Olen NIIN vihainen suvulle ja ystäville!!! Mitä te tekisitte!!!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen =(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
onko paikkakunnallasi ns. avustustoimintaa, eli kansalaisopistolla on meilläpäin vapaaehtoistyötoiminta joka auttaa tarvittaessa eri asioissa ja jolta voi saada vaikka juttukaverin
 
[QUOTE="pieras";24438840]Samaan kiinnitin huomiota... Itse olen lakannut jo vuosia sitten hakemasta huomiota tai mitään apuja sukulaisilta. Pärjään ihan hyvin ilmankin.[/QUOTE]

Ollaan jo pitkään etsitty isompaa asuntoa. Meilla oli vanhassa asunnossa vain 89 neliötä vaikka meitä on 6+koira. Vanhempieni suhtautuminen oli vain vika tikki. Etsittiin aiemmin asuntoa myös vanhan asunnon läheltä, nyt muutettiin 20km kauemmas. Eli ei tehty kumminkaan mitään radikaalia muutosta. Muutto olisi ollut joka tapauksessa pakollinen.

Minua otti päähän ku äitini käveli joka pv talomme ohi töihin mutta ei tullut kylään tai auttanut muutenkaan. Jos mieheni auto oli aamulla pihassa (ennekuin hän jäi vuorotteluvapaalle) Soitettiin heti miksi hän ei ollut mennyt töihin jne. Yleensä syy oli etten pystynyt olla lastenkanssa ja siihenkin kommentoitiin että "kun on lapset hankkinut, niin ne on hoidettava" ja "ettei hekään ole saaneet lapsenhoitoapua". Ja peloteltiin että mies saa kohta potkut jne...
 
[QUOTE="vieras";24438977]Siis olit kipeä jo ennen mitä, viimeistä lastasi? Vai jo aiemmin? Anteeksi vain mutta miksi hankkia vielä neljäskin lapsi jos kunto ei kestä?[/QUOTE]

Ja haista se sie ja paskat!
 
[QUOTE="vieras";24438977]Siis olit kipeä jo ennen mitä, viimeistä lastasi? Vai jo aiemmin? Anteeksi vain mutta miksi hankkia vielä neljäskin lapsi jos kunto ei kestä?[/QUOTE]

Vastaan ap:n puolesta: jotain ronklaa oli, mutta vasta viimeisen lapsen jälkeen kunto romahti täydellisesti. Ja viimeiseen kysymykseen, ei kai ap:n perhe olisi neljättä lasta hankkinut jos olisivat ap:n tulevan terveydentilan tienneet. Anteeksi nyt, mutta olet kyllä ääliö...
 
Otan osaa.

Minullakin on ollut vaikeuksia ja kyllähän minäkin olen työkyvyttömyyseläkkeellä, MUTTA kun näin on, meillä on yksi (1) lapsi (joka tuli vahingossa). Vauvakuume minuakin vaivasi pahasti, mutta jos olisin noin sairas (etenevä jne.), olisin tietenkin jättänyt lapsiluvun kahteen. - Niin, ei ole sukulaisia eikä tuttavia eikä ketään. Miksi olisi, nimenomaan auttamassa juuri meitä? Herranjestas, mun sukulaisilla on kuule sentään ihan omat perheet ja vaikeudet ja sairaudet, että minä nyt en sentään kuvittele olevani mikään maailmannapa.
 
Kaikissa ja kaikessa on kaksi puolta, ainoa mitä voit muuttaa on omaa asennettasi. Joko keräät ympärillesi ihmisiä jotka eivät oikeasti välitä tai esität asiat väärällä tavalla. Ei pahalla mutta kuulostat vähän lapselliselta, vaikka muuttoon olisi tuhat muutakin syytä, niin ensimmäisessä viestissä muutto kuulosti olevan vain keino päästä eroon vanhemmistasi. Missä miehesi vanhemmat ovat?
 
[QUOTE="minä";24438997]Vastaan ap:n puolesta: jotain ronklaa oli, mutta vasta viimeisen lapsen jälkeen kunto romahti täydellisesti. Ja viimeiseen kysymykseen, ei kai ap:n perhe olisi neljättä lasta hankkinut jos olisivat ap:n tulevan terveydentilan tienneet. Anteeksi nyt, mutta olet kyllä ääliö...[/QUOTE]

Ai ääliö? Kai sitä saa kysyä! Vai onko se niin että lapsia voi pukata maailmaan mielin määrin välittämättä siitä jaksaako niiden kanssa vai ei?

Ja haloo, kysyinkin, että oliko kunto huono jo aiemmin -VAI MITÄ???

Ja sinun mukaasi ei ollut, joten sehän on silloin ihan eri asia, kuin että hankkii lapsia enemmän kuin mitä jaksaa hoitaa -VAI MITÄ???

Että aika ääliö olet itse.
 
Minulle voi laittaa privaa nim: piiperöinen80

Niin ja en tiennyt etenevästä sidekudos sairaudesta yms ennen neljättä raskautta. Kilpirauhas yms ongelmatkin puhkesivat raskaus aikana. Myönnän kyllä että neljäs raskaus oli yllätys. Lääkärit sanoivat minulle kolmannen lapsen jälkeen etten voi enään tulla raskaaksi. Kolmas lapsi syntyi hätä sektiolla ja leikkaus salissa tämä lääkäri sanoi että raskaaksi tulo on mahdotonta. Toisin kävi. En silti kadu yhtäkään lapsistamme.
 
Olen sitä mieltä, että on tilanteita jolloin sitä apua vain annetaan eikä odoteta kädet ristissä että pyydetään, ja vieläpä jotkut odottaa sitä oikeaa tapaa pyytää. Voi juma, jos saisin viestin että en pysty tekemään mitään, en ole kunnossa vaikka omalta siskoltani, niin pitääkö mun alkaa miettiä että onko siskoni ansainnut avun?

No ei pidä! Suututtaa sun puolesta ja tässä sen huomaa että tässä maassa ei apua saa ne, ketkä sitä ihan todella tarvitsee. Ja ihan sama, mikä on ystävillä syynä jättää oman onnen nojaan, niin oikein se ei ole.
 
  • Tykkää
Reactions: rops

Similar threads

Yhteistyössä