Erityislapsen oudot kiukunkohteet? Oisko kohtalotovereita paikalla?

[Äiti ihmeissään]

Mun lapsella on diagnosoitu käytös- ja tunne-elämänhäiriö traumoista johtuen. Lapsen oireilu näkyy erityisesti koulussa, mutta myös uusissa ja vieraissa paikoissa/tilanteissa.

Yksi erityinen asia on nyt taas koulujen alettua nostanut päätään. Nimittäin se, että lapsi ei millään tahtoisi (eikä ole koskaan tahtonut) osallistua koulukuvaukseen. Ei luokkakuvaan eikä niihin yksittäisiin. Näin on ollut aina kouluajan, en muista oliko eskarissa. Taas koulujen alettua oli koulukuvaukset, ja lapsi oli pistänyt kuvausta hanttiin minkä ehti Mä en käsitä miksi. Enkä ole saanut vastausta lapseltakaan. Mä kun kuvaan kotona, niin lapsi on oikea linssilude. Auttakaa mua lapsen logiikan jäljille, en käsitä mistä on kyse.

 

[Äiti ihmeissään]

Nostan

 

[voimia toivottaen]

Mun lapsella on diagnosoitu käytös- ja tunne-elämänhäiriö traumoista johtuen. Lapsen oireilu näkyy erityisesti koulussa, mutta myös uusissa ja vieraissa paikoissa/tilanteissa.

Yksi erityinen asia on nyt taas koulujen alettua nostanut päätään. Nimittäin se, että lapsi ei millään tahtoisi (eikä ole koskaan tahtonut) osallistua koulukuvaukseen. Ei luokkakuvaan eikä niihin yksittäisiin. Näin on ollut aina kouluajan, en muista oliko eskarissa. Taas koulujen alettua oli koulukuvaukset, ja lapsi oli pistänyt kuvausta hanttiin minkä ehti Mä en käsitä miksi. Enkä ole saanut vastausta lapseltakaan. Mä kun kuvaan kotona, niin lapsi on oikea linssilude. Auttakaa mua lapsen logiikan jäljille, en käsitä mistä on kyse.

Voi kunpa osaisin auttaa sinua- mutta itsellänikin on pohtimista näissä tilanteissa!

Oma 4-vuotiaani ei tahdo osallistua laululeikkeihin, lukee mielummin kirjaa taustalla. Kotona soittaa ja laulaa estoitta, tekee rummut vaikka sitten purkeista :O. Tämä on jatkunut koko päiväkotiuran eli 2 vuotta, ryhmä on vaihtunut pienryhmään tänä aikana.

Eilen meillä oli todella mukava aamu, luimme runoja ja söimme aamupalaa hitaasti jne. mutta päiväkodin portilla lapsi raivostui ja sitä kiukkua kestikin sitten aamupäivään asti...raivosi ettei tahdo olla pihalla (vaikka juuri puhui ettei tahdo ainakaan sisälle), hän ei tahdo mennä päiväkotiin jne. Rähjäsi ja huusi muille aikuisille, hoitajille jne.

Ikävä sanoa tätä, mutta en usko että meidän lapsi tulee koskaan saamaan kunnolla kavereita.

 

[ed.]

Niin ja kuvaustilanteet ovat vaikeita. Suuttuu jos häntä kuvataan, päiväkodin kuvauksissa mököttää ja se näkyy kuvissakin.

 

[Äiti ihmeissään]

Niin ja kuvaustilanteet ovat vaikeita. Suuttuu jos häntä kuvataan, päiväkodin kuvauksissa mököttää ja se näkyy kuvissakin.

Joo, meilläkin lapsi on jokaisessa koulukuvassa naama väärinpäin, irvistelee tai jotain.

Ja tosiaan noita yhtäkkisiä kiukunpuuskia saa koulussa tai vieraissa tilanteissa/paikoissa. Esim kesälomareissulla oltiin kylpylässä, josta lapsi oli kovin innoissaan. Kuitenkin hetken päästä ei enää halunnutkaan olla siellä, olisi halunnut pois, mutta sanoin että ei me vielä lähdetä kun just tultiin. Siitä hermostui ja kiukutteli allasosastolla.

Tuon lyhytjänniteisyyden olen huomannut muissakin uusissa ja näennäisesti kivoissa tilanteissa, lapsi tylsistyy helposti ja tahtoo jonnekin muualle. En tiedä olisiko tuossa sitten kyse siitä, että yhtäkkiä se kaikki kiva ja hauska väistyykin ja jonkunlainen pelko ja ahdistus kaikesta uudesta voittaa alaa? Pitääkin seuraavalla kerralla ottaa lapsi isoon halaukseen ja sanoa että "ymmärrän jos susta tuntuu pelottavalta tai ahdistavalta kun on uusi paikka ja uusi tilanne, mutta ei meillä ole tässä mitään hätää, pidetään mukavaa yhdessä ja mennään sitten vähän myöhemmin vasta kotiin. Kaikki on hyvin. " Mahtaiskohan se viedä uhman ja kiukun pois..?

 

[Äiti ihmeissään]

Nostan

 

["minni"]

Tiedostaako lapsi itse mainitsemasi ongelmat? Tuottavatko ne hänelle hämmennystä tai häpeää? Ajatteleeko hän, että muutkin lapset tietävät?

Kyse voisi olla siitä, että hän ei halua olla kuvassa, koska kuva menee jokaisen luokkakaverin kotiin = haluaa olla näkymätön?

 

[minä myös]

itse kieltäydyin koko kouluikäni koulukuvauksista. vasta ylä-asteella rupesi selviämään, että se johtui enemmänkin siitä, että ahdisti kun ihmisten väliin tupattiin kuin sardiinit purkissa.

 

[Walle]

Olisiko taustalla tilanteen aiheuttama turvattomuuden tunne, jossa hän ei hallitse sitä?
Tai aisti yliherkkyyttä, joka ilmenee tuollaisessa tilanteessa, jossa paljon ihmisiä lähekkäin, koskettaa tahattomasti toisiaan jne.?

 

[Äiti ihmeissään]

Olisiko taustalla tilanteen aiheuttama turvattomuuden tunne, jossa hän ei hallitse sitä?
Tai aisti yliherkkyyttä, joka ilmenee tuollaisessa tilanteessa, jossa paljon ihmisiä lähekkäin, koskettaa tahattomasti toisiaan jne.?

Turvattomuuden tunne voisi olla yksi selitys. Ihme juttu että se esiintyy erityisesti noissa valokuvaustilanteissa. Aistiyliherkkyyttä en ole hänessä todennut.

 

[vieras*]

Saako hän terapiaa liittyen noihin traumoihin ja niistä selviämiseen?

 

[nellien]

Mun lapsella on diagnosoitu käytös- ja tunne-elämänhäiriö traumoista johtuen. Lapsen oireilu näkyy erityisesti koulussa, mutta myös uusissa ja vieraissa paikoissa/tilanteissa.

Yksi erityinen asia on nyt taas koulujen alettua nostanut päätään. Nimittäin se, että lapsi ei millään tahtoisi (eikä ole koskaan tahtonut) osallistua koulukuvaukseen. Ei luokkakuvaan eikä niihin yksittäisiin. Näin on ollut aina kouluajan, en muista oliko eskarissa. Taas koulujen alettua oli koulukuvaukset, ja lapsi oli pistänyt kuvausta hanttiin minkä ehti Mä en käsitä miksi. Enkä ole saanut vastausta lapseltakaan. Mä kun kuvaan kotona, niin lapsi on oikea linssilude. Auttakaa mua lapsen logiikan jäljille, en käsitä mistä on kyse.

miksi sun lapsi on kokenut traumaattisia asioita ja mitä? aika outoa että 7vuotiaalla on sellaisia kokemuksia.

no mutta mulla on helppo vastaus siinä on hirveästi jännitettä sellaisessa tapahtumassa, sen lisäksi ujot lapset niinkuin minä olin, kokee tuollaiset esillä olot(niin että on paljon ihmisiä,eikä niin tuttuja kuin omat sukulaiset) hirvittävän stressaavana!! en ole koko peruskoulun aikana suostunut esim.englantia puhumaan, enkä tuollaisiin esiintymis tilanteisiin.

nyt aikuisena kyllä sujuu nuo hommat. mutta lapsena ne oli niin hirveän stressaavia super ujolle lapselle että mielummin jätin väliin.

että jos antaisit asian vaan olla! lapsi ei mee kuvaan ja sillä siisti. ei välttämättä liity mihinkään häiriöön, itse olin ainakin kaikin puolin normaali lapsi, olin vaan ujo.

 

[Jätkä]

Turvaton olo, jännittävä tilanne ja lapsi kokee menettävänsä kontrollinsa siellä.

 

[Jätkä]

Ai niin, itsetuntokin voi olla aika huonossa kunnossa traumalapsella. Sekin vaikuttaa noihin tilanteisiin paljon.

 

[Äiti ihmeissään]

Lapsi on terapiajonossa. Traumojen syitä ja niihin johtaneita tekijöitä en halua alkaa täällä ruotimaan. Kiva jos teidän mielestä on "outoa" että on lapsia joilla on traumaattisia kokemuksia, ehkä se on vaan hyvä että ajatteletta niin. Toisaalta. Mutta toisaalta. Jos teidän lapsenne luokkakaverinne ei käyttäydy kuten muut, niin voisitteko ajatella asiaa lapsen kannalta. Ehkä tuo erityinen lapsi ei olekaan ilkeä ja pahantahtoinen "kuriton kakara", vain ainoastaan pahoja asioita kokenut viaton lapsi.

 

["hmm"]

voisko olla kehonkuvan kanssa ongelmia? Näkee itsensä rumana eikä siksi halua kuvaan? Ja toisaalta jos ahdistuu uusista tilanteista niin tuohan on semmoinen.

 

[Äiti ihmeissään]

[QUOTE="hmm";24447784]voisko olla kehonkuvan kanssa ongelmia? Näkee itsensä rumana eikä siksi halua kuvaan? Ja toisaalta jos ahdistuu uusista tilanteista niin tuohan on semmoinen.[/QUOTE]

Voi olla tätäkin, lapsen itsetunto on pohjalukemissa vaikka olen koettanut joka käänteessä vahvistaa sitä.

 

[nellien]

no kerro minulle miten niin pieni voi joutua tilanteeseen joka on niin kamala että lapsi traumatisoituu?? jos vanhemmissa ei oo syy. niin tarkoitin että on outoa että lapsi pääsee traumatisoitumaan. miten niin iso asia voi päästä tapahtumaan?

 

[Jätkä]

no kerro minulle miten niin pieni voi joutua tilanteeseen joka on niin kamala että lapsi traumatisoituu?? jos vanhemmissa ei oo syy. niin tarkoitin että on outoa että lapsi pääsee traumatisoitumaan. miten niin iso asia voi päästä tapahtumaan?

Ap ei ole velvoitettu kirjaamaan lapsensa taustoista yhtään mitään. Traumalapsia on olemassa, ihan pieniäkin.

 

[nellien]

ja miten voi käyttää sanaa erityislapsi, sellaisessa tapauksessa kun lapsi ei ole sellainen syntyjään vaan joku on aiheuttanut lapselle hänen ongelmmansa?

minusta erityislapsi on sellainen että kyseessä on neurologinen tai biologinen tai neurobiologinen tai neuropsykiatrinen ongelma. eli adhd, autismi, dysfasia, tms

 

[Jätkä]

ja miten voi käyttää sanaa erityislapsi, sellaisessa tapauksessa kun lapsi ei ole sellainen syntyjään vaan joku on aiheuttanut lapselle hänen ongelmmansa?

minusta erityislapsi on sellainen että kyseessä on neurologinen tai biologinen tai neurobiologinen tai neuropsykiatrinen ongelma. eli adhd, autismi, dysfasia, tms

Voi päivää se on toki sinun mielipiteesi, mutta kyllä traumalapsikin on ihan 'oikeutettu' erityislapsi-nimikkeeseen.

 

[Äiti ihmeissään]

ja miten voi käyttää sanaa erityislapsi, sellaisessa tapauksessa kun lapsi ei ole sellainen syntyjään vaan joku on aiheuttanut lapselle hänen ongelmmansa?

minusta erityislapsi on sellainen että kyseessä on neurologinen tai biologinen tai neurobiologinen tai neuropsykiatrinen ongelma. eli adhd, autismi, dysfasia, tms

Olen pahoillani ettet ymmärrä. Minun lapseni on kuitenkin saanut diagnoosin ja sen johdosta kutsun häntä erityislapseksi. Elämäntilanteetkin voivat tuoda ihmisille ja myös lapsille diagnooseja. En minäkään ole syntymästäni saakka kantanut diagnoosia nimeltä posttraumaattinen stressioireyhtymä, vaan se on syntynyt vasta aikuisiällä.

 

[nellien]

Olen pahoillani ettet ymmärrä. Minun lapseni on kuitenkin saanut diagnoosin ja sen johdosta kutsun häntä erityislapseksi. Elämäntilanteetkin voivat tuoda ihmisille ja myös lapsille diagnooseja. En minäkään ole syntymästäni saakka kantanut diagnoosia nimeltä posttraumaattinen stressioireyhtymä, vaan se on syntynyt vasta aikuisiällä.

joo no jos joku ala-ikäinen olisi alkoholisti,olisiko hän erityislapsi,ei!

sinun lapsellasi on varmasti ongelmia, ja eroaa tässä kohdin muista lapsista, mutta sinun lapsellasi se ongelma ei ole ollut syntyjään, vaan se on aiheutettu aikuisten toimesta hänelle,

minusta silloin hän ei ole erityislapsi sanan varsinaisessa merkityksessä,koska normaalisti hän ei olisi sellainen, kun taas esim adhd:ssa on ne tietyt oireet aina ollut, tietty tulevat esiin ehkä vasta kun lapsi lähtee liikkeelle ja pitäis kehittyä tietyllä tavalla mutta ilmeneekin ongelmia.

uu no munkin lapsella lukee diagnoosina karsastus eikä hän siksi ole erityislapsi,samaten siellä lukee yhtenä dg r-vika. mutta hän ei siksikään ole erityislapsi vaan siksi että hänellä on adhd ja aistiyliherkkyyksiä. huom ei siis kenenkään aiheuttamaa vaan syntyjään olevia piirteitä.

 

[nellien]

Olen pahoillani ettet ymmärrä. Minun lapseni on kuitenkin saanut diagnoosin ja sen johdosta kutsun häntä erityislapseksi. Elämäntilanteetkin voivat tuoda ihmisille ja myös lapsille diagnooseja. En minäkään ole syntymästäni saakka kantanut diagnoosia nimeltä posttraumaattinen stressioireyhtymä, vaan se on syntynyt vasta aikuisiällä.

niin eli sinä olet aiheuttanut lapsellesi tuon? kiva äiti