tienny mitä ne oli. Tai oikeastaan ei se ihan silloinkaan mulle valjennu, kesti muutama vuosi ennen kun oikeasti ymmärsin.

Ruotsi on virallinen äidinkieleni ja puhun sitä lapseni kanssa. En kuitenkaan tiedä mikä on talitintti, liisteri, puimuri tai supikoira ruotsiksi. Väitätkö pokkana ettei ruotsini ole äidinkielentasoista? Olen puhunut sitä 1-vuotiaasta asti.

Olen muuten totaalisen surkea kääntämään ja nyt kun kirjotan suomeksi niin on miljuuna kertaa vaikeampaa yrittää muistaa sanoja muilla kielillä. Jos keskustelisin englanniksi jonkun natiivipuhujan kanssa niin olisi taas vaikea muistaa suomenkielisiä sanoja. Hih.

 

[ninaTT harmailee]

Eiku hei! Tähkä!!! Corn on the cob = maissintähkä, eikö olekin? Witsi mä oon vixu B-)

 

[voip]

En ole pesky, mutta vastaan silti

En tiedä kyllä montaa amerikkalaista jotka tietäisi noita sanoja englanniksi

En tiedä mikä on humpback whale, block (siis merkityksessä "just a few blocks away"), colonel, corn on the cob tai cod suomeksi Enkö siis puhu suomea äidinkielentasoisesti? Kirjoitin muuten laudaturin suomesta äidinkielenä.

Isä kertoi mulle supikoirista kun olin joku 16-vuotias :snotty: En mä sitä ennen tienny mitä ne oli. Tai oikeastaan ei se ihan silloinkaan mulle valjennu, kesti muutama vuosi ennen kun oikeasti ymmärsin.

Ruotsi on virallinen äidinkieleni ja puhun sitä lapseni kanssa. En kuitenkaan tiedä mikä on talitintti, liisteri, puimuri tai supikoira ruotsiksi. Väitätkö pokkana ettei ruotsini ole äidinkielentasoista? Olen puhunut sitä 1-vuotiaasta asti.

Olen muuten totaalisen surkea kääntämään ja nyt kun kirjotan suomeksi niin on miljuuna kertaa vaikeampaa yrittää muistaa sanoja muilla kielillä. Jos keskustelisin englanniksi jonkun natiivipuhujan kanssa niin olisi taas vaikea muistaa suomenkielisiä sanoja. Hih.

Oletko kasvanut Suomessa ruotsinkielisen lapsuutesi? On perin merkillistä, että tiedät mikä puimuri on suomeksi, mutta et ruotsiksi. Tai ehkä ei sittenkään. Käyttäjän kielei on sitä, mihin hän sitä tarvitsee. äidinkieltä käytetään kaikkeen elämiseen, ja siksi se on sanastoltaan vertaansa vailla. Kieli on välttämättä sidoksissa kulttuuriin, luokkaan, ikään jne. halusimme tai emme. Eehkä ruotsinkielinen ympäristösi ei ole koskaan tarvinnut puimuri sanaa. Ja kielitaitosi ei ole ehkä huomattavasti poikkeavaa natiivi ruotsinpuhujista, mutta muutamin testein voisin helposti osoittaa, että ääntämyksesi eroaa natiivipuhujista jos kieli on ollut ympäristössäsi vasta 1vuotiaasta lähtien.

Mainitsemasi englannikieliset sanat osaisin kyllä kääntää suomeksi sanakirjatta, monia muita en. Ne eivät ole suomenkielisessä ympäristössäsi, ja kyseiset sanat taatusti tunnistaisit (ryhävalas, maissia tähkässä, parin korttelin päässä jne.), mutta ne ovat riittävän vieraita ettet osaa niitä heti kääntää. Jos olet suomessa kasvanut ja väität puhuvasi englantia äidinkielentasoisesti, pitäisi sinun tietää spesiaalialueidenkin sanasto ädinkielen tasoisesti suomen kulttuurialueelta tulevista sanoista. Tai edes jonkun anglomaailman alueen kulttuuriympäristön mukaisesti...

 

[Keep calm and carry on]

[QUOTE="mamma";24462862]Peesi! Mä Pesky tykkään usein sun ajatuksistas, sä oot fiksu likka [/QUOTE]

Samoin Mun tilanne onkin tietysti eri kuin aloittajalla. Eri-ikäiset lapset ja erilaiset tilanteet.

 

[lto]

No mulla on vähemmän tietty kokemusta kuin sulla, mutta oli ne tuollakin englanninkielisessä leikkikoulussa tosiaan aika kuutamolla ne 3-vuotiaat Että en nyt kokenut, että sen ikäiset olis vielä mitään paljonkaan oppinut. Mutta toki se pohjaa loi paremmalle kieliopille, ja osasivat 6-vuotiaana kieltä jo aika hyvin.

Leikkikoulukin on mun mielestä vielä vähän eri asia kuin päiväkoti. Siellä ollaan kuitenkin vain se 3 tuntia päivässä, eikä koko päivää.

Mä ajattelen ap:n tilanteessa sitä niin, että pitäisi miettiä mitä se pihalla oleminen päivästä toiseen tekee lapselle. Ajatellaan nyt ap:n lapsen kannalta. 3-vuotias menee päiväkotiin, jossa hoitajat käyttävät vierasta kieltä, jota muut lapset ymmärtävät. Hän on jo vanhassa päiväkodissaan tottunut rutiineihin ja käytäntöihin ja osaa ne. Nyt hoitaja käskee hänen menemään vessaan. Hän ei ymmärrä, hoitaja tulee viemään hänet kädestä ja hän tajuaa olevansa vessassa. Kaikissa tilanteissa sama, se mikä oli jo hänelle tuttua ja hallittua, onkin nyt taas täysin uutta.

Aamupiirissä lapsi kertoi vanhassa päiväkodissaan viikonlopun tapahtumista pitkään ja hartaasti. No, uudessa häneltä kysytään englanniksi, hän ei tietenkään tajua, joten täti ehkä tulkkaa tai yrittää kuvin tai muin keinoin saada hänet ymmärtämään. Kun hän tajuaa, hän vastaakin ehkä lyhyemmin, koska hän ei pysty päiväkodin käyttökielellä kertomaan juurikaan mitään. Vielä vuoden päästäkin hän kokemusteni mukaan vastaa parilla lyhyellä sanalla/lauseella sen pitkän äidinkielisen vuodatuksen sijaan, koska ei vielä osaa kieltä niin hyvin. Aktiivisen kielitaidon saavuttaminen nimittäin ottaa aikansa. Hän ehkä osasi jo värit, joitain numeroita jne. uudessa päiväkodissa hän ei osaakaan enää mitään, sillä kaikki on vieraalla kielellä. Uudet kaveritkin suurin osa puhuvat toista kieltä kuin hän. Se ei tietenkään estä ystävyyttä lapsilla, mutta lapsi joka ehkä jo leikki äidinkielellään aika monimutkaisiakin leikkejä, saakin aika paljon vähäisemmät keinot ilmaista itseään leikissä (kun ei ole yhteistä kieltä).

Eskarina hän on ehkä jo oppinutkin aika hyvän kielitaidon, mutta onko se tapahtunut muiden tietojen kustannuksella? On hyvä muistaa, ettei lapsi voi oppia vieraskielisessä hoidossa samaa määrää asioita mitä omalla äidinkielellään, koska hänen pitää oppia kieltä koko ajan samalla. Onko alussa pitkään muita huonompi (tarkoitan kielitaidon puuttuessa) oleminen vaikuttanut hänen itsentuntoonsa, jaksamiseensa, sosiaalisiin taitoihinsa?

Kirjoitin nyt kärjitetysti tarkoituksella, jotta pointti tulee selväksi. Lapset ovat hyvin erilaisia, ja jotkut omaksuvat uuden kielen nopeasti eivätkä koe huonommuutta vaikka alussa kaikki onkin taas vierasta. Toisella voi olla hyvin vaikeaa, ja se saattaa ilmetä vasta jälkijunassa. Halusin havahduttaa ap:n ja muut miettimään, millainen se päivä vieraskielisessä ympäristössä todella pienelle lapselle on.

 

[Pesky Pixie]

No, sittenpä taidat olla ainukainen koko Suomessa.Valtavan moni on minulle tullut samaa väittämään, eikä kukaan ole paikalta lähtenyt saman harhaluulon kanssa. Näin netissä asiaa on mahdoton testata, mutta voit nyt mielessäsi miettiä vaikka ihan pelkästään sanaston kannalta, kuinka paljon sinulta siitä oikeasti puuttuu. Mikä on vaikkapa, talitintti, höylä, puimuri, liisteri ja supikoira englanniksi? Kovin tavallisia sanoja jotka jokainen suomalainen tietää, mutta vieraalla kielellä sanasto on rajoitettua. Ja se vaan on.
Lisäksi en hetkeäkään usko että ääntämisesi olisi täysin "puhdasta", minkään englanninkielisen aksentin mukaan, RP:stä puhumattakaan.

Ei sillä että näillä suurta merkitystä kielen käytön kannalta on, mutta natiivpuhuja on kuitenkin aina ihan eri juttu kuin kielen opiskellut.

vastaan NinaTT:n tavoin, että mulla on paljon sanoja englanniksi, joita en tiedä suomeksi, kuten on sanoja suomessa, joita en tiedä suomeksi. On myös suomen kielen sanoja, joita en tiedä. En ole myöskään sanonut, etteikö sanavarastoni olisi lainkaan rajoitettua, mutta olen täysin sataprosenttisen varma, että se, että olisin käynyt engalnninkielisen leikkikoulun, ei mitenkään takaisi sitä, että osaisin sanoa höylä englanniksi. Ongelmani kielen kanssa on lähinnä se, etten osaa kääntää, mutta puhun silti sujuvasti. Kun haluan tutkia, mitä jokin sana (engalnnin kielinen) tarkoittaa, luen sen webstersistä tai muusta luotettavasta englanti-englanti-sanakirjasta, en tarvitse suomenkielistä vastinetta sanalle. Kuten sanottua, ihan suomeksi tässä ketjussa, sanaston laajuus on tietenkin paljon kiinni aihe- ja kielialueesta sekä ylipäänsä siitä kenen kanssa ja missä elämäntilanteessa keskustellaan. Aksentti onkin kokonaan toinen asia. Siitä tietenkin kuulee, että olen suomalainen, ja sen mielelläni pidänkin. En ole missään sanonutkaan, että puhuisin englantia jollain muulla aksentilla, ja mietinkin, miten se liittyy tähän ketjuun. Onko englanninkielisen leikkikoulun tarkoitus taata, että lapsi puhuu englantia jollain muulla kuin oman maansa aksentilla? jos näin on, niin voin vakuuttaa oman vajavaisen kokemukseni perusteella, että se ei todellakaan onnistu, eikä tietääkseni ole tarkoituskaan.

 

[ninaTT harmailee]

Oletko kasvanut Suomessa ruotsinkielisen lapsuutesi? On perin merkillistä, että tiedät mikä puimuri on suomeksi, mutta et ruotsiksi. Tai ehkä ei sittenkään. Käyttäjän kielei on sitä, mihin hän sitä tarvitsee. äidinkieltä käytetään kaikkeen elämiseen, ja siksi se on sanastoltaan vertaansa vailla. Kieli on välttämättä sidoksissa kulttuuriin, luokkaan, ikään jne. halusimme tai emme. Eehkä ruotsinkielinen ympäristösi ei ole koskaan tarvinnut puimuri sanaa. Ja kielitaitosi ei ole ehkä huomattavasti poikkeavaa natiivi ruotsinpuhujista, mutta muutamin testein voisin helposti osoittaa, että ääntämyksesi eroaa natiivipuhujista jos kieli on ollut ympäristössäsi vasta 1vuotiaasta lähtien.

Mainitsemasi englannikieliset sanat osaisin kyllä kääntää suomeksi sanakirjatta, monia muita en. Ne eivät ole suomenkielisessä ympäristössäsi, ja kyseiset sanat taatusti tunnistaisit (ryhävalas, maissia tähkässä, parin korttelin päässä jne.), mutta ne ovat riittävän vieraita ettet osaa niitä heti kääntää. Jos olet suomessa kasvanut ja väität puhuvasi englantia äidinkielentasoisesti, pitäisi sinun tietää spesiaalialueidenkin sanasto ädinkielen tasoisesti suomen kulttuurialueelta tulevista sanoista. Tai edes jonkun anglomaailman alueen kulttuuriympäristön mukaisesti...

Siis nolointahan on se, että ruotsinkielisen sukuni puolelta ollaan maanviljelijöitä... :snotty: Enolla on peltoa, kauraa siellä viljelee.

Toisaalta... Jos mun pitäisi selittää mitä puimuri tekee suomeksi niin tuskin mä osaisin selittää. Että tiedänköhän edes sanaa puimuri suomeksi? O_O Talitintistakaan en ole ihan varma, että tunnistaisinko kuvasta moista. Oliko talitinteilla keltainen vai punainen rinta? Mut juu, kyllä mä nyt tunnistin ryhävalaan sanaksi, mutten tiennyt, että juuri se on humpback whale. Luulin ryhävalasta pienemmäksi valaslajiksi? Korttelin sentään nyt tajusin kun sen näin Ruotsia on ollut ympäristössäni kyllä syntymästä asti, mutta olen sitä itse puhunut vasta 1-vuotiaasta asti

Englantia puhun äidinkielenomaisesti. Totta kai jotkut aihealueet ovat vähän hämärän peitossa verrattuna toisiin, mutta sama juttu on sitten suomeksi ja ruotsiksi. En ole koskaan käynyt koulua suomeksi ennen kun aloitin aikuislukiossa. Silti kirjoitin laudaturin ylioppilaskokeessa. Se oli kyllä pieni yllätys, en pidä suomen taitojani niin hyvinä Mä muun muassa ajattelen ja näen unia englanniksi. Ja kirjoitan sitä päiväkirjaakin, en osaisi kirjottaa sitä suomeksi kun ajattelen suomeksi vain murto-osan päivästäni. Olen käynyt koulua englanniksi kuusi vuotta ja kahden seurustelukumppanin kanssa puhuin englantia. Puhun siskoni ja parhaan ystäväni kanssa englantia. Niin hups, olen siis tuo hior Laitoin vahingossa nyt kahdella nimimerkillä tähän ketjuun, tajusin vasta jälkeenpäin.

Mä olen kielellinen sekasotku Voisi ajatella, että minulla ei ole äidinkieltä. Tai että minulla on niitä kolme. Mutta olisi kyllä hupsua sanoa, että näistä kolmesta englanti ei olisi äidinkieliäni tai etten puhuisi sitä äidinkielenomaisesti kun se on kielistäni vahvin Enkä asunut ulkomailla kuin vaivaiset kolme vuotta joskus ala-asteikäisenä