Voi hitto, on tää rankkaa kahden pienen kanssa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hiiiuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="hetkinen";24462527]vauvathan nukkuu erittäin ison osan vuorokaudesta... ja pienet todella tarvitsevat sitä unta.
miten on sitten mahdollista, että äidit nukkuvat vain 3-4 tuntia yössä....???[/QUOTE]

Aikuisen ihmisen unisykli on 1,5 tuntia, vauvan 50 minsaa. Jos vauva heräilee (mitä jotkut valitettavasti tekevät) vaikka joka unisyklin jälkeen, niin aikuinen herää silloin joka kerta syvimmästä unestaan. Eihän se unenmäärä olekaan se ongelma pikkulapsiperheillä vaan se unenlaatu. Jos ei saa vedettyä tarpeeksi pitkää putkea yön aikana, on aamulla sellainen olo kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Jo kaksi aikuisen unisykliä putkeen eli 3 tunnin katkeamattomat unet ovat monille huonosti nukkuvien vauvojen vanhemmille jo luksusta. Ja jokainen pätkäunilla mennyt tietää, että se yksi kolmituntinenkin auttaa kummasti.
 
Aikuisen ja vauvan unisyklit ovat täysin erilaisia. Vauva saattaa nukkua pari tuntia, herätä syömään, mennä takaisin nukkumaan jne. Aikuinen nukkuu putkeen pidemmän jakson. Kokeilepa itse huvikseen, laita herätyskello soimaan yöllä tunnin välein, nouse ylös aina kun se soi ja mene viidentoista minuutin jälkeen takaisin nukkumaan. Oletko väsynyt aamulla? :)

ai on? meillä on neljä lasta, ja vaikka tykkään nukkua melkoisen paljon, tuo ei kuulosta yhtään tutulta.
ai niin, mun ei tarvitse laittaa kelloa soimaan. mä herään silti välillä öisin. vaikka kukaan ei herättäis. en kylläkään herää tunnin välein, turha liioitella. jotain on pielessä, jos asiat on noin sekaisin lapsen kanssa.
 
ai on? meillä on neljä lasta, ja vaikka tykkään nukkua melkoisen paljon, tuo ei kuulosta yhtään tutulta.
ai niin, mun ei tarvitse laittaa kelloa soimaan. mä herään silti välillä öisin. vaikka kukaan ei herättäis. en kylläkään herää tunnin välein, turha liioitella. jotain on pielessä, jos asiat on noin sekaisin lapsen kanssa.

No sulla sattuu olemaan lapset, jotka osaavat nukkua putkeen. Ole onnellinen. Ja koita ymmärtää, että kaikilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri. Sillä todellakin on lapsia, jotka heräävät vaikkapa jokaisen unisyklinsä jälkeen eivätkä osaa itse rauhoittua uneen. Silloin herätään usemminkin kuin tunnin välein. Eikä tarvitse liioitella yhtään.
 
ai on? meillä on neljä lasta, ja vaikka tykkään nukkua melkoisen paljon, tuo ei kuulosta yhtään tutulta.
ai niin, mun ei tarvitse laittaa kelloa soimaan. mä herään silti välillä öisin. vaikka kukaan ei herättäis. en kylläkään herää tunnin välein, turha liioitella. jotain on pielessä, jos asiat on noin sekaisin lapsen kanssa.

Käykää lukemassa tuolta vähän faktaa vauvojen unesta.


Vauvojen unihäiriöt
 
[QUOTE="hetkinen";24462527]vauvathan nukkuu erittäin ison osan vuorokaudesta... ja pienet todella tarvitsevat sitä unta.
miten on sitten mahdollista, että äidit nukkuvat vain 3-4 tuntia yössä....???[/QUOTE]

No vaikkapa siten, että äiti ei saa heti uudestaan unta vaikka vauva nukahtaisi. Kuvittele että vauva herättää sinut kerran tunnissa ja valvoo 10-15 min. Tämän jälkeen et itse heti pääse uneen. Kauanko ehdit nukkua ennen seuraavaa herätystä? Hyvällä tuurilla jopa 30 minuuttia, huonolla tuurilla et sekuntiakaan.

Ja kuten joku jo sanoi, laita itsellesi kello soimaan vaikka vain parinkin tunnin välein pitkin yötä ja valvo joka kerta vähintään vartti (+ mahdollinen uudelleen nukahtamiseen menevä aika). Väsyttääkö aamulla? Entä kolmen tällaisen yön jälkeen? Kuukauden jälkeen?
 
[QUOTE="hetkinen";24462527]vauvathan nukkuu erittäin ison osan vuorokaudesta... ja pienet todella tarvitsevat sitä unta.
[/QUOTE]

Nukkuvat vai? Meillä esikoinen nukkui päivisin 15-30 minuutin päiväunia, yöllä nukkui tuurilla sen 3 tuntia putkeen. Muistan erittäin hyvin eräänkin yön, kun ajattelin klo 1 aamuyöllä, että kyllä se vauva kohta nukahtaa, ei se voi jaksaa valvoa enää kauan. Nukahti aamulla klo 6 ja heräsi ensimmäisen kerran klo 7.30. Ja oli tuolloin vajaa 3 kk vanha.

Ei ne vauvat välttämättä nuku suurinta osaa vuorokaudesta. Mullekin tuli yllätyksenä kuopus, joka sitten veteli unta palloon koko ajan. Kyselin neuvolasta, onko normaalia kun vauva nukkuu koko ajan? Kun ei ollut kokemusta moisesta. En tiedä miksei esikoinen nukkunut, ihan täyspäinen 13-vuotias tuo näyttää nykyisin olevan :) Enkä todellakaan liioittele, voi kun liioittelisinkin. Kun lapsi ei vaan nukkunut ja siinä se. Olin jossain vaiheessa siinä pisteessä, että jos joku olisi tullut ja pyytänyt vauvaa itselleen, olisin antanut. Ihan vaan jotta olisin saanut nukkua edes hetken.

Ap:lle jaksamista! Varmasti on rankkaa, toivottavasti helpottaa pian! Voitko pyytää lastenhoitoapua joltain, että saisit välillä nukkua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaahas ja taas näitä;24461769:
Niin on ja eikö silloin voisi myöntää että on rankkaa??Kyllähän työssäkäyvät lapsettomatkin saavat valittaa kuinka töissä sitä tai töissä tätä...

Todellakin valittavat, eivätkä lasten vanhemmat näköjään "saa" koskaan valittaa. On se kumma, kun täytyy esittää aina reipasta!
 
Tässä juuri syy miksen halunnut kahta lasta pienellä ikäerolla, vaikka pääsääntöisesti KAIKKI näyttävät niin tekevät. Ts. muoti-ilmiö.

mutta kovasti voimia!
 
Meillä kans heräili tuossa iässä todella monesti yössä...alkuyökin meni niin,että heräsi 3min välein huutamaan...kesti ehkäpä 11/2-2kk ja sitten loppui ja uni alkoi taas maistumaan...kummasti sen unohtaa,kun minäkin reteesti mainostin kaikille,että meijän lapsi on aina nukkunut hyvin,niin tuttuni tuumi,et miten hänestä tuntui,että naamakirjassa luki ihan muuta... :)

Haleja ja koeta jos vaan pystyt levähtään päivällä!Pian se menee ohi,vaikka ei tällä hetkellä siltä tuntuisi!
 
Ihmetyttää kyllä joidenkin vastaukset taas. Vertaistukea ja tsemppauksia luulisi tällaiselta palstalta saavan, mutta jotkut ääliöt jaksavat niin alkaa pätemään "parempina" vanhempina kun omat lapset ovat just sattuneet olemaan hyviä nukkujia.

Meillä 2- ja 3- vuotiaat lapset ja esikoinen nukkui tosi hyvin n 6kk-> kunnes 1,5- vuotiaana alkoi levottomat yöt. Näkee paljon unia ja reagoi päivän tapahtumiin unissaan tosi voimakkaasti. Kuopus on vasta nyt alkanut nukkumaan edes vähän paremmin kun jätettiin maitotuotteet pois (neuvolan mielestä 3-10 herätystä on tuon ikäisellä vielä normaalia). Edelleen meillä heräillään joko toinen muksuista tai molemmat, mutta onneksi välillä on öitä ettei lasten vuoksi tarvi herätä.

Ja kyllä tiesin, että voi olla rankkaa kahden pienen kans, mutta en todellakaan osannut varautua, että samaan aikaan masentuisin vaikeasti (mikä väsyttää entisestään). Haluaisin niin kovasti sanoa, että tämä on juuri sitä parasta aikaa, mutta valitettavasti en voi sanoa nauttivani tästä pikkulapsi-ajasta, niinkuin terveenä (ja paremmin nukkuneena) varmasti kokisin ihan eri tavalla.

Voimia ap:lle ja valittaa saa jos väsyttää. Ärsyttää kun äitiyteen liittyvistä negatiivisista asioista ei saisi ääneen mainita vaan heti ollaan tuomitsemassa.
 
Saa valittaa todellakin. Ja univelan kanssa on kamala elää. Olipa se sitten lasten aiheuttamaa tai muuten vain unettomuutta. Itsellä on kokemusta molemmista. Kyllä valitin silloinkin kun nuorempana koin pahoja unettomuusjaksoja. Lasten kanssa valvomisen kanssa vain on se ero, että silloin et voi turvautua esim. unilääkkeisiin tai nukkua just silloin kun tuntuu, että nyt uni tulisi. Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, kaikki elämässä tuntuu niin paljon raskaammalta ja pahemmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Tsemppiä.
 
Univelka on persiistä. Täällä heräilee eskarilainen ja neljävuotiaista kaksosistakin usein toinen ja tietty kohta 3kk vanha vauva syö öisin kerran tai pari. 7v sentään nukkuu katkotta. Välillä väsyttää enemmän, välillä vähemmän.
 
Jos yhtään lohduttaa, niin aikansa kutakin, kyllä ne yöheräilyt jossain vaiheessa loppuu ja sitten taas jaksaa hieman paremmin =)

Muistan varsin hyvin kuinka 3 pienen kanssa olin välillä ihan puhki kaikista valvomisista yms. Ja palstalla sai vaan kakkaa niskaansa jos asiasta sattuu valittamaan.
Jaksamisia!!
 
[QUOTE="onnellinen";24463074]Tässä juuri syy miksen halunnut kahta lasta pienellä ikäerolla, vaikka pääsääntöisesti KAIKKI näyttävät niin tekevät. Ts. muoti-ilmiö.

mutta kovasti voimia![/QUOTE]

Olin 34-v kun esikoinen syntyi. Sai kyllä luomuna alkunsa, mutta en olisi voinut luottaa siihen että toista edes tulee jos olisin jäänyt odottelemaan seuraavan tekoa 4-5 vuotta.
 
Käsittämättömiä nuo jotkut kommentit, että miksi tehdä niin paljon lapsia, jos ei jaksakaan niitä sitten hoitaa. Käsittääkseni aloittajalla on kaksi lasta eikä lisää ole tulossa. Mulla on ollut kaksi lasta nyt kaksi kuukautta, esikoinen on 2 v. Ja kyllä voin sanoa, että yhden lapsen kanssa oli todellakin paljon helpompaa kuin kahden, olisiko se toinen pitänyt jättää tekemättä kun olisi jostakin ihmeestä pitänyt tietää, miten paljon elämä muuttuu?

Aloittajalle voimia!
 
Meillä myös vauveli valvottaa välillä siten, että pari viikkoa nukkuu huonommin ja sitten saattaa mennä taas vähän aikaa hyvin. Ongelma on ratkaistu siten, että vuorotellaan ISKÄN KANSSA, joskus toinen nukkuu eri huoneessa ja saa univelat pois, sitten taas toinen. Miksette te hyvät ihmiset jaa näitä valvomisvuoroja?? Ja jos ei kotona saa nukuttua, niin menee sitten vaikka ystävälle/mummolaan.
 
Jos ihminen palaa loppuun työelämässä, onko sekin niitä elämän valintoja.
Joka EI saa tulla yllätyksenä, eikä siitä saisi valittaa?
Ei saa hakea tukea tukiverkostosta koska itse kuitenkin on itsensä siihen jamaan ajanut. Ei saa hakea virtuaalista tukea pitää vaan kärsiä.
Ristus!

Jos on lapsia siunaantunut ei heistäkään saa valitaa. Varsinkaan jos sattumoisin joku lapseton lukee juttuasi niin hän loukkaantuu, koska hänellä ei ole lapsia ja sinulla on. Kun hän saa lapsia ei varmasti ikinä koskaan valita mistään koska on niiin iloinen että on vihdoin lapsen saanut, kunnes ...
Lapset on lahja ja heistä pitää nauttia, hammasta purren jos vähäänkään on haasteellinen tapaus.
Jälkiviisaat on kaikista parhaimpia "olisiko kannattanut miettiä ennenkuin kersat teit"..
Toinen ristus.

Asennekaan ei todellakaan väsymys tilanteessa auta, ei sitten millään.

Niin, kyllä on kokemusta väsymyksestä. Ihan oma valinta enkä kadu päivääkään.
Esikoisen ja kakkosen ikä ero on 1v4kk ja nuorimmaisen vauvavuosi on täysin sumunpeitossa, ei niin minkäänlaista mielikuvaa tai muistoa siitä vuodesta.
Huutoa, kitinää ja yövalvomisia.
Dg: äärimmäisen väsynyt äiti, lepää. (psykologinen sairaanhoitaja)

Neuvoksi ap:lle: ota asia puheeksi neuvolassa, pääset eteenpäin. Joko juttelemaan psykologisen sairaanhoitajan kanssa se oikeasti helpottaa vähän kun pääsee purkamaan ajatuksiaan henkilölle jolla ei ole tunnesidettä suhun tai perheeseesi ylipäätään.

Meillä tilanteen laukaisi ja ratkaisi se että nuorimmainen pääsi unikouluun (ensi- ja turvakodille), oppi nukkumaan ja sen jälkeen nukkui muutkin perheessä ja tilanne alkoi tosiaan helpottamaan.
Seuraavat kaksi lasta onneksi nukkuivat yönsä hyvin. Joten vaikka 4 lasta ei tämä äiti ole enää niin kamalan väsynyt.
Aikaa siihen on kyllä mennyt, mutta koita uskoa parempaan huomiseen. Iloitse (jos jaksat) myös niistä pienistä päivänpaisteista.
Jaksamista!
 
Melkein suututtaa kun jatkuvasti valitetaan ettei jakseta ja kuinka "kamalaa" elämä pienten lasten kanssa on. Onko niitä lapsia sitten ihan pakko hankkia jos ei resurssit riitä tai onko niitä ainakaan pakko tehdä liukuhihnalta lisää? Täällä jatkuvasti valitetaan kuinka kauheaa on kun lapset joutuu hoitamaan ihan itse eikä ole tarpeeksi tai ollenkaan tukiverkostoja. Ne lapset ovat vanhempien vastuulla eikä minkään tukiverkoston ja niiden hankinnasta tekevät päätöksen vanhemmat ihan itse. Onko lapsia hankittaessa vain todellakin mielessä se ihana suloinen pieni pallero joka on kiva pukea nätteihin asuihin, ottaa valokuvia ja näytellä kavereille? Eikö järki voi ajaa sen pakottavan lisääntymisvietin edelle jos ei henkinen tai fyysinen kantti riitä lasten hoitamiseen? Eihän millään voi etukäteen ennakoida tuleeko lapsesta "helppo" tai "vaikea" joten tietyllä tavalla pahimpaan pitää osata varautua.

Kyllä väsymyksestä saa toki valittaa mutta usein kuulee sanottavan kuinka ollaan "täysin lopussa" tai kuinka "kamalaa" arki pienten lasten kanssa on. Ja näin sanovat usein vielä äidit jotka saavat olla kotona lasten kanssa eivätkä joudu edes käymään töissä.


Samaa mieltä ja itseni tuntien tein lapseni isommilla ikäeroilla, eikä ongelmia ollut. jopa vielä hyvin nukkuvat vauvatkin ja isompikin aina jo järissään ja apuna olivat.
Kaikkiaan viisi lasta, kolmella vuosikymmenellä.
Eihän siitä vauvasta, sen paremmin kuin isommastakaan kerkeä mitään nauttia, jos sumussa kuukausia eletään, menee hukkaan aika.
 
[QUOTE="onnellinen";24463074]Tässä juuri syy miksen halunnut kahta lasta pienellä ikäerolla, vaikka pääsääntöisesti KAIKKI näyttävät niin tekevät. Ts. muoti-ilmiö.

mutta kovasti voimia![/QUOTE]

Älytöntä puhua muoti-ilmiöstä - ja loukkaavaakin vaikkapa lapsettomuudesta kärsivien kannalta. Itse tapasin lasten isän vasta kolmekymppisenä, ja sitä paitsi halusin, että lapsista on seuraa toisilleen jo "pieninä" kuten minusta ja sisaruksistani oli aikoinaan.
 
[QUOTE="juh";24465319]Älytöntä puhua muoti-ilmiöstä - ja loukkaavaakin vaikkapa lapsettomuudesta kärsivien kannalta. Itse tapasin lasten isän vasta kolmekymppisenä, ja sitä paitsi halusin, että lapsista on seuraa toisilleen jo "pieninä" kuten minusta ja sisaruksistani oli aikoinaan.[/QUOTE]

Tätä ei todellakaan olltu tarkoitettu loukkaavaksi kenellekään! Ja tuo muoti-ilmiö oli aivan hyvässä mielessä sanottu. Eikä lapsettomuuskorttia kannata tähän vetää, kaukaa haettua. Eihän kukaan (minäkään) voi koskaan olla varma, saanko isommalla ikäerolla lisää lapsia. Tai joku toinen pienellä ikerolla.

Relax.
 
Väsymys on anaalista. Minä olen huono nukkumaan, vauva on huono nukkumaan ja näinpä sitten on, että kun vauvaa nukuttaa niin minua ei ja päinvastoin. Onneksi esikoinen sentään nukkuu hyvin.
 
Tää nyt oli arvattavissa. Kun joku valittaa väsymistään pienillä ikäeroilla syntyneiden lasten kanssa niin jo alkaa kritiikki siitä kuinka olisi pitänyt tehdä lapset 30 vuoden aikana tai olla tekemättä ( kärjistetysti).
Mä olen onnellinen kun lapsillani on pienet ikäerot. Vaikka muutama vuosi oli todella raskasta aikaa, niin paljon hyvää mahtui mukaan. Mulla oli mahdollisuus hoitaa kaikki lapseni kotona vuosien ajan. Eipä tarvinnut viedä liian pieninä päivähoitoon. Ja mikä parasta pieneten ikäerojen vuoksi lapset leikkivät paljon keskenään ja jakavat kavereita =)
Kyllä ap'lläkin alkaa tilanne helpottamaan kun lapset kasvavat ja sitten huomaa kuinka paljon heistä on seuraa toisilleen!
 
[QUOTE="äitiliini";24464768]Meillä myös vauveli valvottaa välillä siten, että pari viikkoa nukkuu huonommin ja sitten saattaa mennä taas vähän aikaa hyvin. Ongelma on ratkaistu siten, että vuorotellaan ISKÄN KANSSA, joskus toinen nukkuu eri huoneessa ja saa univelat pois, sitten taas toinen. Miksette te hyvät ihmiset jaa näitä valvomisvuoroja?? Ja jos ei kotona saa nukuttua, niin menee sitten vaikka ystävälle/mummolaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä! Imetys ei ole mikään syy sille etteikö isä voisi nukkua vauvan kanssa. Ensinnäkin joku yli 6kk ikäinen vauva ei tarvitse yössä jatkuvasti ravintoa. Isän avulla on hyvä karsia turhat tapasyömiset pois. Ja jos vauva huolii pulloa niin sillä maitoa kehiin. Äidille korvatulpat korviin ja vaikka esikoisen kanssa nukkumaan samaan huoneeseen.
 

Yhteistyössä