Älkää viekä liian pientä hoitoon

Juu itketään sitä yhdessä miten kamalaa lapsella onkaan hoidossa - vaikka tietoa löytyy roppatolkulla myös siitä mitä heikko talous tekee monessa perheessä. Isä on 24/7 töissä ja äiti itkee yksinäisyyttään tai sitä että isä ei auta. Joka kuukausi kiristellään hermoja kun rahat ei meinaa riittää... Mutta eihän lapsi toki tuollaisia asioita huomaa, ei. Mitä nyt ne rakkaimmat ihmiset on kuin perseelle ammutut karhut ja kireyksissään tiuskii ja äyskiin. Ihana perhekuvio! ja ah niin yleinen.

Niin ja muuten kannattaako tulevaa miettiä lainkaan? Kolmeltakin lapselta jos olet kotona 3 vuotta kultakin niin aikaa vierähtää 5-9 vuotta vain toisen tuloilla. Perkele ajatelkaa niitä lapsia pidemmällekin kuin 3v asti. Ne tarvii jos jonkinlaista matkan varrella. Kyllä - jos perheessä todella on rahaa, niin mikäs siinä jos tykkää olla kotona. Mutta kun monella ei ole - ja toisaalta moni heittää vaikkapa vuokrana taivaan tuuliin tuona aikana aika rajun rahan - rahan jolla voi jeesata sitä lasta vaikka kun lähtee opiskelemaan. Vaan eihän siitä lapsesta tartte huolehtia kun se 3v raja on tullut täyteen.

 

Onneks ihana pph asuu meidän kanssa samassa pihapiirissä ja tutustui lapseen jo ennen kuin lapsi meni hänelle hoitoon Helppoa kun lapsi on hoidossa samassa talossa ja ulkoilee "omalla" pihalla

 

Tuo olisikin hyvä juttu, mutta miten siellä eletään noin muuten, kun jos vaikka molemmat tekevät vain osa-aikaista?

Mitä ongelmaa? Meillä molemmat tehdään 4pvä/vko. Mikä tarkoittaa sitä että kumpikin saa 0,75* normipalkka. Se on aika selkeästi enemmän kuin miehen palkka+ mun kotihoidontuki.

Muksut hoidossa 2-3pvä/vko, riippuen miten saadaan porrasteltua vapaapäivä. Satunnaisesti olleet 4 pvä...mutta aika harvoin.

Mahdollista - mutta moni äiti haluaa omia tuon edun olla kotona. Meillä mies on nauttinut siitä että voi ottaa hänkin rauhallisemmin kun on pieniä lapsia - hänhän kovemmalla joutuisi jos minä vaan jurputtaisin kotona.

 

Mä vein meiän tytön 1-vuotiaana osa-aikaiseen hoitoon. Nyt 1,5v:nä aloitti täyspäiväisen hoidon. Ei ole koskaan itkenyt mun perään ja on aina iloinen hoidossa. Luulen et se on aika paljon lapsen PERSONALLISUUDESTA kiinni. Meiän tyttö ei oo koskaan esim. vierastanu. Mut jos ois ollu ujo tuskin olisin noin nuorena laittanut hoitoon.

 

Juu itketään sitä yhdessä miten kamalaa lapsella onkaan hoidossa - vaikka tietoa löytyy roppatolkulla myös siitä mitä heikko talous tekee monessa perheessä. Isä on 24/7 töissä ja äiti itkee yksinäisyyttään tai sitä että isä ei auta. Joka kuukausi kiristellään hermoja kun rahat ei meinaa riittää... Mutta eihän lapsi toki tuollaisia asioita huomaa, ei. Mitä nyt ne rakkaimmat ihmiset on kuin perseelle ammutut karhut ja kireyksissään tiuskii ja äyskiin. Ihana perhekuvio! ja ah niin yleinen.

Niin ja muuten kannattaako tulevaa miettiä lainkaan? Kolmeltakin lapselta jos olet kotona 3 vuotta kultakin niin aikaa vierähtää 5-9 vuotta vain toisen tuloilla. Perkele ajatelkaa niitä lapsia pidemmällekin kuin 3v asti. Ne tarvii jos jonkinlaista matkan varrella. Kyllä - jos perheessä todella on rahaa, niin mikäs siinä jos tykkää olla kotona. Mutta kun monella ei ole - ja toisaalta moni heittää vaikkapa vuokrana taivaan tuuliin tuona aikana aika rajun rahan - rahan jolla voi jeesata sitä lasta vaikka kun lähtee opiskelemaan. Vaan eihän siitä lapsesta tartte huolehtia kun se 3v raja on tullut täyteen.

No eihän tuolla nyt ole mitään merkitystä. Asutaan kaupungin vuokraluukussa,syödään makaronia ja jauhelihaa,itketään kirpparilla kun nyt just ei satu olemaan sopivan kokoisia välikausipukuja tarjolla ja räntääkin jo sataa. Vanhemman lapsen luokkaretki pitää maksaa pulloja keräämällä tai sit lapsi ei mene ollenkaan,pitää oppia että kaikkea ei voi saada. Voi voi kun nyt on kauheen kallista mennä uimahalliin ja kavereiden synttärit pitää nyt jättää välistä,ehkä ens vuonna sit. Ei nyt miehen kanssa tänä vuonna mennä kahdestaan mihinkään,ehtiihän sitä myöhemminkin. PÄÄASIA että lapsi saa olla kolmevuotiaaksi asti kotona. Millään muulla ei ole väliä.

Jos haluat tarjota muillekin lapsillesi tilavan kodin hyvältä alueelta,harrastuksen ja toimivat vaatteet ja urheiluvälineet niin olet itsekäs paska. Mitähän tosiaan nuo vanhemmat lapset tuumaisivat jos sanoisin että nyt kuulkaa täytyy myydä talo alta ja muuttaa vuokralle,katellaan jos sit parin vuoden päästä ois varaa ostaa uusi talo.

Voihan yhtä lasta hyysätä kotona vaikka maailman tappiin asti. Suurimmalla osalla olisi luultavasti varaa siihen. Mutta siihen se sit jääkin.

 

kukapa sitä ei lastaan kotona hoitaisi jos yhteiskunta sitä arvostaisi ja maksaisi sen verran että perhe pärjäisi taloudellisesti!
ei asiat ole niin mustavalkoisia!

Ennemminkin peräänkuuluttaisin juuri lapsiperheiden tukemista sekä taloudellisesti että muillakin tavoin. Herkästi sitä ollaan kyllä toisten valintoja ja elämää arvostelemassa,tietämättä perheen tilanteesta sen enempää. kun sen sijaan voisi vaikka ojentaa auttavaa kättä, olla lähimmäinen.

mä uskon ja toivon,että aika murto-osa on niitä vanhempia jotka lapsensa mielellään ja ihan muuten vaan hoitoon vievät. eiköhän se ole pakkotilanne.

 

Olen täysin samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa!! Sydäntäsärkevää nähdä pienet siellä itkemässä! Ja tottakai surullista jos pakko on heidät sinne viedä, mutta itsellänikin velkaa paljon ja talous todella ahtaalla, silti hoidin lastani itse kunnes meni päiväkotiin täytettyään 3v.

 

[QUOTE="heips";24446269]Mä vein meiän tytön 1-vuotiaana osa-aikaiseen hoitoon. Nyt 1,5v:nä aloitti täyspäiväisen hoidon. Ei ole koskaan itkenyt mun perään ja on aina iloinen hoidossa. Luulen et se on aika paljon lapsen PERSONALLISUUDESTA kiinni. Meiän tyttö ei oo koskaan esim. vierastanu. Mut jos ois ollu ujo tuskin olisin noin nuorena laittanut hoitoon.[/QUOTE]

hmm.. vaisniin.. herää kyllä muutamia kysymyksiä.

 

kukapa sitä ei lastaan kotona hoitaisi jos yhteiskunta sitä arvostaisi ja maksaisi sen verran että perhe pärjäisi taloudellisesti!
ei asiat ole niin mustavalkoisia!

Ennemminkin peräänkuuluttaisin juuri lapsiperheiden tukemista sekä taloudellisesti että muillakin tavoin. Herkästi sitä ollaan kyllä toisten valintoja ja elämää arvostelemassa,tietämättä perheen tilanteesta sen enempää. kun sen sijaan voisi vaikka ojentaa auttavaa kättä, olla lähimmäinen.

mä uskon ja toivon,että aika murto-osa on niitä vanhempia jotka lapsensa mielellään ja ihan muuten vaan hoitoon vievät. eiköhän se ole pakkotilanne.

Ihmisen arvohan on vain äitiys - ja kun lapset tulee, mitään muuta ei enää ole.

Onneksi olen lapseton ja tulen sellaisna pysymään kunnes maailma muutuu takaisin siihen missä äitiys oli osa elämää, ei koko elämä. Enkä tällä tarkoita että äidillä pitää olla ura ja tuhat harrastusta, vaan sitä maailmaa jossa äiti ei ollut vaan kone joka hoitaa perusarjen ja leikittää lasta. Sitä aikaa kun naiset teki oikeasti kotona asioita jotka piti mielen virkeänä - ja lapset olivat siinä mukana. Mitä aikuinen ihminen teke vuokrakolmiossa vuositolkulla? Muut kuin kiikuttaa lapsiaan puistoon kahdesti päivässä ja juoksee juoruamassa mammapiireissä?

Auta armias jos äiti tahtoo elämäänsä muuta kuin nuo yllämainitut- silloin hän on sydämmetön luuseri.

Äiditkin on ihmisiä

 

ja puollustuspuhe tuo, ettei rahat riitä. Sitten pitää jättää sikiämättä tai hoitaa taloustilanne ensin kuntoon. Jos asiat suunnittelee ja laskelmoi, on paskapuhetta että pieni on raijattava hoitolaan.

Sinun tekstistäsi hyppää silmille se, että kotiäiti olet ollut varmaankin viimeiset 20 vuotta, eikä ole liiemmälti kouluja käyty. Silloin onkin hyvä puhua sen puolesta, että kaikki vaan kotiin siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Kun eivät omat rahkeet taida kotona olemista pitemmälle riittääkään.

 

[QUOTE="vieras";24446270]No eihän tuolla nyt ole mitään merkitystä. Asutaan kaupungin vuokraluukussa,syödään makaronia ja jauhelihaa,itketään kirpparilla kun nyt just ei satu olemaan sopivan kokoisia välikausipukuja tarjolla ja räntääkin jo sataa. Vanhemman lapsen luokkaretki pitää maksaa pulloja keräämällä tai sit lapsi ei mene ollenkaan,pitää oppia että kaikkea ei voi saada. Voi voi kun nyt on kauheen kallista mennä uimahalliin ja kavereiden synttärit pitää nyt jättää välistä,ehkä ens vuonna sit. Ei nyt miehen kanssa tänä vuonna mennä kahdestaan mihinkään,ehtiihän sitä myöhemminkin. PÄÄASIA että lapsi saa olla kolmevuotiaaksi asti kotona. Millään muulla ei ole väliä.

Jos haluat tarjota muillekin lapsillesi tilavan kodin hyvältä alueelta,harrastuksen ja toimivat vaatteet ja urheiluvälineet niin olet itsekäs paska. Mitähän tosiaan nuo vanhemmat lapset tuumaisivat jos sanoisin että nyt kuulkaa täytyy myydä talo alta ja muuttaa vuokralle,katellaan jos sit parin vuoden päästä ois varaa ostaa uusi talo.

Voihan yhtä lasta hyysätä kotona vaikka maailman tappiin asti. Suurimmalla osalla olisi luultavasti varaa siihen. Mutta siihen se sit jääkin.[/QUOTE]

Niin samaa mieltä!

 

On se hauskaa kuinka kulttuuri sanelee pitkalle naita juttuja… Taallapain olet oikea julmuriaiti jos et vie lastasi ajoissa paivakotiin. Minua ihmeteltiin ja kummasteltiin kun olin huimat kuusi kk kotona vauvan kanssa.

Onneksi taalla ei kuitenkaan syyllisteta kuten Suomessa.

Mielenkiintoista, miksi kotona lasta hoitava äiti on siellä julmuri?

 

[QUOTE="hah";24446418]Sinun tekstistäsi hyppää silmille se, että kotiäiti olet ollut varmaankin viimeiset 20 vuotta, eikä ole liiemmälti kouluja käyty. Silloin onkin hyvä puhua sen puolesta, että kaikki vaan kotiin siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Kun eivät omat rahkeet taida kotona olemista pitemmälle riittääkään.[/QUOTE]

Sehän tässä mallissa riskinä on, että kun riittävän monta vuotta kotona lusmuaa lasten kanssa ei enää kantti ja rahkeet riitäkään lähteä nopeasti kehittyvään ja vaativaan työelämään. Sitten ei auta kuin täytellä nettiadresseja ja yrittää tehdä lisää lapsia.

 

[QUOTE="niin";24444420]Katsopa mikä tilanne on vaikkapa parin kk:n päästä. Vilkutteleeko enää....[/QUOTE]

Meillä aloitti pari viikkoa sitten 3v ja pian 5 täyttävä päiväkotitaipaleen ja nyt alkaa alkuinnostus olla ohi, tosin se mihin aikaan aamulla viedään vaikuttaa asiaan suuresti.
Jos mennään heti herättyä, ei intoa ole lapsilla lähteä mutta nyt kun teen etätöitä ja voin säätää työaikaa, on ihana herätä ilman kelloa, syödä aamupala rauhassa, lapset katsovat pikku-kakkosta aikansa ja kun alkaa "ei ole mitään tekemistä" -rallatus, sanon että lähdetään päiväkotiin ja ovat salamana pukemassa, sopiva aika lähteä leikkimään ikäistensä seuraan, ovat 4-5h. Ovat olleet muutaman pidemmän päivän ja menneet kukon laulun aikaan ja illat olikin yhtä kiukuttelua..

 

Mariehos: Minkä ikäisenä lapsesi aloittaa päikyn? Veisitkö 9kk vanhan päiväkotiin?

En veisi, ellei olisi pakko. Onneksi voin olla kotona, kun mies tienaa sen verran "hyvin", että kotona olo lasten kanssa on mahdollista.
Olen kuitenkin ajatellut palata työelämään sitten kun nuorin täyttää 2v. Hän on 2 viikon päästä 1v.

 

[QUOTE="vieras";24446451]Sehän tässä mallissa riskinä on, että kun riittävän monta vuotta kotona lusmuaa lasten kanssa ei enää kantti ja rahkeet riitäkään lähteä nopeasti kehittyvään ja vaativaan työelämään. Sitten ei auta kuin täytellä nettiadresseja ja yrittää tehdä lisää lapsia.[/QUOTE]

Typerää (ja pinnallista) ajatella että lusmuaa kotona, samoin voi sanoa niistä äideistä jotka vie lapset alle 3-vuotiaina hoitoon että lusmuavat työpaikoillaan kun riitä kantti ja rahkeet kasvattaa omaa lastaan kotona, aina se lasten kasvattaminen on vaativampaa kuin mikään työ.
Ei se kotona olo lusmuamista ole jos on yhtään vastuuntuntoinen ihminen.

 

Juu itketään sitä yhdessä miten kamalaa lapsella onkaan hoidossa - vaikka tietoa löytyy roppatolkulla myös siitä mitä heikko talous tekee monessa perheessä. Isä on 24/7 töissä ja äiti itkee yksinäisyyttään tai sitä että isä ei auta. Joka kuukausi kiristellään hermoja kun rahat ei meinaa riittää... Mutta eihän lapsi toki tuollaisia asioita huomaa, ei. Mitä nyt ne rakkaimmat ihmiset on kuin perseelle ammutut karhut ja kireyksissään tiuskii ja äyskiin. Ihana perhekuvio! ja ah niin yleinen.

Inhottavaa karrikointia.

Meillä elettiin onnellista elämää toisen vanhemman tuloilla niin pitkään, että en viitsi tänne edes sitä kirjoittaa, kun kateelliset, työssä käyvät ja stressaantuneet alkavat itkeä.

Niin kuin työssä käyvät pienten lasten vanhemmat olisivat muka jotain enkeleitä lapsilleen ja toisilleen, kun sitä rahaa tulee ovista ja ikkunoista Siitä niitä ihania perhekuvioita vasta seuraakin kun vanhemmat eivät edes tunne lapsiaan.

Olen nähnyt liian paljon surullisia tapauksia, joissa lapsi pompottaa vähinä yhdessäolon tunteina vanhempiaan mennen tullen, eli kaikki on vinksahtanutta.

 

Mikä siitä kolmen vuoden iästä nyt sitten tekee sen, että lapsi on valmis aloittamaan hoidon ja on sitten tasapainoinen ihminen? Mihin tämä olettamus perustuu? käsitykseni on, että silloin kun lapsen eroahdistus on pahimmillaan n.9kk, olisi hyvä jos lapsi saisi olla tutun hoitajan kanssa, joka siis yleensä on äiti, mutta jo n.1v voi turvallisesti hoidon aloittaa, ja tämä siis on lastenpsykiatri jari sinkkosen esittämää tietoa. Teini-ikäisenä vanhempia tarvitaan ainakin yhtä paljon ja silloin ei kyllä kukaan teistä kyllä jää kotiin kituuttamaan sen teinin takia, joka voisi ehkä paremmin kun olisi vanhempi tukena, ja siis varsinkin silloin jos teini on haastava?

 

No niin, kaikella on hintansa, itse jäin kotia hoitamaan lapsia mutta meillä on tosi tiukkaa kun miehellä huono palkka ja kolme lasta meillä on, mies yrittää nyt etsiä toista työtä eli tekis kahta työtä rinnakkain koska en halua itse mennä töihin ja viedä 1 vuotiasta päiväkotiin vaikka se tarkoittaa sitä että mies on sitte enemmän pois kotoa.. kuitenki asiat ei aina ole niin mustavalkoisia, viimeistään kun lapsi on 3v tai 2,5 mun on Pakko! halusin tai en mennä töihin taloudellisista syistä, kaikki kun ei ole syntyny kultalusikka suussa... Helppo se on sanoa, että kaikilla on mahdollisuus hoitaa lapsia kotona, jos itse tienaa hyvin mutta kun näitäkin perheitä löytyy missä on huono palkka ja töitä vaikea löytää, asiat ei ole niin yksinkertaisia kaikkien kohdalla

 

Hyvä aloitus ap! Aivan turhaan moni kirjoitti puolustuspuheen omista valinnoistaan, koska ap vain kertoi mitä on päiväkodissa pienten puolella nähnyt.

Aivan varmasti päiväkodin henkilökunta vähän kaunistelee lapsen sopeutumista ja sanovat, että itku loppui heti vanhemman lähdettyä. Saattaa jäädä mainitsematta, että lapsi on itkeskellyt vähän joka välissä. Mitä hyötyä siitä olisikaan kertoa, koska vanhemmat ovat jo valintansa tehneet.

 

Ompa eriskummallinen hoitopaikka sulla, sinne en veisi edes isompia lapsia.

Olen vienyt omia lapsiani hoitoon kello 7 - 10 välisenä aikana, lapset kaikki kolme ovat menneet hoitoon siinä vuoden kieppeillä. Ja esikoinen on jo 14, kuopus meni nyt kouluun. Eli mulla on 13 vuoden kokemus päiväkotielämästä. Ikinä ei ole tullut itku päiväkodissa vastaan. Toki välillä on joku lapsi itkenyt protesti-itkua, niin omanikin, mutta nämä lapset on huomioitu, ovat päässeet syliin ja mielenkiinto on ohjattu muualle. Itku on loppunut nopeasti, joskus olen jäänyt kuuntelemaan, ja itku on loppunut minuutissa kahdessa.

 

[QUOTE="minä";24446612]Mikä siitä kolmen vuoden iästä nyt sitten tekee sen, että lapsi on valmis aloittamaan hoidon ja on sitten tasapainoinen ihminen? Mihin tämä olettamus perustuu? käsitykseni on, että silloin kun lapsen eroahdistus on pahimmillaan n.9kk, olisi hyvä jos lapsi saisi olla tutun hoitajan kanssa, joka siis yleensä on äiti, mutta jo n.1v voi turvallisesti hoidon aloittaa, ja tämä siis on lastenpsykiatri jari sinkkosen esittämää tietoa. Teini-ikäisenä vanhempia tarvitaan ainakin yhtä paljon ja silloin ei kyllä kukaan teistä kyllä jää kotiin kituuttamaan sen teinin takia, joka voisi ehkä paremmin kun olisi vanhempi tukena, ja siis varsinkin silloin jos teini on haastava?[/QUOTE]

Tutkittuahan se on ja jos itselläsi on yli 3-vuotiata, huomasit varmaan että alkoivat kaivata ikäistänsä seuraa siinä 2,5 - 3 -vuoden iässä ja siihen asti leikki oli aika itsenäistä.
15kk iässä alkaa muuten taas takertumisvaihe joka kestää taas aikansa.. teini kyllä ymmärtää että vanhemmat käy töissä eikä hylätä päiväksi.

 

Ehkä on päiväkodissa vikaa, jos sielä aina vaan itketään... Mä olen tehnyt töitä monessa eri päiväkodissa, eikä siellä kyllä ole itketty montaa tuntiä äidin perään. Ja kyllä ne isommatkin saattavat itkeä. Toiset vauvat jää itkemättä, toiset huutavat. Ihan samalla tavalla kuin isommatkin. Mä olen niitä pienempiäkin siellä hoitanut, enkä usko että he siellä kärsivät. Omat lapseni ei ole ollut päiväkodissa, kun ollaan saatu asiat muuten järjestettyä. Siltikin voin kyllä puhua päiväkodin puolesta.

 

Mua aina naurattaa työssä käyvät jotka ei muka pärjää. Mun mies on opiskelija ja saa opintotuen ja minä vain kotihoidon tuen, silti pärjätään kolmen lapsen kanssa. Nuorinkin saa olla kotona 3-vuotiaaksi.

 

Joo, teini siis ymmärtää ettei hylätä, mutta sitä en tarkoittanutkaan, jos itselläsi on teinejä ymmärrät mitä tarkoitin. toki tiedän että jo kolmen ikäinen kaipaa seuraa, se ei poista silti sitä asiaa josta sinkkonen kirjoittaa, että yksivuotiaan voi psyykkeen kehityksen kannalta jo hoitoon laittaa, ku hoitaja on turvallinen, ja näin päiväkodissa ja perhepäivähoidossa on. tällä samalla periaatteella ajatellen siis päihde, mielenterveys jne perheet jotka lapsensa hoitavat ovat hyviä vanhempia ja tukitoimenpiteet näillä lapsilla vahingollisia? Lapsen kotona hoitaminen kolme vuotiaaksi on ihan ok, mutta ei hoitoon vieminen sitä lasta pilaa. Minun ikäluokka 70- luvulla syntyneet, ovat aloittaneet oman hoitourakkansa viimeistää kolmekuisena, itsekkin silloisen tarhan seimessä jossa äitini kävi ruoka tunnilla imettämässä. En silti muista että olisin koskaan lapsena tuntenut turvattomuutta tai jäänyt jostain paitsi.